Voit paahtaa tuhatta ja sataa, mutta jos et kuuntele omaa kehoa, se kamppaa sut lopulta. Ja jos siltikin vain jatkat, saat jonkun pitkäaikaisen, ehkä jopa elinikäisen sairauden riesaksi.
Sama se on mielen kanssa. Mulla on sellainen paha tapa, etten kovin helposti kuuntele itseäni jos olen allapäin. Minähän voin hyvin! Stana!! Kunnes lopulta kuori rapistuu eikä itkusta tule loppua ja ahdistus on lähellä.
Vai onko se pelko joka tekee ettei uskalla olla surullinen? Pelkää että jää siihen tilaan. Perinteisesti kielletään tunteita tässä yhteiskunnassa, ei saisi vihata, olla katkera ym. Olisikohan se kuitenkin helpompaa käsitellä tunteita silleen mukavasti annostellen, eikä koko ämpärillinen kerralla.
Voiko olla niin, että ihminen tarvitsee koko kirjon tunteita, eikä vain valikoituja? Mitä pitää sitten tehdä ettei joku niistä lyö yli ja hukuttaa sut alleen?
Ei mikään kovin positiivisen keväinen kirjoitus, sorit siitä :/
Kehoaan ei voi huijata
39
249
Vastaukset
Jos kiellät vihan itseltäsi, mitä teet?
Jäykistät toden näköisesti kehoasi ja väkisin yrität saada itsesi pois siitä tilasta.
Kehosi ei tykkää jos joutuu usein kokemaan tuota väkinäistä vihasta pois tilaa.
Kaikki muutkin tunteet kehosi tunnistaa, naurusta ja onnesta se tykkää.
Mulla on tapana mennä metsään huutamaan kun olen oikein vihainen.
Puiden hakkaaminen on hyvä konsti jos siihen on tarvetta,vihan kokemiseen. Kunhan ei hakkaa itseään.
Kevät on mulle synkintä aikaa ja silloin vaan annan itseni olla ja kokea sen kaiken en yritä sitä kieltää, aikaa myöten se katoaa.
Mutta sen olen huomannut jos yritän itseltäni kieltää negatiiviset tunteet ne on edessä jossain vaiheessa kovempana.
Kertoohan nuo jatkuvat surulliset tarinat mitä pahimmillaan voi tapahtua jos ikävät tunteet ja asiat kielletään.
Kuinka niin mukava ja hiljainen, kiva naapuri meni ykskaks sekaisin ja tappoi koko perheensä ja lopulta itsensä.
Äidit tekee pahaa lapsilleen kun ei lopulta kestä sitä että pitää näyttää hyvältä ja onnelliselta.
Kyllä siihen oppii pikkuhiljaa tunteensa kokemaan.
Hakkaa vaikka tyynyä kotona tai repii lehtiä.
On ollut käytössä mulla nää kaikki, ja sen jälkeen jos tulee kova itku niin antaa tulla vaan, itkee niin paljon ja kovaa kun sielusta tuntuu.
Mutta jos vielä onnistuu niin hyvin että on joku hyvä ystävä joka voi olla mukana niin aina parempi. Ystävän lämmin halaus tämän kaiken jälkeen on paikallaan.
Mutta jos pelkää oikeasti sitä että ne hukuttaa alleen ja senkin ne tekee niin olis ihan hyvä jos olis kanttia mennä asiantuntijan kanssa juttelemaan.Kiitos. Se oli ihana viesti. Eikä ollut rivikään mistä en olisi samaa mieltä :)
Kävin joskus oikein niin pohjalle kun pääsee, ja pelkään kai vähän sitä paikkaa. Vaikka lohtua sekin tuo, että kun on käynyt siellä ja päässyt pois omin voimin, tietää että sieltä pääsee toistekin. Mutta se on varmaan perimmäinen syy siihen että lauleskelee vaikkei tunnu siltä.
Tykkään ajatella että asioilla on joku tietty tarkoitus, joku läksy minkä pitää oppia, sekin auttaa, ei kärsi ihan turhasta :)) Nyt pitää kai oppia just se minkä sanoit, että asioita on ihan turha kieltää, helpommin ne lähtee kun suree kunnolla ja sitten jatkaa.
Fyysinen rasittaminen auttaa, se on kyllä totta.
Tarkoitus ei ollut huolestuttaa ketään :)
Minä täällä tunnustaudun jääväni kaikenlasten tunteitten valtaan - paitsi etten jää, minusta vain tuntuu että jään. Ylilyöntejäkö? Jos, niin en vaihtaisi osaani kenenkään muun kanssa.
Kun olen iloinen, meinaan kuvaannollisesti revetä liitoksistani. Menee ohi ennenkuin huomaankaan.
Kun ihastun, olen varma, ettei toista samanlaista ihastusta voi kuuna päivänä tulla.
Kyllä vaan voi.
