Kertokaa äidit joilla on huligaanilapsia, onko jotkut lapset vaan mielipuolia häiriköitä eikä sille voi mitään vai eikä vanhemmat vaan viitsi?
Olin taas 1v poikani kanssa ystävälläni, jolla on kaksi alle 5v, kylässä. Ne juoksi, hyppi ja karjui, riiteli, löi toisiaan ja jatkuvasti. Aina sama juttu. Oma poikani, 1v, ei uskalla kuin istua sylissä koska noi lapset jyrää hänet muuten. Ne tahalleen tönii ja kaataa, lyö, nipistää ja tukistaa poikaani. Vanhemmat saattaa puolivillaisesti kieltää muttei välitä lopettavatko he? Aina tuntuu että olen ylisuojeleva nirppanokka ja poikani yliherkkä nössö kun olemme kylässä. Ei tee mieli ottaa poikaa mukaan vaikka hyvä ystävä on kyseessä.
Sitten he ihmettelevät etteikö poika osaa sitä ja tätä, kun ei se uskalla mennä senttiä kauemmas minusta ettei tule paviaanilauman mukiloimaksi. Mitä mun tilanteessa pitäisi tehdä?
Ärsyttävien kakaroiden äidit
40 Vastausta 439 Lukukertaa
Avaajalle: jos haluat edelleen vierailla ystäväsi luona lapsinesi, joudut laittamaan ne rajat ystäväsi lapsille. Ehkä tämän jälkeen lasten vanhemmilla alkaa hieman aivosoluissa tapahtua pientä ajatusta siitä, olisiko se rajojen asettaminen kuitenkin heidän tehtävänsä.
Lasten kasvatus on vanhemmille yleensä sen verran herkkä aihe, että siinä on aika hankalaa mennä läheistäkään ystävää neuvomaan, vaikka tältä tuntuisikin homma karkaavan täysin lapasesta. Ellei ystävä sitten nimenomaan pyydä neuvoa tai kysy mielipidettä.
Meillä on useampi lapsi, eikä ainakaan heillä ole tarvetta pahoinpidellä toisia. Vilkkaita he kyllä ovat, mutta uskovat kyllä puhetta. Meillä ei riehuta silloin kun on vieraita emmekä me riehu kylässä.
Ja on se hienoa, että aina löydetään toisten lapsista vikaa, mutta omat ovat kuin enkeleitä.. Ottakaa se herne pois pillusta ja koittakaa joskus asettua muiden asemaan.
On vanhempia, jotka eivät koskaan puhu lapsilleen eivätkä vastaa heidän puheeseensa. He sallivat lastensa käyttäytyä miten vain sillä verukkella, että ne ovat lapsia eivätkä ymmärrä vielä. Eivät ikinä tule ymmärtämäänkään, jos heidän omanarvontuntoaan ei tueta.
Ymmärtämättömät vanhemmat käyttäytyvät kuin lapsia ei olisikaan. Lapsi luulee itsekin olevansa näkymätön, ja siksi on riehuttava ja huudettava, niin että lopuksi joku ainakin ärähtää ja kieltää.
Jos tuttavasi lapset ovat sinun kimpussasi ja haluavat hypistellä ja nipistellä vauvaasi osoittaa se juuri sitä, että lapset kokevat sinut ihmiseksi, joka huomaa lapset. He haluavat sinun huomaavan heidätkin, kun kerran omastasikin pidät huolta.
Tuttavasi perheessä on iso ongelma, mutta miten saat aikuiset ihmiset sen ymmärtämään!
Mutta jos et osaa asiasta ystävällesi suoraan sanoa, niin tee hänellekin palvelus ja jätä yhteydenpito kokonaan.. Minusta on ala-arvoista sanoa toisista selän takana tai netistä kun ei ole pokkaa päin naamaa sanoa..
Kummasti tehoaa, kun lapset huomaavat, ettei äiti/isä tyydy pelkästään hokemaan EI. :)
Paikallisliikenteessä näitä näkee ja kuuluu; vanhempi kuljettaa 6-7 v. rattaissa, kun pääsee ilmaiseksi, paapoo suureen ääneen kulta kulta... koko linjuri lasti saa kuulla kuinka pieni ja avuton tämä esikoululainen on.. äänen volyymissa..
Sitten ei ymmärretä ettei lapsi kasva ja ala vastuulliseksi omasta käytöksestään..
