Kirjoittaminen on hyvä harrastus, ja suurimmalla osalla ei tietenkään ole mitään rahkeita kirjailijoiksi asti. MIKSI ETTE TYYDY HARRASTAMAAN??
Vielä enemmän ihmetyttää, miksi harrastelijat ja myös ammattilaiset loputtomasti kannustavat heikkojakin harrastelijoita tavoittelemaan kirjailijan uraa? Ihan oikeasti, miksi? Jokainen ymmärtää, että kirjailijaksi päätyy niin harva, että lahjoja on todella oltava, samoin istumalihaksia, lukuhaluja ja myös halua aidosti oppia ja kehittyä. Täydellinen kombinaatio on todella harvalla.
Itse kirjoitan harrastuksena. Joskus haaveilin kirjailijan urasta mutta päädyin siihen lopputulemaan, että lahjani eivät ihan riitä ja kaiken lisäksi olen aivan liian laiska: en jaksa hioa ja uudelleenkirjoittaa. Kirjoitan kerralla valmista, omaksi ilokseni, ja siirryn seuraavaan.
Mutta miksi tämä ei kelpaa? Aina kun kerron HARRASTAVANI kirjoittamista, alkavat keskustelukumppanit puhua julkaisemisesta. Käyn aina välillä näillä kirjoituskursseilla, joilla myös opettajat kannustavat tähtäämään julkaisuun. Ei siksi, että olisin erityisen hyvä, vaan siksi, että heillä on oletus että kaikki haluavat julkaista.
Tunnen paljon kirjoittajia ja minusta on vastuutonta kannustaa sellaista kirjoittajaa jonka lahjat eivät riitä. Ja näkeehän sen useimmista hyvin nopeasti. toki aina voi kehittyä, mutta kyllä senkin voisi sanoa ääneen, että matka on vielä pitkä.
Haluatteko te aiheetonta kannustusta ja ylisanoja huonoista teksteistä? Minä en. Arvostan rehellisyyttä ennen kaikkea. Kehun hyviä tekstejä, heikoista sanon varovasti mielipiteeni enkä ylistä jos ei ole aihetta. Onhan se julmaa, että väärin perustein kehuttu heikko kirjoittaja työskentelee vuosia tavoitellen jotain, mihin hän ei tule ikinä yltämään. Sen energian voisi suunnata järkevämmin ja harrastaa kirjoittamista. Harrastuksetkin ovat arvokkaita. Aina ei tarvitse olla ammattilainen tai edes hyvä jossain, jos saa siitä itselleen nautintoa, se riittää.
Miksi lahjattomia kannustetaan kirjailijoiksi?
61
975
Vastaukset
- scarabaeus
Aijahas, kirjoitat
kerralla valmista.
Se siitä sitten. Elvistele lisää ja harrasta niin pirusti, Mikä saa siellä kirjoituskursseilla ramppaamaan ? joo joo joo,
tiedän eli arvaan,
näyttämisen halu !- ihmettelen tätä
Mistäs moinen närkästys? Juurihan sanoin, että en ole erikoisen hyvä kirjoittaja, mutta kirjoitan koska tykkään siitä. Samasta syystä käyn kursseillakin: siellä on yleensä mukavaa ja oppii uuttakin. Asenne kirjoittamista kohtaan vaan tuntuu olevan kaikilla erilainen kuin itselläni. Olisi mukava törmätä joskus kirjoittajaan joka tyytyy harrastamaan, kuten itsekin.
Ja mitä minä oikein haluaisin näyttää siellä kursseilla? :D - scarabaeus
ihmettelen tätä kirjoitti:
Mistäs moinen närkästys? Juurihan sanoin, että en ole erikoisen hyvä kirjoittaja, mutta kirjoitan koska tykkään siitä. Samasta syystä käyn kursseillakin: siellä on yleensä mukavaa ja oppii uuttakin. Asenne kirjoittamista kohtaan vaan tuntuu olevan kaikilla erilainen kuin itselläni. Olisi mukava törmätä joskus kirjoittajaan joka tyytyy harrastamaan, kuten itsekin.
Ja mitä minä oikein haluaisin näyttää siellä kursseilla? :Dnäyttämisen halu ! kirjoitin ja alkutekstissäsi ilmaisit sen näin:
" Aina kun kerron HARRASTAVANI kirjoittamista, alkavat keskustelukumppanit puhua julkaisemisesta. Käyn aina välillä näillä kirjoituskursseilla, joilla myös opettajat kannustavat tähtäämään julkaisuun."
se on syy ramppaamiseesi kursseilla. Eikö? - "opettajat kannustavat tähtäämään julkaisuun"
haluat kuulla sen aina uudelleen ja uudelleen ja uudelleen.... - ihmettelen tätä
scarabaeus kirjoitti:
näyttämisen halu ! kirjoitin ja alkutekstissäsi ilmaisit sen näin:
" Aina kun kerron HARRASTAVANI kirjoittamista, alkavat keskustelukumppanit puhua julkaisemisesta. Käyn aina välillä näillä kirjoituskursseilla, joilla myös opettajat kannustavat tähtäämään julkaisuun."
se on syy ramppaamiseesi kursseilla. Eikö? - "opettajat kannustavat tähtäämään julkaisuun"
haluat kuulla sen aina uudelleen ja uudelleen ja uudelleen....Ei. :) Haluan oppia, siksi käyn kursseilla, luulisin sen olevan useimmilla syynä.
- scarabaeus
ihmettelen tätä kirjoitti:
Ei. :) Haluan oppia, siksi käyn kursseilla, luulisin sen olevan useimmilla syynä.
Okkeee, haluat siis oppia. Haluat oppia kirjoittamaan kerralla tämänhetkisen neljäsosasivun mitasta kokonaiseen sivuun.
A 4.
Okkeejjjj..... jatka harjoituksia ! - dgdsgf
scarabaeus kirjoitti:
Okkeee, haluat siis oppia. Haluat oppia kirjoittamaan kerralla tämänhetkisen neljäsosasivun mitasta kokonaiseen sivuun.
A 4.
Okkeejjjj..... jatka harjoituksia !Harrastaahan joku esim. judoakin, ja käy kursseilla oppiakseen uusia liikkeitä, mutta ei hän silti välttämättä halua koskaan alkaa kilpailemaan judossa! Onkohan scarabaeus nyt vähän simppelillä tuulella tänään.
- scarabaeus
dgdsgf kirjoitti:
Harrastaahan joku esim. judoakin, ja käy kursseilla oppiakseen uusia liikkeitä, mutta ei hän silti välttämättä halua koskaan alkaa kilpailemaan judossa! Onkohan scarabaeus nyt vähän simppelillä tuulella tänään.
joopajoopajoo, simppelillä tahi ei, mutta aloittaja, joka kirjoittaa
kerralla valmista.
Mietikää nyt vähän... - certryufghnjmkö,l-.
scarabaeus kirjoitti:
joopajoopajoo, simppelillä tahi ei, mutta aloittaja, joka kirjoittaa
kerralla valmista.
Mietikää nyt vähän...Luepa taas ihan ajatuksella uudestaan.
Sinä täällä mölyät eniten joka aloituksessa, mutta sanot vähemmän kuin kukaan muu.
- Dereee
Keskinkertaiset kannustavat keskinkertaisia kirjailijoiksi.
Lahjakasta kirjoittajaa ei harrastuspiireissä ja harvassa muussakin piirissä ymmärretään.- ihmettelen tätä
Tämä on tosi hyvä pointti. Itseäni en siis pidä mitenkään erottuvasti lahjakkaana, mutta kursseilla olen totta kai sellaisiakin nähnyt. He eivät pääse erottautumaan taidoillaan ollenkaan, koska ihan jokaiselle maalataan sitä suurta tulevaisuutta. Tämä on väärin ja lahjakkaat eivät ehkä tajuakaan olevansa muita taitavampia. Ainakaan tapaamani lahjakkuudet eivät sitä näe näillä kursseilla. Minusta se on surullista.
Miksi halutaan tasapäistää, kun on kyse asiasta, jossa ani harva on oikeasti tarpeeksi hyvä? Opettajien pitäisi osata korostaa ansioituneita tekstejä ja nostaa sieltä ne asiat, jotka tekevät tekstistä tosi hyvän. Minun kokemukseni mukaan näin ei tapahdu. Kun joka tekstistä löytyy aina jotain maata mullistavan mahtavaa, eivät ne oikeasti hyvät ja toimivat ratkaisu erotu sieltä kenellekään.
Mitä hyvää tämmöisessä opetuksessa on? Minä haluaisin oppia niiltä hyviltä kirjoittajilta, ei minua tarvitse kehua silloin jos en ole sitä ansainnut.
- chocolate seahorse
Otsikkosi pistää silmään, koska vetoat juuri "lahjattomuuteen". Lahjakkuus on aina kuitenkin vain pieni osa ihmisen menestymistä jossakin asiassa. Useimmilla ihmisillä on lahjoja ja taipumuksia moneen asiaan, mutta omasta tahdosta ja harjoittelusta riippuu se, tuleeko hän jossakin asiassa erityisen taitavaksi. Motivaatio on minusta paljon merkittävämpi tekijä kuin pelkkä synnynnäinen lahjakkuus.