Kun suren, minulle on turha tulla sanomaan mitään muka piristävää, itken joka tapauksessa ämpäreittäin ja voisin mennä torille myymään kyyneleitä. Olen varma, ettei sitä ilon päivää ikinä tule ja aina se vaan tulee, aikanaan.
Kyllähän tällä palstallakin esitetään sellaista menttaliteettiä, että toiset tunteet ovat sallittuja ja toiset kliellettyjä. Kateus, ilkeys ja katkeruus nähdään mielellään toisissa. Olisi armollista antaa itselleen lupa tuntea myös noita eikä nähdä niitä vain toisten vikoina, vaikka nyt onkin kevät ja nyt kuuluu rakastua :)
Ugh, olen puhunut...Tulinen luonne? :) Tuntuu ainakin sun kuvauksen perusteella että osaat käydä läpi kaikkia tunteita, et pidättele etkä mieti mikä on oikein. Se on varmasti ihan noin kuin pitäisi mennä.
Ei sitä aina kai niin hiton vahva tarttis ollakaan. Eikä miettiä niin hirveesti, olen oikea ruotija. Laita lautasellisen rakkautta mun eteen ja ruodin sen puhki. Kun pelkää tunteita ehkä... kato nyt, taas mä teen sen ;)
Niin kai se kevät kuuluu olla linnunlaulun aikaa :)) Mulla menee kyllä keväisin kuten Tulisillalla (hehe) väsyttää normaalia enemmän.
Hyvin puhuttu :)miss.fire kirjoitti:
Tulinen luonne? :) Tuntuu ainakin sun kuvauksen perusteella että osaat käydä läpi kaikkia tunteita, et pidättele etkä mieti mikä on oikein. Se on varmasti ihan noin kuin pitäisi mennä.
Ei sitä aina kai niin hiton vahva tarttis ollakaan. Eikä miettiä niin hirveesti, olen oikea ruotija. Laita lautasellisen rakkautta mun eteen ja ruodin sen puhki. Kun pelkää tunteita ehkä... kato nyt, taas mä teen sen ;)
Niin kai se kevät kuuluu olla linnunlaulun aikaa :)) Mulla menee kyllä keväisin kuten Tulisillalla (hehe) väsyttää normaalia enemmän.
Hyvin puhuttu :)Haaveilija minä olen. Vaikka olen ajatellut Woodoo-nukkien terapeuttista vaikutusta, en ole vielä itse alkanut niitä askartelemaan kenestäkään. Kun ei se kannata. Harmituksetkin menevät ohi aikanaan, vaikka joskus tuntuu, ettei ikinä.
Minulla on keväällä kevättä rinnassa.PupuPuskasta kirjoitti:
Haaveilija minä olen. Vaikka olen ajatellut Woodoo-nukkien terapeuttista vaikutusta, en ole vielä itse alkanut niitä askartelemaan kenestäkään. Kun ei se kannata. Harmituksetkin menevät ohi aikanaan, vaikka joskus tuntuu, ettei ikinä.
Minulla on keväällä kevättä rinnassa.Woodoo-nuket perustuu kostoon, ja sen tunteen saa kyllä mun puolesta hävittää maan kamaralta :))) keksiä rokotteen tai jotain.
Tuossa on hyvä pointti, kun tuntuu ettei paha kausi mene ohi, niin vanha kliseinen aika auttaa. Voisi kääntää sen sanonnan "onni on hetki kahden onnettomuuden välillä" myös toisin päin :)
Hienoa! Kevättä rinnassa kuulostaa ihanalta :) Hehkeä uusi look sulla on ainakin! :))miss.fire kirjoitti:
Woodoo-nuket perustuu kostoon, ja sen tunteen saa kyllä mun puolesta hävittää maan kamaralta :))) keksiä rokotteen tai jotain.
Tuossa on hyvä pointti, kun tuntuu ettei paha kausi mene ohi, niin vanha kliseinen aika auttaa. Voisi kääntää sen sanonnan "onni on hetki kahden onnettomuuden välillä" myös toisin päin :)
Hienoa! Kevättä rinnassa kuulostaa ihanalta :) Hehkeä uusi look sulla on ainakin! :))Juu, käytiin Miljoonan kanssa vähän kaunistautumassa. Ihanaa että meillä taviksillakin on sellainen mahdollisuus nykyään eikä vain joillain Hollywood-tähdillä. Laitatin hiukset uuteen uskoon ja otin vähän kasvojen kohotusta ja rypyn oikaisua. Ei mitään sen radikaalimpaa. Uusi look piristää aina, varsinkin keväällä.
Noita lentäviä lauseita tai kliseitä en itse haluaisi kuulla minkään onnettoman elämäntilanteen keskellä. Jälkeenpäin voi kyllä heittää tommostakin herjaa.PupuPuskasta kirjoitti:
Juu, käytiin Miljoonan kanssa vähän kaunistautumassa. Ihanaa että meillä taviksillakin on sellainen mahdollisuus nykyään eikä vain joillain Hollywood-tähdillä. Laitatin hiukset uuteen uskoon ja otin vähän kasvojen kohotusta ja rypyn oikaisua. Ei mitään sen radikaalimpaa. Uusi look piristää aina, varsinkin keväällä.
