Mikä funktio ?

Olenpa kerran jos toisenkin kuullut vaimoltani lähtömme kynnyksellä, että "..et kyllä laita tuota päälle..". Täytyykin heti ensi kerralla kysyä heti, että etkö sä rakasta mua tällaisena ja mikä on hänen funktionsa.

Tarkistapa nyt joiltakin, joilla ei ole syytä valehdella sulle, saako ne lasit sut näyttämään sexyltä, ihan normaalilta vai hieman vanhanaikaiselta. Vai oletko kenties kandidaattiainesta Ugly Eyeglasses contest:iin..

Toi meikkijuttu taas ratkeaa sillä, että etsi ukko joka ei vaadi meikkausta tai vaadi vastavuoroisesti äijältäsi Johnny Depp Pirates of Caribbean -look. Oikeasti jännä juttu, enpä ole reilun kymmenen vuoden aikana kertaakaan pyytänyt vaimoani meikkaamaan.

Toi kuulostaa siltä että äijä on kyllästynyt tai ärsyyntynyt sinuun ja silmälasit ovat nyt vaan yksi monista asioista, joka ärsyttää tai kyllästyttää.

Voi myös olla että hän miettii tapaa jolla lopettaisi suhteen, tai haluaisi tehdä sen, ja tarvitsee jonkun konkreettisen asian (silmälasit) oikeuttaakseen itselleen sen. Todelliset syyt voivat olla ihan joitain muita, siihen viittaa tuo "älä takerru". Se on melko suoraan sanottu, eikä sitä sanota, jos ei todella tunne oloaan ahdistavaksi.

Voi olla ihan oikeasti, että miehesti haluaisi sinusta etäisyyttä, esim. ollakseen kavereiden kanssa edes jonkin aikaa tai vain elämäänsä vaihtelua jota hän ei koe saavansa sinun kanssasi. Ei sekään ole poissuljettua että hänellä olisi toinen tai haluaisi toisen.

Itse olen kumppanin kanssa, ja me kumpikaan emme halua vaihtelua, ja tykkäämmekin "takertua". No ompahan tässä oltu parisuhteessa jo kohta 20 vuotta.

Kyllästyminen, ärsyyntyminen ja ahdistuminen on käynyt minunkin mielessäni mahdollisena syynä omituisille tunnepurkauksille. Läpänhän asiasta tekee vain se että itse olen kuitenkin se aktiivisempi osapuoli lähtemään, juhlimaan, keksimään juttuja mitä tehdä, urheilemaan ja kehoitan häntä lähes viikoittain olemaan ystäviensä kanssa ja näkemään heitä. Kysyn myös välillä tarvitseeko tilaa hengittää ja että voin ihan sovulla mennä päiväksi pariksi muille maille mutta vastaus aina miehen puolelta kieltävä. Tykkään myös juhlia mieheni kanssa ja kutsun hänet aina mukaani, mutta silloin suhdettamme tuntuu varjostavan välillä naurettavan lapsellinen mustasukkaisuus, ilman minkäänlaista syytä. Esimerkkinä viimeisin vappukeissi helsingin ravitsemusliikkeessä jolloin hän konkreettisesti piti minua kädestä kokoajan baarissa kiinni osoittaakseen meidän liikkuvan pariskuntana myöntäen seuraavan aamun jälkimainingeissa sen. Että piti vahtia koska olin hyvännäköinen ja mielessäni naureskelin että eihän kukaan edes lähestynyt minua.
Myönnän että olen persoona joka elää aikalailla disney elokuvaansa rakastuessaan. Olen täysin toiselle omistautunut ja luulisin ainakin antavani kaiken tälle terveen maalaisjärjen avulla ja välillä ilmankin sitä mutta, voiko kumppanini kyllästyminen johtua omasta liian täydellisestä omistautumisestani suhteelle? Että vika löytyisikin siitä kuinka helposti olen hänen jo saanut saavuttaa minut ja luottamukseni sekä rakkauden ja hellyyden? Tuntuu että hän haluaa pitää minut ja osoittaa välillä täysin turhaa ja perusteetonta epäluottamusta mutta silti sulkeutuu usein omiin maailmoihinsa eikä osoita omaa välittämistään läheskään niin usein kuin minä sekä sanoilla ja teoillani.
Viimeisimmän suurehkon riidan jälkeen hän kertoi ettei ole löytänyt minusta mitään säröä tai virhettä, että olen ihan täydellinen ja en edes tajua kuinka hän katsoo minua. Ja tollasista puheista menee pari päivää ja taas tiuskitaan ja hierotaan niinsanottua pas*** naamaan aina kun herralla on huono päivä. Tiedän että hänellä on paljon paineita ja fyysinen työ mutta siinäkin tuen ja taloudellisesti kannattelen meitä fifty/fifty. Ja jos mä olen hänen mielestään täydellinen niin miksen mä saa irtisanoa siitä hommasta itseäni kun en sellaista pystiä koskaan ole halunnutkaan kun perusluonteeltani kuitenkin tykkään välillä olla ihan vaan kädet niinsanotusti munissani.
Ihmissuhteita aika paljon läpikoluneena ja sekä suomessa että aasiassa asuneena yksi juttu tuntuu toistuvan aina samana miehen kuin miehen aiheuttamana ; riittämättömyyden tunne.

