sopiiko pitkäkarvainen collie ensimmäiseksi koiraksi?

Yleisesti ottaen rotuna kyllä. Yksilötasolla riippuu täysin sekä omistajasta että koirasta.

Oma ensimmäinen koirani oli pk-collie uros. Murkkuikä oli haasteellinen, mutta aivan ihanan koiran kanssa sain elää 11 vuotta

Meillä on ollu kolme koiraa, kaks collieta ja yks husky. Tää nykynen collie, 6-vuotias,on ehdottomasti helpoimpia koiria mitä ikinä oon tavannu vaikka juuri minkäänlaista taitoa ei ensimmäisten vuosien aikana kellään perheestä ollu... :D Kaikki colliet mitä oon tavannu niin on ollu tosi miellyttämishalusia, helppoja ja mukavia elukoita. Monilla vaan on ongelmana arkuutta/heikkohermosuutta, monilla on herkkä vatsa ja silleesti. Kannattaa myös kattoa mistä collien ottaa että tulee hyväluonteinen ja terve pentu kaikin puolin. SUosittelen kyllä collieta, collie ei vaadi niin tuhottomasti liikuntaa ja ovat yleisesti ottaen helppoja kouluttaa. Kokemuksesta voin sanoa, että ei oikeasti ole hankala rotu jos on tervejärkinen koira.

itselläni ollut collie joka teki pentuja aivan ihania yksilöitä ja viisaita aina kasvatus merkitsee paljon itsellä ei tarvinnut hihnaa totteli käskyjä esin käy juokse ja väsytä toinen koira se houkutteli ja sai tekemään kaikkea ihan ele merkein ja kun tuli vanhaksi käsi merkki näytin koska ei kuullut 2 viimesenä vuonna mitään 16 ja puoli vuotta oli ikää kunnes nukkui pois miku pois en laittaisi itse muun rotusta koiraa koska olen nähnyt kokenut seurakoiraksi kaikken ihanin

Se riippuu siitä, minkälaisesta yksilöstä on kysymys ja miten hyvä luontainen "koirakäsi" on. Nykyään collieissa ihannoidaan taistelutahtoa, puolustusviettiä ym. palveluskoiralle suotavia ominaisuuksia niin laajasti, että moni aloittelija saa käsiinsä varsinaisen riiviöpennun. Sellaisen kanssa tarvitaan jo kokemusta tai sitten täytyy olla luontainen "koirakuiskaaja" tai olla jonkun kokeneen koiraharrastajan tiiviissä opissa.
On olemassa linjoja, joissa ei korosteta näitä palveluskoiraominaisuuksia liikaa, joten sellaisista linjoista on mahdollista saadakin mukava, tasainen perhekoira.
Kokenut kasvattaja osaa kyllä kertoa, mikä pennuista sopisi aloittelijallekin.
MUTTA, kyllä kallistun enempi siihen, että EN suosittele collieta ensimmäiseksi koiraksi...

