Kaiken järjen mukaan ajateltuna luulisi, että jos on nätin ja siistin näköinen, ei mikään ikäloppu mutta aikuinen perus-fiksu ihminen, huolehtii kumppanistaan ja parisuhteesta hellyyttä ja toisen huomioimista unohtamatta. Niin mikä piru siinä on, että tulee silti torjutuksi kerta kerran perään kun haluaisi vain toista ja tuottaa toiselle nautintoa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta??
Onko yleistä että lesbot vaan haluavat harvemmin ja satun olemaan totaalinen poikkeus kun haluaisin kumppaniani enemmän kuin kerran-kaks viikossa tai kuukaudessa? Ainainen torjuminen sattuu ja naarmuttaa parisuhdetta ennenpitkää ilkeästi, eikä vahvakaan itsetunto kestä sitä loputtomiin!
Siispä te jotka kieltäydytte ja torjutte. Sanokaa miksi teette niin? Miksi ei voi vaan nauttia toisesta ja elämästä yleensä? Jos se johtuu jostain traumasta, niin eikö sitä voisi käsitellä yhdessä? Olen yrittänyt puhua asiasta, mutta kun tämän saman kaavan on nähnyt suhteissaan jo pariin otteeseen, ei oikeasti enään jaksa alkaa ehjätä toisia kun ei lopputulosta tiedä..
Syö niin älyttömästi, kun lauantai-aamunakaan ei ole muuta tekemistä kuin pohtia torjutuksi tulemisen kipeyttä..
Onko yleistä että lesbot vaan haluavat harvemmin ja satun olemaan totaalinen poikkeus kun haluaisin kumppaniani enemmän kuin kerran-kaks viikossa tai kuukaudessa? Ainainen torjuminen sattuu ja naarmuttaa parisuhdetta ennenpitkää ilkeästi, eikä vahvakaan itsetunto kestä sitä loputtomiin!
Siispä te jotka kieltäydytte ja torjutte. Sanokaa miksi teette niin? Miksi ei voi vaan nauttia toisesta ja elämästä yleensä? Jos se johtuu jostain traumasta, niin eikö sitä voisi käsitellä yhdessä? Olen yrittänyt puhua asiasta, mutta kun tämän saman kaavan on nähnyt suhteissaan jo pariin otteeseen, ei oikeasti enään jaksa alkaa ehjätä toisia kun ei lopputulosta tiedä..
Syö niin älyttömästi, kun lauantai-aamunakaan ei ole muuta tekemistä kuin pohtia torjutuksi tulemisen kipeyttä..
Vastaukset 18
Vanhimmat
niinpä. Mitä teet kun toinen haluaa ja toinen ei. Pitäskö toisen sitten antaa väkisinmaata itsensaä??! Siitähän se itsekunnioitus varmaankin nousee. Kun ei halua, niin ei halua.
Tee asiasta kynnyskysymys: suhde loppuu jos ei jotain tapahdu. Sitten on intressiä miettiä asiaa. Koe-ero, käykää vieraissa, wotever. Luulen, että kannattaa erota ja hakea joku jonka seksuaaliset halut ovat samanlaiset kuin sinun (ainakin hetken, sitten taas väljähtyy).
Kiitos huomiostanne, kiitos, kiitos.
mä kokenut aikas paljon suhteissa ja väitän et jos suhde alust alkain on kohillaan ,lue:oikee ihminen, avoimmuus rehellisyys siis silleen et sä voit olla oma ittes etc,niin ei siin väljähdä vällyissä ,se paranee!
Samaa mieltä =)
Niinpä niin,elämä on valintoja täynnä, minä yritin ja toivoin kymmenen vuotta,että kumppani ymmärtäisi asian merkityksen myös minulle,ei vain itselleen. Jos toinen ei anna rakastelulle edes mahdollisuutta niin silloin ollaan kyllä umpikujassa.. Nyt asutaan taas erillään ja kumpainenkin miettii tahoillaan suhteen merkitystä. ei sitoumuksia, ei velvoitteita. En tiedä mihin tämä johtaa,mutta joka tapauksessa parempaan kuin tulla loukatuksi jatkuvilla torjunnoilla, sillä tosiaan on aika iso merkitys itsetunnolle, ja jos nyt joku sanoo,että silloin on itsetunnossa jo alunperinkin vajausta niin en allekirjoita, seksuaalinen torjunta vain sattuu aika syvälle, minä itse ainakin käsitän asian niin,että toinen ei halua vastaanottaa sitä hellyyttä,joka on parisuhteen peruspilari, enkä tarkoita nyt vain rakastelua.
Hyvää jatkoa kaikille,kaikkea ei tarvitse hyväksyä,meillä on vain yksi,lyhyt elämä!
Mä kyllä kävisin vieraissa jos mahdollista, voihan sitä sellaisenkin sopimuksen tehdä jos ei halua erota.
