Parisuhteista, sekä lesbojen että heteroiden

Tulikohan miinus keskustelun aloitus yritykseeni esimerkiksi siitä, että kehotin ihmisiä "lähtemään kiitämään"? Se että joku ei tee töitä vapaaehtoisesti tuntuu oleva suurin synti nykymaailmassa. "Tehdä töitä" on vähän outo yleiskäsite. Se on kuin strumffata verbi. Tai siinä mielessä siinä on järkeä, että iso osa töistä on tosiaan sellaista että se teettää töitä muualla, mikä teettää töitä muualla, mikä...Aivan sama tuotetaanko turhia humpuuki tuotteita, joita rahdataan kauppoihin ja mainostoimistot työkseen niitä mainostavat ja ihmiset hankkivat rahaa tuhlatakseen sitä näihin humpuuki tuotteisiin.

Kun ihminen on ehtinyt palkkatyöllään hankkimaan ihan riittämiin tarpeellisia - ei humpuukituotteita - pystyy hän elämään todella pienillä ansioilla - itse asiassa paljon pienemmillä kuin nykyinen perusturva. Säästin 10 000 euroa pienestä eläkkeestäni.

Vai mistä se tuli?

Täähän onkin hyvä syy nostaa tämä tärkeä keskustelun aihe takaisin up, kun joudun taas ihmettelemään, mistä miinus tuli. Samalla joudun kyllä hieman ihmettelemään, että miksi aloitusviestini -1 oli muuttunut takaisin 0:ksi? Siis iiiihaaanaaa!!!! voisin sanoa, jos olisin pikku tyttö. Joku oli painanut mulle plussaa.

Ja muuten, samalla voin kertoa lisää, tuossa edellisessä viestissä mainitsemieni humpuukituotteiden pahin vika lienee se, että niiden valmistaminen saastuttaa ja pilaa luontoa sen lisäksi, että se tylsistyttää tehdastyöläisiä ja tappaa heitä henkisesti.

Loogisin ratkaisu ei ole aina paras ratkaisu.
Asiantuntija, joka perustaa oivalluskykynsä pelkästään loogisen päättelyn varaan, käyttää sisäisiä voimavarojaan rajoittuneesti. Järkeilyllä ja logiikalla päästään pitkälle ongelmien ratkaisemisessa, mutta kun on kysymys uuden luomisesta, voi sitova järkeily muodostua jopa esteeksi oivalluksen synnylle. Intuitiiviset mieli- ja käsitekuvat sekä vapaat sisäiset tunnevirrat ovat avainasemassa uutta luotaessa. Intuitio on rationaalisen ajattelun ja perinteisen yksisuuntaisen ongelmanratkaisun rajat rikkovaa oivalluskykyä, joka perustuu alitajunnan kätköissä oleviin kokemus- ja tietovarastoihin. Ajattelukyvyn hienovireisyys ja rento valppaus auttavat intuitiivisen tajuntatilan synnyssä.



ITSEN OIVALTAMINEN

Itsen oivaltaminen on ihmiselämän suurimpia haasteita ja ihmisyyden korkeimpia tavoitteita. Itsen oivaltaminen on henkilökohtainen syvä kokemus. Se on mielen sidonnaisuudesta vapautuminen ja ihmisen perusolemuksen oivaltaminen. Ihmisen perusolemus on tietoisuus ja henkinen rakkaus.

Oivaltaminen johtaa psykologiseen vapautumiseen ja eheyden kokemukseen. Mieleen samastuminen päättyy ja ihminen oivaltaa olevansa jotain muuta, kun mieli ja keho. Kokemuksen myötä ihmisen ydinminuus paljastuu ja tulee tietoiseksi. Ihminen löytää todellisen itsensä. Tie itsen oivaltamiseen on aina henkilökohtainen, tietoisuuden ja irtipäästämisen tie.

Itsen oivaltaminen ei ole staattinen tapahtuma. Se on dynaaminen uusiutuva kokemus. Se ei ole henkisen kasvun loppu, vaan uuden alku. Oivaltaneen mieli on uusiutunut. Sitä voi kuvata sanoin tietoisuus, ymmärrys, eheys, samastumattomuus ja rakkaus.