Kirjoituksestasi päätellen mietit tarkkaan mitä sanot poikaystävällesi ja hyvä niin. Kirjoitat kuitenkin juuri niitä asioita, joita Sinun olisi kannattanut sanoa poikaystävällesi tuona hetkenä suoraan. Poikaystäväsi saa toki sanoa, mitä hän haluaa - mutta myös Sinulla on oikeus sanoa, miltä hänen sanomisensa Sinusta tuntuu. Kommunikointia kannattaa harjoitella kaikessa sovussa. Luuleminen ja asioiden pyörittäminen omassa päässä ei kannata. Tsemppiä.

Isot asiat alkaa mitättömän pienistä asioista. Pienet asiat kertoo jostain syvemmästä ja suuresta - ja jos ei sitä pura nyt, niin se on omiaan vain kasvamaan, ja jossain kohtaa sitten räjähtää ilmoille (tai kasvoille). Seuraa vaistoasti (sitä kuuluisaa intuitiota, jonka näytät vahvana omaavan), ja selvitä asia. Näytät kuitenkin osaavan käsitellä asiaa asiana! (ottamatta sitä kokonaan henkilökohtaisesti).

Älä paina villaisella ja niele sitä, että sinua kohdellaan epäkunnioittavasti - sitä ei tarvitse hyväksyä. Poikaystäväsi reagointi ja käytös kertoo hänen omista ongelmistaan itsensä suhteen - ei sinusta. Joku häntä ärsyttää, joku hänen oma piirteensä on hänelle iso käsittelemätön ongelma.

Jos vaan pystyt ottamaan asian esille loukkaantumatta (siitä poikaystäväsi näköjään saa vain kimmokkeen "suuttua" takaisin ja lähteä tilanteesta!), ota ikäänkuin 'tutkijan' asenne, ja tavoitteeksesi se, että asian _juuri_ tulee saada kitkettyä. Muuten se hiertää aina. Ja pahimmassa tapauksessa kasvaa vaan.

Lykkyä matkaan, äläkä koskaan tingi omasta omanarvontunnostasi, äläkä myöskään toisesta välittämisestä. Silloin kun löytää sen tavan elää, jossa nämä kaksi asiaa ei ole ristiriidassa, silloin on löytänyt jotain arvokasta.

Välitä poikaystävästäsi ja sano, että olet huolissasi, että joku asia häntä painaa, että joku asia ei ole selvä, kun se näin (älyttömälläkin) tavalla tulee esiin. Sano, että haluat selvittää sen hänenkin takiaan. Ja pidä mielessäsi se mahdollisuus, että ehkä hän alitajuisesti ajattelee, ettei ole sinun arvoisesi. Ja heijastaa sinuun asioita, jotka saisi sinut osoittamaan hänelle sen.. (en ole varma tästä ajatuksesta kyllä itsekään).

Ole rohkea ja utelias, kokeile uusia lähestymistapoja. Jos haluat, kokeile miltä kunnolla suuttuminen tuntuu. Tai kirjoita hänelle. Tai mitä vaan. Lähde hetkeksi pois, ja katso miten hän silloin käyttäytyy.
Älä tee kuitenkaan kärpäsestä härkästä, tarkoitan sitä, että pidä tämä asia oikeassa suhteessa muuhun elämään - jos ja kun teillä kuitenkin hienojakin hetkiä paljon on. Älä romuta sitä kaikkea, mutta välitä itsestäsi sekä hänestä, ja tämän asian tullessa seuraavan kerran esiin, nosta kissa pöydälle. Muista tosiaan se, että poikaystäväsi käytös kertoo hänen ongelmistaan kuin sinusta. Ne vain purkautuvat lähes aina läheisimpään ihmiseen.

