En halua kilpailla kenenkään huomiosta. Olen sitä ihmistyyppiä, joka vetäytyy taka-alalle, jos huomaa joutuvansa kilpaillutilanteeseen toisen suhteen. Enkä kokisi sitä kuitenkaan rakkaudeksi toisen puolelta, jos minun pitäisi jotenkin taistella saadakseni hyväksyntää ja olla joku vertailukohde ties keiden kaikkien muiden ohella. Jos en riitä omana itsenäni, täytän aikani sitten muilla asioilla, keskityn kaikenlaiseen ajanviettoon itsekseni sekä ystävien seurassa.
Toisaalta se ei ole vain torjutuksi tulemisen tunnetta tai pelkoa siitä tai pettymystä, ettei sitä kaipaamaansa kumppania ole/löydy, eikä pelkoja siitä ettei kelpaisi, riittäisi tai laiskuuttakaan, ettei vain viitsi tehdä mitään asioiden eteen tai jaksamattomuutta sitä kilpailua kohtaankaan umppanin löytääkseen.
En ole niitä ihmisiä, jotka odottavat vain mannan satavan taivaasta ja kiukuttele sitten kaikille, kun niin ei käy.
Eikä se ole vain sitäkään, että pelkäisin, ettei minulla ole toiselle mitään annettavaa tai ainakaan tarpeeksi, mitä toinen ansaitsisi, vaikka osaltaan se on tuotakin.
Ja jotta pakka on oikein sekaisin, niin hetkittäin vapauskin tuntuu niin hyvältä, ettei siitä tahtoisi luopua kokonaan. Mutta siinäkään ei ole kaikki, miksi en muutamaan vuoteen ole ketään etsinyt tai tahtonutkaan tutustua.
Vaan osahaluttomuuteeni edes etsiä ketään liittyy myös tunne siitä, että en tahdo satuttaa ketään muitakaan siinä prosessissa hakiessani itselleni sitä minulle hyvältä tuntuvaa kumppania.
Kurja tunne on sekin, jos tietää jonkun ihastuneen tai rakastuneen itseensä, mutta ei itse tunne samaa, vaikka toinen onkin hyvä ihminen ja olisi varmasti hyvä minua kohtaan. On ikävä tunne toivoa itsekin, että voisi tuntea niitä tunteita mitä toinen toivoo ja mitä itsekin tahtoisi tuntea hyvää ihmistä kohtaan ja etenkin, jos huomaa, että toisessa on suurinpiirtein kaikki ne ominaisuudet mitä kumppaniltaan toivoisi, mutta se tunne vain uupuu. Tahdosta huolimattakin.
Ja tuntuu pahalta tietää, että se ihastunut kärsii myös eikä kumpikaan voi tilanteelle mitään. Hetkittäin miettii itsekin, että voisiko tästä sittenkin tulla jotain, kun tahtoa siihen olisi, jos vaikka ne tunteet kehittyisivät yhdessäolon myötä, kun tietää, että niinkin voi joskus rakkaus kasvaa/syntyä ja molemmat tulla onnellisiksi, mutta ei tahdo lähteä yrittämään edes kokeilemaan sitä toisen tunteitten kustannuksella, sillä ei tahdo hienoa ja hyvää ihmistä loukata ja antaa ihastuneelle kenties turhaa toivoa, jos ne omat tunteet eivät syttyisikään edes sen yhdessäolon myötä.
Sillä en ole toisten tunteilla tahallisesti leikkivä ihminen (vaikka minullakin on huonot päiväni/hetkeni), kun tiedän omakohtaisista kokemuksista miltä se tuntuu ja loputtomiin en voisi omaa elämääni uhrata toisen hyväksikään, jos yrittämisestäkään huolimatta sitä puuttuvaa tunnetta tulisikaan.