Noita lentäviä lauseita tai kliseitä en itse haluaisi kuulla minkään onnettoman elämäntilanteen keskellä. Jälkeenpäin voi kyllä heittää tommostakin herjaa.Hyvä idea tuo stailaaminen. Tuo mun mirrikin vois olla vaikka persialainen välillä :)))
Itselläni on vaikeuksia puhua mistään vaikeuksista kun on tilanne päällänsä, tuntuu niin turhalta huolestuttaa ihmisiä. Puhuminen tulee vasta jälkijunassa, kun alkaa jo ite kipuamaan kuopasta ylös. Silloin herja jopa auttaa, naurulla on lääkitsevä vaikutus.- kuldagägöne
pupu puskasta, olen ihan kuin sinä... :)) "maanisdepressiivinen", miljoona mielialaa. Oletko myös karjalaista sukujuurta?
kuldagägöne kirjoitti:
pupu puskasta, olen ihan kuin sinä... :)) "maanisdepressiivinen", miljoona mielialaa. Oletko myös karjalaista sukujuurta?
Karjalaista sukujuurta, kyllä. Mielialoja riittävästi tilanteiden mukaan. Maanisdepressiivisyys taas kuulostaa vieraalta.
- Rattus sp.
Hmm.. Välillä on hyvä rypeä vaikka itsesäälissä, kunhan muistaa nousta siitäkin tilasta ajoissa pois. Varon joissakin asioissa elämässä joutumasta tunteiden valtaan, koska se kuluttaa energiavaroja.
Valaisin on testattu ja se toimii. Kaikkia kristalleja en jaksa tänään kuoria suojauksista. Lähden tästä nukkumaan.. Kauniita unia myös sinne!Se on kyllä totta että se itsesääli on loputon suo, jos sinne uppoaa on vaikeaa päästä pois :/ Ei siis mennä sinne.
Silti luulen että täytyy päästää pois vähän höyryjä välillä, antaa energian mennä vaan, kun se menee päästää samalla pois sen minkä painaa, ja pystyy jatkamaan. Muuten ei pääse koskaan kokonaan irti siitä painavasta.
Tää on uutta mulle, ja siksi sitä pähkäilen täällä, monesti toisten kokemukset antaa jotain vähän kartalla osvittaa kun löytää uuden tien. Tähän saakka olen mennyt kuten sinäkin, pitänyt kunnia-asiana pysyä vahvana. Nyt se vahvuus tuntuu melkein heikkouksena, ettei uskalla... saako tästä pirukaan selvää.. mutta mulle kuitenkin selvää terapiaa, niin että kiitos kun kävit :)
Nuku hyvin!
- rygseck
Mulle on kerran tapahtunu niin... en kuunnellu kroppaa, tai oikeestaan... kuuntelin kyllä, en vaan voinu hidastaa - seurauksena sain keuhkokuumeen, joka meinas tappaa :/
No sitte oli pakko hidastaa...
Mut toisaalta ja toisaalta - läheisen ihmisenkin oli siinä pakko ottaa vähän ohjia omiin käsiin...
No, tilanne oli, mikä oli... en mä sitä toisinkaan osannu tehdä - enkä kai tekisi nytkään, tällä viisaudella.
Muuten mä kyl elän aika hetkessä - huudan kun on mieli huutaa ja poraan kanssa... vaikkakin sitä mä teen mieluusti piilossa =)
Suurimmaks osaks mä oon onnellinen... ja aika perustyytyväinen olooni - kai se myös näkyy (?)
Oon kyl koittanu ittiäni hiukan "tasotella" - niinku siinä mielessä, että joskus jopa osaan laskea kymme...yheks... ka..., no olkoon, seitsemään, ennen ku kimahdan.
Lepyn kyl sit yhtä nopeesti kans =)
Ukkokulta saattaa olla vielä viikonkinpäästä hiljaa ja mä yritän muistella miks :O
Ei niihin tunteisiin jää... niistä vaan pitää päästää irti !
Oi hitsi, miten terapeuttista on joskus raivota oikein kunnolla, tai porata, tai nauraa... niin ettei yks tena piisaa =)
Samaa rataa sitä voi joskus vihata oikein olantakaa, samaten ku rakastaaki - sillai et ku aamulla alottaa, ni puoliltapäivin on jo niin rättiväsy, ettei siin sit enempiä jaksaiskaa !!
Voi niitä tunteita ky vähän säästääki... mäkin oon säästelly paria juttua täs ja vartoon et pääsen pilkkomaan puita - siin saa sit kirves kyytiä ja puut pilkkoutuu liki itekseen - *nauraa* !
