Kun irtokoira lähestyy

jos vieras koira on agressiivinen tai hyökkäävä niin opeta koirasi pysymään paikallaan niin kauan että olet hätistellyt koiran menemään tai saanut sen kiinni muista aina pitää oma koira takanasi! jos mahdollista niin ota koirasi hihna ja sido hyökkäävän koiran kuono umpeen niin varmistat että se ei pääse puremaan. Mutta muista että kuonoummessa olevaa koiraa ei saa päästää sellaisena vapaaksi vaan vie se lähimpään koirakotiin/hoitolaan yms.

Jos vieras koira lähestyy ja näät sen olevam agresiivinen:

1.pidä oma koirasi rauhallisena takanasi paikoillaan!
2.Ota koira kiinni ja ääritilanteessa sido koirasi hihnalla koiran kuono
3.Vältä koiran kosketusta tai ruokkimista koska et voi tietää onko koira allerginen
tai sairas, mutta voit antaa vettä jos koira vaikuttaa kuivuneelta. Vältä myös oman koirasi ja toisen koiran huomiota ettei turhaa rähjäämista synny.
4.vie vieras koira koirakotiin tai elänsuojeluun. jos tiedät että kenen koira koira on niin vie se suoraan kotiin ellei se ole vahingoittanut jotain toista esim. muita koiria tai se on aina vapaana eikä siitä välitetä;)

SUOMESSA koirien tulee olla kytkettynä.

1. vaihtoehto: älä reagoi, käyttäydy välinpitämättömästi ja jatka matkaa, toivo parasta ettei hyökkää päälle jos on vieras rakki.

2. karjut niin paljon kuin keuhkoista lähtee ja toivottavasti saat lähestyvän piskin pysähtymaan ja väistämään. Eräs lääkäri suositteli.....

3. vaihtoehto: komennat oman koirasi taakse ja otat vieraan kiinni, pidä kiinni niskavilloista äläkä päästä missään nimessä irti, jottei rakki pure, ja kiikutat poliisille. Vaihtoehto soveltuu vain erittäin kokeneille ihmisille, joilla on oma koira hallinnassa, ja täydellisen varma otteissaan, sillä kaikkia koirat ei ole sosiaalistettu, eivät kunnioita ihmistä ja voivat purra.

Irti olevat koirat ovat osoitus omistajan välinpitämättömyydestä, karkailu todiste koulutuksen puutteesta, eikä siis ole mitään takuuta lähestyvän eläimen käyttäytymisestä. Koirat ovat Suomessa keskimäärin isoja, labbista, dopermannia, ja esimerkiksi valitettavasti sakemannit ovat aivan liian isoja ollakseen rekisteröintitilastojen kärjessä;

Ihmisten keskimääräiset koirankäsittelytaidot eivät ole todellakaan kehittyneet samassa suhteessa missä koirien määrä lemmikkeinä on lisääntynyt.

Lisäksi koko ajan yleistyvät harvinaisemmat isot rodut, akitat, faaraokoirat, dogot, bullit ja bittbullit ja muut... Kuka ymmärtätön kuvitteli laumanvartijoiden olevan joka perheen kiva-pikku-lemmikki?! Ja näiden risteymät. Egon jatkeina on hulvattomat määrät koiria joiden koulutuksesta ei ole pienintäkään aavistusta. Osa näistä on myös kaltoin kohdeltuja, siis vailla liikuntaa, aivan liian pienessä tilassa säilöttyjä ja häiriökäytös taattua. Esimerkiksi Faaraokoirilla on rodunomaisena luonnehäiriönä arvaaton kiinnikäyminen ja pureminen. Akitat ovat aivan liian isoja ja arvaamattomia luonteeltaan kaupunkeihin. Isot ja/ tai arvaamattomat rodut eivät todellakaan sovi nykyajan kertakäyttöiseen seurusteluyhteistkuntaan jossa eletään tyylillä kaikki-mulle-nyt-enkä-varsinkaan-ota-enempää-vastuuta-olipa-kiva-shoppailla, ja varsinkin jotain uutta ja erikoista, ja on täysin vieraannuttu luonnosta. Kaiken huippuna on kasvattajat jotka jo valmiiksi sanovat pennun kyselijöille "ei näitä kannata yrittää kouluttaa, nämähän ovat vain seurakoiria, ei ne mitään opi/ liian itsepäistä rotua/" tai muuta vastaavaa kun tarkoituksena on vain tehdä rahaa ja saada ne kuluja aiheuttavat pennut mahdollisimman nopeasti käsistä pois.

ja plääh, mikäköhan se alkuperäinen kysymys olikaan....: x)

Älä ota kontaktia vieraaseen, irti olevaan koiraan, jos olet hiukkaakaan epävarma; se voi käydä varoittamatta kiinni.

Välinitämättömyys, ystävällisyys.

Pari kertaa on vihainen irtokoira ollut syöksymässä omani päälle, olen ottanut omani tiukasti lähelle luhyeen hihnaan ja karjaissut toisen helvettiin. Se mikä on varma, on että minun koirieni päälle ei kukaan käy. Tietävät sen ja luottavat siihen, olen luottamusken arvoinen, aina ja kaikkialla.Pitelemistä on, koska omani eivät ole mitään nyhveröiträ, pit'ävät kyllä puolensa, kun joku yrittää päälle. homma kuiteskin sujuu, koska luottavat minuun.

Toista koiraa ei saa satuttaa eikä pelästyttää enemmän kuin tarpeen. Rähjäyshän on aina epävarman koiran merkki, ei ne sitä pahuuttaan tee, eivät vaan osaa muuten toimia, kun omistajat ovat mitä ovat.

Tämä on niin ärsyttävä tilanne! Ei yhtään tiedä, millainen koira on, joka kohti tulee! Itse olen ollut ihan normaalisti, ja kehonkielellä estänyt pääsemästä oman koirani luokse. Vihaan sitä jos toisen koira juoksee tykö. Ei yhtään tiedä, mitä on tulossa.. Tietysti sitten koiran eleistä näkee lähempää, onko vihainen, tms.

Suomessa on aika vähän irtokoiria ja vain pieni osa niistä on vihaisia, että suurin osa huudoista ja potkuista on aika varmasti osoitettu viattomille koirille : /

Entisen remmirähjän omistajana pidän huolen siitä, etteivät irtokoirat pääse koirieni luokse. Minä huolehdin irtokoirien häätämisestä, niin oman koirani ei tarvitse alkaa rähistä.

Hmm. Samaa mieltä olen siitä, että ihmisten koirataidot ovat huonontuneet, ja koirien määrä lisääntynyt. Kuitenkin, ennen (lapsuudessani) irtokoiria oli enempi, koska koiria sai pitää irti. Olen asunut useissa paikoissa Suomessa, maalla ja kaupungissa, en kuitenkaan pääkaupunkiseudulla. Ja irtokoiria tapaa nykyisin todella harvoin.
Yksi tapaus tulee mieleen: irti olleet metsästyskoirat tappoivat naapurin kissan ihan pihassa.
Tuo kyllä huvittaa, mistä tempaisit pumpulit ja puudelin? Nykyinen koirani on järjestyksessä kuudes koirani, ja alle 60-senttisiä en harrasta. On tässä silmät auki ja koirat matkassa kuljettu jo 50-luvulta lähtien.

Ihan vaan tiedoksi,että tämä ei ole totta: "Esimerkiksi Faaraokoirilla on rodunomaisena luonnehäiriönä arvaaton kiinnikäyminen ja pureminen"

käyttäytyminen / luonne:Valpas, älykäs, ystävällinen, kiintyvä ja leikkisä.