Kirjoittajien jakaminen jyrkästi KIRJAILIJOIHIN ja HARRASTELIJOIHIN kuulostaa myös oudolta. Harva kirjoittaja on sadan tuhannen kappaleen painoksia tuottava Sofi Oksanen; harva harrastelija taas kirjoittaa yksin omassa kammiossaan eikä ikinä julkaise mitään missään. Useimmat ovat siis kuitenkin jotain tuolta väliltä. Useimmat kirjailijat saavat pieniä sivutuloja kirjoistaan, ja muuten ovat päivätyössä. Jotkut julkaisevat omakustanteita tai kirjansa netissä. Jotkut julkaisevat novelleja lehdissä. Jotkut julkaisevat nettifoorumilla tai blogissa, ja nykyään blogitkin voivat olla todella suosittuja. Julkaisemisen tavoittelu ei siis tarkoita sitä, että saman tien tavoitellaan jotain Ilkka Remeksen myyntilukuja.
Kirjoita ja anna toisten kirjoittaa! Älä siis ala arvostella muita, kun et itsekään pidä siitä, kun muut eivät ymmärrä harrastamistasi.
Mistä tiedät, että "huonon tekstin" kirjoittaja ei voi vuosien kuluessa kehittyä hyväksi? Mistä ihmeestä sinä voit sen tietää?
Olen itse opettaja ja opetan siis kirjoittamista nuorille. Pitäisi varmaan sanoa yläkoululaisille ja lukiolaisillekin, että tämä tekstisi on kyllä aika surkeaa, ei sinusta ikinä tule hyvää kirjoittajaa...- ihmettelen tätä
Juuri tämä asenne minua häiritsee, kun on ihan päivänselvää, että harvasta tulee kirjailijoita. Lue aloitus uudestaan, en sanonut että ketään tarvitsisi lytätä, rehellinen pitäisi osata olla kohteliaastikin. Ja joo voihan osasta kehittyä ihan hyviäkin, toki, mutta kyllä monesta näkee että näin ei tule tapahtumaan.
Remeksestä tai muista paljon myyvistä en maininnut sanallakaan, sinä itse OLETIT minun tarkoittavan heitä. Kirjailijoina pidän kaikkia oikean kustantamon kautta julkaisseita, kirjailijaliiton määritelmä on mielestäni hyvä. Mutta tämä on eri asia eikä se mistä halusin keskustella.
Jos luet aloituksen ajatuksella, huomaat myös, että nimenomaan sanoin, että kirjailijuus vaatii muutakin kuin lahjoja. Ehkä et lukenut aloitustani ollenkaan vaan vastasit pelkkään otsikkoon? Toimitko niin myös kirjoittajakursseillasi?
Kaipaan rehellisyyttä, sitä että kirjoittaminen hyväksytään HARRASTUKSENA. Ei yleensä ole tapana esim. piirtäjille alkaa kuvittelemaan taidemaalarin uraa, miksi siis jokaiselle kirjoittajalle kirjailijan? - chocolate seahorse
ihmettelen tätä kirjoitti:
Juuri tämä asenne minua häiritsee, kun on ihan päivänselvää, että harvasta tulee kirjailijoita. Lue aloitus uudestaan, en sanonut että ketään tarvitsisi lytätä, rehellinen pitäisi osata olla kohteliaastikin. Ja joo voihan osasta kehittyä ihan hyviäkin, toki, mutta kyllä monesta näkee että näin ei tule tapahtumaan.
Remeksestä tai muista paljon myyvistä en maininnut sanallakaan, sinä itse OLETIT minun tarkoittavan heitä. Kirjailijoina pidän kaikkia oikean kustantamon kautta julkaisseita, kirjailijaliiton määritelmä on mielestäni hyvä. Mutta tämä on eri asia eikä se mistä halusin keskustella.
Jos luet aloituksen ajatuksella, huomaat myös, että nimenomaan sanoin, että kirjailijuus vaatii muutakin kuin lahjoja. Ehkä et lukenut aloitustani ollenkaan vaan vastasit pelkkään otsikkoon? Toimitko niin myös kirjoittajakursseillasi?
Kaipaan rehellisyyttä, sitä että kirjoittaminen hyväksytään HARRASTUKSENA. Ei yleensä ole tapana esim. piirtäjille alkaa kuvittelemaan taidemaalarin uraa, miksi siis jokaiselle kirjoittajalle kirjailijan?No joo, olet oikeassa, tuli vähän kärjistettyä. Mutta kai itsekin huomaat, että otsikkosi on aika provosoiva. Kiinnostaisi, miten määrittelet tämän "lahjattoman" henkilön ja miten päättelet jonkun olevan "lahjaton" esim. luettuasi yhden hänen tekstinsä kirjoituskurssilla.
Mikä kirjallisuustietäjä sinä olet, jos voit sanoa, että jonkun tekele on niin täyttä kuraa ettei hän tule ikinä julkaisemaan mitään? Yleensä jokaisesta tekstistä löytyy jotain positiivista, jotain, mitä voi korostaa kirjoittajalle, jotta hän jatkaisi sen asian kehittämistä.
Opettajan tehtävä ei ole lytätä eikä myöskään mielistellä, vaan kehittää eteenpäin.
Mutta kenties meillä on vain erilaisia kokemuksia. Itse kun olen opiskellut kirjoittamista avoimessa yliopistossa, ei kursseilla kyllä kauheasti ole tullut esille tuollaista julkaisun ehdottelua, mitä itse kuvailet. Jokaisella on erilaiset tavoitteet, ja opiskelu on ennen kaikkea kirjoittamisen harjoittelua.
Minusta on hyvin outoa, että joku ei halua muokata tekstejään, vaan ne ovat "kerralla valmiita". (Mutta toteatkin itse, että et halua julkaista.) No, voihan olla, että tyylisi on sellainen, että saat hyvää tekstiä aikaiseksi ensimmäisellä kirjoituskerralla. Jollain muulla saattaa olla sellainen tyyli, että ensimmäinen versio on todella raakile, josta sitten lähdetään vähitellen muokkaamaan ja kirjoittamaan uudelleen. Kaikki eivät siis ehkä tuo kurssille samassa vaiheessa olevia tekstejä kuin sinä.
En pidä kirjoituskursseja, vaan olen lukion ja yläkoulun opettaja. Kirjoituskurssien pitäminen ei varmasti olisi mikään helppo homma... - kartanonherralla
chocolate seahorse kirjoitti:
No joo, olet oikeassa, tuli vähän kärjistettyä. Mutta kai itsekin huomaat, että otsikkosi on aika provosoiva. Kiinnostaisi, miten määrittelet tämän "lahjattoman" henkilön ja miten päättelet jonkun olevan "lahjaton" esim. luettuasi yhden hänen tekstinsä kirjoituskurssilla.
Mikä kirjallisuustietäjä sinä olet, jos voit sanoa, että jonkun tekele on niin täyttä kuraa ettei hän tule ikinä julkaisemaan mitään? Yleensä jokaisesta tekstistä löytyy jotain positiivista, jotain, mitä voi korostaa kirjoittajalle, jotta hän jatkaisi sen asian kehittämistä.
Opettajan tehtävä ei ole lytätä eikä myöskään mielistellä, vaan kehittää eteenpäin.
Mutta kenties meillä on vain erilaisia kokemuksia. Itse kun olen opiskellut kirjoittamista avoimessa yliopistossa, ei kursseilla kyllä kauheasti ole tullut esille tuollaista julkaisun ehdottelua, mitä itse kuvailet. Jokaisella on erilaiset tavoitteet, ja opiskelu on ennen kaikkea kirjoittamisen harjoittelua.
Minusta on hyvin outoa, että joku ei halua muokata tekstejään, vaan ne ovat "kerralla valmiita". (Mutta toteatkin itse, että et halua julkaista.) No, voihan olla, että tyylisi on sellainen, että saat hyvää tekstiä aikaiseksi ensimmäisellä kirjoituskerralla. Jollain muulla saattaa olla sellainen tyyli, että ensimmäinen versio on todella raakile, josta sitten lähdetään vähitellen muokkaamaan ja kirjoittamaan uudelleen. Kaikki eivät siis ehkä tuo kurssille samassa vaiheessa olevia tekstejä kuin sinä.
En pidä kirjoituskursseja, vaan olen lukion ja yläkoulun opettaja. Kirjoituskurssien pitäminen ei varmasti olisi mikään helppo homma...Miksei voi vain kirjoittaa luomisen ilosta ja siitä ilosta, että saa keksiä tarinoita ja kirjata niitä ylös, jotta muistaa ne myöhemminkin? Miksi pitää heti alkaa puhumaan tekstien muokkaamisesta ja niiden "kehittämisestä". Entä jos niitä ei halua kehittää, jos haluaa vain kirjoittaa miettimättä sen tarkemmin. Eihän päiväkirjojakaan kirjoiteta puhtaaksi. Joillekin tarinoiden kirjoittaminen voi olla samankaltainen kokemus. Terapeuttista ja vain itselle tarkoitettua. Miksei kirjoittamisen opettajatkin voisi kannustaa esim. lapsia nimenomaan siihen, että oppilaat oppisivat kirjoittamisn kautta avaamaan itsestään uusia asioita ja se toimisi heille rentouttavana harrastuksena. Sen sijaan, että aletaan puhua mistään kirjoittamisen tekniikkaan tai tyyleihin liittyvistä jutuista.