Se on lie vanhainkodissa (sikäli ku sinne pääsen tällä luonteenlaadulla) pikkasen myöhästä alkaa ketään tai mitään vihaamaan - kampita siinä ny joku pyörätuoli-ihminen tai rollaattorilla kulkeva :O
Enkä mä tiiä... leiskuuko se lempikään sit enää =)
Mä varmaan murjotan yksin jossain nurkassa...Hurja kokemus sulla :/ Tiedän omasta perheestä kuinka stressi saa aikaiseksi sairauksia, äidille puhkes aikoinaan stressiperäinen astma, toiselle siskolle taas selkäreuma ja fibromyalgia kun ei höllännyt tahtia. Voisihan näistä kiistellä, että mikä tauti tulis muuten milloinkin, ilman stressiäkin, mutta tosiasia on, että jos elämä on kunnossa ja jaksaa hoitaa itseään, silloin ainakin sairaudet siirtyy. Verenpainetauti on myös yksi näistä. Migreeni.
Tarvitko puun kaatajan. Mä voin tulla "nojaamaan", saisitte hyvät juurakot takkaan kun mua niin ottaa päähän itseäni :)) Saat sitten vuorostas pilkkoa niin että säpäleet lentää..
Hetkessä elämisen taitoa koettanut itsekin jalostaa, mutta näköjään vain tässä plussapuolella. Jos on jotain negatiivista olen aina työntänyt mieluiten pään puskaan.
Sorppa, mut ehkä vähän vaikeaa nähdä sut jossain nurkassa murjottamassa :)))- rygseck
miss.fire kirjoitti:
Hurja kokemus sulla :/ Tiedän omasta perheestä kuinka stressi saa aikaiseksi sairauksia, äidille puhkes aikoinaan stressiperäinen astma, toiselle siskolle taas selkäreuma ja fibromyalgia kun ei höllännyt tahtia. Voisihan näistä kiistellä, että mikä tauti tulis muuten milloinkin, ilman stressiäkin, mutta tosiasia on, että jos elämä on kunnossa ja jaksaa hoitaa itseään, silloin ainakin sairaudet siirtyy. Verenpainetauti on myös yksi näistä. Migreeni.
Tarvitko puun kaatajan. Mä voin tulla "nojaamaan", saisitte hyvät juurakot takkaan kun mua niin ottaa päähän itseäni :)) Saat sitten vuorostas pilkkoa niin että säpäleet lentää..
Hetkessä elämisen taitoa koettanut itsekin jalostaa, mutta näköjään vain tässä plussapuolella. Jos on jotain negatiivista olen aina työntänyt mieluiten pään puskaan.
Sorppa, mut ehkä vähän vaikeaa nähdä sut jossain nurkassa murjottamassa :)))Voi olla etten kauaa jaksais murjottaa =)
Mä oon miettiny noita elämäntaparemppoja... ne ovat jotenki pinnalla nykysin.
Oon huomannu et ne pääsääntösesti kieltää asioita - toiset rempat ovat suoranaista terrorismia :/
Lehdistä saa lukea milloin minkäkin asian vaarallisuudesta...
Haloo ?
Mä ku tos äsken heräilin taas tähän päivään, kuumentelin saavillisen kahvia ja koitin etsiä jääkaapin valon takaa jotain purtavaa... ja ku en löytäny, tein saman pakastimelle - otin rasian vadelmia (itepoimittuja, viimekesäsiä) ja laitoin niitä jäisenä kippoon, päälle lorautin kermanjämät ja nautin - ai hitsi ku oliki hyvää =)
No - siihen olis tietty pitäny kaataa jotain kevyttä kasvirasvavalmistetta, vaan ku ei ollu... ja vaikka oliski ollu, ni en olis kaatanu !
Nykyaika jotenki ruokkii ihmisen syyllisyyttä ja jo valmiiks huonoa omaatuntoa... niin ku täs ajassa ei olis muutaki mietittävää !
Joskus tuntuu et kaikki suodatetaan jonku ihme filtterin kautta sopiviksi annospaloiksi... maha on täynnä terveysmössöä ja päässä soi milloin mikäkin mantra - silkkaa elämänhallintaa.
Ollaan niinku oikeesta elämästä vieraannuttu koko sukupolvi :O
Joskus tekis mieli kysästä, muistaaks kukaan, miltä oikee kerma maistuu...
Tai miltä tuntuu porata kolme päivää yhtä soittoa - ku jo kymmenestä minuutista tarjotaan mielialalääkettä =)
Liiottelenkohan taas..?
Puunkaatoapu on muuten tervetullutta *terottelee sahaa valmiiksi* !!!
Toi tuuli kyl auttaa siinä =)
Oon katelly yhtä mäntyä tua pihanperällä... Tapaninmyrsky jätti sen vinoon ja nyt se voi sieltä kohta rojahtaa. rygseck kirjoitti:
Voi olla etten kauaa jaksais murjottaa =)
Mä oon miettiny noita elämäntaparemppoja... ne ovat jotenki pinnalla nykysin.
