Parhaillaan olen sellaisessa suossa, etten itsekään ymmärrä tilanteeni vakavuutta. Kaikki lähti pyörimään alamäkeä noin 1½ vuotta sitten kun erosin miehestän. Olin tuolloin vielä työssäni missä tienasin suhteellisen kivasti. Tätä taustaa vasten otin hulppean asuntolainan, otin kodinperustamislainaa, höyläsin kaikki kolme luottokorttiani tappiin saakka. Eivät soineet varoituskellot, vaikka nyt jo kymmeniätuhansia velkaa korteille. Työpaikallani ilmaantui ongelmia, käytökseni ja muuttunut ulkomuotoni saivat työyhteisön minua vastaan. Minut siirrettiin toisiin työtehtäviin kesän 2011 aikana ja tuloni laskivat 1500 euroa kuussa. Tätä vajetta paikkailin surutta pikavipeillä ja ulkomaalaisten luottojen avulla. Samaan aikaan psykiatrini vain lisäsi lääkitystäni (työpaikkakiusaamisen vuoksi olin ajatunut paikallisen mielenterveystoimiston asiakkaaksi) Minulla ei lääkityksen aikana ollut huolta huomisesta, elin viimeistä päivää. Ostelin turhakkeita, nostelin vippejä saadakseni ruokaa, tuhlailin itseeni. Päätöntä menoa =(
Uudessa työpaikassa olin alinta kastia, minua seurasi maine edellisestä työpaikastani. Etsin uutta työtä, tein hakemuksia viikoittain.. pääsin haastatteluihin, mutta ura katkesi ennenkuin se alkoikaan, koska entinen esimieheni eivät koskaan sanoneet minusta mitään hyvää, päinvastoin mustamaalailivat minua. Jäin ilman uutta alkua ja mahdollisuutta. Näin meni kesä ja syksy 2011, tultiin tammikuuhun 2012 ja erääseen iltapäivään joka herätti minut. Huomasin lasteni olevan isänsä luona aina vain aikaisempaa enemmän, pelästyin ja hätäännyin. Katsoin itseäni ja häpesin sekä vihasin. Tuosta paikasta menin ja heitin lääkkeeni roskikseen, meni muutama viikko vierotusoireiden kanssa hikoillessa. Samaan aikaan realiteetti palasivat takaisin ja heräsin postin kautta tulleiden laskujen määrään. Laskuja tippui ainakin 23 eri paikasta.. minulla ei ollut vaihtoehtona kuin lähteä asunnostani lasteni perään ex-mieheni luokse. Onneksi hän antoi minun tulla tänne loisimaan ilmaiseksi. Oman asuntoni laitoin vuokralle, tätä kautta saan asuntolainan sekä vastikkeen kuitattua. Jottei kaikki olisi liian selkeää, minä irtisanoin itseni yli 10 vuotta kestäneestä työsuhteesta. Miksikö? Koska olin työpaikalla vain yleinen pilkan ja ivan kohde. Minulle ei annettu oikeita töitä, minun työpanostani vähäteltiin, naurettiin, suljettiin työyhteisön ulkopuolelle; olin vain tiellä. Illat itkin kotona ja mietin mitä tehdä. Laskut ja vippifirmojen laskut ovat 2000 euron luokkaa kuukautta kohti joten töitä oli saatava, jotta voisin edes korkoja maksella. Töitä etsin jopa 200km päästä kotoa, määräaikaisia työsuhteita, keikkalaisena tuli paskaa niskaan.. kunnes juhannuksena väsyin ja uuvuin. Ratkaisuni oli kuolema, vain se voisi pelastaa minut velkahäpeltä ja työpaikkakiusaamisen aiheuttamalta julkiselta nöyryytykseltä. Vanhemmat lapseni saivat minut kuitenkin vietyä pakkohoitoon, jossa olen vieläkin. Apua en ole täältä saanut ahdinkooni, vain kauhea lääkitys joka ei auta mitään. Onneksi kuitenkin Kela maksaa päivärahaa jolla saan maksettua edes jotain korkokuluja. Nykyinen työsuhteeni