tähtitiede ammattina

Näinhän se on. Tähtisen Leena oli entinen koulukaverini, tähtitieteen dosentti ja taisi melko paljon elättää itseään vapaana tiedetoimittajana. Tyttäreni oli nuorena innostunut ja aikoi vielä kukioikäisenä lähteä opiskelemaan tähtitiedettä. Nyt hän on valmistumassa molekyylibiologian maisteriksi, mutta siolläkin alalla työtilanne on ainakin Suomessa sen verran heikko, että neiti lukaisee suoraan tohtoriksi.

Alan mielenkiintoisuus ei takaa työllistymistä. Joskus jopa päin vastoin. Jos kuitenkin opiskelee vaikka fysiikkaa ja ottaa siihen sivuun pari astronomian kurssia, mikä lienee nykyään mahdollista, voi tehdä astronomiasta lähes ammattimaisen harrastuksen. Eikä se alanvaihtokaan silloin niin vaikeaa olisi.
Käsittääkseni kosmologi Syksy Räsänenkin on peruskoulutukseltaan hiukkasfyysikko. Voin kyllä olla väärässäkin.

Siihen ei pääse, jos veli ei ole riittävän hyvä ainakin jollakin astronomian aihealueella. Lisäksi pitää verkostoitua sekä Suomessa että kansainvälisesti.

Isoveli, vuotta vanhempi.

Olen lukenut kaikki Eskon kirjat ja kuunnellut haastattelut ja katsellut ohjelmat ja käynyt paikan päällä katsomassa, milloin hän on lähiseudulle sattunut, eli luulen tuntevani Eskon elämää aika hyvin. Näöllisestikin menee aika lähelle, kummallakohan lienee pidempi parta, väri vain yhtä vuotta vanhempana päässyt jo hieman harmaantumaan.

Kun Esko luki pienenä Burrowskia, minä luin Clarkea. ensimmäinen skifini oli Ilmojen saaret
http://populaari.blogspot.com/2006/04/arthur-c-clarke-ilmojen-saaret.html

Ensimmäisenä tähtimuistona muistan kun nelivuotiaana olin mukana lapsuuden kotipihalla nokeamassa laseja auringonpimennyksen katseluun 1954. Koko perhe yritti nähdä ensimmäistä sputnikkia 1957.

Veli ja sisko olivat reilusti vanhempia ja ottivat minut mukaan tuulastamaan hyvin pienestä ja veneen keulapankillä maatessa tähtitaivas tuli hyvin tutuksi.

Tähtitiedettä opiskelin yliopistossa enempi harrastusmielessä, kuin ammattiinpyrkimisenä. Harrastuksena se on pysynyt koko ajan ja erilaisia kiikareja ja kaukoputkia on kertynyt vaikka pienen museon täytteeksi.

Siinä olen Eskon kanssa samaa mieltä, että ei tähtitiede neroutta vaadi, vaan motivaatiota. Itse valitsin kutsumusammatikseni koti-isän vaativan viran ja tehtävän, johon olen suoltanut aikaani ja energiaani jo nelisenkymmentä vuotta ja se jatkuu edelleen ja se on tähtitieteilijyyttä paljon vaativampi toimenkuva ilman lomapäiviä ja vuosilomia.

Ehkä Suomessa pitäisi korostaa fysiikan osuutta tähtitieteen opetuksessa. Tuolla suuressa maailmassa astronomit ovat rehtejä _fyysikoita_ eivätkä mitään übertähtiharrastajia.

Fyysikolle luulisi töitä löytyvän muualtakin kuin sen venaamisesta että josko planeettaX pysäköi itsensä oikeaan pysäköintiruutuun.