Oon huomannu et ne pääsääntösesti kieltää asioita - toiset rempat ovat suoranaista terrorismia :/
Lehdistä saa lukea milloin minkäkin asian vaarallisuudesta...
Haloo ?
Mä ku tos äsken heräilin taas tähän päivään, kuumentelin saavillisen kahvia ja koitin etsiä jääkaapin valon takaa jotain purtavaa... ja ku en löytäny, tein saman pakastimelle - otin rasian vadelmia (itepoimittuja, viimekesäsiä) ja laitoin niitä jäisenä kippoon, päälle lorautin kermanjämät ja nautin - ai hitsi ku oliki hyvää =)
No - siihen olis tietty pitäny kaataa jotain kevyttä kasvirasvavalmistetta, vaan ku ei ollu... ja vaikka oliski ollu, ni en olis kaatanu !
Nykyaika jotenki ruokkii ihmisen syyllisyyttä ja jo valmiiks huonoa omaatuntoa... niin ku täs ajassa ei olis muutaki mietittävää !
Joskus tuntuu et kaikki suodatetaan jonku ihme filtterin kautta sopiviksi annospaloiksi... maha on täynnä terveysmössöä ja päässä soi milloin mikäkin mantra - silkkaa elämänhallintaa.
Ollaan niinku oikeesta elämästä vieraannuttu koko sukupolvi :O
Joskus tekis mieli kysästä, muistaaks kukaan, miltä oikee kerma maistuu...
Tai miltä tuntuu porata kolme päivää yhtä soittoa - ku jo kymmenestä minuutista tarjotaan mielialalääkettä =)
Liiottelenkohan taas..?
Puunkaatoapu on muuten tervetullutta *terottelee sahaa valmiiksi* !!!
Toi tuuli kyl auttaa siinä =)
Oon katelly yhtä mäntyä tua pihanperällä... Tapaninmyrsky jätti sen vinoon ja nyt se voi sieltä kohta rojahtaa.Mulla on nyt kaveri Embo-rulla tässä vieressä.
Et liiottele :))) Se oli hyvin sanottu - oikeasta elämästä vieraantunut sukupolvi! :D
Oisko ihmisillä (ja mullakin, kai mä vielä oon... :)) liikaa aikaa miettiä ja pähkäillä kaikkea miten pitäisi elää, sen sijaan kuin että vaan tekee. Sitä paitsi kätten työstä saa niin paljon mielihyvää, se on terapeuttista toimintaa.- rygseck
miss.fire kirjoitti:
Mulla on nyt kaveri Embo-rulla tässä vieressä.
Et liiottele :))) Se oli hyvin sanottu - oikeasta elämästä vieraantunut sukupolvi! :D
Oisko ihmisillä (ja mullakin, kai mä vielä oon... :)) liikaa aikaa miettiä ja pähkäillä kaikkea miten pitäisi elää, sen sijaan kuin että vaan tekee. Sitä paitsi kätten työstä saa niin paljon mielihyvää, se on terapeuttista toimintaa.*halaa*
Tuut venumaan mun uudelle (joka on vanha) soffalle, se on terapeuttinen paikka ja parantaa lähes kaiken, mikä parannettavissa on =)
Surua ei muuten tarvi parantaa, se pitää elää - niinku onni ja muutki tunteet ! rygseck kirjoitti:
*halaa*
Tuut venumaan mun uudelle (joka on vanha) soffalle, se on terapeuttinen paikka ja parantaa lähes kaiken, mikä parannettavissa on =)
Surua ei muuten tarvi parantaa, se pitää elää - niinku onni ja muutki tunteet !*halaa takas*
Kiitos :) kyä mää taas tästä... tämä ketju ja muutama ystävä on ollut terapeuttinen mulle, jokainen viesti täällä on aivan ihana, auttanut osaltaan!
I'm blessed.
- L - L
Se vaan joskus pettää.
Syöpä iskee yllättäen ja rankasti.
Sydärin olisin ymmärtänyt mutta rutto pakoputkessa!
Vielä vuosi sitten minulla oli tunne, ettei minuun pysty mikään.
Nyt ovat jalat tavoittaneet pohjaan.
Pessimistiksi en ole osannut ryhtyä.
Viime viikon viestien jälkeen uskaltaa jo suunnitella hieman tulevaakin.
Oikeastaan elämäni on aika laadukasta.Auts ://// Voi hitto! Sori mutta mun on pakko nyt rutata sua, jokin palanen mun sydämessä pompahti takaisin taas omalle paikalle, ihan valtava iso kiitos sulle siitä.
Ei ihminen ymmärrä arvostaa mitä on, ennen kuin on menettämässä sen. Mä niin toivon että saat vielä lisää niitä hyviä viestejä!
Nyt on pakko mennä niistämään.Mun täytyy vielä kerran palata tähän istumaan sun viereen.