meillä on kohta puolitoista vuotias pk collie uros ensimmäisenä koirana. Mielestäni loistava rotu, mutta sinänsä haastava.Totta on että colliet on tunnettuja heikkohermoisuudestaan ja herkästä vatsastaan joten siihen kannattaa varautua hyvin mikäli rotua harkitset. ei olla mekään aivan helpolla päästy kun poika on collie kirsusta hännänpäähän eli hyvin herkkä äänille ja altis pelkäämään kaikkea mahdollista pysäköidyistä skoottereista ja sihahtavista puskista ihmeellisen muotoisiin kyltteihin ja rapiseviin muovipusseihin. Näin ollen kannattaa olla varautunut mahdollisesti äääärimmäiseen kärsivällisyyden käyttöön silloin kun koira ei uskalla kulkea perässäsi talvisilla kävelyteillä lumen narskuessa jalkojen alla.
Herkkä rotu kun on, on meillä ollut myös vähän taiteilemista sen suhteen mikä on hyvä koulutustapa. Liian kova ja koira traumatisoituu (ja usko pois mistä collie traumatisoituu niin sitä se ei kyllä unohda ja ei tarvitse olla edes iso juttu), mutta ei voi olla liian pehmeäkään koska muuten jäät koirallesi kakkoseksi ja johtajuus on menetetty. voin vaan toivoa että olen löytänyt oikean tasapainon molemmissa. toivetta herättää se että poika uskoo varsin hyvin ja pääasiassa vähän ääntä korottamalla uskoo silloinkin kun mieli ei tekisi. :)
Vatsa.. noh.. olen kuullut collieista jotka ovat rautavatsaisia ja voivat syödä kaikkea mitä omasta ruoastasi jää tähteeksi ja ei tee asioitaan erittäin löysässä muodossa matollesi jonka unohdit yöksi vierittää rullalle (muistathan huomioida pitkän karvan kun on kyse ripulista. pääset pesemään persausta maton ja lattian lisäksi), mutta meillä on tiukka ruokavalio ja liika poikkeaminen siitä saa aikaiseksi kolmen päivän ripulisavotan jolloin parhaimmillaan olen noussut kolme neljä kertaa yössä siivoamaan lattioita ja pesemään koiran takapuolta. Nyt onneksi löytänyt pari raksumerkkiä jotka menevät ilman ongelmia mikäli poju tarvitsee vaihtelua ruokaansa. :)
Uhmaikä on parhaillaan meneillään ja paristi on saanut selättääkin uhon ollessa huipussaan ja jätkällä tuntuu olevan "ininä-kausi" meneillään. ininä-kaudeksi kutsun sitä uhman aikakautta mikä joka koiralla tulee vastaan jolloin työnnetään korvakarvat korvakäytäviin ja ihmetellään pienessä päässä mielenkiintoisen hajun viedessä mukanaan että mikä ihme täällä oikein inisee?, omistajan karjuessa pää punaisena koiraa tottelemaan. :) mutta varattu on pallien poisto jolloin uskon vähän helpottavan nenäviettien. täälläpäin narttuja sen verran ympäriinsä.
Pitkäkarvaista kun mietit niin harjaus on välissä melkoista. Nyt keväisin piskistä lähtee sen verran karvaa että siitä saisi kudottua oikein sievän ja kookkaan karvamaton olohuoneeseen jos ei välitä siitä märän koiran hajusta mikä tulee joka kerta kun jotain siihen läikäytät. Korvan taukset ja nivuset on ehdottomasti pahimmat takkupesäkkeet ja niitä saa olla harjaamassa harva se päivä. Kokovaltaisen harjuun teen kerran kuussa, joskin silloin tällöin muutenkin pitkin kuukautta harjailen enimpiä takkuja pois. Kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä ettei mikään paha urakka verrattaen joihinkin lapinkoirien turkkeihin, mutta en suosittele laiskistumista sen suhteen.. vie kauan ennenkuin koira on takuton jos sen takkuuntua annat ja siinä menettää hermot sekä omistaja että koira kun kolmatta tuntia väännät takkua auki.Kesäisin myös kannattaa huomioida hotspotit jotka kerran ilmaantuessaan ovat herkästi uusiutuva vaiva. meillä poika on vastoin odotuksiani ilmaantunut varsinaiseksi vesisiiseliksi ja nauttii uinnista silminnähden. sen takia olenkin saanut olla kesällä föönin varressa kuivaamassa koiraa välillä ettei jatkuvasti märän turkin alla oleva iho ala märkimään.
Todella harvoin olen kuullut agressiivisista collieista ja pääosin jos koulutus on hyvää on myös koira kiltti. meillä kouluttaminen ei ole ollut mitenkään erityisen haastavaa. poika on nopea älyinen ja näin ollen helppo koulutettava. älypelit suuressa suosiossa. :) jos olet valmis ja harkinnut kunnolla näitä eri aspekteja jotka tuossa aiemmin mainitsin, en näe ongelmaa collien otossa ensimmäiseksi koiraksi. Itse en henkilökohtaisesti ikinä ottaisi esim terrieriä tai saksanpaimenkoiraa ensimmäiseksi koiraksi. lähinnä siksi että rodut ymmärtääkseni tarvitsevat varsin määrätietoista ja kovempaa koulutusta. en halunnut ottaa riskiä ja hetkeäkään en ole katunut. (paitsi välillä silloin kun pesen koiran ripulitakalistoa) :)
Nämä siis omia kokemuksia ja kuuleman mukaan varsin yleisiä collieilla. Ei välttämättä kaikilla mutta varautuminen on hyvä.:)