on määräaikainen ja työnantaja haluaa minun irtisanovan itseni. Kaikki keinot laillisuuden ja laittoman välillä on käyty läpi. Tässä olen ja ihmettelen, että miksi? Mikä meni pieleen? Eihän minun yli 40-vuotiaan naisen pitäisi olla tilanteessa, joka on kuin kauhuleffasta. Rahaa minulla ei jää kuukaudessa yhtään, olen ex-mieheni ruokinnassa asun hänen nurkissaan ilmaiseksi. Miten hän kestää minua? Miten vihaankaan itseäni, haluan edelleen vain kuolla, olen täysin epäonnistunut ihmisenä, vaimona ja äitinä!!! Työ johon koulutin itseni on enää vain haave, koska entinen esimieheni pitää huolen siitä etten koskaan tule työllistymään. Nykyinen työnantajanikin haluaa minun irtisanovan itseni, koska vanha esimieheni on saanut selville työpaikkani ja hänelle mennyt minusta asioita kertomaan.Onko minulla enää elämää jäljellä, vai olenko valinnoillani ryssinyt kaiken? Itse en jaksa huomiseen uskoa. Ei riitä, että olen velkaantunut alhaisimmalla tavalla, olen sotkenut myös työasiani. En koe olevani oikeutettu enää näkemään huomista aamua. Töitä en tule saamaan, josta seuraa velkojen maksamatta jättäminen. Lainat, vipit ym tulevat päätymään ulosottoon. Kohta on ulosottomies mieheni oven takana hakemassa realisoitavaa.. vaikka hän on tähän kaikkeen täysin syytön. Voiko ulosottoviranomainen ulosmitata ex-mieheni omaisuutta velkojeni vuoksi? Entäpä omistusasuntoni, joka on viimeistä naulaa myöten velkainen.. siinähän on vuokralainen, joka kohta joutuu muuttamaan siitä pois koska asunto pakkohuutokaupataan? Minulla ei ole kiinteää omaisuutta kuin mieheni 3 vuotta sitten ostama auto, tämän myynti on edessä. Auton kun myyn, ei minulla ole mitään mahdollisuutta tehdä mitään työtä missään.Velkaneuvoja tulee kesälomalta töihin elokuussa, olen tuolloin varaamassa aikaa hänen luokseen.
Uudessa työpaikassa olin alinta kastia, minua seurasi maine edellisestä työpaikastani. Etsin uutta työtä, tein hakemuksia viikoittain.. pääsin haastatteluihin, mutta ura katkesi ennenkuin se alkoikaan, koska entinen esimieheni eivät koskaan sanoneet minusta mitään hyvää, päinvastoin mustamaalailivat minua. Jäin ilman uutta alkua ja mahdollisuutta. Näin meni kesä ja syksy 2011, tultiin tammikuuhun 2012 ja erääseen iltapäivään joka herätti minut. Huomasin lasteni olevan isänsä luona aina vain aikaisempaa enemmän, pelästyin ja hätäännyin. Katsoin itseäni ja häpesin sekä vihasin. Tuosta paikasta menin ja heitin lääkkeeni roskikseen, meni muutama viikko vierotusoireiden kanssa hikoillessa. Samaan aikaan realiteetti palasivat takaisin ja heräsin postin kautta tulleiden laskujen määrään. Laskuja tippui ainakin 23 eri paikasta.. minulla ei ollut vaihtoehtona kuin lähteä asunnostani lasteni perään ex-mieheni luokse. Onneksi hän antoi minun tulla tänne loisimaan ilmaiseksi. Oman asuntoni laitoin vuokralle, tätä kautta saan asuntolainan sekä vastikkeen kuitattua. Jottei kaikki olisi liian selkeää, minä irtisanoin itseni yli 10 vuotta kestäneestä työsuhteesta. Miksikö? Koska olin työpaikalla vain yleinen pilkan ja ivan kohde. Minulle ei annettu oikeita töitä, minun työpanostani vähäteltiin, naurettiin, suljettiin