Itsekkyys ja houkutus siihen kuitenkin joskus nousee, niin että ainakin harkitsee näin toimivansa, mutta toiselta (etenkään siltä ihastuneelta) ei oikein voi kysyäkään, että "saisinkos vain kokeilla, voisinko kasvaa rakastamaan ja tuntemaan intohimoa sinua kohtaan?" Kumpa voisikin.
Yksinjäämisen pelko vastaan haluttomuus hakeakaan ketään
8
152
Vastaukset
- N42 Hki
Ja toisaalta siinäkin sitten satuttaisi sekä itseään, että toista, jos jäisikin loputtomiin sellaiseen "kokeilusuhteeseen", josta sitä tunnetta ei vaan löydy tai synny ajankaan kanssa, vaikka olisikin uskollinen toiselle.
Molemmat kuitenkin tietäisivät/huomaisivat, että suhteessa/elämässä mennään loputtomiin vajareilla, eikä kumpikaan olisi sitten onnellinen, molemmilta puuttuisi jotain, mitä kipeästi tarvitsee.
Siinä tilanteessa houkutus lähteä suhteesta tai joillakin pettääkin puolin, jos toisin, olisi suurempi, kuin ns. "hetivalmis"-suhteissa, jos vastaan tulisikin sitten sen "kokeilun" aikana se itselle "oikealta" tuntuva. Ja itse en ole niitä ihmisiä, jotka ketään koskaan pettämään tahtoisi lähteä, sillä en usko, että kykenisin elämään silloin itseni kanssa. Tuossa tilanteessa kokisin toisen pettämiseksi myös suhteen lopettamisenkin, koska toinen olisi siihen suhteeseen lähtenyt satsaten kaiken ja toinen vain yrittääkseen, että lähtisikö tämä toimimaan kuitenkin, vaikka alussa jotain puuttuu.
Ja yhtä kamalaa helvettiä on kaiken kanssa, jos itsellä on edes hetkittäin jotain tunteita tai toiveita jotain toista ihmistä kohtaan. Siinä kamppailee sitten vastakkain halu olla "vain" ystävä tai rakastaja tai seurustelukumppani/menettämisenpelko itselle tärkeästä ihmisestä.
Kaikki tämä edellämainittu ja haluttomuuskaan sitten etsiä tai tutustua kehenkään ei tarkoita, etteikö kokisi elämästään kuitenkin puuttuvan jotain. Hetkittäin on pohjattoman yksinäinen ja tyhjä olo, vaikka olisi ystävien ja tuttavien ympäröimänäkin, hetkittäin taas nauttii vapaudestaan olla, mennä ja tehdä mitä huvittaa, miten ja milloin huvittaa. Se voi tuntua hyvältä niinäkin hetkinä, jolloin ei sitä vapauttaan käytä yhtään mihinkään. Ei edes halua mennä mihinkään tai tehdä mitään erityistä, mutta nauttii tunteesta, että siihenkin on vapaus ja tietoisuus, että halutessaan on maailman ovet auki paljon vapaammin kuin varatulla. Mutta se tunne on vaihtelevaa aaltoliikettä. Vuoroin syvältä kipeää tekevää yksinäisyyttä ja tahtoa löytää elämäänsä se ainutlaatuinen, jonka kanssa jakaa kaikki ja vuoroin tyytyväisyyttä tilanteeseen.
On se rankkaa tämä ihmisen elämä ja tasapainon löytäminen kaiken kanssa.
Tätäkö se nyt sitten on, kun ihmisten sanotaan olevan kolmenkympin, neljänkympin tms. kriisissä? Mitään tälläistä en ole koskaan ennen kokenut ja toivon, että tämä hellittäisi pian otteensa, sillä tämä on sietämätöntä ja ettei yhtäkään toista ikäkriisiä (jos tämä nyt sitä on) tulisikaan enää.
Kasvun takia tämä kai voi olla välttämätöntä ja kasvu on ihmiselle loppuviimeksi hyväksi, mutta tämä kipuilu asioiden kanssa ja edestakainen aaltoliike saa minut pahoinvoivaksi. Tämä on kuin tasapainottelua hyvän ja pahan ihmisen välillä ja itse en välillä tiedä kumpi olen ja kärsin tilanteesta.