(pahimmassa tapauksessa pelkään, että poikaystävässäsi on joitain narsistin alkavia piirteitä, jotka purkautuu haluna hallita sinua täysin? toivottavasti näin ei kuitenkaan ole).

Kaikkea hyvää sinulle!

Itse en miehesi mielipiteisiin voi taipua, pidän naistani kauniina ja meikkaus on lähinnä koristetta. Mielestäni meikkaus vain korostaa sitä kauneutta.

Itse pidän silmälaseista ja sopivat mainiosti naiselleni....En häntä kovin hyvin osaa kuvitella ilman niitä, mutta hän haluaa kesäksi piilolinssit.

Hän ei arkisin meikkaa, eikä läträä litkujen kanssa. Eli haluaa elää "vapaasti" ja en tietenkään moiti siitä. Pidän hänen ulkonäöstään ja ei se olisi kiva jos joka päivä hän leiriytyisi peilin ääreen meikkailemaan ja suoristelemaan hiuksia.

Hän kotona viihtyy lökäreissä ja jättää farkut tilaisuuksiin kun lähetään käymään jossain...Tarkemmin kun ajattelee, niin ihailen mielumin farkkupeppua hiukan harvemmin ja hartaalla, kun että hän pitäisi niitä 24/7 ja ei olisi niin mukava olo, kun voisi olla.

Mieti tarkasti miten etenet suhteen kanssa, koska kumminkin ansaitset työpäivän päätteeksi hengähdystauon ja jalkahieronnan, etkä pään aukomista siitä miten et istu sotamaski päällä katsomassa miehen kanssa televisiota.
Ehkä parempi koululaisille, että opettaja näyttää uskottavalta naiselta eikä pakkeloidulta teinitytöltä, jonka sijainnin voi päätellä astmaatikkojen ruumiiden perusteella kaukaa.

njaa, eihän kyse ole meikkaamisesta ja pynttäämisesta vaan silmälaseista. Jos miehesi ei pidä sinun silmälaseja hienoina sinun päähän sopivina. Itse pidän silmälasipäisistä miehistä ja oikea mies oikeilla silmälaseilla hivelee mieltäni ja näyttää erityisen seksyltä. Jos silmälasit ovat toisen laiset mies voi olla kaukana seksystä. Myönnän olevani pinnallinen, mutta arvostan kaikesta huolimatta erityisen paljon sitä mitä on sisällä. Olen itse sitä mieltä että, minä haluan naisena näyttää hyvältä mieheni silmissä. Haluan pukeutua vaatteisiin, joissa mieheni minua tykkää katesella. Olisi myös kiva, että mies välittäisi siitä miltä minä hänestä näytän. Tasapuolista. Puen vaatteet päälleni, jotta en ole alasti. Miksi en sitten samalla voisi pukea sellaisia vaatteita päälleni, joissa näyttäisin rakastamani ihmisen silmissä myös hyvältä? mielestäni olisin tyhmä jos en välittäisi siitä mitä rakastamani ihminen ajattelee. Aivan sama mitä muut ajattelevat, mutta kyllä lähimmäinen ihminen tarvitsee ottaa huomioon.

Ehkäpä mies rakastaa sinua eikä kehtaa sanoa sinulle, että sinä näytät aivan hirveältä ne lasit päässä, ne eivät hänen mielestään kertakaikkiaan sovi sinulle..tod.näk.

Minäpä kehoittaisin sinua ottamaan miehesi mukaan silmälasiostoksille ja valitsemaan sellaiset lasit sinulle, joissa sinä näyttäisit hänestä hyvältä. Ei se sen vaikeampaa ole. Tuskin hän sinulle rumia laseja valitsee, mutta huolehdithan myös siitä, että lasit ovat sinun ja ne pitää olla sinustakin hyvät...

Tai sitten miehesi ei tykkää ylipäänsä silmälasipäisistä naisista..ei voi tieää muuta kuin keskustelemalla :) tsemppiä.

Ymmärsinkö oikein, että olet onnistunut aiemmissa(kin) miessuhteissasi valitsemaan sellaisen kumppanin, joka tuottaa sinulle riittämättömyyden tunnon - ja tiedostat tämän - mutta haluat silti yrittää olla täydellinen partneri sellaiselle miehelle, joka haluaa täydellisen (virheettömän, säröttömän vai miten hän asian ilmaisikaan) naisen rinnalleen ?

