Yksinäinnen ja masentunut

dfna

Olen todella yksinäinen ja peitän sen hyvin kaikilta. Yksinäisyys on omaa syytäni. Sairastan kroonista sairautta ja voin ajoittain niin huonosti, etten jaksa tehdä mitään. Sen vuoksi olen syrjäytynyt ja en voi suunnitella mitään tekemisiä pitkälle etukäteen, kun en koskaan tiedä onko hyvä vai huono päivä.

Peilistä minua katsoo ihan hyvännäköinen nainen, mutta se ei paljon auta, kun asiat eivät sisimmässä ole kunnossa. Mietin itsemurhaa päivittäin. En vain enää jaksa.

Masennuslääkkeitä olen kokeillut, mutta valitettavasti saan niistä niin järkyttävät vatsakivut, että lääkitystä on ollut mahdotonta jatkaa. Useita lääkkeitä on kokeiltu ja joka kerta tullut niin paha suolistotulehdus, että lääkäritkin ovat sanoneet, että ei kannata.

Pakotan itseni aina silloin tällöin lähtemään illanviettoihin, jos sattuu olemaan kivuton päivä. Seuraa saisin ja mukava on tanssia hetken ja tuntea toisen ihmisen kosketus - edes sen hetken. Yhdenillansuhteisiin en lähde koskaan ja tietysti haluaisin parisuhteen, jos löytäisin sellaisen, joka kestäisi tämän kroonisen sairauteni huonotkin päivät.

Pääsiäinen oli todella surullista aikaa. Yritin tsempata, mutta oireet olivat niin pahasti päällä ja säryt kovia, että mielialani meni todella alas. En jaksanut lukea enkä seurata tv-ohjelmia. Päätin, että varaan kuitenkin lääkäriajan heti tiistaina, koska itsemurha-ajatukset ovat taas niin pinnalla. En vain millään jaksaisi enää.

6

298

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • miäs30+

      Sitä on tullut monesti pohdittua että jos joskus vielä etsii sitä toista seurakseen, tulisi hänenkin olla kroonisesti sairas että ymmärtää miten aina ei voi jaksaa tehdä asioita, innostua jutuista ja hoitotasapainon ylläpitäminen voikin olla kovin masentavaa tiettyinä aikoina. Sinällään ei toisen hartioille ole kaatamassa mitään taakkaa esimerkiksi katkeroitumalla... Mutta se ettei vaan aina pysty eikä jaksa. Itsaria ei olla tietenkään suunnittelemassa mutta arveluttavaahan se on miksi pysyä hengissä, mitä varten, kun maailma on jatkuvasti vain entistä tylsempi. Katsellaan mihin tämä maailma menee ja kyllähän se loppu tulee sitten aikanaan ihan luonnostaakin, toivottavasti ilman pitkiä kärsimysjaksoja... vuosikymmenien päästä.
      Ainakin ennen kuin meinaa poistaa itsensä ennenaikaisesti, voihan sitä kokeilla vaikka olla erilainen, vaikka yli-ihminen tai muuten vain jotain ihan muuta... mitäpä siinä menettää enää, henkensä?

    • kivulias elämä

      Tarkemmin ajateltuna ainakin yks asia mikä on minullekkin tuttua on säännölliset kivut.
      Itsetuhoajatuksia en ainakaan toistaiseksi ole päähäni saanut. Kumma kyllä itsellänikin
      pääsiäisaikana tuntui huonommalta välillä kuin pitkiin aikoihin. Tutulta kuulostavaa
      tarinaa, samankaltaisista ongelmista kärsiviä meitä taitaa olla siellä täällä enempikin.
      Olisikohan semmoisella parisuhteella minkälaiset toimimisen edellytykset, jos kaksi
      enempi tai vähempi samansuuntaisista ongelmista kärsivää hakeutuisi yhteen?
      Ainakin ymmärtäisivät toinen toistensa ongelmista jotain, jos ei esim. kertakaikkiaan
      jaksa niin menee sitten sen kulloisenkin jaksamisen mukaan.
      Tuumii jonkin verran ongelmainen poikamies pohjoisen.

    • nainen30+

      Minäkin sairastan kroonista sairautta ja luulen, että sen takia olen vähän erakoitunut. Vaikka yritän kovasti aina ihmisten pariin, kun jaksan. Nytkin pääsiäisenä on ollut kello ihan sekaisin ja nukuttua on tullut pitkään. Mietin kanssa, että minkälaisen kumppanin tämä sairaus vaatisi seurakseen. Vaiko onko sillä loppujen lopuksi merkitystä. On kai. Että toisen pitäisi jaksaa ymmärtää sairauttani.

      • miäs30+ taas

        Jos toinen on energinen terve ihminen ja haluaa esimerkiksi matkustella ja mahduttaa paljon asioita tehtäväksi lyhyessä ajassa... Kyllä siinä itse on vain hidasteena. Sellainen joka ei itse koe sairauden ja sen hoitamisen myötä tulevaa jaksamattomuutta, ei voi sitä ymmärtää.