Tämä on kuin tasapainottelua hyvän ja pahan ihmisen välillä ja itse en välillä tiedä kumpi olen ja kärsin tilanteesta.Ja siinä sivussa kaiken kanssa kamppaillessa tulee sitten tahtomattaankin tavalla tai toisella tölväistyä välillä vähän kaikkia ihmisiä, joiden kanssa on kosketuksissa.
Tähän, kun sitten vielä lisätään kaikki muut asiat, mitä elämässä on ja vastaan tulee, vastoinkäymiset työelämässä, se oman paikkansa hakeminen tällä pallolla, huoli läheisistään, mahdolliset terveyshuolet, menneisyydessä syntyneet traumat sekä elämässä olevien läheisten ihmisten menetys tavalla tai toisella, tunteitasi tai itsetuntoasi polkevat muut ihmiset, jne, jne, niin siinä sitä sitten varsinaisessa suossa ollaankin, Relaappa tässä sitten ja ota iisisti kaiken kanssa ja ole aina hillitty ja hallittu nainen. Ja kokeile rohkeasti sitä sun tätä elämässäsi ettei koko elämä jää täysin elämättäkään tai tule vedettyä koko elämää vajareilla.
Ehkä tästäkin paikalleen jumittumisesta pääsee vielä yli ja eteenpäin?!?
Uutiskatsaus mieleni sisällöstä päättyi tähän. Hyvää päivänjatkoa!
Aiheeseen sopiva loppukevennys:
http://www.youtube.com/watch?v=2a6wdaiAy0I- ap.
Oikolukeminen olisi taas näemmä kannattanut ennen kuin lätkäisen tämän tänne. Ja joku fiksumpi olisi osannut tiivistää kaiken oleellisen paremmin tajunnanvirtaa kirjoittaessaankin ettei tule kokonaista romaania aloitukseksi, Mutta ehkä kirjoitusvirheet ja copy pasteamisessa tapahtuneet kömmähdykset sallin itselleni anteeksi. Etenkin, kun on aika epätodennäköistä, että kukaan jaksaisi tätä kokonaan lukea ja huomaisi edes virheitä. Ja jos jaksaa, niin palstan tyylin tietäen tähänkin tulee kommentteja vain tyyliin "rumalla ja vanhalla naisella ei tee mitään" tai "monenko käyttämä lutka olet".
*syvä huokaus* - asdfsdfasdfsdfasdfas
ap. kirjoitti:
Oikolukeminen olisi taas näemmä kannattanut ennen kuin lätkäisen tämän tänne. Ja joku fiksumpi olisi osannut tiivistää kaiken oleellisen paremmin tajunnanvirtaa kirjoittaessaankin ettei tule kokonaista romaania aloitukseksi, Mutta ehkä kirjoitusvirheet ja copy pasteamisessa tapahtuneet kömmähdykset sallin itselleni anteeksi. Etenkin, kun on aika epätodennäköistä, että kukaan jaksaisi tätä kokonaan lukea ja huomaisi edes virheitä. Ja jos jaksaa, niin palstan tyylin tietäen tähänkin tulee kommentteja vain tyyliin "rumalla ja vanhalla naisella ei tee mitään" tai "monenko käyttämä lutka olet".
*syvä huokaus*Ihan kiva että sait kirjoitettua ja että naisetkin välillä avautuvat sisäisestä maailmastaan edes anonyymisti. Mahdotontahan se on toisen näkökulmaa jakaa tai ymmärtää, jos toinen ei anna itsestään mitään. Tuntuu näet välillä, että ainoastaan miehet jakavat netissä näitä syvimpiä tuntojaan analysoiden toisiaan ja etsien ymmärrystä. Naiset sitten viipottavat ikuisina mysteereinä siellä oikeassa elämässä.