työyhteisön ulkopuolelle; olin vain tiellä. Illat itkin kotona ja mietin mitä tehdä. Laskut ja vippifirmojen laskut ovat 2000 euron luokkaa kuukautta kohti joten töitä oli saatava, jotta voisin edes korkoja maksella. Töitä etsin jopa 200km päästä kotoa, määräaikaisia työsuhteita, keikkalaisena tuli paskaa niskaan.. kunnes juhannuksena väsyin ja uuvuin. Ratkaisuni oli kuolema, vain se voisi pelastaa minut velkahäpeltä ja työpaikkakiusaamisen aiheuttamalta julkiselta nöyryytykseltä. Vanhemmat lapseni saivat minut kuitenkin vietyä pakkohoitoon, jossa olen vieläkin. Apua en ole täältä saanut ahdinkooni, vain kauhea lääkitys joka ei auta mitään. Onneksi kuitenkin Kela maksaa päivärahaa jolla saan maksettua edes jotain korkokuluja. Nykyinen työsuhteeni on määräaikainen ja työnantaja haluaa minun irtisanovan itseni. Kaikki keinot laillisuuden ja laittoman välillä on käyty läpi. Tässä olen ja ihmettelen, että miksi? Mikä meni pieleen? Eihän minun yli 40-vuotiaan naisen pitäisi olla tilanteessa, joka on kuin kauhuleffasta. Rahaa minulla ei jää kuukaudessa yhtään, olen ex-mieheni ruokinnassa asun hänen nurkissaan ilmaiseksi. Miten hän kestää minua? Miten vihaankaan itseäni, haluan edelleen vain kuolla, olen täysin epäonnistunut ihmisenä, vaimona ja äitinä!!! Työ johon koulutin itseni on enää vain haave, koska entinen esimieheni pitää huolen siitä etten koskaan tule työllistymään. Nykyinen työnantajanikin haluaa minun irtisanovan itseni, koska vanha esimieheni on saanut selville työpaikkani ja hänelle mennyt minusta asioita kertomaan.Onko minulla enää elämää jäljellä, vai olenko valinnoillani ryssinyt kaiken? Itse en jaksa huomiseen uskoa. Ei riitä, että olen velkaantunut alhaisimmalla tavalla, olen sotkenut myös työasiani. En koe olevani oikeutettu enää näkemään huomista aamua. Töitä en tule saamaan, josta seuraa velkojen maksamatta jättäminen. Lainat, vipit ym tulevat päätymään ulosottoon. Kohta on ulosottomies mieheni oven takana hakemassa realisoitavaa.. vaikka hän on tähän kaikkeen täysin syytön. Voiko ulosottoviranomainen ulosmitata ex-mieheni omaisuutta velkojeni vuoksi? Entäpä omistusasuntoni, joka on viimeistä naulaa myöten velkainen.. siinähän on vuokralainen, joka kohta joutuu muuttamaan siitä pois koska asunto pakkohuutokaupataan? Minulla ei ole kiinteää omaisuutta kuin mieheni 3 vuotta sitten ostama auto, tämän myynti on edessä. Auton kun myyn, ei minulla ole mitään mahdollisuutta tehdä mitään työtä missään.Velkaneuvoja tulee kesälomalta töihin elokuussa, olen tuolloin varaamassa aikaa hänen luokseen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Huhhuh mikä tarina. Toivottavasti edes osa on keksitty. Veloista saattaisit vielä selvitä, mutta tuo mustamaalaaminen onkin jo pahempi juttu. Ilman duunipaikkaa ei ole tuloja ja siksi ei ole myöskään mahdollisuutta päästä veloista eroon. Taitaa tosiaan olla niin, että ekaksi pois paikkakunnalta jolla olet itsesi saanut "pilattua". Sitten hakemaan työpaikkaa uudella paikkakunnalla puhtaalta pöydältä. Mutta miten on lasten kanssa? Jäävätkö he sitten isänsä luo vai joudutko vielä elättämään heitäkin?