Jos vaik höpötän samalla.
Joku on joskus moittinut, ettei täällä voi puhua ongelmistaan, ei täältä oikeesti saa apua mihinkään. Olen pistänyt hanttiin. Koska mua ne on aina auttanut, joskus vähemmän ja välillä enemmän. Ja toisinaan oikein kolahtaen, kuin hevosenpotku pyllymandeeraan joka sysää sut uuteen sfääriin, napsauttaa silmät auki. Sen sä teit mulle tänään.
Nyt en sure enää muuta, kuin että piti olla toisen (sun) onnettomuus joka mut ravisti hereille. Jos mä olisin enkeli, niin tiedät kyllä mitä tekisin...
Säilytän sun kavionmerkkis mun pyllyllä vielä vähän aikaa :)
Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, joka kantaa koko elettyä elämäänsä mukanaan loppuun asti. Siellä ovat geenit ja ympäristö, joista meidän elämämme syntyy. Jos itseään alkaa syyllistää kaikesta, mitä on tehnyt tai tulee tekemään, elämä menee helposti sellaiseksi itsensä tarkkailuksi ja itse elämä jää elämättä. Sitten ihmetellään 70-kymppisinä, että tässäkö minun elämäni oli, kuten eräs ikäihminen minulle kerran sanoi, kun hän oli ensin antanut koko elämänsä perheelleen ja lopun aikaa hoivannut juoppohullua ukkoaan.
Asiaa. On ihan turha yrittää unohtaa menneitä tai tiettyjä tapahtumia, ne ovat osaa sitä kasvuprosessia joka tekee meistä me. Jos evoluutio, jumala, tai mikä lie täällä määrää, olisi halunnut että joitakin osia ei tarvita, elämä olisi varustettu pikakelausnapilla. Toisaalta pitää viitata tuohon Rygseckin viestiin myös, siinä on kans yks bright light. Joskus ihminen ihan turhan takia vaikeuttaa elämänsä.
Muutenkin kolahti sun viestis. Sain just viikonloppuna kamalan akuutin Embo-tarven kun telkkarista ei tullut kuin dementiaa ja muuta tautia. TÄSSÄKÖ SE ELÄMÄ NYT SIT OLI? Perkeletähän sydänsärkyyn liittyy varmaan joku 50-kriisi, kevätväsymys, ja suklaan aliravitsemustila. Toisaalta ihan kätsyä kärsiä ne kaikki samassa paketissa :)miss.fire kirjoitti:
Asiaa. On ihan turha yrittää unohtaa menneitä tai tiettyjä tapahtumia, ne ovat osaa sitä kasvuprosessia joka tekee meistä me. Jos evoluutio, jumala, tai mikä lie täällä määrää, olisi halunnut että joitakin osia ei tarvita, elämä olisi varustettu pikakelausnapilla. Toisaalta pitää viitata tuohon Rygseckin viestiin myös, siinä on kans yks bright light. Joskus ihminen ihan turhan takia vaikeuttaa elämänsä.
Muutenkin kolahti sun viestis. Sain just viikonloppuna kamalan akuutin Embo-tarven kun telkkarista ei tullut kuin dementiaa ja muuta tautia. TÄSSÄKÖ SE ELÄMÄ NYT SIT OLI? Perkeletähän sydänsärkyyn liittyy varmaan joku 50-kriisi, kevätväsymys, ja suklaan aliravitsemustila. Toisaalta ihan kätsyä kärsiä ne kaikki samassa paketissa :)Suru, raivo ja aijoittainen masennus ovat elämään kuuluvia asioita, jotka pitää potea pois. Sitten kun se menee ohi, niin voi tätä elämän kevättä taas.:-) Osta sitä suklaata!
Teotwawki kirjoitti:
Suru, raivo ja aijoittainen masennus ovat elämään kuuluvia asioita, jotka pitää potea pois. Sitten kun se menee ohi, niin voi tätä elämän kevättä taas.:-) Osta sitä suklaata!
Susta tulis hyvä valetohtori. Mä printtaan tämän reseptiksi itselleni ja menen suklaakauppaan :)
miss.fire kirjoitti:
Susta tulis hyvä valetohtori. Mä printtaan tämän reseptiksi itselleni ja menen suklaakauppaan :)
Joo, mutta mä en esiinny valetohtorina, vaan keittiöpsykologian asiantuntijana, kuten ehkä saatat muistaa. Tein asiasta aloituksen muutama kuukausi sitten.:-DDD
- rygseck
Teotwawki kirjoitti:
Joo, mutta mä en esiinny valetohtorina, vaan keittiöpsykologian asiantuntijana, kuten ehkä saatat muistaa. Tein asiasta aloituksen muutama kuukausi sitten.:-DDD
Miten keittiöpsykologia eroaa makuuhuonepsykologiasta ?
Molemmissa ku voi nauttia suklaasta ;D rygseck kirjoitti:
Miten keittiöpsykologia eroaa makuuhuonepsykologiasta ?