- ihmettelen tätä
kartanonherralla kirjoitti:
Miksei voi vain kirjoittaa luomisen ilosta ja siitä ilosta, että saa keksiä tarinoita ja kirjata niitä ylös, jotta muistaa ne myöhemminkin? Miksi pitää heti alkaa puhumaan tekstien muokkaamisesta ja niiden "kehittämisestä". Entä jos niitä ei halua kehittää, jos haluaa vain kirjoittaa miettimättä sen tarkemmin. Eihän päiväkirjojakaan kirjoiteta puhtaaksi. Joillekin tarinoiden kirjoittaminen voi olla samankaltainen kokemus. Terapeuttista ja vain itselle tarkoitettua. Miksei kirjoittamisen opettajatkin voisi kannustaa esim. lapsia nimenomaan siihen, että oppilaat oppisivat kirjoittamisn kautta avaamaan itsestään uusia asioita ja se toimisi heille rentouttavana harrastuksena. Sen sijaan, että aletaan puhua mistään kirjoittamisen tekniikkaan tai tyyleihin liittyvistä jutuista.
Juuri näin minäkin ajattelen. Kirjoittaminenhan on arvokas tapahtuma kirjoittajalle. Hyvät kirjoittamisen opettajat varmasti tämän ymmärtävät. Käytetäänhän kirjoittamista jopa terapiamenetelmänä. Julkaiseminen on niin pieni osa kirjoittamista, että se saa ihan mielettömästi liikaa huomiota.
Kirjoitan koska nautin siitä. En muokkaa, koska en nauti siitä. En julkaise, koska tekstit ei ole tarpeeksi hyviä, sen ymmärrän, enkä enää tavoittele julkaisemista. Olisi kiva, jos tämä yleisemmin hyväksyttäisiin. :) - chocolate seahorse
kartanonherralla kirjoitti:
Miksei voi vain kirjoittaa luomisen ilosta ja siitä ilosta, että saa keksiä tarinoita ja kirjata niitä ylös, jotta muistaa ne myöhemminkin? Miksi pitää heti alkaa puhumaan tekstien muokkaamisesta ja niiden "kehittämisestä". Entä jos niitä ei halua kehittää, jos haluaa vain kirjoittaa miettimättä sen tarkemmin. Eihän päiväkirjojakaan kirjoiteta puhtaaksi. Joillekin tarinoiden kirjoittaminen voi olla samankaltainen kokemus. Terapeuttista ja vain itselle tarkoitettua. Miksei kirjoittamisen opettajatkin voisi kannustaa esim. lapsia nimenomaan siihen, että oppilaat oppisivat kirjoittamisn kautta avaamaan itsestään uusia asioita ja se toimisi heille rentouttavana harrastuksena. Sen sijaan, että aletaan puhua mistään kirjoittamisen tekniikkaan tai tyyleihin liittyvistä jutuista.
Hyviä huomioita terapiakirjoittamisesta. Kenties tässä on vähän sama asia kuin mistä liikunnan opetuksessa on puhuttu jo pitkään: miten saada lapset nauttimaan liikunnasta eikä ainakaan luoda ahdistusta liikuntaa kohtaan.
Äikän opettajana on vain aika vaikeaa olla käyttämättä sitä punakynää, jos tekstin jokainen yhdyssana on erikseen kirjoitettu... Jokaisen pitäisi kuitenkin peruskoulussa oppia ilmaisemaan itseään edes suurin piirtein ymmärrettävästi ja ylipäätään tuottamaan tekstiä. Kunpa voisinkin saada jotkut kiinnostumaan kirjoittamisesta "rentouttavana harrastuksena", mutta joillekin kirjoittaminen on oikeasti todella vaikeaa.
Lukiossa taas yo-kirjoitukset luovat omia paineitaan, ja kai jokainen ope haluaa opiskelijoidensa menestyvän kirjoituksissa, jotta he saivat haluamansa jatko-opintopaikat.
Kaikkein mukavinta äikän opetus onkin ollut ammattiopiston puolella, missä yo-kirjoituspaineita ei ole!
Kirjoittamisen kurssien opettajilla on kenties hankala tehtävä, koska osallistujilla on tosiaan niin erilaisia tavoitteita. Jotkut haluavat kehittyä (mielestäni muokkaaminen kuuluu tähän olennaisena osana), jotkut haluavat kirjoittaa "miettimättä sen tarkemmin". - asedrgtyhuji
chocolate seahorse kirjoitti:
Hyviä huomioita terapiakirjoittamisesta. Kenties tässä on vähän sama asia kuin mistä liikunnan opetuksessa on puhuttu jo pitkään: miten saada lapset nauttimaan liikunnasta eikä ainakaan luoda ahdistusta liikuntaa kohtaan.
Äikän opettajana on vain aika vaikeaa olla käyttämättä sitä punakynää, jos tekstin jokainen yhdyssana on erikseen kirjoitettu... Jokaisen pitäisi kuitenkin peruskoulussa oppia ilmaisemaan itseään edes suurin piirtein ymmärrettävästi ja ylipäätään tuottamaan tekstiä. Kunpa voisinkin saada jotkut kiinnostumaan kirjoittamisesta "rentouttavana harrastuksena", mutta joillekin kirjoittaminen on oikeasti todella vaikeaa.
Lukiossa taas yo-kirjoitukset luovat omia paineitaan, ja kai jokainen ope haluaa opiskelijoidensa menestyvän kirjoituksissa, jotta he saivat haluamansa jatko-opintopaikat.
Kaikkein mukavinta äikän opetus onkin ollut ammattiopiston puolella, missä yo-kirjoituspaineita ei ole!
Kirjoittamisen kurssien opettajilla on kenties hankala tehtävä, koska osallistujilla on tosiaan niin erilaisia tavoitteita. Jotkut haluavat kehittyä (mielestäni muokkaaminen kuuluu tähän olennaisena osana), jotkut haluavat kirjoittaa "miettimättä sen tarkemmin".Nyt vedit sitten ihan eri laitaan. Kouluopetukselle on määritelty tavoitteet, totta kai, niin pitääkin ja sekin on eri asia kuin aloituksen aihe.
- chocolate seahorse
asedrgtyhuji kirjoitti:
Nyt vedit sitten ihan eri laitaan. Kouluopetukselle on määritelty tavoitteet, totta kai, niin pitääkin ja sekin on eri asia kuin aloituksen aihe.
Aha, okei. Ajattelin että tuo "kartanonherralla" osoitti lasten opettamisen kommenttinsa minun viestiini, ja siihen vastasin...
No mutta onhan jo nykyäänkin olemassa kaikenlaista sanataideopetusta, jossa kai toimitaan juuri näin: "Miksei kirjoittamisen opettajatkin voisi kannustaa esim. lapsia nimenomaan siihen, että oppilaat oppisivat kirjoittamisn kautta avaamaan itsestään uusia asioita ja se toimisi heille rentouttavana harrastuksena. " Luulisin ainakin? Voin olla väärässä.
- kkkkiiiirjailija
Jaa, minulla on ollut vähän päinvastaisia kokemuksia. Olen aina halunnut kirjailijaksi, eikä minua ole kyllä KUKAAN koskaan kannustanut, päinvastoin. Ihan nuoresta saakka, jos uskalsin tekstejäni näyttää, niin sanottiin, että joo, kiinnostavaa, mutta tiedäthän, ettei kirjoittamisella ansaitse. Että hanki oikea ammatti. Ja että niin pieni prosentti saa käsikirjoituksensa julki, ettei kannata edes kokeilla. Minä hullu uskoin näitä, enkä edes yrittänyt kehittyä kirjoittajana. Monta vuotta meni hukkaan, kun kukaan ei kannustanut, kukaan ei uskonut.
Niin joo, pieni yksityiskohta unohtu: päälle 30-vuotiaana sitten päätin kuitenkin yrittää, ja sain kustannussopimuksen. En ensimmäisellä yrittämällä, mutta harjoiteltuani tarpeeksi kauan. Löysin sitten siinä ne ensimmäiset kannustavatkin ihmiset, jotka vihdoin uskoivat kykyyni, antoivat tukea niin että sain hiottua tekstiä entistä paremmaksi. Ja lopulta sain kustannussopimuksen. Isolta kustantajalta, jos yksityiskohdalla on jollekin jotain merkitystä.
Pointtini on se, että tiesin nuoresta saakka haluamani kirjailijaksi. Jos minua olisi kannustettu, olisin kirjoittanut aktiivisesti nuoresta saakka. Kuka ties missä olisin nyt. Varsinainen kirjailijanura alkoi siis paljon myöhemmin, ja olen vielä alussa. En ole katkera tuen puutteelle, koska loppujen lopuksi minun kävi hyvin. Mutta siltikin mietin kaikkia niitä lahjakkaita kirjoitajia, jotka eivät saa tukea, eivätkä siksi usko itseensä niin paljon, että usaltaisivat panostaa kehitykseensä kirjoittajana.- Kirrrrjailija2
Lahjakasta latistetaan!
Siinä tärkein ohje lahjakkaille kirjailijaksi haluaville.
- jsf lkdsjf
Tämä lienee kysymys johon ei ole yhtä oikeaa vastausta, mutta ei näkökulmia, kuten keskustelussa on esiin tullutkin.