Keittiöpsygologia jo kokee täysin inflaation.Kyllä se on muija joka keittiössä kauhaa heiluttaa vaikka kuinkakin noterattaisiin peruskoulua ja silmälaseja joksikin academian autuudeksi.Mikäli kysymyksessä on kukkoilu miehen alistamiseksi,pääsisi paljon helpommalla seurustelemalla jo ennestään alistetussa asemassa olonsa kokeneiden toisen sukupuolen edustajien kanssa.

Aika sikamaista nillittää jostain silmälaseista. Kuten muutkin olohuonepsykologit täällä, olen sitä mieltä että joku muu kuin silmälasit mättää.

Suosittelen, että sanot suoraan hänen silmälasihuomautuksensa sattuvan sinuun, ennen mitään muuta kommentteja. Hirvittävän harva kuitenkin pitää silmälaseja vaan huvikseen ja meillä rillipöllöillä sattuu vielä joillain olemaan ne kuuluisat pullonpohjat. Ja joillain meistä sattuu olemaan niin herkät ja kuivat silmät että piilareita voi pitää vain kerran-pari viikossa. On todella julmaa edes lähteä huomauttamaan kenenkään rilleistä.

Mutta kuten sanottua, aloittajan sulhasella taitaa olla hiekkaa persvaossa jonkin muun asian vuoksi.

Ehdottaisin minäkin narskun alkua. Tuosta se nimittäin alkaa, pienistä huomautuksista. Parin vuoden kuluttua huomaat että ostat leivän hänen makunsa mukaan, pidät vaatteita hänen makunsa mukaan... ja kymmenen, viidentoista vuoden kuluttua huomaat että sinua ei ole enää. Tätini eli 20 vuotta narskun kanssa, joka saneli jopa hänen ihannepainonsakin. Täti sanoi jälkeenpäin että aluksi halusi miellyttää ja sitten se vaan jäi tavaksi. Niin, ja kun täti vihdoin tajusi erota miehestä, niin ekalla yksinäisellä kauppareissulla itki leipähyllyllä -- onnesta -- kun sai itse valita mieleistään leipää.

Minusta tässä jutussa on kaksi kauheaa asiaa. Toinen on se, että olette olleet yhdessä VASTA 5 kk ja jo nyt mies kohtelee sinua noin huonosti. Toinen asia on se, että miehesi on JO 26-v eikä siis mikään teinipoika. Jos siis jo nyt saat tuollaista kohtelua aikuiselta mieheltä, niin kuulostaa todella huolestuttavalta.

Miehen tulisi hyväksyä sinut sellaisena kuin olet. Pieniä epätäydellisyyksiä tulee katsoa läpi sormien eikä takertua niihin ja antaa niiden hiertää aivan turhaan välejänne. Sinun tulee olla tiukkana ja sanoa, että et hyväksyä tuollaista sanomista. Älä siis anna miehen päästä pomottamaan sinua ja sanomaan, mitä sinä saat pukea/sanoa/tehdä/käyttää.

Huolestuttavaa on myös se, että miehesi purkaa työpaineita sinuun eikä esim. terveellä tavalla liikuntaan. Jos hän on ahdistunut kroonisesti, niin sinun haukkuminen ei ole ratkaisu, vaan esim. käynti työpaikkalääkärillä, jota kautta saa tarvittavaa hoitoa (sairasloma, masennuslääkitys, psykologikäynti tms).
Myös mustasukkaisuus on sellainen asia, että se pitää käsitellä, ettet anna miehelle valtaa sulkea sinut ystävien, harrastusten jne ulkopuolelle.

Jos mies ei paranna käytöstään, vaan se pahenee, niin älä sido itseäsi enempää mieheeen (vauva, avioliitto, asuntolaina). Sinun kaltaisellesi naiselle riittää kyllä ottajia.

Tässä taas yksi syy, miksi duunarimies ja koulutettu nainen suhde ei toimi.