Huvittavinta oli sama näytelmä toisilla lapsilla paluu matkalla, äidin mielestä linjuriin pitäisi mahtua kolmet rattaat, nämä kolmannet sitten kasattiin ja lapsi+äiti menivät istumaan penkkeihin ja paapominen 110 desipelin voimalla koko matkan.. Sekä vakuuttelu linjureiden liian pienestä vaunuparkista..
Ei ole kiva seurustella kun poika pelkä koko ajan ja itkee kun isommat satuttaat ja retuttavat. Ja näiden vierailujen jälkeen huomaan että poika pelkä muitakin lapsia. Sitten se menee ohi kunnes taas kyläillään. Kaipa pitää mennä heidän luokseen vain ilman omaa lasta sitten.
Jos vanhemmat eivät lapsiaan kiellä vahingoittamasta pienempiä - lapsesihan siis jo pelkää muita lapsia, niin kuka sitten, jos et sinäkään ”kohteliaisuussyistä” voi kieltää ystäviesi lapsia riehumasta liikaa. Vanhemmat lapset ymmärtävät hyvin jos heille vain selitetään miksi pitää varoa pienempien lasten kanssa leikkiessä.
Lapsen ehdoilla sinun pitää olla. Ei lapselta saa vaatia enempää kuin mitä hän kestää, vain siitä syystä, että aikuisten ystävyys ei saa rakoilla.
Kun lapsi tulee isommaksi, opeta häntä pitämään puolensa. Tässä kyläpaikassa saa lyödä ja potkia niin paljon kuin jaksaa, mutta ei sitten muualla. Vaikea asia opettaa, mutta pakkohan se on. Sano se ystävällesikin.
Sen enempää minä en halua osallistua heidän kasvatukseensa. Ei se ole minun työni. Serkkujensa kanssa poikani kyllä viihtyy 5 ja 6v, konttaavat peräkanaa, leikkivät jahtaus- ja kukkuu-leikkejä.
On kai sitten paras etten ota poikaa mukaan. En todellakaan halua että Jussi alkaa pelkäämään muita ihmisiä. Oman ikäisiä hän ei koskaan pelkää( paitsi jos ollaan hiljattain kyläilty ystäväni luona) ja tapaakin viikottain 8 samanikäistä äitilapsi-tapaamisilla.
Onko tukistaminen ystäväsi perheessä yleisesti käytössä?
Seuraavan kerran, kun kyläilette, kerro, että jos joku tahallaan tukistaa, potkii, raapii yms, niin se ei jää rankaisematta. Tämän jälkeen, jos joku ystäväsi lapsista tukistaa lastasi, niin tukistappa lapsesi puolesta tukistajaa takaisin ja napakasti. Sitähän he odottavat sinulta?
Kiusaaminen jatkuu, niin kauan, kun annat sen jatkua. Jos ystävyytenne tuohon loppuu, niin so what?
Eikä nämä "pahoinpitelyt" toki ole aina tahallisia. Kun kiinnostus "vauvaan"(kuten lapset häntä kutsuu) lopahtaa, lapset riehuvat keskenään mutta silloin poikani jää jalkoihin tai saa osumaa tavaroista joita nämä kaksi heittelevät tai joilla huitovat. Tämä poika juoksee usein pitkin taloa iso naula suussa tai pidellen isaänsä vasaraam jakoavainta tai muuta työkalua ja silloin pidän kyllä pojan visusti sylissä.
Lapsen vanhemmat huokaisevat vaan syvään että "huhhu, nää lapset..mut eihän sille voi mitään" kun alle kaksi vuotias juoksee kuuden tuuman naula suussaan..ja rakastava katse! Ei ne ota mitään häneltä pois koska hän rääkyy niin lujaa ja eläimellisesti ja sitä ei saa loppumaan millään. Silloin aina pakenemme takavasemmalle koska siinä desibelimäärässä ei kukaan halua olla.
Myöskin he sitten arvostelet muita tuntemiamme lapsia että "kun sekin poika on niiin herkkä, ja itkee heti ku näkee meidän poikamme. Sitä kun paapotaan niin ja ei vaan saa satuttaa itseään. Siksi ne sit pelkääkin kaikkea"
No, en ihan tässä tapauksessa menettäisi toivoa, jollei se isompi lapsista (5-vuotiasko?) ala lastasi kurmottamaan. :D
Jotkut vanhemmat vain ovat tuollaisia, että lapsi saa juosta vaikka puukko kädessä, kuin että ottaisivat vaaralliset esineet pois ja kuuntelisivat hetken lapsen pettynyttä itkua.