Yksi näkökulma on, että kirjaiijanhaaveiden realistisuutta tai epärealistisuutta ei ehkä ainakaan aina voi päätellä yhden tai parinkaan kirjoittajakurssin tai tekstin perusteella. Pitäisi tarkastella kijoittajan pidemmän aikavälin kehitystä. Mieluummin vielä niin, että kirjoittaja saa laadukasta koulutusta, jonka myötä kehittyy - tai ei kehity. Mutta mistäpä sellaisia kehityksen pitkäjänteisiä arvioijia aloittelijalle löytyy.- ks jflkdjf
...mutta ERI näkökulmia, tarkoitin...
- EL*I
Mistäpä sen kukaan varmasti tietää kenen tekstejä arvostetaan nyt tai myöhemmin ja kenen ei? Sitä paitsi eri henkilöt pitävät erilaisista tuotoksista, joten tuotosta kulutetaan laajemmallakin rintamalla. Enpä usko, että oma makusi on ainoa oikea tässä maailmassa. En oikein ymmärrä miksi Sinua häiritsee, jos jotakuta monien heikkolahjaiseksi katsomaa kannustetaan eteenpäin? Kyllä noistakin nousee vaikuttavia tekstejä kirjoittavia. Kaikista ei tule nobelisteja, mutta kiinnostavia tuotoksia maailmaan mahtuu ja moni kehittyy ahkeran kirjoittamisen myötä. Monimuotoisuutta olisi mielestäni syytä arvostaa.
Uskoisin myös, että enemmistölle kannustaminen on henkisesti tärkeää, joten miksipä tätä muutettaisiin tällaiste tukea tarvitsemattomien vaatimusten mukaiseksi. Tietysti, mikäli on varmaa, että kirjoittelija kestää kritiikkiä tai itse tahtoo suoria kommentteja, voi arvosteluja tehdä karkeammankin kaavan mukaan. Kuitenkin moni kirjoittaja on niin hauras henkisesti, että aloittelijana koettu kritiikki voi tuhota mielenkiinnon koko kirjoittamiseen. Toki parannusehdotuksia ja kirjoittamisen ongelmia on syytä tuoda esille, mutta yleisesti ottaen on hyvä aloitella pehmeämmin.
Lisäksi myös potentiaalisia julkaisijoita tarvitaan olemassa olevassa järjestelmässämme, jotta julkaisujakin osa näistä tuottaisi. On myös huomionarvoista, että kaiken julkaisemisen tavoite ei ole rahallinen tuotto, vaan mukana on lukuisia muita intressejä.- Vanha kirjailija
Olipas fiksusti kirjoitettu.
- axelsssoon
Se on tosiasia, että kustantamoon tulevista käsiksistä n.99 % on paskaa. Sama pätee kaikkeen taiteeseen. Kaikessa taiteessa suurin osa on paskaa. Mutta onneksi siihen joukkoon mahtuu aina muutama helmi tai sellaista lähentelevä. Kustantamoon tulevista käsiksistä suurin osa (yleisyys järjestyksessä) on:
1.) Selkeästi keskeneräisiä ns. "raakaversioita" joita ei olisi pitänyt lähettää alun alkaenkaan. Lähetetty muka "kokeilumielessä", mutta vievät kustannustoimittajien aikaa niiden helmien etsimiseltä.
2.) Fantasiaräpellyksiä, joiden julkaisumahdollisuudet suomessa ovat vielä huonommat. Ja suurin osa näistä todella on räpellyksiä ja täynnä kliseitä ilman mitään omaperäistä lähestymistapaa.
3.) Omaelämänkerrallista minä-muodossa kirjoitettua päiväkirjamaista tilitystä ilman järjellistä tai ketään kiinnostavaa juonta.
4.) Scifiä, jonka julkaisumahdollisuuden Suomessa ovat huonot.
5.) Runokokoelmia, joiden julkaisumahdollisuudet ovat myös melko surkeat
6.) Alle 18-vuotiaiden kirjoittamia tekstejä
7.) Regina-tyylistä eroottista kioskikirjallisuutta
8.) Vanhusten kirjoittamia dokumentaarisia omaelämänkertoja tai pakinatyylisiä tekstejä.
9.) Kummallisia tekotaiteellisia kokeiluja. Kustantajilla ei ole vara julkaista teosta, missä kirjoittaja on pannut koko suomen kieliopin täysin uusiksi.
Sitten, kun löytyy joku käsikirjoitus, jossa on oikeasti jokin heti iskevä tarina, teema ja omaperäisyyttä ja se on vielä kirjoitettu hyvin, tottakai se pistää silmään heti. Toki yllämainittujen ryhmien sisältäkin on mahdollista löytää jokin helmi, mutta todenäköisempää on, että helmeksi nousee se, joka tarjoaa jotain selvästi erilaista.
Niin ja sellainen huomio vielä, että Suomen kokoisessa maassa, jos haluat saada käsikirjoituksesi kustantajalta läpi, kirjoita teos, mikä sisältää hirvittävän määrän historiallista faktaa. Teoksesi julkaistaan, vaikka se olisi keskinkertainen, sillä teoksesi tarjoama historiallinen tieto on sen verran arvokasta, ettei sinun tarvitse olla kielellisesti lahjakas.- yks keskinkertaisuus
Tunnen superlahjakkaita tyyppejä, joilla kaikki oppimiseen ja muistiin liittyvät tehtävät ovat niin helppoja, ettei ole koskaan tarvinnut ponnistella. Heistä on tullut ihan tavallisia akateemisia, mutta ei millään alalla erityisen hyviä.
Tunnen myös perfektionisteja, jotka arvostelun pelossa eivät saa mitään tehtävää päätökseen. Ja hännänhuippuna keskinkertaisuudet, jotka jäävät joko ilomielin siihen keskinkertaisuuteen tai sitten lyövät päätä seinään ja opettelevat väkisin sellaisia taitoja ja asioita, joihin he tuntevat intohimoa. Sekä perfektionistit että keskinkertaisuudet ovat mielestäni niitä, jotka ehdottomasti tarvitsevat kannustusta kirjoittamiseen ja oman tekstinsä näyttämiseen joko kustantajalle tai jollekin muulle, joka on niitä valmis lukemaan.
En siis allekirjoita ap:n väitteitä vaan jos joku minun tuttuni kertoo harrastavansa kirjoittamista, olen ensimmäisiä jotka kysyvät, "aiotko yrittää julkaisua?". - scarabaeus
yks keskinkertaisuus kirjoitti:
Tunnen superlahjakkaita tyyppejä, joilla kaikki oppimiseen ja muistiin liittyvät tehtävät ovat niin helppoja, ettei ole koskaan tarvinnut ponnistella. Heistä on tullut ihan tavallisia akateemisia, mutta ei millään alalla erityisen hyviä.
Tunnen myös perfektionisteja, jotka arvostelun pelossa eivät saa mitään tehtävää päätökseen. Ja hännänhuippuna keskinkertaisuudet, jotka jäävät joko ilomielin siihen keskinkertaisuuteen tai sitten lyövät päätä seinään ja opettelevat väkisin sellaisia taitoja ja asioita, joihin he tuntevat intohimoa. Sekä perfektionistit että keskinkertaisuudet ovat mielestäni niitä, jotka ehdottomasti tarvitsevat kannustusta kirjoittamiseen ja oman tekstinsä näyttämiseen joko kustantajalle tai jollekin muulle, joka on niitä valmis lukemaan.
En siis allekirjoita ap:n väitteitä vaan jos joku minun tuttuni kertoo harrastavansa kirjoittamista, olen ensimmäisiä jotka kysyvät, "aiotko yrittää julkaisua?".Oh! minulla taas on tapana tokaista niille että
"ethän vaan yritä julkaista!"
- DS
"axelsssoon"
Laitapa lista toiseen muotoon, eli minkätyyppisiä käsikirjoituksia kustantajalle mielestäsi kannattaisi tarjota ? Mitä lajityyppejä kustannetaan eniten ja missä järjestyksessä ?
Saa tuohon joku muukin vastata, joka tietää mitä kustantajat haluaa ja ajattelee :-)
Yllättävää, että fantasiaa tarjotaan noin paljon. Sehän on pirun työläs laji, pitää luoda kokonainen maailma, josta näytetään sitten vilahdus.- pyhisohis
Siksi fantasialajissa onkin niin paljon saman toistoa ja ihan täyttä kukkua - ihan julkaistuissakin. Voin kuvitella mitä kaikkea kustantamojen kasoissa maatuu. :X
- DS
Menee vähän off-topic, mutta jäin vielä miettimään tätä fantasia-asiaa. Tunnen melko huonosti lajityyppiä, mutta vertaillaanpa sitä vaikka dekkareihin, joita olen lukenut läjäpäin (yrittänyt kirjoittaakin ... ).
Eli pitääkö (ja miksi) fantasiaromaanin olla erityisen omaperäinen lajissaan vs. jonkun toisen lajityypin romaani ?
Jos ajattelee keskimääräistä dekkaria, niin siinä on hyvin vähän mitään erityisen omaperäistä. Lajityyppi pursuaa kliseitä ja niitä käytetään runsaasti, myös onnistuneissa kirjoissa. Hyvä lukukokemus dekkarista tulee monestakin eri syystä, mutta harvoin omaperäisyyden takia. Mielenkiintoiset henkilöhahmot ja koukuttava juoni ovat keskiössä, mutta eikö näin ole lähes lajityypissä kuin lajityypissä ?