Kukaan ei ole ajatellut, että mies voi rakastaa sinua juuri sellaisena kuin olet, laseineen päivineen ja vaikka kulkisit siinä yöpaidassasi, etkä pesisi hampaitasi ja harjaisi tukkaasi, hän silti RAKASTAISI sinua. Mutta hän ei välttämättä haluaisi sinua tai kehtaisi näyttää kavereilleen. Paras esimerkki siitä on tuo aiemmin mainittu "et kai tuota aio päällesi laittaa?" Okei, tökerösti sanottu, en sanoisi noin. Olen joskus poikaystävälleni sanonut, jos hän laittaa päälleen jotain MINUN mielestäni noloa. Toisaalta hyväksyn sen, jos toinen päättää pitää sen vaatteen päällään. Silloin häpeä on hänen, koska minä olen jo maininnut asiasta. (Minua ei voi syyttää. :D) Eipä kyllä olisi muutenkaan, mutta sellainen olo tulee.

Enkä nyt tarkoita, että lasien käyttö tuottaisi häpeää. Ehkä miehen mielestä näytät vain paremmalta ilman (huolimatta siitä, että hän rakastaa sinua). Ja hän haluaisi nähdä sinua myös ilman laseja. Hän tuo sen vaan väärin esille. Mutta sinuna olisin huolissani tuosta mustasukkaisesta käytöksestä. Ymmärrän, että alkusuhteessa ollaan epävarmempia, mutta ei kukaan voi sinua viedä, jos et itse lähde mukaan. Elikkä mies ei luota sinuun. Se on iso ongelma, jos meinataan viettää parisuhteessa aikaa. Eikä sinun täydy häntä kutsua aina mukaan, miehen täytyy oppia luottamaan ja parisuhteessa molemmilla täytyy olla omaa aikaa.

Vastaan nyt vain ja ainoastaan tuohon että pitääkö naisen kaunistautua miestään varten?

Ja sanoisin että välillä. Tottakai kotonaan pitää saada olla juuri sellainen kuin haluaa ja jollei mies tykkää sinusta juuri sellaisena kuin luonnollisena olet on se väärä mies sinulle.

Mutta taas se kääntöpuoli, eli alkuhuuma kun on ohitse ja suhde arkiintuu nousee paljon kaikkia pikkuasioita esiin ja sanoisin että se kaunistautuminen on yksi. Kyllähän näin miehenä ottaa koteloon kun nainen laittaa ne stringit, tiukan mekon, pushup liivit, tukan ja meikin viimeisen päälle aina kun lähtee vaikka ulos. Ja on taas sitten kotona aina verkkareissa ilman meikkiä.. siinä miehenä miettii että ketä varten se laittautuu noin kun kotona taas ei.

No totuushan on se että eihän kukaan halua lähteä kaunistautumatta ulos, mutta tuntuisi varmasti kivalta siitä miehestäkin jos silloin tällöin kotona olisikin nainen joka on panostanut hänen takiaan. Mutta painotan edelleen että jos hän vaatii sitä aina on hän aivan pihalla..

Luin koko ketjun ja tässä olikin jo kohtuullisen hyviä vastauksia aiheeseen. Olen ollut vastaavassa tilanteessa, joka lopulta päättyi omiin tekoihini, jotka rikkoivat suhteen. En ole ylpeä siitä, mutta olen taas viisaampi.

Itselläni oli mies, joka vähätteli itseään jatkuvasti, sanoi, etten voisi häntä rakastaa vaikka sanoin/tein juttuja.. Hän ei varsinaisesti huomautellut ulkonäöstäni, mutta huomasin sen jollain tasolla aiheuttavan kismaakin. Tässä tapauksessa niin, että olin "out of league" hänelle. Tuntui turhalta kehua häntä mistään, koska hän aina torjui sen. Taisin joskus kuulla myös näistä samoista asioista, että ahdistaa.. En voi puolestasi sanoa, mutta omalla kohdalla kävi niin, etten lopulta enää jaksanut olla "itsetuntoboosterina". Yritin ymmärtää, yritin kehua.. Taisi syödä molemmat se, mulla meni mieli matalaksi ja mies tunsi enemmän epäonnistumista, koska olin jatkuvasti onneton, koska hän oli onneton.

Suosittelen siis pitämään kiinni omista jutuista kynsin ja hampain. Mitä tahansa ne sitten ovatkin, mitkä saavat olosi tuntumaan hyvältä. Itse en koskaan keksinyt ratkaisua, miten olisi pitänyt toimia ja oli parempi, että erosimme.