Tulimieleen kun joku kerran linkkasi jonkun pyöreän tytön blogin tänne, jossa kertoi varsin sielukkaasti elämästään ja tunnoistaan ja tuli tunne, että miksi naiset piilottavat sen puolen niin täysin, vaikka netti on käytännössä anonyymi keino jakaa ne tunnot muillekin? - nainen34
Olipa hieno kirjoitus, paljon samoja ajatuksia kuin itselläni.
Mukava nähdä, etten ole ainoa joka ajattelee tuolla tavalla.
Me olemme varmasti liian herkkiä, tunteellisia ja analyyttisia parisuhteeseen. Liika fiksuus estää jo "normijengin" kanssa "hengaamisen" näin kansankieltä käyttäen. - N42 Hki
asdfsdfasdfsdfasdfas kirjoitti:
Ihan kiva että sait kirjoitettua ja että naisetkin välillä avautuvat sisäisestä maailmastaan edes anonyymisti. Mahdotontahan se on toisen näkökulmaa jakaa tai ymmärtää, jos toinen ei anna itsestään mitään. Tuntuu näet välillä, että ainoastaan miehet jakavat netissä näitä syvimpiä tuntojaan analysoiden toisiaan ja etsien ymmärrystä. Naiset sitten viipottavat ikuisina mysteereinä siellä oikeassa elämässä.
Tulimieleen kun joku kerran linkkasi jonkun pyöreän tytön blogin tänne, jossa kertoi varsin sielukkaasti elämästään ja tunnoistaan ja tuli tunne, että miksi naiset piilottavat sen puolen niin täysin, vaikka netti on käytännössä anonyymi keino jakaa ne tunnot muillekin?Syitä siihenkin varmaan monia. Itsellä vaikuttaa paljon ainakin se, että kun ja jos sielunsa syövereitä ja vähänkään henkilökohtaisempia asioitaan jakaa ja laittaa ne kaikkien tuntemattomien reposteltaviksi, niin siitä voi omat jo muutenkin solmussa olevat ajatukset tai tunne-elämä mennä vielä pahemmin sekaisin, kun niitä asioita repostelee sitten niin hyväntahtoiset kuin pahantahtoiset tai vielä enemmän ulalla olevat ihmiset miten tykkäävät.
Osa asioista voi olla sellaisia, mitkä kokee liian henkilökohtaisiksi muutoinkin, että niitä edes tahtoisi jakaa juuri kenellekään.
Kolmas syy on, että jos puhut asioista liian laveasti, niin sen voi aina lukea joku sellainenkin, jonka silmille se ei ole tarkoitettu tai jota ne asiat koskevat ja jopa tunnistaa itsensä ja kirjoittajan. Se voi sotkea sekä omaa, että sen toisenkin osapuolen elämää kohtuuttomasti. Jopa niissäkin tapauksissa, vaikka se lukija ei tunnistaisi kirjoittajaa, Se voi aiheuttaa, vaikka minkälaista sekaannusta monille. Yksi tulkitsee sen itsestään kirjoitetuksi silloinkin, kun se ei olekaan ja syyttää asioista ehkä aivan väärää ihmistä. Jne. Ja jos taas kirjoitat niin suppeasti osatotuuksia tai muunneltua totuutta ettei niitä kukaan voisi tunnistaa tai et kokisi herkimpien tuntojesi särkyvän lisää tai tulisi tallanneeksi muiden, niin et saa itse siitä kirjoittamisestasi mitään apua kuitenkaan niihin omien sisäisten ongelmiesi ratkaisemiseksi.
Niin tai näin, aina menee jotenkin väärinpäin. Sitten sitä päätyy ryleensä atkaisuun yrittää selvittää niitä asioita itsekseen tai jos voi niin lähipiirinsä kanssa. - N42 Hki
nainen34 kirjoitti:
Olipa hieno kirjoitus, paljon samoja ajatuksia kuin itselläni.