Fantasia antaa lähtökohtaisesti kirjoittajalle tietenkin äärimmäisen vapauden, joten siinä mielessä voi sanoa, että on surkuhupaisaa, jos käytetään runsaasti samoja elementtejä kuin muissakin lajityypin teoksissa. Toisaalta, ao. elementit lienevät jotain, mitä lajityypin harrastaja osaa odottaa?
Tulipahan vain mieleen.- The Wayfarer
Axelssonin listasta paistaa läpi se, että Suomessa on aina arvostettu ja arvostetaan Realismia isolla R:llä. Spekulatiivista fiktiotakin nykyään saa kirjoittaa, mutta vaihtoehdot liikkuvat enimmäkseen reaalifantasiassa, uuskummassa, maagisessa realismissa, dystopioissa... Kirjoissa, joita ei kaupassa välttämättä laiteta sinne fantasiahyllyyn vaan ihan "normaalien" joukkoon. Niin, ja scifiäkin julkaistaan hieman.
Dekkarit ovat supersuosittuja.... En tosin itse ymmärrä, mikä on genren ylivoimaisuus verrattuna fantasiaan (itse taas en ole lukenut dekkareita:D). Lukekaapa Scott Lynchin Locke Lamoran valheet, jossa fantasiaan hiukan yhdistyy rikoskirjallisuus/veijariromaani. Loistavaa viihdettä, mutta Suomessa niin vähän myyntiä, ettei jatko-osia suomenneta.
Suomessa tunnetaan lähinnä lasten- ja nuortenfantasia. Odottelen kovasti aikuisten fantasian läpilyöntiä. Kenties tällaiset Game of Thrones -tv-sarjat tuovat innostusta fantasiaan vähitellen, saa nähdä. Kannattaa tutustua Kirjavan suomennoksiin maailmalla suosituista, viihteellisistä ja kuitenkin persoonallisista fantasiakirjoista.
Joo, siis ymmärrän tuo Axelssonin listan, ja se pitää varmaan tosi paljon paikkansa. Mutta siksikö kaikkien pitäisi kirjoittaa realismia ja dekkareita, kun niitä nyt tähänkin asti on Suomessa kirjoitettu, eikä yrittääkään mitään muuta? Sehän se varmasti kehittää asioita eteenpäin... - Misoryyni_91
The Wayfarer kirjoitti:
Axelssonin listasta paistaa läpi se, että Suomessa on aina arvostettu ja arvostetaan Realismia isolla R:llä. Spekulatiivista fiktiotakin nykyään saa kirjoittaa, mutta vaihtoehdot liikkuvat enimmäkseen reaalifantasiassa, uuskummassa, maagisessa realismissa, dystopioissa... Kirjoissa, joita ei kaupassa välttämättä laiteta sinne fantasiahyllyyn vaan ihan "normaalien" joukkoon. Niin, ja scifiäkin julkaistaan hieman.
Dekkarit ovat supersuosittuja.... En tosin itse ymmärrä, mikä on genren ylivoimaisuus verrattuna fantasiaan (itse taas en ole lukenut dekkareita:D). Lukekaapa Scott Lynchin Locke Lamoran valheet, jossa fantasiaan hiukan yhdistyy rikoskirjallisuus/veijariromaani. Loistavaa viihdettä, mutta Suomessa niin vähän myyntiä, ettei jatko-osia suomenneta.
Suomessa tunnetaan lähinnä lasten- ja nuortenfantasia. Odottelen kovasti aikuisten fantasian läpilyöntiä. Kenties tällaiset Game of Thrones -tv-sarjat tuovat innostusta fantasiaan vähitellen, saa nähdä. Kannattaa tutustua Kirjavan suomennoksiin maailmalla suosituista, viihteellisistä ja kuitenkin persoonallisista fantasiakirjoista.
Joo, siis ymmärrän tuo Axelssonin listan, ja se pitää varmaan tosi paljon paikkansa. Mutta siksikö kaikkien pitäisi kirjoittaa realismia ja dekkareita, kun niitä nyt tähänkin asti on Suomessa kirjoitettu, eikä yrittääkään mitään muuta? Sehän se varmasti kehittää asioita eteenpäin..."Odottelen kovasti aikuisten fantasian läpilyöntiä."
Tähän on jo vähän toiveita, kun Otava on julkaissut Warista ja Karistolta tuli joku aika sitten myös fantasiakirja aikuisille (Meresmaa). Kumpa vaan fantasian lukijatkin löytäisivät nämä, niin tarjonta voisi laajentua kun myyntiäkin olisi.
Pahoin vaan arvelen, että ovat liian ennakkoluuloisia... - 21
Misoryyni_91 kirjoitti:
"Odottelen kovasti aikuisten fantasian läpilyöntiä."
Tähän on jo vähän toiveita, kun Otava on julkaissut Warista ja Karistolta tuli joku aika sitten myös fantasiakirja aikuisille (Meresmaa). Kumpa vaan fantasian lukijatkin löytäisivät nämä, niin tarjonta voisi laajentua kun myyntiäkin olisi.
Pahoin vaan arvelen, että ovat liian ennakkoluuloisia...Musta aikuisten fantasiaa on vaikea tehä. Se joko suistuu lasten fantasiaksi tai siitä tulee pornahtavaa. En tiiä kai se oletetaan että aikuiset lukee vaan draamaa tai dekkareita yleensä, eikä mitään satuja toisista maailmoista, mutta itsekin tunnen aikuisia jotka ovat lukeneet Harry Potterit ja Taru Sormusten Herrasta. Olen nyt 20 ja kyllä sitä vieläkin tulee luettua Pottereita voi toki johtua siitäkin että olen luonnostani lapsenmielinen ja kasvanut tässä Harry Potter sukupolvessa. Mutta siis jos aikuisille kirjoittaa fantasiaa siitä tulee äkkiä hyvinkin seksin täytteistä. Jos joku on nyt vaikka esim katsonut sitä sarjaa Rooma, mitä aikoinaan nelosella näytettiin. Seksiä siellä oli kyllä niin paljon. Aikuisilla vaan taitaa olla sen verran likaisempi mielikuvitus että on helppo lähteä tekemään pornoa fantasiasta. Fantasia maailmassa kun saa täysin vapaat kädet millaiseksi kirjoittaja maailman tekee ja saa silloin pukea päähenkilönkin miten tahtoo, koska kirjoittaja itse määrittelee sen miten maailmassa eletään ja toimitaan. Jos kirjoittaisi romaanin joka tapahtuu ihan täällä meillä Pohjolassa kirjoittaja ei todellakaan voisi laittaa päähenkilöä juoksemaan pitkin Helsingin katuja missään metallista valmistetuista "rintsikoissa"/pienessä rintapanssarissa ja hameessa, mutta fantasiaa kirjoittaessa kirjoittaja saa vapaat kädet ja toteuttaa enemmän itseään ja tämä voi johtaa siihen että tekstistä tulee yllättäen seksin täyteistä. Nostan hattua sellaiselle joka oikeasti pystyy kirjoittamaan fantasiaa aikuisille sortumatta siihen että tekstistä tulee melkein täyttä erotiikkaa. Ja kun fantasiassa on yleensäkin aiheena hyvän ja pahan taistelu niin tämmöisen kirjoittaminen aikuisille tuntuu vähän hölmöltä, koska aikuiset ainakin nyt yleensä tietävät ettei maailma ole niin musta valkoinen. On hankala kehittää moniulotteinen konna. Ei sellainen joka vain haluaa hallita maailmaa koska on paha. Tämmöinen pieni kärjistäminen voi toimia lasten- ja nuorten fantasiakirjoissa, mutta ei oikein aikuisten. Toki fantasiassa ei tarvitse aina olla kyse hyvän ja pahan taistelusta, mutta se on vain helpompi kirjoittaa, vaikka fantasia antaakin vapaat kädet ja aihe voisi olla ihan mitä tahansa. Itse olen ruvennut kirjoittamaan fantasiaa juuri sen takia että haluan vapaat kädet. Silloin kukaan ei voi tulla sanomaan että ei näin voi toimia, toki tietysti juonen ja tekstin pitää olla uskottavaa, ei fantasiassakaan saa heittää vain kaikkea mahdollista lukijan silmille ja olettaa että lukija vain hyväksyy, koska kyseessä on toinen maailma. Ovat aivoni menevät jotenkin hieman lukkoon kun mahdollisuuksia on miljoonia. Yritän ohjata itseni pois liian tutuilta poluilta, mutta aina en siinä onnistu ja sitten tekstistä voi tulla liian kliseistä paikoittain.
- The Wayfarer
Ja vielä... En usko, että puoletkaan fantasiakässäreistä ovat täyttä räpellystä. Viime vuonna Teoksen fantasia-scifi-kässärikilpailuun tuli n. 350 romaanikässäriä, joiden laatu oli ainakin tiedotteen mukaan korkea. Voittaaksi pääsi Emmi Itärannan Teemestarin kirja (dystopiaksi tämänkin kai voisi luokitella).
- jobursidfskj,
Enpä ole kuullut, että kirjoituskilpailusta olisi koskaan sanottu, että taso oli esim. "luokattoman huono". :) Tosiasia kuitenkin on, että kilpailuihin lähetetään (jos mahdollista) vielä keskeneräisempiä ja heikompia teoksia kuin muuten kustantajille.