Toiseksi, mies haluaa tuntea "ansainneensa" naisensa. Kohtasin itse samanlaista mustasukkaisuutta ja "omistamista" ja luulen, että senkin taustalla oli jotenkin "alempiarvoisuuden tunne". Olin miestäni käytännössä joissakin asioissa parempi (kirjoittamisessa, lukemisessa, oli "parempi" koulutus), mutta hänellä oli paremmat sosiaaliset suhteet. Jostain syystä mies kuitenkin keskittyi enemmän näihin huonoihin. Josta tulin siihen johtopäätökseen, että haluaisin auttaa häntä voittamaan kompleksejaan - tosin turhaan. Ketään ei voi pakottaa mihinkään ja ihmisen täytyy itse tajuta "ongelmansa". En sano, että itse olisin ollut täydellinen, mutta jälkikäteen ymmärtää molempien käytöstä paljon paremmin.

Yks hyvä vinkki, minkä oon kuullut vähän aikaa sitten, on selvittää toisen unelmat. Miten tää liittyy mihinkään.. ? Jos tiedät toisen unelmat ja sen, MIKSI he haluavat niitä asioita, pystyt paremmin arvostamaan toista ja antamaan sen, mitä hän haluaa.. Esimerkiksi ylennys tuskin viittaa suoraan rahansaamiseen, mutta sen taustalla voisi olla esimerkiksi turvallisuushaluisuus. Tai jos haluaa perheen, onko sen taustalla rakkaudenjano? Jos kysyy vaikka kolme unelmaa, voi pohtia itsekseen, mikä on niitä yhdistävä tekijä niiden taustalla.. Sitten voi ehkä olla taas vähän viisaampi.

Ja yksi suuri turn off suhteessa on fem/mask. energiat. Luulen, että tää aiheuttaa suurimman osan ongelmista. Tarkotan tällä sitä, että jos nainen ottaa suhteessa "miehen paikan", niin mikä virka miehelle jää? Ja jos aletaan miettiä, mitkä asiat tekevät mieheksi.. Perheen elättäminen, rahansaaminen, työ, kaverit, harrastukset, urheilu, autot.. Evoluutiollisesti, pitää soveltaa jokaiseen yksilöön erikseen. Entäs naiset? Naiset hoiti kodin, sosiaaliset suhteet, lapset, tekivät ruoat.. Tää kuullostaa ehkä typerältä, mut se on niin syvälle ohjelmoitu.. Että se vaikuttaa.. Niin mietitään, jos nainen on liian itsenäinen ja hoitaa molempien hommat, mitä miehellä tekee? En sano, että naisen pitäisi luopua työstään tai urastaan tai muista, mutta olisi hyvä suhteelle tajuta näitä asioita ja ns. vaihtaa energioita kotona, tietoisesti.

No joo, ei nyt muuta tällä erää.

Ps. Sen meikkauskommentin takana voisi mun mielestä olla se, että jos oot liikaa "miesenergiassa", miehesi haistaa sen eikä "saa olla" mies. Jostain alitajunnasta sille tulee ne mieleen, jotta sais susta enemmän "naista" esiin.. Jos tajuat mitä haen ;)

Kysy poikaystävältäsi onko hän sitä mieltä, että sinun kannattaisi mennä silmien laser/taittovirheleikkaukseen? (maksaa kaiketi noin kolmisen tonnia ja näkökyky saadaan sillä kuntoon). Jos poikaystäväsi on täysin ulalla kysymyksestä, voit olla varma, että hänen kommenttinsa ei millään tavalla liity silmälasiesi käyttämiseen! Vaan alla on jotain muuta.
Tämä voisi olla yksi keskustelunavaus, tai yritys saada se "uusille urille" (ilman, että tappelette tunteitten vallassa).

ps. Mutta älä missään nimessä lähde moiseen leikkaukseen jos itse pidät ja viihdyt silmälaseissa! Sinä olet tässä tärkein.

Nyt pitäisi vaan selvittää mikä poikaystävälläsi mättää, kun se tällaisina kommentteina purkaantuu ulos.. (olen samaa mieltä, että nyt hänellä on jokin ongelma itsensä kanssa..)

Ei miehesi sinua ainakaan vielä rakasta, vaan hän tykkää kuitenkin nussia sinua! Rakkaus ainakin minulle on sitä, että välitetään toisesta. Jos miehesi rakastaisi sinua, hän arvostaisi itsenäistä elämääsi.