Kokemus avaa myös sisäisen tiedon. Sanonta "kaikki tieto on jo minussa" käy toteen. Itsen oivaltanut on itse portti henkisen tiedon lähteelle. Siksi hän harvoin toistaa ja referoi muiden ajatuksia tai kirjoituksia. Oivaltaneen ajatukset ovat tuoreita ja vapaita.

Itsen oivaltaneen ajatukset ovat usein myös hämmennystä herättäviä. Ristiriita on hedelmällinen maaperä oivallukselle. Oivaltaneen ajatuksia voi olla vaikea ymmärtää pelkästää mielen logiikalla, koska ne liikkuvat tasolla, jonne mieli ei yllä.

Itsen oivaltaneen ajatukset ovat usein "lainsuojattomia" vailla perinteistä arvoperustaa ja yleistä hyväksyntään. Oivaltanut on harvoin kiinnostunut yhteiskunnallisesta arvostuksesta ja hyväksynnästä.

Perinteiset filosofiset järjestelmät ovat usein muuttuneet vuosien saatossa ajattelua rajoittaviksi ja sitoviksi. Niistä on kadonnut oivallusvoima ja kyky herättää ihmisessä sisäinen uudistumisen kipinä. Ne saattavat olla hyvinkin johdonmukaisia ja täydellisiä. Itsen oivaltaminen ei kuitenkaan vaadi tuekseen täysin perusteltua ja ristiriidatonta järjestelmää, vaan tilaa ajatella ja oivaltaa.

Vain itsenäisesti ajatteleva ihminen voi oivaltaa itsensä syvästi. Itsen oivaltaminen on elävä kokemus, joka ei ole toisten ajatusten ja oivallusten toistamista.

"Vain itsenäisesti ajatteleva ihminen voi oivaltaa itsensä syvästi."

Halusin vedota pariin asiantuntijaan tuossa aloituksessani, koska oman asiantuntijuuteni arvo tällä areenalla on niin huono. Vetosin siis muihin: Äidinkielen opettajani Matti Peltomäen mainitseman kirjailijan mietteeseen ja Alberoniin. Olen joskus lukenut koko Alberonin kirjan, eli ymmärrykseni häntä kohtaan ei rajoitu pelkästään ulkoa opittuun tokaisuun "rakkaus on kahden ihmisen muodostama radikaali joukkoliike" - en kyllä paljoa muista kirjasta, mutta johonkin sekin on jättänyt minussa vaikutuksensa.

Eilistä oivallusta nykyisestä tilanteestani voi lukea vaikkapa tuosta:
http://personal.inet.fi/koti/keckman/doctor.jpg

Tsemppiä.

Suosittelen että muistat nukkua ja syödä ja rytmität elämää ettei mania pääse iskemään, lisäksi kannattaa varmaan pyytää tarvittavat lääkkeet jos et näytä pääsevän nukkumaan ja pakkoajattelet asioita, ihan vaan varalle.

"Suosittelen että muistat nukkua ja syödä"

Ai kiitti vaan. Olipas omaperäinen ja uusi vinkki. Olenkohan kuinka monta kertaa aikaisemminkin saanut kuulla tuota samaa informaatiota? En pysy laskuissa perässä. Luulisin, että yli toista sataa.

En pidä päiväkirjaa nukkumisajoistani - se on tyttöjen puuhaa. Syön silloin kun on nälkä ja nukun silloin kun nukuttaa. Harvemmin sitä unohtaa paskallakaan käydä jos paskahätä yllättää.

Ei varmasti uutta tietoa mutta...

Univaje ja mania nyt sattuvat ruokkimaan toisiaan, kun ei nukuta mania iskee ja jos on maniassa ei nukuta.. ja hetken päästä sitä voi mennä psykoottiseksi.

Totta, mutta maailmassa riittäisi rikkaruohoja kytkettäväksi.