- jsdf lksdfj
jobursidfskj, kirjoitti:
Enpä ole kuullut, että kirjoituskilpailusta olisi koskaan sanottu, että taso oli esim. "luokattoman huono". :) Tosiasia kuitenkin on, että kilpailuihin lähetetään (jos mahdollista) vielä keskeneräisempiä ja heikompia teoksia kuin muuten kustantajille.
Yhdyn jobursidfskj,iin.
- PuritaaniYhtyjä
jsdf lksdfj kirjoitti:
Yhdyn jobursidfskj,iin.
Seksijutut toiselle palstalle, kiitos
- bnmifrjgsp
Ei ole kokemusta kirjoittajakursseista, mutta sen perusteella mitä olen kirjoittajien kanssa olen työskennellyt, arvaan, että helpompaa on työstää lupaava käsikirjoitus kirjaksi. Kukaan ei voi kirjoittajan puolesta hankkia lukeneisuutta, lahjakkuutta ja halua kehittää tekstiään, eikä tekstin kehittämistäkään oikeastaan voi opettaa, mikäli kyseessä todella on lahjakas kirjoittaja. Hän hoitaa kehittymisensä ihan itse. Kirjoittajakurssin tehtävä voi olla kannustaa kirjoittamaan ja lukemaan lisää. Kirjoittaminen on hyvä harrastus ja suurin osa teksteistä on hyviä sellaisenaan, pöytälaatikossa. Sen takia ryhmiä nimitetäänkin harrastajakirjoittajaryhmiksi. Maksullisia kirjoituskouluja kohtaan olisin kriittisempi. Jos jotakin luvataan ja siitä maksetaan, pitäisi opettajien ammattitaito olla todella kova eli pitäisi olla vuosien kokemus kustannustoimittamisesta ja laaja lukeneisuus. Eikä sellaisia henkilöitä niin vain löydykään. Kirjailijan ammatti ei pätevöitä opettamaan kirjoittamista, eivätjä kaikki kustannustoimittajat osaa työskennellä runojen kanssa jne.
- spurttijugurtti
Mitä jos hankkisit edes vähän tietoa, ennen kuin alat kommentoida? Kirjoittamista voi opettaa, ihan niin kuin säveltämistäkin, tai maalaamista. Myös kirjoittamisessa on hallittava rakenteita, lajeja ja alalajeja, mediumeja yms. Omaa työskentelytapaa voi kehittää. Moniko meistä pystyy aloittelijana tai harrastajana tunnistamaan mitkä kohdat tekstissä toimivat ja mitkä eivät? Tätäkin voi opettaa. Analysointia, erittelyä, kehittelyä, muokkaamista, hiomista, kaikkea voi opettaa, jopa ideointia.
Kirjoittamista tutkitaan ja opetetaan ammattimaisesti, yliopistotasolla. Kirjoittamista voi tehdä myös ammattilaisryhmissä. Kukaan ammattikirjoittaja ei elä tyhjiössä, yksin, ilman että kukaan koskaan millään tavoin vaikuttaa hänen teksteihinsä.
Kustannustoimittajat kustannustoimittavat, he eivät ole kirjoittamisen opettajia, kuten eivät monesti kirjailijatkaan. Kirjoittamisen opettajille on olemassa korkeakoulutusta, he ovat oma ammattiryhmänsä. Ikävä kyllä meillä Suomessa näitä koulutettuja ammattilaisia on vielä aika vähän, mutta jokainen kokenut, asialleen omistautunut kirjoittajaopettaja on kyllä paikkansa ansainnut. Ilman kaltaistesi, mitään asiasta tietämättömien ihmisten halveksuntaa. :) - lskdfj lskdjf
spurttijugurtti kirjoitti:
Mitä jos hankkisit edes vähän tietoa, ennen kuin alat kommentoida? Kirjoittamista voi opettaa, ihan niin kuin säveltämistäkin, tai maalaamista. Myös kirjoittamisessa on hallittava rakenteita, lajeja ja alalajeja, mediumeja yms. Omaa työskentelytapaa voi kehittää. Moniko meistä pystyy aloittelijana tai harrastajana tunnistamaan mitkä kohdat tekstissä toimivat ja mitkä eivät? Tätäkin voi opettaa. Analysointia, erittelyä, kehittelyä, muokkaamista, hiomista, kaikkea voi opettaa, jopa ideointia.
Kirjoittamista tutkitaan ja opetetaan ammattimaisesti, yliopistotasolla. Kirjoittamista voi tehdä myös ammattilaisryhmissä. Kukaan ammattikirjoittaja ei elä tyhjiössä, yksin, ilman että kukaan koskaan millään tavoin vaikuttaa hänen teksteihinsä.
Kustannustoimittajat kustannustoimittavat, he eivät ole kirjoittamisen opettajia, kuten eivät monesti kirjailijatkaan. Kirjoittamisen opettajille on olemassa korkeakoulutusta, he ovat oma ammattiryhmänsä. Ikävä kyllä meillä Suomessa näitä koulutettuja ammattilaisia on vielä aika vähän, mutta jokainen kokenut, asialleen omistautunut kirjoittajaopettaja on kyllä paikkansa ansainnut. Ilman kaltaistesi, mitään asiasta tietämättömien ihmisten halveksuntaa. :)Kiitos sinulle vastauksestasi. Tämä on ikuisuusaihe palstalla. Jokainen voi heilahdella musiikin tahtiin oman lahjakkuutensa varassa, mutta onko se tanssia? Viulua voi vinguttaa näkemyksensä mukaan, mutta onko se musiikkia? Viisisataaliuskaisen tekstimassan voi tuottaa mutulla, mutta onko se kirjallisuutta?
Kirjoittaminen poikkeaa noista toisista taiteenlajeista vain siinä, että tekstin toteaminen huonoksi edellyttää sen lukemista tai edes silmäilyä, kun taas balettitanssia ei edes yritä esittää kukaan ilman koulutusta, ja villin viuluviikarin tunnistaa yrittämättä viidessä sekunnissa.
Vain sellainen, joka ei tiedä mitä ammattilaisen ohjaamassa kirjoittamiskoulutuksessa opetetaan, voi vähätellä luovan kirjoittamisen koulutuksen merkitystä. Siellä EI opeteta lausetason ilmaisua tai tyyliä, joka jollakin tapaa sitoisi kirjoittajan omaa ilmaisua, vaan siellä opetetaan niitä lainalaisuuksia, jotka tekevät käsikirjoitusliirusta romaanin.
- bnmifrjgsp
Kiitos hyvästä neuvosta. Tarkoitukseni oli kommentoida sitä voiko kirjailijaksi opettaa, ei sitä voiko kirjoittamista opettaa, nehän ovat eri asioita. En halveksi kirjoittamisen opettajia, päinvastoin. Mutta aloittelijan ohjaaminen dialogissa tms. on kuitenkin ihan eri asia kuin kirjailijaksi kouluttaminen, jos sellaista luvataan. Kannustaminen on turvallinen vaihtoehto, sillä lahjakkaan kirjoittajan ohjaaminen väärille raiteille on paha juttu. Toisaalta sen ennustaminen, kenestä lopulta tulee kirjailija on mahdotonta. Ei nimittäin riitä, että opetetaan, pitää ottaa myös oppi vastaan. Sama toiseen suuntaan eli liiallinen itsevarmuus lahjakkaan kirjoittajan ohjaamisessa estää oman oppimisen, sillä lahjakkaiden ihmisten tiedot ja taidot kartuttavat omaa ammattitaitoa.
- spurttijugurtti
Onpa sinulla mystifioitu kuva taideopetuksesta. En viitsi edes alkaa jankata asiaa tämän enempää. Mitä jos ihan menisit jollekin kirjoittajakurssille ja tutustuisit aiheeseen ammattilaisten kanssa.
- bnmifrjgsp
Voisin vaikka mennäkin ja ryhtyä runoilijaksi, jos joku onnistuisi esittämään vakuuttavaa evidenssiä kirjailijakoulujen puolesta. Se ei ihan riitä, että yliopistossa koulutettu. Enkä kiistä, etteikö k i r j o i t t a j akoulutuksesta voisi olla hyötyä tulevalle kirjailijalle tai runoilijalle. Epäilen kuitenkin vahvasti, jos joku lupaa minun valmistuvan koulusta runoilijaksi, kun maksan tietyn summan. Minusta kirjoittamisen opettaja tekee viisaasti, jos varoo lupailemasta liikoja varsinkin, kun opettaja kantaa lupaustensa painon, ei koulutuksen järjestäjä, jolle touhu on bisnestä. Mutta tämä näkökulma on siis täysin väärä. Pahoittelen, että aihe on kulunut, joten lopetetaan jankkaaminen kaikin mokomin.
- garegsfd4reteg53er
Taidat olla vähän yksinkertainen. Ei tietenkään luvata että susta tulee kirjailija. Ei edes Sibiksessä luvata että sisäänpäässeet lyö läpi. Ihan oikeesti, hanki edes rippu tietoa ennen kuin alat väittää vastaan asioissa, joita et selvästi yhtään mitään ymmärrä.
- Kaksinkertainen
garegsfd4reteg53er kirjoitti:
Taidat olla vähän yksinkertainen. Ei tietenkään luvata että susta tulee kirjailija. Ei edes Sibiksessä luvata että sisäänpäässeet lyö läpi. Ihan oikeesti, hanki edes rippu tietoa ennen kuin alat väittää vastaan asioissa, joita et selvästi yhtään mitään ymmärrä.