En tiedä, kuinka paljon arvoa sinun sanomisillasi on, mutta miehesi haluaa sanoa miten asioiden tulisi olla. Hän haluaa olla herra auktoriteetti. Tietyntasoinen itsenäisyytesi heikentää hänen auktoriteettia, josta hän ei pidä. Hän pelkää sitä, että joutuu luopumaan sinusta, jos määrää liikaa. Koska sinulla on itsenäinen elämä, olisi todennäköisempää, että et siedä niin paljon määräyksiä, jonka vuoksi hän joutuu "pakittamaan" hieman.

Jos suostuisit hänen ehtoihin helpommin, se todistaisi hänen määräysvaltansa, ja hän alkaisi muokata sinua yhä enemmän osaksi omaa ihanne-elämäänsä. En usko, että hänen rakkaudettomuutensa johtuu sinusta, vaan hänen luonteestaan. Hän luultavasti ei kykene sanomasi perusteella rakastamaan ketään riippumattomana ihmisenä. Hän etsii sellaista naista, joka toetuttaa hänen käskyjään. Mielellään hän vaihtaisi "itsetunnottomampaan" naiseen, jos ulkonäöltään sopiva sellainen löytyisi.

Kiitos kaikille tähän viestiketjuun vastanneille. Pari hyvää näkemystä tullut esille kuukauden aikana ja arvostan jokaisen vaivaa vastata mulle.
Sen verran raotan verhoa että tämän viestiketjun aloittamastani vyyhdestä eli silmälaseista huomauttelu on toistaiseksi ollut tauolla. Saan edelleen kuitenkin osakseni riitatilanteissa ja jo mielipide sekä normaali väittelytilanteissa erittäin epärakentavaa tapaa kumppanin puolelta käsitellä ja keskustella asioista joka hänen puoleltaan valuu yhteisymmärryksessä tehtävän ratkaisun sijaan hänen korviensa sulkemiseen ja äärettömän kakaramaiseen inttämiseen sekä nimittelyyn. Myös sanan anteeksi -merkitystä olemme käyneet lävitse mutta aikalailla tuloksetta.
Itse en halua uskoa että koulutettu ja kouluttamaton eivät voisi parinmuodostukseen mutta tottakai tällainen systeemi lienee suurempi harvinaisuus koska juuri opiskelujen ja sosiaalisten verkostojen ja kytkentöjen kautta ihmiset löytävät ystävänsä ja usein sitä kautta kumppaninsakin jne.
Meillä kuitenkin naurua riittää, niin kauan kuin hän on hyvällä tuulella, ja tottakai itse taipuessani ylianalysointiin on mullakin verkosto jonka kanssa tavata ja keskustella. Mutta totuus on se ettei tilanne ole kuitenkaan tämän ketjun ensimm viestistä muuttunut juuri suuntaan tai toiseen. saan edelleen hänen oman taloudellisen paineen aiheuttamasta ärsyyntyneisyydestä ja stressistä kärsiä myös itsekin ja jos tämä purkautuu minuun nimittelynä, dominointina... -voi aika varma olla että nainen on kimpsut ovella vastassa joku päivä ja heilauttaa soronoot. Tällä hetkellä kysehän o vain omasta sietokyvystäni, siitä, kauanko jaksan vielä antaa mahdollisuuden ja odottaa. Sytytyslangan lyhemistä toki edesauttaa ääliömäinen käytös joka jattkuu silti vaikka hänkin tiedostaa nämä faktat. Ja ei, hän ei halua eroon minusta vaan päinvastoin, osoittaa suurta omistushalua ja epäluottamusta ajoittain. Sinä, joka sanoit että ehkä hän haluaa vain tytön joka on enemmän omien ajatustensa alla kuitenkin muodollisesti pätevän näköinen, voit jopa olla oikeassa. Surullisintahan tässä kaiketi on vain se, että rakkaudentunteeni on alkanut hälventyä ja kiinnostus muihin miehiin kasvamaan.Eron lopullinen syy kun kuitenkin pitäisi musta olla mahdoton yhtälö kuin luovuttaminen koska jotain sellaista tuossa miehessä kuitenkin on mistä haluan taistella. Ehkä tä on vaan very bad season ja ajoituksellisesti meille turmiollinen. who knows, mutta fakta on kuitenkin se että mun persoonaa on vaikea polkea alas ja jalkojani saman katon alle sitoa ja tämä mies tietää sen. kassotaan siis mitä tapahtunee.
Ihanaa kesää muuten kaikille!:)