Tuolle asialle et mahda mitään. Kyllä niistä ystäväsi lapsista ihan kunnon ihmisiä tulee, jos hengissä aikuisuuteen selviävät, vaikka avauksen luettuani ajattelinkin, että kyseessä on ihan selvää tulevaa peruskoulun "sopeutumattomien luokan" sakkia.
Oliko avaus tarkoituksella tehty provosoiden ja vasta sitten, kun kertyy vastauksia, aletaan mollaamaan kirjoittajia, kun vastaavat huonosti? Käytä ensi kerralla samaa nikkiä, niin siivuutan ketjun suosiolla.
"Oma poikani, 1v, ei uskalla kuin istua sylissä koska noi lapset jyrää hänet muuten. Ne tahalleen tönii ja kaataa, lyö, nipistää ja tukistaa poikaani."
"Eikä nämä "pahoinpitelyt" toki ole aina tahallisia. Kun kiinnostus "vauvaan"(kuten lapset häntä kutsuu) lopahtaa, lapset riehuvat keskenään mutta silloin poikani jää jalkoihin tai saa osumaa tavaroista joita nämä kaksi heittelevät tai joilla huitovat."
Tämä 1v7kk ymmärtää puhetta oikein hyvin vaikkei itse sano sanaakaan. Tietää aina mistä puhutaan. Toinen lapsista on 4v (eli ymmärtääkseni molemmat alle 5v?) ja ihan samalla lailla lyö veljeään esim.sählymailalla eikä kyllä välitä vaikka osuisi muihinkin. Mä nyt en ole täällä ketään mollannut, eli en oikein tiedä mistä puhut.
Nelivuotiashan ei loppujen lopuksi "tahallaan" pahoinpitelekään avaajan lasta (tosin huomenna juttu voi olla toisinpäin). Miten sinun mielestäsi ystävän lasten ikäero, 3 v 5 kk oleellisesti liittyy käsiteltävään aiheeseen?
Provon tunnistaa siitä, että avaaja vaihtaa kirjoitustensa suuntaa kuin tuuliviiri. Rumaa sanaa käyttäen, huomiohuorana haluaa vain saada paljon vastauksia.
Mä en tajua miten ap ei olisi muka linjassaan jos sanoo että lapset tahallaan satuttaa ja satuttaa myöskin vaikkei edes yritä.
Niin, tämä kyseinen tukistaja on 1v7kk mutta isompi tyttö 4v lyö ja huitoo (myöskin tahallaan minun poikaani ja nauraa päälle). Ei minun mielestäni 1v7kk saa pienenpää tukistaa. Ei minunkaan poika muita tukista tai töki silmiin. Ei aikuisia eikä lapsia. Eikö muka tuon pojan pitäisi osata olla satuttamasta? Kyllä oma pokani joka on sen 7kk nuorempi tietää ettei saa.
Ja pitäiskö mun nyt sit antaa pojan vaan mukiloida kun ikäero on pieni? Silloinhan poikaani ei satu eikä pelota, vai?. Poikani on siis pienikokoinen, tuskin 8kg(syntyessään 2,6kg) ja tämä ystäväni poika on noin 15kg (syntyessään 5,3kg), eli hieman eri liigoissa pelaa.
Tulee väkisinkin mieleen Juicen biisi skitsofrenia. Onko tänään erityisesti skitso-äidit liikkeellä? Kannattaisiko avauksessa kertoa faktat, ettei tarvitsisi koko ajan pyörtää puheitaan. :D
1. lainaus avaajalta: "Oma poikani, 1v, ei uskalla kuin istua sylissä koska noi lapset jyrää hänet muuten. Ne tahalleen tönii ja kaataa, lyö, nipistää ja tukistaa poikaani."
2. lainaus avaajalta: "Eikä nämä "pahoinpitelyt" toki ole aina tahallisia. Kun kiinnostus "vauvaan"(kuten lapset häntä kutsuu) lopahtaa, lapset riehuvat keskenään mutta silloin poikani jää jalkoihin tai saa osumaa tavaroista joita nämä kaksi heittelevät tai joilla huitovat."
3. lainaus avaajalta: "Niin, tämä kyseinen tukistaja on 1v7kk mutta isompi tyttö 4v lyö ja huitoo (myöskin tahallaan minun poikaani ja nauraa päälle)."