Googlaa kirjailijakoulu niin näet luvataanko vai ei.
- lsjdf lkdsf
Kaksinkertainen kirjoitti:
Googlaa kirjailijakoulu niin näet luvataanko vai ei.
Eäh, tuo on Gummeruksen taannoinen projekti, ja sitä ei voi oikein rinnastaa muihin luovan kirjoittamisen kursseihin. Tottahan se, joka kirjoja kustantaa voi sanoa pyrkivänsä kouluttamaan "kirjailijoita", koska se itse myös jatkossa päättää kustantaako kouluttamiensa kässäreitä - tekeekö heistä kirjailjoita. Se, ettei kaikista koulutetuista välttämättä kirjailijaa tule, vaikka koululaiset olisi edistyneimmistä valittukin, on sitten koulutuksen järjestäjän (=kustannusyhtiön) harmi yhtä lailla kuin sen henkilön, joka ei kirjailijan uraa saanut urkenemaan. Lisäksi koulutuksen järjestäjällä on hommasta vielä taloudellinen riski, koska ei koulutuksen tarjoaminen ilmaista ole.
Eli summa sumrumrum: Gummeruksen "kirjailiiajkoulu" on ok nimitys, mutta tavalliset luovan kirjoittamisen koulutukset eivät oikein sellaista voi markkinoida, eivätkä sitä tietääkseni ole tehneetkään.
- Sirupiru
Miksi pitäisi tyytyä harrastamaan? Onhan se kivaa, mutta tässä maailmassa olisi vielä nykyistäkin vähemmän kirjailijoita, jos kaikilla olisi tuollainen asenne. On ihailtavaa, jos jollakulla on tarpeeksi rohkeutta ja tarmoa yrittää ja tähdätä vaikka kirjailijaksi. Esimerkiksi Aleksis Kiveä ei arvostettu aikanaan ja Seitsemän veljestä lytättiin maanrakoon, mutta kuinkas kävikään?
Puhut koko ajan lahjoista ja myönnän, että kielellinen lahjakkuus on tärkeää, jos kerran kirjailijaksi aikoo. Mutta mitään ei kirjoiteta lahjakkuudella. Aina tarvitaan paljon harjoittelua ja kovaa työtä. Kenenkään ensiteksti ei ole menestysteos, vaan ihminen kehittyy koko ajan.
"Vielä enemmän ihmetyttää, miksi harrastelijat ja myös ammattilaiset loputtomasti kannustavat heikkojakin harrastelijoita tavoittelemaan kirjailijan uraa?"
Ehkä he näkevät jotain, mitä sinä et näe. Minä antaisin ammattilaisen mielipiteelle paljon painoarvoa. Mitä siitä tulisi, jos aina sanottaisiin, että "sinä olet huono, sinulla ei ole lahjoja ja sinusta ei koskaan tule aitoa ammattilaista, joten voit ihan hyvin lakata yrittämästä"? Mistä sinä sitä voit tietää? Joku ei ehkä vielä ole valmis kirjoittamaan ja julkaisemaan kirjaa, mutta saattaa myöhemmin olla.
Jotkut, kuten minä ja sinä, tyytyvät pelkkään harrastamiseen. Minulla ja sinulla yksi syy on laiskuus. En myöskään halua tehdä kirjoittamisesta itselleni työtä, koska se ei sopisi minulle. Mutta joillekin se sopii ja kirjoittaminen on niin rankkaa ja aikaavievää työtä, että olisi hienoa, jos sillä voisi saada myös voita leivän päälle. Ja onhan se varmasti mahtava fiilis, jos saa julkaistua ihan oman kirjan. :) - Kupzika
Toivon saavani julkaistuksi, mutta vaikka se onnistuisikin, niin siitä huolimatta olen harrastaja. Päivätyö on ihan muualla eikä sillä ole mitään tekemistä kirjoittamisen kanssa. En ole ikinä haaveillut tulevani kirjailijaksi ja kirjoittamaan olen ruvennut vasta vanhemmalla iällä.
Epärealistisen kanssustavaa kritiikkiä olen saanut harvoin, olen tainnut mainita sen yhden silmiinpistävän Oriveden Opiston kurssinpitäjän nimeltäkin täällä joskus. Hän kehuu kaikkia, oli syytä tai ei. Se ei hyödytä ketään. Toisaalta tiedän useamman kriitikon jotka ovat arvioineet siihen malliin, että arvelen myös itselläni olevan suht realistinen käsitys kyvyistäni ja siitä, mitä kenties julkaisemisesta uupuu.
Harrastaminen ei ole minulle kirosana. - harrastelija__
Olen pohtinut näitä asioita paljon itsekin. Miksi joku kirjoittaa jo nuorella iällä ja vähllä kokemuksella erinomaisia romaaneja ja toinen käyttää vuosikymmeniä ahkeraan, intohimoiseen harjoitteluun eikä koskaan pääse samaan?
Lahjakkuus on ihan todellinen juttu. Kirjoittamisessa sitä on vaan vaikeampi mitata kuin esim. urheilussa (fyysinen soveltuvuus), musiikissa (rytmitaju, sävelkorva) tai kuvataiteissa (värisilmä, kolmiulotteinen hahmotuskyky, visuaalinen muisti). "Kielellinen lahjakkuus" on aika epämääräinen käsite. Ja faktahan on, että kirjoittamisessa on muukin tärkeää, nimittäin sisältö. Kuvataiteilija voi elättää itsensä maalaamalla jos hallitsee realismin. Sisältöä ei tarvitse edes ajatella, kopioi vaan näkemänsä ja kaikki ovat samaa mieltä siitä, että se vaatii lahjakkuutta. Musiikkikaan ei tarvitse mitään syvällisempiä aiheita, moni suuri muusikko on säveltänyt kauniita melodioita ihan kliseisistä ja turhista aiheista (niin popmusiikissa kuin klassisessa, joka genressä).
Mutta kirjallisuudessa sisältö on noin 50% koko tuotteesta. Ketään ei kiinnosta lukea kauniita lauseita jos sisältö on kuraa.
Suurin osa kirjailijoista on parempi jommassa kummassa, sisällössä tai kielessä. Aika harvassa ovat ne, joilla molemmat ovat yhtä loistavia. Toki on niitäkin jotka epäonnistuvat molemmissa.
Uskoisin kuitenkin että tämä kaksijako "tuplaa" kirjailijanurasta haaveilevien mahdollisuudet moniin muihin aloihin verrattuna. Jos et osaa luoda ihastuttavaa kieltä, peli ei ole vielä menetetty. Sama homma jos koukuttavat bestseller juonet eivät oikein luonnistu.
Minä harrastin lapsena kuvataiteita ja lopetin kun tajusin, että lahjoja ei ollut. Kaverit käyttivät vähemmän aikaa harrastukseensa ja saavuttivat paremmat tulokset. Pahaltahan se tuntui. Unelmista luopuminen on rankkaa eikä vähiten siksi, että meille kuitenkin vakuutellaan lapsesta lähtien että jokainen voi onnistua jos vaan yrittää tosissaan.
Mutta jos ei etene niin miksi rämpiä suossa? Kauanko sitä pitää jatkua että hienosta unelmasta tulee pelkkää elämän haaskaamista? Miten masentava ajatus että hukkaisi koko ikänsä jonkun mahdottoman jahtaamiseen. Kuolisi epäonnistujana. Ainakaan minä en halua sitä.
No, viime aikoina olen palannut taas kuvataiteisiin. Kaipasin kuitenkin sitä tekemistä. Olen päättänyt, että en aseta mitään tavoitteita vaan puuhailen omaksi huvikseni.
Toinen seikka lahjakkuuden lisäksi on tietenkin se työmäärä. Kuinka moni oikeasti on valmis siihen tuntikausien uhraamiseen joka päivä, kirjoita kymmenen A4:sta, lue kirja päivässä, käy kursseilla ja ennen kaikkea tee kaikki 100% tosissaan ja ole aina kriittinen. Muuten työ on turhaa. Jos lukee kirjailijoiden työtavoista niin huh huh. Ei ihme että moni sortuu viinaan jos elämä on sitä, että kaiken aikaa istutaan tyhjässä huoneessa viilaamassa lauseita kauniimmiksi. Se vaatii tietynlaista hullua omistautumista.
Suurin osa kirjailijoista myös aloittaa hyvin nuorena. Vanhemmat ovat yleensä kultturelleja ja antavat hyvät lähtökohdat. Itse aloitin kirjoittamisen pari vuotta sitten, 18-vuotiaaana. Aika hankala alkaa kilpailla julkaisemisesta niiden kanssa, jotka kirjoittivat ekan romaaninsa 13-vuotiaana ja ovat lukiossa lukeneet läpi kaikki maailmankirjallisuuden klassikot.
Itse siis harrastelen kirjoittamista. En pyri mitenkään julkaisemaan. Toki joskus erehdyn haaveilemaan siitä. Varmana moni joskus herkuttelee sellaisilla unelmilla, vaikka ei tosissaan niihin uskoisi. Olen aivan täysi keltanokka ja tekstinä on hirveää roskaa jota en ikimaailmassa edes kehtaisi näyttää kenellekkään. Lisäksi olen laiska. En jaksa lukea niitä hiton klassikkoja. En jaksa myöskään opiskella kirjallisuudenhistoriaa, pyrkiä tekstissäni uudistamaan kieltä, viilata samaa lausetta ikuisuuteen. Haluan nauttia lukemisesta ja kirjoittamisesta.