Mun mielestä se puhuminen on aina avainasia, vaikka oletkin kokenut samaa aikaisemmissa suhteissa, syyt voi olla todella erilaisia. Joillain vain on lievemmät seksuaaliset halut (jolloin mielestäni ei auta muu kuin etsiä kumppani, jolla on samanlaiset halut kuin itselläsi), voi olla kyse traumasta, jolloin asialle voi vielä tehdäkin jotain tai vain huonosta itsetunnosta, jolloin toinen häpeilee vartaloaan eikä pysty rentoutumaan. Mä olen huomannut, että kun mulla synkkaa henkisesti hyvin jonkun ihmisen kanssa, seksi ei ikinä ole hyvää ja seksuaalinen kemia on jotenkin eri tasoilla mutta auta armias kun tapaan ihmisen, jonka kanssa ei ole mitään yhteistä eikä elämä pidemmän päälle yhdessa onnistuisi, niin seksi on mahtavaa. En edes tiedä onko mahdollista löytää suhdetta, jossa olisi sekä hyvä henkinen yhteys ja seksi toimisi, vai pitääkö aina valita. Mutta puhu asiasta, ihmiset ovat erilaisia joten jokaisella on myös omat syynsä siihen, että seksi maittaa tai ei maita.
Äh, sama kokemus. Ihastun tosi juntteihin, joiden kanssa ei ole mitään tulevaisuutta, mutta seurustelusuhteessa on henkistä yhteyttä mutta seksipuoli ei pelitä. Voi hitsi!
Rajoittuuko sinulla tosiaan yhteenkuuluvuuden tunne ja sen tarve fyysisiin kanssakäymisiin?
Enimmäkseen.
Jos olisin ap., menisin ensin pariterapiaan / seksuaaliterapeutille ja sitten vasta voi miettiä muita vaihtoehtoja.
Mun lempparipuuhaa on rakastelu. Suhteen alussa naiset yleensä on todella tyytyväisiä. Vuoden paikkeilla saattaa tulla sitten vastareaktio.
Etäsuhteet on pelittänyt parhaiten eli kun ei jokapäivä näe, niin toinenkin pysyy vauhdissa mukana.
Osa naisista ei ole pitänyt rakastelua ollenkaan tärkeänä, mutta ovat yllätyksekseen löytäneet uinuvan " seksipedon" itsestään.
Itseni kaltaista en ole löytänyt , joten suhteet ovat lähestulkoon kaikki, olleet kompromisseja.
Heterotaustaiset ovat selkeästi olleet kaikkein lähimpänä etsimääni, heiltä löytyy
ennakkoluulotonta kokeilunhalua ja saattavat purastakkin ;P.
Toisaalta voihan se olla, ettei ihminen ole koskaan tyytyväinen..yksi ideaalisuhde kesti lähes 10v. ja mua alko ahdistamaan, kun hani ei koskaan purrut , VAIKKA tiesi, että tykkäisin.En häntä sen vuoksi jättänyt. Hän itse minut jätti 30v. kriisissään. Olisi kyllä halunnut tulla takaisin, mutta löysin sitten naisen, joka osasi myös purra.
Senverta olen oppinut, että jos suhde menee asemasodaksi, niin ei siitä ole paluuta eli toinen alkaa välttelemään rakastelua ja torjunnat on ala-arvoisia. Siinä tosiaan tulee naarmuja rakkauteen.
Taidat seukkailla koiran kanssa.
hauhau...vuf.....RÄYH!
Tosiaan , moon ite licantropa...;P, ja tykkään pureskella...mmmmmmmmmmmmmm..
Kipeäähän se tekee ja ahdistaa, kun tulee torjutuksi. Meillä on muutoin aivan ihana suhde ja olen ajatellut löytäneeni loppuelämän rakkaan, mutta seksielämä ei valitettavasti ole haluamallani tasolla. Tai tasoa kyllä löytyy, sillä silloin kun rakastellaan, on se huikeaa ja erinomaista, eikä siitä puutu mitään. Tilaisuuksia rakastelulle näyttää vain tarjoutuvan (minun mielestäni) liian harvoin.
Muutaman vuoden suhteen aikana on jo lukuisia kertoja ollut useamman kuukauden tauko rakastelun suhteen. Puolisoni on ihmisenä herkkä ja menee helposti lukkoon, mikä on kaiketi suurin syy näihin taukoihin. Kun elämässä on paljon painetta tai muutoksia, tai asiat vaivaavat, heijastuu se seksielämään sillä tavoin, että hän ei kykene seksiin. Vaivaavien asioiden ei tarvitse liittyä omaan suhteeseemme, vaan ne voivat olla aivan ulkopuolisia asioita, mutta kuitenkin ne heijastuvat lopulta seksielämäämme.