Vanhempien vastuulla on vahtia 1 v 7 kk ikäistä ihan joka hetki. Sinun vastuullasi on suojata pienempää lasta (omaasi) ja tämän isomman taaperon vanhemman vastuulla on estää omaa lastaan tekemästä kiellettyjä asioita. Yleisesti hyväksyttyjä kiellettyjä ovat ainakin: toisen satuttaminen, nimittely ja tavaroiden ottaminen toisen kädestä.
Tämä isompi taapero on varmaan näppärästi oppinut tapoja, joilla pärjää isomman sisaruksensa kanssa - eikä voi ymmärtää, että niitä ei vieraaseen, pienempään lapseen saisi käyttää. Taapero huomaa myös sen, että kun tulee vieraita, hän ei ole äidin jakamattoman huomion kohde (äiti juttelee sinulle jha huomaa ehkä sinun lapsesikin?) ja mustasukkaisuus nostaa päätään. Tuon ikäinen ei vielä kiusaa tahallaan, vaan kokeilee ja tutkii uusia asioita (poikaasikin!), reaktioita toimiinsa jne. Nelivuotias onkin sitten jo vaikeampi juttu, jos on saanut elää pellossa koko ajan, ja tuo 1 v 7 kk osaa myös matkia vanhempaa sisarusta taitavasti.
Jos et voi keskustella tästä suoraan ystäväsi kanssa (voithan sanoa, että mielelläsi kävisit heillä, mutta heidän lastensa villi käytös estää sen), yritä itse keksiä leikkejä, joihin kaikki kolme lasta voivat yhtä aikaa osallistua ja jossa jokaiselle on joku rooli eli saavat huomiota sinulta. Positiivinen huomio on monesti paras keino päästä eroon negatiivisesta huomiosta: kieltäminen, käskeminen jne. Yksi vaihtoehto on myös tavata ulkona puistossa, missä tilaa "riehumiselle" on enemmän ja kenties isommille myös muuta kiinnostavampaa leikkiseuraa kuin vauvasi.
Voit myös pyytää heidät sinun kotiisi ja silloin sinulla on mahdollisuus säätää teidän kodin säännöt ja tehdä ne vieraille selväksi. "Meillä ei saa lyödä ja jos lyö toista, joutuu jäähylle x minuutiksi tms."
Valitettavasti en huomaa noissa lainauksissa mitään puheen pyörtämistä. Nuo molemmat lapset siis satuttaa omaani tahallaan. Ja silloinkin harvoin kun tekevät jotakin muuta niin jyräävät ja mukiloivat tavalla tai toisella. Ihan selvästi tämä tulee noissa lainauksissa esille. Joko olet lukutaidoton tai sinulla on luetun ymmärtämisessä vaikeuksia.
Lisäksi jos itse epäilen että joku provoaa täällä, esim. "olen niin kainis ja rikas" niin en vaivaudu vastaamaan koska se ei kiinnosta minua, on tyhjänpäiväistä enkä saa sellaisita mitään irti . Eli näköjään tiedät ettei tämä ole provo ja haluat kiusata tai sinulla on liian vähän tekemistä tai muuten vaan tyhjä elämä. Aina ihmettelen miten joku jaksaa, Mutta suosittelen jonkun harrastuksen tai ehkäpä ystävän hankkimista niin sinullakin olisi enemmän tekemistä!
Jos ystävyys loppuu siihen, että pitää hiukan taukoa kyläilyssä, kunnes lapsi on isompi, niin kyseessä ei ole aito ystävyys.
Onkohan kyläilyt 1-vuotiaan konttaavan lapsen kanssa ole edes ystäväsi mielestä tällä hetkellä niin mieluisaa kuin ehkä luulet, jos koko ajan pitää olla silmät selässä, ettei omat tai vieraat muksut tee pahojaan.
No tämä ystäväni kyllä pitää kyläilystämme, eikä oikein ota stressiä siitä että keneen sattuu ja kuka itkee. Omien sanojensa mukaan joku huutaa/itkee/satuttaa itsensä koko ajan eikä se stressaaminen auta. Mutta voin hyvin kylällä heillä yksin ja olen niin tehnytkin. Oli oikein mukavaa kun ei tarvinnut huolehtia vaan voimme ja hänen lapsensa riehuivat ja tappelivat leikkihuoneessa. Jos se on äidille ookoo niin olkoon.