Elps mistäköhän koirasi on? Nimittäin itselläni ei moisia kokemuksia ole ja minulla on lassiet neljästä eri kennelistä

Eipä colliella sen herkempi vatsa ole kuin muillakaan roduilla ...itselläni on nytkin 3 collieta ja ei meillä ole arkuutta eikä herkkämahaisuutta ole koskaan tavattu . Jos koira ripuloi sisälle toistuvasti niin kannattaisi ehkä jo varailla eläinlääkärille aikaa . Yksi koiristani tuli minulle aikuisena ja sanottiin että on herkkämahainen ,en minä vaan ole vieläkään huomannut että olisi :D

Siellä joku totesi ettei collie vaadi tuhottomasti liikuntaa ja että on niin kovin ylvään rauhallinen. Hehheh, jotta totuus ei unohtuisi: collie on taustaltaan erittäin aktiivinen paimenkoira. Sikäli onkin vähän hassua, että nykyisin niin usein ihannoidaan noita "ihanan rauhallisia ja ylväitä koiria". Meillä on ollut... hetkinen, nyt täytyy laskea... kaikkiaan neljä pitkäkarvaista ja yksi lyhytkarvainen collie. Tällä hetkellä yksi kumpaakin karvanlaatua. Kaikki ovat olleet toimeliaita koiria, jotka rakastavat pitkiä metsälenkkejä ja aivoaktiviteetteja. Toki luonne-eroja on yksilöiden välillä. Oma lk. collieni on sellainen vilperi, että mielellään saa tehdä vähintään 2h päivässä lenkkiä ja siihen vielä päälle agilityt, aivojen aktivoinnit, jälkitreenit sun muut. On ehdottomasti vilkkaampi kuin yksikään meillä olleista pk-verioista.

Sopiiko ensimmäiseksi koiraksi? Kyllä, ehdottomasti! Collie on älykäs, nöyrä ja (kunhan valitsee pentunsa tarkoin) ystävällinen. Mikään vaikea koira collie ei ole. Mutta kannattaa varautua siihen, että nahkeroinen vaatii paljon liikuntaa ja erilaista aktivointia. Mikään sohvaperuna collien ei (minun mielestäni) todellakaan kuulu olla.

Meillä on jyväskylästä hankittu "lassie" :). Aivan perus kotikoirista vaikkakin kirjakoira. En missään kohdassa näyttelykoiraa lähtenyt hakemaankaan.
Ennen rodun valintaa kyselin eri kenneleiltä, rodun harrastajilta ja internetistä millainen rotu on ja hyvin yleisesti sanottiin että tiettyä heikkohermoisuutta (pelkoja) ilmeentyy ja vatsa on usein herkkä. Tietenkin koira- kohtaista mutta meillä pitänyt paikkansa. Poikaa on käytetty ripuloinnin takia eläinlääkärissä ja todettu on possu-allergiaa. sen lisäksi en sisäelimiä tai viljaa anna missään kohdassa. todettu huonoiksi.
Meillä ei hermotilannetta parantanut myöskään se että haettiin jäppinen aivan korvesta,joten ohi ajavia autoja tai ihmisiä ei siellä ollut. meillä taas asunto sijaitsi lähellä keskustan tietä joten urakkaa oli saada oppimaan ettei mitään pelättävää ole jos lenkille mennään. Nyt on jätkä oikein rohkea (välissä liiankin) ja suurimmaksi osaksi fiksu kaveri :) Täydellinen antaa lääkkeet kastroinnin jälkeen. toinen istuu tarkkaavaisena ja vispaa häntäänsä jo siinä vaiheessa kun pilkon pillereitä pienemmäksi. ihana otus :)
ps. en ole rekisteröinyt nimimerkkiäni kun täällä niin harvoin käyn. puhtaasti sillä että jos joku päättää sitä käyttää niin se en välttis ole minä :D

Collie on mahtava lapsiystävällinen rotu. Mut toki rodusta kuin rodusta saa äkäisen ja hermoilevan. Collie on herkkä aistissa :). Eleet on vähäiset kaikessa. (verattuna vahvempiin rotuihin).