Epäilen kyllä, että velkajärjestelyyn pääsy on ainoa mahdollisuus päästä veloista eroon. En usko että ex-miehesi omaisuuteen on kamalan helppoa päästä käsiksi, ellei hän sitten ole takaajana, tai velat ovat jotenkin muuten vieläkin yhteisiä?
Onhan tuo huuurja tarina. Miksi olet niin kiinni maallisessa omaisuudessa? Ei maailma tuohon lopu, jos se menee uusiksi. Oletko ollut yhteydessä talous- ja velkaneuvontaan? Takuusäätiöstä saa neuvoja, mutta ei konkreettista apua, koska sinulla pitäisi olla tuloja heidän myöntämän lainan takaisin maksuun.
Miksi työnantaja mustamaalaa? Jos et ole tehnyt mitään ns. väärää perustele uudelle työnantajalle väitteet vääriksi. Ota yhteys entiseen työnantajaasi ja yritä tehdä sovinto. Muista myös rehellisesti katsoa peiliin ja ottaa vastuuta omasta käyttäytymisestä työyhteisössäsi. Olet kokenut työpaikkakiusaamista, joka näyttäysi jatkuvan, ota yhteys ammattiliittosi lakimieheen ja selvittäkää asiaa tarkemmin, mikäli entinen työnantaja ei näytä sovinnon merkkejä.
ota ihmeessä yhteys velkaneuvontaan rohkesti vaan!jsosiaalitoimeen,seurakunnan diakoniin,auttavat isoillakin summilla kun hiippakunta myöntää,joutunut itsekin apua hakemaan kun puolisoni nukkui pois.pyörät vaan pyörimään vauhdilla!tiedän,voimat vähissä mutta edes lasten takia!kuolema ei ole paras vaihtoehto kenellekkään rahan takia!!taistoa käyty itsekin lasten sairauden,kodin menetyksen vuoksi.voimaa toivon sinulle,uskoa itseesi ja parempaan huomiseen!jokaisessa meissä on jotain hyvää.
Ikävä kyllä jutussani ei ole mitään keksittyä, päinvastoin en edes kaikkea ole paljastanut.
Minua ahdistaa ja kaikki tuntuu olevan lopussa. Ei edes täällä psyk.hoitopaikassakaan kukaan tunnu tajuavan todellista hätääni!!
Ex mieheni ei ole sidoksissa lainoihin millään tavalla. Eikä hän edes tiedä tilannettani aivan tarkkaan. En ilkeä kertoa =((
Tiedän että mahdollisuuteni on aloittaa uudella paikkakunnalla, kaukana täältä, mutta kestänkö elämää ilman lapsiani? Saanko töitä yhtään mistään, kun entinen esimies vain kiusaa?
Velkaneuvontaan elokuuss
Psykologisissa hoitopaikoissa (psykiatrinen sairaala?) ei osata edes ajatella tuollaisen olevan totta, eikä siten sittä minkälaisesa epätietoisuudessa,tneuvottomuudessa ja umpikujan tunteessa joudut olemaan. Heille sinulla on sairaus joka on vienyt toimintakykyä ja suurentelet asioita.
oitua Velkaneuvojille ainakin pienemmillä paikkakunnilla pääsee suht nopeesti ja sen jälkeen asiasi alkavat hoitua kuntoon.
Mikäs saamarin kingi se sun entinen esimies oikein on? Onkos hän korkeassakin virassa? Alkaa vähän tuntumaan siltä, että nostat tyyppiä liiaksi jalustalle. Ettei olisi vain kyseessä narsisti, joka saa ihmiset pelkäämään itseään jopa aiheetta.