Ongelmallista on, että hän ei puhu näistä asioista minulle, jolloin ajaudumme aina samaan kierteeseen kerta toisensa jälkeen. Seksielämään tulee taukoa, hän antaa viitteitä siitä, että seksiä voisi saada, mutta aina tulee jokin syy tai este. Lopulta tilanne menee siihen, että hän torjuu minut kerta toisensa jälkeen melko suoralta kädeltä, ja minä ahdistun. Tämän jälkeen tilanne yleensä purkautuu. Itse olen ajatellut, että minun pitäisi pystyä ymmärtämään ja lukemaan tätä kierrettä paremmin, jotta voisin sen keskeyttää. Ensisijaisesti ajattelen, että hänen tulisi puhua, mutta kun hän menee lukkoon, ei hän aluksi itsekään tunnista koko asiaa. Asia ei siis ole niin yksinkertainen.
Torjutuksi tuleminen syö naista. Huolimatta aivan upeasta seksistä, siitä, että puolisoni vakuuttaa seksin olevan todella hyvää ja on selvästi tyydytetty kun seksiä on, huolimatta ihanasta suhteestamme, seksielämämme - tai sen vähäisyys - tekee välillä minut hulluksi. En tiedä, mitä tekisin. Luotan itseeni seksin suhteen ja minulla on hyvä itsetunto, mutta kun edellisestä seksikerrasta alkaa olla pari kuukautta, alkaa itseäänkin lopulta epäillä.
Olen todella seksuaalinen ihminen ja tämä on minulle henkisesti kamalan raskasta. Olen jopa alkanut epäilemään koko suhteen jatkamisen järkevyyttä, koska seksielämän vähäisyys painaa minua niin paljon. En tiedä, kestänkö loppuelämäni tällaista. Ainoa toivoni on, että puolisoni oppii tunnistamaan oman ahdistuksensa riittävän ajoissa, eikä se enää heijastu seksielämäämme. Ehkä niin käy, ehkä ei. En ole todellakaan valmis luovuttamaan vielä, mutta tämä asia painaa minua. Tiedän, että saisin melko helposti seksiä muualtakin, mutta en ole koskaan pettänyt ketään, enkä ole pettäjätyyppiä. En myöskään harrasta yhdenyön suhteita.
Ymmärrän senkin, että heillä, jotka eivät ole seksuaalisesti niin aktiivisia, voi olla vaikeaa ymmärtää, kuinka tukala seksitön tilanne voi olla seksuaalisesti aktiiviselle ihmiselle. Silti parisuhteessa pitäsi yrittää löytää ymmärrystä toisen haluille ja tarpeille molemmin puolin. Minua pelottaa se, että puolisoni ei lopulta ymmärrä, kuinka äärettömän tärkeitä seksi ja läheisyys minulle ovat ja kuinka joudun kamppailemaan pitääkseni oman pääni ja itsetuntoni kasassa tässä suhteessa.
Voittehan puhua asian ja sopia, että harrastat liiton ulkopuolista seksiä. Mun mielestä se on ihan hyvä ratkasu jos vaan löydät sopivan vaarattomia suhteita oheen ja jos puoliso sen hyväksyy. En kyllä viitsis elää pihtarin kanssa, eihän puoliso ole pelkkä kaveri vaan seksi on tärkeä osa suhdetta.On totta, että ihmisten "himokkuus" vaihtelee paljon, toisille seksi on todella tärkeää ja toisten elämälle sillä on hiiren osa. Tämä lienee monen suhteen kompastuskivi.
Olet selvästi syvällisesti asioita miettivä persoonallisuus ja olet harkinnut teidänkin kimuranttia tilannetta vakavasti. Ymmärrät joka tapauksessa puolisoasi eli että hän menee lukkoon, kun elämässä on muutoksia, paineita, haastavia tilanteita. Oletko koskaan keskustellut suoraan partnerisi kanssa tuosta hänen haluttomuudestaan? Ehkä hänen on vaikea tiedostaa ja huomata se itse. Sitä paitsi voittehan te nauttia toisistanne muutenkin olemalla lähekkäin, hellimällä toisianne, suutelemalla jne... ei kaiken läheisyyden tarvitse aina johtaa seksiin. Eikä todellinen rakkaus kahden ihmisen välillä ole pelkkää seksiä, vaikka myönnän minäkin, että seksuaalisuus on luonnollinen osa hyvää kumppanuutta. Minä olisin todella onnellinen, jos minulla olisi kumppani, joka ymmärtäisi minuuttani noin taitavasti kuin sinä ymmärrät kumppaniasi. Minä en todellakaan suosittele sinulle vieraissa käymistä, koska sellainen käyttäytyminen ennemmin tai myöhemmin johtaa teidän kahden rakkaussuhteen päättymiseen. "Nosta kissa pöydälle" ja puhu suoraan kumppanillesi hänen haluttomuudestaan ja siitä, että sinä haluat useammin seksiä. Vai voisiko hän loukkaantua ja mennä vielä enemmän lukkoon suorapuheisuudesta? Toivottavasti ei.....
Ja lover girlin viesti oli tarkoitettu sinulle nimimerkki "11". Vastaukseni vaan pomppasi väärään kohtaan....