Molemmissa ku voi nauttia suklaasta ;DOnhan niissä nyt eroa, mutta samaan päämäärään molemmissa pyritään..........traumaattiseen yöuneen, siis sen jälkeen.:-)
- rygseck
Tuli täs mieleen...
Ainaki voi yrittää huijata kehoaan.
Mulla on arka paikka ranteet aina kylmillä keleillä... piru ku niit särkee ja kolottaa :/
Kudoin niille mohairista semmoset resorit lämmittämään ja nyt ne onnettomat luulee että on kesä =)
Sydäntäki voi pikkasen huijata suklaalla - eiks voikin =)Mulla on silkkivillarannelämmikkeet erään meidän kyläläisen, vanhan velhon tekemät avantouintia varten ja hyvin ovat toimineet.
Ootko joskus palelluttanut ne?
Pakkohan tässä on jotain tehdä... kauppaan mennä. Auto täyteen emboa ja suklaata :)
Ei mitään soria!
Sanasta sanaan en ketjua lukenut, mutta ihailen kaikkee avoimmuutta mitä esiin tulee. Tän mukaan oon tosi tasainen tallaaja.. tarvis varmaan kysyä läheiseltä, jolle asioita valitan, väännän ja käännän. Taitaa antaa suuren osan mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos.. mutta mua se helpottaa ees hetkellisesti :)
Kun täytin 50, olin vapaa, nyt ajoittain muistot siitä ajasta on hyvät.
Koska ihminen on täysin tyytyväinen.. ei koskaan..
Niin, ja vielä.. tuli sitte mieleen, oonko pumpulissa kasvanu/eläny, en myönnä, eikä siltä tunnu, mutta jos niin ois, mitä tässä vielä edessä oottaakaan??Kiitos Sibbe *ruttaa*
Aika kultaa muistot :) Vai et ole yksinäinen susi enää? Saako onnitella?
Se on kyllä totta, että ihminen ei ole koskaan täysin tyytyväinen. Silloinkin kun olen onnessani, "tiedän" että se kohta kuitenkin loppuu. Vaikka yritänkin elää hetkessä ja olla miettimättä sellaista, nauttia vaan. Mutta, mitä suurempi vuori, sitä syvempi laakso... siksi onkin sellainen tasainen tallaus minusta parempi. Oi mielenrauha, come to mama... :)
Mä rupesin kiipeämään sitä vuorta, mutten ihan päässyt huippuun asti. Nyt siis istun syvässä laaksossa ja mietin. Mä tiedän osittain mitä tein väärin, ja näen himmeästi uuden polun sitä huippua kohti. Entäs jos se huippu on pelkkä kangastus, eikä sitä ole kuin mun päässä.. niin on tuntunut ihan turhan usein.. jaksanko enää uudestaan tätä laaksoa.
Ehhe, pelkkää väsyneen höpötystä. Tarttisko hakea tyyny :)miss.fire kirjoitti:
Kiitos Sibbe *ruttaa*
Aika kultaa muistot :) Vai et ole yksinäinen susi enää? Saako onnitella?
Se on kyllä totta, että ihminen ei ole koskaan täysin tyytyväinen. Silloinkin kun olen onnessani, "tiedän" että se kohta kuitenkin loppuu. Vaikka yritänkin elää hetkessä ja olla miettimättä sellaista, nauttia vaan. Mutta, mitä suurempi vuori, sitä syvempi laakso... siksi onkin sellainen tasainen tallaus minusta parempi. Oi mielenrauha, come to mama... :)
Mä rupesin kiipeämään sitä vuorta, mutten ihan päässyt huippuun asti. Nyt siis istun syvässä laaksossa ja mietin. Mä tiedän osittain mitä tein väärin, ja näen himmeästi uuden polun sitä huippua kohti. Entäs jos se huippu on pelkkä kangastus, eikä sitä ole kuin mun päässä.. niin on tuntunut ihan turhan usein.. jaksanko enää uudestaan tätä laaksoa.
Ehhe, pelkkää väsyneen höpötystä. Tarttisko hakea tyyny :)"Ruttaus" sullekin.. toivottavasti nukuit hyvin :)
Onnea tarvitaan aina, kiittti vaan.. Yksinäinen susi kuulostaa vähä oudolta, vaikka tiedän mihin tuo susi viittaa ;)
Tiedä sitte, millaisia onnitteluja tarkoitit. Sanotaan vaikka oma katto pään päällä molemmilla, ja kun vapaata, useimmiten saman katon alla.
Että miten kauanko.. ? ;) Puhutaan vuosissa jo.. aika näyttää jatkon.