On tosi hyvä, ettei ex-miehesi ole tässä mitenkään mukana taloudellisesti. Silloin sulla on helpompaa niiden muksujenkin vuoksi. Näin ainakin luulisin. Voi olla, että on tosiaan parempi ettei ex-ukkosi tiedä kaikkea nyt. Kerro vasta sitten kun asiat alkavat selkeytyä siellä neuvonnassa ja velkajärjestelyssä ehkä myöhemmin.
Se oma asunto myyntiin heti, ei kannata odottaa pakkohuutokauppaa, siitä varmaan aika helposti pääsee eroon kun on vuokrallekin kelvannut ja saattaa jopa jäädä vähän voittoakin. onhan sinulla ainakin jotain käsirahaa ollut niihin lainoihin niin ne nyt ainakin jää myynnin jälkeen näppiin, näillä rahoilla lähdet maksamaan pikavippejä ym. suurikorkoisimmasta päästä. Autosta myynti-ilmoitus nettiautoon tms. mahdollinen vaihto halvempaan jos pakko olla auto käytössä, liikkeestä ei kannata noinpäin vaihtaa kun haluavat tehdä kaupat itselleen varman päälle.
Miten mahtaa vuokralainen asiaan suhtautua kun kuulee, että asunto menee myyntiintai peräti pakkohuutokauppaan?
Tilanteeni on sietämätön ja kammottava, en todellakaan näy ulospääsyä.
Osastolla vain lääkitystä nostetaan, kukaan ei kuuntele hätääni. Pitää vain kuponkeja täytellä ja kertoa lapsuudesta, vaikka pelkoni ja ahdistukseni johtuu taloudellisesta tilanteestani.
Miten jaksan elokuuhun saakka, tuolloin palaa töihin velkaneuvoja?
Entinen esimieheni on vaikea luonne, jota kaikki pelkäävät ja palvovat. Minä nyt jouduin silmätikuksi ja tässä ollaan. Ei ulospääsyä helvetistä, kaikki asiat vain pahenevat päiväpäivältä.
"Miten mahtaa vuokralainen asiaan suhtautua kun kuulee, että asunto menee myyntiintai peräti pakkohuutokauppaan?"
Tuolla ei ole mitään väliä, se on uuden omistajan asia perata. Aamulla soittamaan kiinteistönvälittjälle.
Ei todellakaan tarvitse nyt välittää sen vuokralaisen tilanteesta. Jokainen, joka menee asumaan toisen omistamaan asuntoon, voi joutua sieltä lähtemään juuri siitä syystä, että asunto myydään. Ja voihan sen yrittää myydä myös vuokrattuna. Sijoitusasuntoa etsivät kiinnostuvat niistäkin. Välittäjät tietävät tästä asiasta tosin paljon paremmin.
"Miten jaksan elokuuhun saakka, tuolloin palaa töihin velkaneuvoja?"
Voi olla huono neuvo, mutta yritä keksiä pariksi viikoksi jotain ihan muuta tekemistä ja ajateltavaa. Tämä voi olla tosin hankalaa, jos olet aivan pa. Ystäviä tai sukulaisia? Jos olisi oikein hyvä sellainen, niin voisihan hänen kanssaan jopa yrittää jutella asiasta. Epäilen kyllä ettei ole, koska muuten et kirjoittelisi tänne. Eipä olisi muuten minullakaan, jos se jotain auttaa!
hei kyllä tuosta vielä selviää mutta vaatii päätöksen että nyt asiat laitetaan kuntoon! -ota asunnollesi arviointi ja laita se myyntiin siitä kaikki lähtee
-ota lyhennysvapaita asuntolainasta ja käytyä säästyneet rahat pikavippien hoitamiseen koska pikavipissä on kovempi korko kuin asunto lainassa.
