Työnantajien rekrykäytännöt

Yli puolet työnantajista ei vastaa hakemuksiin millään tavalla. Hakemukset menevät mustaan aukkoon: Hakemusta ei kuitata vastaanotetuksi eikä hakijoille ilmoiteta myöskään siitä, etteivät he tulleet valituiksi.

Yritysten sähköisiin CV-pankkeihin tulleita avoimia hakemuksia ei välttämättä edes lueta. Joissakin yrityksissä jätetyt hakemukset käydään säännöllisin välein läpi, mutta jos sillä hetkellä yrityksellä ei ole hakijalle käyttöä, niin hakemus heitetään syrjään käsiteltynä eikä siihen enää toiste palata, vaikka tarve ilmaantuisikin.

Rekrytoinnista vastaavat yleensä työntekijää hakevat esimiehet. He eivät hae ensisijaisesti yritykselle sopivaa osaajaa vaan itselleen sopivaa alaista. He eivät myöskään kaivele sähköistä CV-pankkia, vaan laittavat mieluummin ilmoituksen jonnekin, koska se on helpompaa.

Sopivat hakijat poimitaan joukosta perstuntumalla. Työpaikkailmoituksessa olleiden vaatimusten sijaan valituksi voi tulla se, jolla on sama harrastus esimiehen kanssa, oikeanlaiset kengät tai vähiten pilkkuvirheitä hakemuksessa. Haastatteluun voi päästä sillä, että on tarpeeksi persoonallinen hakemus tai sitten tarpeeksi asiallinen, tai sillä, että hakemus on tarpeeksi tiivis tai sillä, että siinä on hyvä kuva. Valinta riippuu valintaa tekevän esimiehen henkilökohtaisista mieltymyksistä.

Rekrytoivat esimiehet suosivat tiedostamattaan itsensä ikäisiä, nuorempia tai kokemattomampia hakijoita, joita voivat ajatella kykenevänsä johtamaan. Samalla tavalla he suosivat tiedostamattaan samaa alaa opiskelleita tai muuten samanlaista kokemustaustaa kuin mitä heillä itsellään on, koska niitä hakijoita on helpompi ymmärtää ja niiden kanssa on helpompi keskustella.

Moni esimies ei halua palkata itseään kokeneempaa, pätevää ja kunnianhimoista hakijaa, koska pelkää, että hakijasta tulee kilpailija hänelle itselleen.

Että nämä kannattaa ottaa huomioon, kun hakee töitä ja sorvaa hakemuksia.