Tilannetiedotus, eräälle, joka ei koskaan ole utelias ;))Sibone kirjoitti:
"Ruttaus" sullekin.. toivottavasti nukuit hyvin :)
Onnea tarvitaan aina, kiittti vaan.. Yksinäinen susi kuulostaa vähä oudolta, vaikka tiedän mihin tuo susi viittaa ;)
Tiedä sitte, millaisia onnitteluja tarkoitit. Sanotaan vaikka oma katto pään päällä molemmilla, ja kun vapaata, useimmiten saman katon alla.
Että miten kauanko.. ? ;) Puhutaan vuosissa jo.. aika näyttää jatkon.
Tilannetiedotus, eräälle, joka ei koskaan ole utelias ;))Juu :))) eihän mua koskaan kiinnosta toisten touhut... kuka näin falskisti viheltää? En saa edes biisistä selvää ;)
Kuulostaa aika ihanilta uutisilta! Tai siis.. jos olet onnellinen. En mä muuten sua onnittele. Ei muulla ole väliä, siis ne näkyvät muutokset, sormukset ja osoitteet.
Miten sä oot pystynyt tuon jemmaamaan multa, häh? :))
Muistit sen susijutun kuitenkin :))
Odotan viikonloppunukkumista kuin kuuta nousevaa. Uni varmaan auttaa. Kun on väsy ja nälkä, ei mikään luonnistu. Ja nyt tuli muksutkin, arkiset pienet kriisit palauttaa maan pinnalle. Äsken huudettiin kaukosäädintä kuin tuli olisi irti, alkaa jo melkein naurattaa :)
- Rimmir tänään
Onkohan muuten nuo astrologiset planeetat jollakin lailla tolaltaan. Oinas työkaverini ja leijona minä saimme raivarin toisiamme kohtaan. Saapa nähdä kumpi meistä saa potkut....
Nyt on jäätävä tunnelma ja 5/7 osaa on puolellani. Hankalaa ....Oho! Toivotan sulle tsemppiä. Ja että Oinas saa potkut, jos jommankumman pitää se ottaa.
Kävin äsken koiralenkillä, mutta jospa lähtisin uudestaan pihalle. Otan ritsan mukaan ja alan ampumaan noita planeettoja. Ehkä saan sellaisen tuulenväreen aikaiseksi että joku niistä siirtyy :) toivottavasti ei pahempaan suuntaan.- Rimmir tänään
miss.fire kirjoitti:
Oho! Toivotan sulle tsemppiä. Ja että Oinas saa potkut, jos jommankumman pitää se ottaa.
Kävin äsken koiralenkillä, mutta jospa lähtisin uudestaan pihalle. Otan ritsan mukaan ja alan ampumaan noita planeettoja. Ehkä saan sellaisen tuulenväreen aikaiseksi että joku niistä siirtyy :) toivottavasti ei pahempaan suuntaan.Juu, ota ritsa mukaasi ,kyllä nuo planeetat saisivat siirtyä radaltaan jotta tämä kevät saisi rauhaisan aikakauden kesää kohti. Ajatelkaa, vain kolme kuukautta ja taas juhannuskin alkaa olla käsillä. Minne hurahti taas yksi vuosi tästäkin elämästä?
Rimmir tänään kirjoitti:
Juu, ota ritsa mukaasi ,kyllä nuo planeetat saisivat siirtyä radaltaan jotta tämä kevät saisi rauhaisan aikakauden kesää kohti. Ajatelkaa, vain kolme kuukautta ja taas juhannuskin alkaa olla käsillä. Minne hurahti taas yksi vuosi tästäkin elämästä?
Sää taisit just lohduttaa mua, muistutit ajan kulusta :) niin tämäkin aika menee nopeasti, ja tulee uusia tuulia, uusia murheita ;))
Mulla maaliskuu on siivouskuukausi, voi johtua siitäkin tää yleisapeus :)) ens kuun lopulla pääsee sitten täysillä puutarhuilimaan...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ruotsissa uusi vakava ongelma: Vanhusten seksuaalinen hyväksikäyttö
palvelutaloissa ja kotihoidossa. Tämäkin on ihan puhtaasti väärän maahanmuuton vaikutusta, sillä tekijät ovat kaikki keh741933Työeläkkeiden maksaminen lopetettava ASAP.
"Vanhimmat sukupolvet ovat saaneet vastinetta eläkemaksuilleen moninkertaisesti nykyisiin ja tuleviin sukupolviin verr971673- 1471217
- 59688
- 198662
Järkytys uutisten ystäville - Huomenta Suomen kesään iso muutos
Huomenta Suomi on monen suomalaisen vakio-ohjelma. Suorana nähtävä Huomenta Suomi seuraa päivän tärkeimpiä uutisia, pol6636- 54557
Trumpille jälleen voitto
Trump ensin tuhosi Iranin ydinohjusprojektin, jotta ko. terroristivaltio ei voisi aiheuttaa ydinsotaa. Ja nyt Trump pako191553- 46498
Haluan teidät molemmat elämääni
Toista rakastan todella syvästi, ja toinen on kuin paras ystävä minulle. En voi luopua kummastakaan... </337462