-auto myyntiin ja joku tavallinen 2000€ almera alle jos autoa tarvitsee. jne näin se alkaa sujumaan. mikä tärkeintä lapset vielä välittää susta, raha on toissijaista
Hei,
Ensinnäkin, iso voimakas halaus sinulle. Olet pahassa tilanteessa mutta et mahdottomassa. Olet hoidossa ja se on hyvä, terveempänä saat uuden perspektiivini tarkistella asioitasi. Ota asia kerrallaan. Velkaneuvonta on jo iso juttu, sieltä saat todella arvokasta apua ja puolestasi he laskevat velkasi ja viet ihan kaikki kasaantuneet laskut sinne.
Painit asioiden kanssa jotka ovat isoja mutta et ole ainoa. Sinulla on rakastavat lapset ja hyvä ex-mies, et ole kadulla nälkäisenä hortoilemassa.
Älä vielä myy/vaihda mitään ennenkuin olet käynyt velkaneuvojalla. Useimpien yksittäisten velkojien kanssa voi tehdä maksusuunnitelmia mutta jos olet nyt vain sairaspäivärahan varassa, et voi niitäkään hoitaa.
Ymmärrän ahdistuksesi ja hätäsi mutta tilanteesi tulee muuttumaan. Älä jää nykyiseen työpaikkaasi, voit -kun olet kunnossa- alkaa opiskelemaan uutta ammattia tai vaihtaa työpaikkaa, sekin on parantavaa.
Ihmiselämässä tulee notkahduksia mutta älä syytä itseäsi. Ne notkahdukset ovat monesti useamman asian summa. Olet aivan varmasti loistava äiti ja ihminen. Olet uupunut, velkainen, kiusattu ja väsynyt elämään. Nyt sinua hoidetaan ja nouset sieltä terveempänä vaikka nyt ei siltä tunnukaan.
Muistutan tästä vanhasta fraasista että asiat järjestyvät aina. Aina. Tavalla tai toisella. Rakasta itseäsi ja ota menneistä asioista oppia kasvattavina vastoinkäymisinä. Älä katso eteen äläkä taakse. Elä päivä ja tunti kerrallaan. Ole armollinen itsellesi ja jätä toisten ihmisten sanomiset omaan arvoonsa. Kun olet eheytynyt enemmän, voit vaikka kirjoittaa kirjeen esimiehellesi ja kertoa asioista niinkuin ne ovat ja miltä sinusta tuntuu.
Voimia, voimia ja voimia!
minkä takia tämmöinen ku jan vapaavuori päättää ja höpisee näistä eu-avustuksista.onkohan sillä vintillä kaikki kotona??ymmärtääkö talousasioista mitään,annetaan lainoja ja muuta maille joilla ei aikomustakaan maksaa saati hyvittää saatavia.miks hämmentää urpilaisen linjoja,kuka sitä äänestää yllensä!??!?!?!
onko suomalaiset viranomaiset ottaneet huomioon pysäköintivalvonta"firmoista".tänne tulee ulkolaisia firmoja joilla ei ole lainvoimaa välttämättä saati toimilupaa.sakotetaan aivan perusteettomasti,joka hamppi vois tällä systeemillä laittaa perintäfirmalle viestin ja ottaa provikat.ja kannattaa intrum justitian tai muun toimintaa tarkistaa
onko tää lainvoimainen firma esim.spark lainvoimainen ja onko nää viralliset firmatkaan lainvoimasia.ei kerkee parkkipaikalla hakea pysäköintilappua ni jo on sakko ikkunassa.tutkikaa
onko kaikki niin selkärangattomia apinoita,ottakaa kantaa
Uskomaton puukko =D
Jerkku57 17.7.2012 ja siitä eteenpäin. Onkohan ihan oikea sivu haukkua kokkaripölöjä ja muita parkkifirmoja? Perustakaa sille aiheelle vaikka ihan oma.