Mukava nähdä, etten ole ainoa joka ajattelee tuolla tavalla.
Me olemme varmasti liian herkkiä, tunteellisia ja analyyttisia parisuhteeseen. Liika fiksuus estää jo "normijengin" kanssa "hengaamisen" näin kansankieltä käyttäen.Voi olla hyvinkin mahdollista. Tämä tunteet analyyttisyys se mitä minä olen ulkoisesti ja sisäisesti, eivät ole toimineet ainakaan minulla hyvin.
- jotain ajatuksia
Mitäpä tuohon osaisi sanoa? Mieleeni tulee vain latteuksia ja itsestäänselvyyksiä kuten:
-Ihmissuhteessa pitää antautua vaaraan loukata ja tulla loukatuksi. Sitä ei voi välttää.
-Ihmissuhteessa joutuu kokemaan pelkoja ja riittämättömyyden tunnetta. Sitä ei voi välttää.
Mutta vastineeksi voi saada kokea valtavaa yhteyden ja lähelläolemisen tunnetta toisen ihmisen kanssa. Kahdesta ihmisestä tulee yksi. Ehkäpä se on sen riskin arvoista.- N42 Hki
Olet toki oikeassa, että sillä riskillä voi saada kaiken. Tai sitten vastaavasti menettää senkin vähän mitä on. Tulla ehyeksi tai särkyä lopullisesti. Loukata tai tulla loukatuksi.
Sepä näitä sisäisiä kriisejä sitten aiheuttaakin, kun vastavoimat taistelevat pään ja sydämen sisällä kiivaasti tasapainoa hakien.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Vihreiden, SDP:n ja Vasemmistoliiton kannattajista selvästi alle puolet on miehiä
ja silti joku punafeministi valitti kokoomuksen naiskannattajien puutteesta, vaikka siellä on enemmän naisia kuin punavi782594On tiedossa, että venäjämieliset diggaavat diktatuurista venäjää
jossa ei esim. ole sanan- ja lehdistönvapautta. Mutta keitä nämä venäjän palvojat sitten ovat, ei heitä toki paljon ole512570Ensin Henry Novak ja nyt sitten se Irlannin tapaus
jossa mustaihoinen afrikkalainen mieshenkilö puukottaa valkoihoista maassa makaavaa miestä useita kertoa pään alueelle.682523Belfastissa käynnissä kunnon persuilu
Joku random mamu tekee rikoksen, niin sikäläiset naamiopersut kostavat tuhoamalla kantaävestön omaisuutta. Liekö siellä742433Islamovasemmistolaisuus - tälläista termiä käytetään
Termi tarkoittaa alunperin äärivasemmiston ja muslimifundamentalistien liittoa, jonka ytimessä oli antisemitismi. Isl391947Persujen kannatusromahdus tekee kesästä 2026 nautinnollisen
Satoi tai paistoi, niin Suomen kansalaisella on kuluvana kesänä syytä hymyyn. Niin upealta tuntuu persujen kannatusroma1051769Martina Aitolehti läpäisi Erikoisjoukot - Tilittää umpirehellisenä kuvauksista
Martina Aitolehti selvisi Erikoisjoukot koulutuksesta. Hän myös malttoi pääosin pitää mölyt mahassaan, vaikka saikin ko271287Julkista rahaa ei tule antaa senttiäkään yksityisille yrityksille
Julkinen raha on meidän yhteistä rahaa, ja se raha on tarkoitettu yhteiseen käyttöön, kuten esimerkiksi tuottamaan palve121283Riikka runnoo! sähkön hinta +25 %, bensan hina +16 %
Euron bensa! Tuo legendaarinen persujen vaalilupaus. Sannan hallitus pudotti sähköenergan alv:n 10 prosenttiin, Riikka r81069Rakastan sinua hiljaisuudessa
Rakastan sinua hiljaisuudessa. Olisit minun tai et, olen odottanut sinua vuosisatojen ajan. Ilman sinua sydämeni on yksi411065