Jokin aika sitten aloin töiden jälkeen menemään kahvilaan istuskelemaan.
Työkaverit naljailevat mikäs juuri sinne kahvilaan vetää..
..vastaus olisi yksinkertaisesti, kun ei ole mitään muutakaan.
Yksinäisyys on kammottavaa. Varsinkin kun ei ole ketään kenelle jutella iltaisin.
Normaali päivä muodostuu heräämisestä, töihin menosta, sieltä paluusta, tv:stä, nukkumaan menosta.. Ja sama alusta ja tämä kaikki yksin. Ainoat keskustelut ovat työhön liittyviä tai kaupan kassan kanssa..
..kun ei ole ketään, niin joskus vain on raskasta.
Yksin kahviloissa..ja elämässä.
11 Vastausta 506 Lukukertaa
Tuo saa minut tuntemaan entistä yksinäisemmäksi ja minun on ollut pakko lähteä sieltä pois.En enää kestä katsoa toiseten ihmisten onnellisuutta kun itse tunnen olevani onneton yksinäinen mies.
Haluaisin kyllä saada seuraa jotta en tuntisi oloani näin yksinäiseksi, mutta se on todella vaikeaa kun itseluottamus on nollassa :( Tuntuu että saan muilta ihmisiltä vain halveksivia katseita.
Kun on jo vuosia ollut yksin, ei normaali kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa poista yksinäisyyttä. Hyvänpäiväntutut ovat varmasti jollekin kiva juttu, mutta itselleni hekin aiheuttavat yksinäisyyden tunnetta.. He eivät ole mitään muuta kuin kasvoja päivän mittaan, eivät ystäviä eivät rakkaita, vain kasvoja.
Aloitin pari viikkoa sitten säikeen, "ilmeisesti en kelpaa" otsikolla, jossa sain hetkellisesti jonkinlaisen uskon ihmisyyteeni palautumaan.
Yksinäisyyteni on jotenkin niin lamauttavaa, etten tiedä miten siitä pääsisi eroon.
Vakiovastaus tuntuu olevan, -käänny jonkin ammattiauttajan puoleen. Miksi, mitä se auttaa, ei se ammattiauttaja ole ystävä, tai rakas. Se on vain hyvänpäiväntuttu, vain kasvot päivän aikana.
oon pojan kans ja valon pilkahdus helluntaina mut ei kestänyt
Ku kaks kuukautta , sehän on kovinta ku rakastuin enkä
Pääse siitä yli .
Harrastuksissa tapaa ensinnäkin samoista asioista kiinnostuneita (yhteinen puheenaihe), mutta ehtii myöskin tutustua pintapuolisesti ihmisiin ennen kuin pyytää heitä seuraksi kahvilaan.
Yleisystävän (lapsuudenkaveri) löytäminen voi olla vaikeampaa kuin harrastukseen tai elämäntilanteeseen (esim. työkaveri, opiskelukaveri) liittyvän.
Harrastuksiin ei ehkä mennä ensisijaisesti hakemaan seuraa, vaan siellä voi tututstua uusiin ihmisiin joista -voi tulla- seuraa. Ihan kuten koulussa tai työpaikalla jossa toistamiseen näkee samat ihmiset.
Kiire voi olla tekosyy sille kun ei vaan kehdata sanoa suoraan että kirjan lukeminen on kiinnostavampaa kuin viettää aikaa jonkun kanssa.
Jos harrastukset käsitetään taas suppeasti vain liikuntaharrastuksiksi (esim. kuntosalilla käyminen) niin eipä siellä kehenkään tutustu, mutta on olemassa vaikka kuinka paljon yhteisöllisiä harrastuksia.
Itse ajattelin kokeilla tänä syksynä valokuvauskurssia.