    • kivulias elämä

      Paras työpäivä menneisyydessä oli herätys klo 4.45, ajo työmaalle 5.35-7.30, työpäivä
      päättyi 21.00, ajo takaisin klo 23 een mennessä. Eikä tehnyt tiukkaa, tosin seuraava
      päivä lepoa. Nyt jaksaminen riittää pisimmillään muutamaksi tunniksi. Kyllähän olin ennen puhtia täynnä ihan eri malliin kuin nykyään. Eli jos minäkin eläisin parisuhteessa naisen kanssa joka vielä olisi jatkuvasti menossa, täynnä virtaa, niin nuinkohan tuo
      toimisi kun itsellä tuo jaksaminen on jo rajoittunutta. Toki tässä nyt vielä vois löytyä
      ihan kohtalaiseen elämiseen eväät, huonommallakin jaksamisella.

    • db

      Itse myös kroonisesti sairas. tosin sairastuin n vuosi sitten jonka seurauksena meni koulu/työpaikka sen jälkeen alko juominen joka johtanut tähän että aivan yksin ollaan. haluisin lopettaa mutta en kestä ajatusta omasta itsestä selvinpäin ja tunnista tuntii yksin olemista ainoastaan sairaus seuranani kun sitä ei karkuun pääse.
      Aikaa kyllä on mutta mitään ei saa tehtyä/jaksa koska hoitotasapaino on huono eikä elämä kiinnosta jos se tosiaan on tätä. Uskon että toisen "sairaan" kanssa jutellu auttaisi koska olen huomannut että "terveet" suhtautuu asioihin eri tavalla.

      Itsemurha pyörii välillä mielessä mutta en halua sitä tehä. sairaushan sen tekee kumminki hoitamattomana ja hoitamattomuushan on oma valinta. Hidas "itsemurhahan" tämä on jonkun mielestä on, mutta minä näen asian niin että kehosta on tullu käyttötunnit täyteen ja uskon luonnonvalintaa valitettavati minä olin se heikko keholtani.

      Välillä olen katkera ja surullinen kun mietin sitä nuoramiestä joka olin jolla oli mahdollisuudet pärjätä elämässä ja saavutta asioita, mutta olosuhteet muuttivat kaiken. Tosin yleensä en näitä ajattelen vaan annan ajan kulua ja hoitaa tehtävänsä

      Mielelläni jonku kanssa juttelisin/tapaisin jos jollain riittäisi kiinnostusta iällä/sukupuolella ei ole merkitystä. itsellä ikää vasta 21 ja pk seudulta.
      Kuten tosta tekstistä varmaan huomaa niin mulla on erittäin paha lukihäiriö
      T:Elämän nähnyt aikuinen lapsi

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Taitaa jäädä kotimaiset mansikat ostamatta

      Kotimainen mansikka on niin kallista, että en ole vielä ainuttakana maistanut. Jos hinta pysyy näin korkealla niin tästä
      Ruoka ja juoma
      53
      1389
    2. Mikä on loppuelämäsi suunnitelma

      Kaivattuasi kohtaan? Olet päättänyt jotain?
      Ikävä
      123
      1334
    3. Sinkkumiehet hukkaavat tärkeän ässän hihastaan kun

      ...eivät suostu kavereiksi naisten kanssa. Mikä voi olla heillä syynä? Hyväksyvät vain naisen, joka suorastaan anelee sa
      Ikävä
      123
      1198
    4. Uskaltaisitko vielä

      Lähestyä vai et kaivattuasi?
      Ikävä
      139
      1025
    5. Keitä täällä on??

      Kertokaa nimenne!! 🤔
      Ikävä
      101
      897
    6. "Kaikkien miesten asia" - kampanja on alkanut

      Miehillä on naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamisessa merkittävä rooli. Ei riitä, ettei itse tee väkivaltaa. Miesten
      Maailman menoa
      336
      829
    7. Tiedät, että en voi enää laittaa viestiä

      Aikaa kulunut. Eikä se näyttäisi enää luontevalta vastata näin pitkän ajan jälkeen. Tiedän myös, että sinä et enää lait
      Ikävä
      82
      724
    8. Lautakunta käsittelee Iisalmen kulttuuri- ja vapaa-aikajohtajan virkasuhteen purkua koeajalla:

      Lautakunta käsittelee Iisalmen kulttuuri- ja vapaa-aikajohtajan virkasuhteen purkua koeajalla: "Aina valinta ei mene nap
      Iisalmi
      54
      646
    9. Kun kohtaatte rakkauden, tarttukaa siihen

      Toimisinko jälkiviisaana toisin? Varmasti. Vaikka silloin kuvittelin tekeväni, niin kuin on oikein. Mahdollisimman siist
      Ikävä
      50
      633
    10. Lienee aika luopua siitä kaikesta

      mitä meillä ikinä olikaan. Hassua, koska juuri mitään ei ole edes ollutkaan. En vaan jaksa tätä mahdotonta juttua enää j
      Ikävä
      64
      602
    Aihe