Sillä mikä järki kirjoittaa, jos siitä ei nauti? Ei yhtään mikään. Mahdollisuudet elättää itsensä kirjoittajan ovat ihan olemattomat joka tapauksessa. Ei, kyllä tätä harrastetaan huvin vuoksi. Rahaa ja mainetta haetaan sitten muaalta, jos haetaan. - DS
"harrastelija__", jo tämän kommentin perusteella kehotan sinua jatkamaan kirjoittamista. Harva kaksikymppinen ajattelee noin kypsästi - uskon, että kirjoituksillasi voi olla paljon arvoa tulevaisuudessa.
- Meantime in Kansas
Kirjailijantyö aloitetaan jo hyvin nuorena, vaikka työ ei näkyisi heti miten julkaisussa muodossa. Itse julkaisin esikoisteoksen hieman alle kolmekymppisenä, mutta kirjallisuuden kanssa olin ehtinyt touhuta varhaisesta lapsuudesta asti: keräsin ja halusin intohimoisesti itselleni tärkeitä kirjoja hyllyihin, kirjoitin pieniä juttuja, kunnes pitempiä ja käsikirjoituksia. Se tuttu tarina. Rakkaudesta kirjallisuuden lukemiseen alkoi kypsyä vakavampi ajatus kirjoittaa kirja, joka olisi ennen kaikkea itselle ja ehkä muillekin tärkeä.
Nimim. harrastalija__ on oikealla linjalla.- tätä ihmettelen
Tämä on varmaan suomi24:n ainoa palsta, jolla pääsee seuraamaan oikeasti fiksua keskustelua. Kiitos mielipiteistänne. Kiitos että luitte minun mielipiteitäni. Olen kokenut valaistuksen ja yritän paremmin sietää yltiömäisiä haaveilijoita. ;)
- 23
Jos tämä on parasta niin mitähän ne muut keskustelut ovat? Kävin juuri lukemassa uskovaisen omakustannekirjailijan esikoiskirjaa käsitelleen ketjun ja hänhän sai oikein kunnon "käsittelyn", vain muutama vastasi asiallisesti. Mitä olen näitä keskusteluja lukenut, niin epäilen vahvasti, että jos tänne joku kustannusalalta sattuisi eksymäänkin, niin tuskin jää viihtymään. Oikeaa tietoa ei kannata täältä etsiä, keskittykää sekin aika kirjoittamiseen.
- 2+6
Lahjattomia kannustetaan kirjailijoiksi, koska suuri osa kirjailijoista on lahjattomia kirjoittajia :-)
- Pauli K.
Mitä se haittaa, onko lahjakas vaiko lahjaton, jos tekstiä luetaan?
- haetnrj8y98hek
Se tuhlaa kaikkien aikaa. Jo nyt on todella vaikea löytää laatua kaiken sen kuran keskeltä mitä maailmassa suolletaan. Kyllä se haittaa!
- jtnmietteitä
Itselläni on vähän toisin kuin aloittajalla - minä pidän uudelleenkirjoittamisesta ja viimeistelystä, muokkaamisesta ja hiomisesta. Ja vaikka omaksi iloksi kirjoittaminen on aivan mainio syy kirjoittaa, myönnän, että ajattelen kirjoittaessani yleensä myös muita ihmisiä. Haluan kirjoittaa KAIKKIEN iloksi - haluan antaa itse sitä iloa, jota olen saanut tarinoista.
- eioikeenharrast.kaan
Niin, periaatteessa kirjaileminenkin on kilpailua.
Tässä lajissa on hyvin huonot mahdollisuudet mitata omia kykyjä, verrata niitä kansallisiin huippuihin.
Jos harrastat keihäänheittoa ja heität 40 m, niin silloin jo varmasti TIEDÄT, ettei kannata pyrkiä ammattilaiseksi.
Sama monessa muussakin urheilulajissa.
Kirjoittamisessa joutuu yrittämään muutamia kertoja niihin kisoihin. Ja vasta kun muutaman kerran tulee turpaan, niin sitten tietää. Siihen asti voi elää siinä luulossa, että "olin hyvin lähellä kärkeä, ensi kerralla tulee läpilyönti, oikea ässä". - kjijjhg
Jos joku teistä kirjoittaa jotakin hyvää niin minä haluaisin ehdottomasti lukea sen. Mikä harmi jos hyvä tarina lojuu yksin unohdettuna jonkun laatikossa! Eikö itselle kirjoittaminen ole vähän samaa kuin miettisi sen vain päässään, mutta hankalampaa? Vai onko naputtelu jokin nautinto? Miksi kirjata ylös, jos kirjattua asiaa ei kenellekään ikinä näytä tai edes itse sitä muokkaa tai muuta? En oikein ymmärrä tätä jos kirjoittamisesta vain siirtyy heti seuraavaan. Minulle näpyttely tai kynällä raapustelu on tuskastuttavan hidasta ajatuksen nopeuteeni nähden ja siksi en koskaan viitsisi mitään laittaa ylös jos tekstillä on tarkoitus vain unohtua seuraavien sanojen alle.
Toinen juttu, kaikki kirjailijat eivät ole mitään superlahjakkuuksia. Eikä tarvitsekaan olla. Erilaisille lukijoille erilaisia kirjailijoita. Minä olen saanut hylkyjä kustantamoilta, mutta olen myös kuullut olevani lahjakas kirjoittaja tai että voisin aivan hyvin olla kirjailija. Kumpaa siis uskoa? Niitä, jotka pitivät kirjoituksistani vai yksittäisiä kustannustoimittajia? Olenko lahjakas vai lahjaton? Pitäisikö minun tyytyä harrastelemaan? Kuinka monta hylkyä pitää saada, että uskoo? Vai voisiko jopa olla, että kirjoitukseni etsivät vielä lukijaansa, joka vain sattuisi myös työskentelemään kustantamossa? Mitenkäs sitten ne, jotka ovat saaneet turhanpäiväisen kässärinsä läpi, mutta olen varma, että minulla olisi ollut parempi? Ja jos tuo hyväksutty kässäri ei menesty, oliko minulla enemmän silmää hyvälle tekstille? Kustantamohan teki virheen jos se kustansi huonosti myyvän teoksen, eikö?
Niin tai näin, kirjojen kustantaminen ei ole ollenkaan niin yksinkertainen yhtälö, että sitä voisi pitää harrastelukirjoittamisen vastakohtana, saati liittää siihen lahjattomuuden tai lahjakkuuden käsitteitä. Ihan saa harrastaa, jos niin haluaa, mutta kyllä näyttäisi siltä, että huonojakin kirjoja kustannetaan ja minun mielestäni on mielekkäämpää harrastaa jos harrastuksella on jokin tavoite, olkoon kuinka paperisen ohut tahansa. Siispä, kirjoitan julkaistakseni. Ei minulle ole väliä olenko erityisen lahjakas, vähän lahjakas, liian vähän lahjakas vai lahjaton. Toki sillä voi olla muille paljonkin merkitystä. :) - fazerina
Kiinnostava ketju, hyviä puheenvuoroja. Lahjakkuus ja kannustaminen taitavat olla molemmat epämääräisiä termejä, joista jokaisella on omat määritelmänsä. Axelsson otti esille tekstejä ammattimaisesti lukevien näkökulman, jossa lahjakkuudella ei ole pysyvää tai kiveenhakattua merkitystä. Lahjakkuus näkyy tekstissä, ei henkilössä, lukijalle on sikäli samantekevää, onko tekijä lahjakas vai ei. Kannustaminen on taas päinvastoin riippuvainen kannustetusta eikä tekstistä tai sen lukijasta eli kehuja ei voi tietää, millaisia tulkintoja tai johtopäätöksiä kirjoittaja kehumisesta tekee.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Epäily: Oppilas puukotti kolmea Pirkkalan koululla
Tämänhetkisen tiedon mukaan ainakin kolme oppilasta on loukkaantunut puukotuksessa Pirkkalan Vähäjärven koululla. Myös e2977283Jos yhdistät nimikirjaimet
Jos yhdistät sinun ja kaivattusi ensimmäisten nimien alkukirjaimet mitkä nimikirjaimet tulee? Sinun ensin ja sitten häne695334Jos olisit täällä
Tosin en tiiä miks oisit. (Ja hävettää muutenkin kun ei muka muulla tavoin osaa kertoa tätäkään) Jos jollain pienellä1463367Kylillä nainen puhutaan
Että olet heilutellut peittoa yhden, toisen ja kolmannen kanssa. Pitääkö paikkansa?1162815- 1622469
Kesän odotuksia hyrynsalmella
Kyllä kesällä hyrynsalmellakin on mahdollisuus osallistua kylän menoon monella tavalla . On kaunislehdon talomuseolla181920Pirkkalan koulussa puukotus, oppilas puukotti kolmea
Ilmeisesti tyttöjä ollut kohteena.1831736Voi Rakas siellä
Olet ollut mun ajatuksissa taas koko päivän. Olet ihmeellinen kertakaikkiaan ja arvostan sinua niin paljon❤️Minulla ei o311588- 821554
Kyllä se taitaa olla nyt näin
Minusta tuntuu et joku lyö nyt kapuloita rattaisiin että meidän välit menisi lopullisesti. Sinä halusit että tämä menee311530