Aivan mahtava rotu. Mut meilläkin kävi niin et sijoitin rescue koiran käytännön syistä,ja se mahtavin nuoripariskunta, joka koiran otti, ei osannut tuota koiraa ohjata,koira alkoi pomoilemaan, mitä ei meillä ollut ikinä tehnyt, takaisin koiran hakiessa uskoin et koirassa hirmu työ saada se ennalleen, mut ei ollutkaan, kaikki meni kotona kuin ennenkin :). Collie ei sovi kaikille ensikoiraksi :).

Collien kuuluu kuitenkin olla pidättäytyväinen eikä se synny Lassiena . Hulluna vieraiden jaloissa vouhkaava Collie on kaukana ylevästä .

Meillä ei esim edes välttämättä moikata vieraita ollenkaan . Omieni kanssa harrastetaan aktiivisesti Tokoa ja jokainen on ollut ihan omanlaisensa kouluttaa . Näitten alkuperät ja linjat poikkeavat täysin toisistaan ja eron kyllä huomaa .

Rauhallisia koiria kun niiden kanssa päivittäin touhuaa ja antaa niille myös aivotyöskentelyä . Tympääntynyt Collie ei välttämättä ala tuhota kämppää mutta apaattisesti nurkassa makaava koirakaan ei ole hyvä .

Meillä on vähän päälle vuoden vanha pk collie uros. Ja anteeksi nyt vain kaikille, mutta collie todellakin vaatii liikuntaa ja se rakastaa pitkiä kävelylenkkejä ja etenkin sellaisia joissa saa olla vapaana. Collie on aktiivinen koira, joka haluaa olla mukana perheensä kanssa. Meidän poika saa lenkkiä JOKA päivä säästä riippuen sen 10 km (viikonloppuisin enemmänkin). Aamulla pienempi ja iltapäivällä pidempi lisänä pihassa jouksemiset ja leikkimiset yms. Turkki vaatii harjausta ja takkuja pitää selvitellä esim. korvien takaa. Meidän pojalla ei mitään herkkämahaisuutta ole ollut, tosin meillä ei ihmisten ruokaa koiran parasta ajatellen anneta (paitsi nakit ja lihapullat) ettei opi kerjäämään. Lenkillä ohittaa muut koirat ja ihmiset loistavasti, aina ollut kaikkien kaveri, yksikään koira ei ole liioimmin murissut koirallemme, koska tämä aina niin yställinen ja innokas kaikista koirista. Kelpaa kukavaan kunhan saa leikkiä! :) Peloton ja uskollinen ystävä.

Vanhemmiten hyö nauttivat,ei ainakaan meillä ole mitään energiapommeja :D. Perässä tulee irti. Hajutkin jäädään nuuskimaan viimesen päälle ja hiiiitaaaaaass-sstiiiiii naaaauuutttiiieeeennn joka nuuhkasu. Huudella saa et nyt tänne päin ja sieltä juoksee kaulus hulmuten...

Tarinani Colliesta :)

Ajattelin että hommaan koiran itselleni, kaksi vaihtoehtoa oli Collie ja Kultainennoutaja, mutta onneksi tutun tutulla oli tiedossa Collien pentuja ja heistä oli sitten 3 vielä jäljellä, 2 tricolor ja 1 blue merle, no minä sitten sanoin puhelimessa näkemättä koiraani että haluan tuon Blue merlen, uroksia kaikki olivat. No ensimmäisenä kertana kun mentiin katsomaan pentuja, menin sitten siihen aitauksen viereen kyykkyyn ja yksi pennuista tuli sitten luokseni, muiden leikkiessä keskenään, Kasvattaja sanoi että siinä on se sinun koirasi. Ja niin ollaan yli 13 ihanaa vuotta yhdessä oltu. Päivääkään en ole katunut että olen koirani löytänyt. Mitään ongelmaa ei ole ikinä ollut. Olen ajatellut että jotain hyvää on elämässä ollut että olen saanut noin ihanan koiran.

Se suru mikä siitä sitten jää kun meidän tiet eroaa ja koirani muuttaa koirien taivaaseen :( Se tulee olemaan suuri suru. Koirani kanssa mennään päivä kerrallaan. Aikaa ei voi tietää koska meidän ystävyys päättyy.

Koirani on lohduttanut minua niin paljon ja ollut minun seurassani. On minulle kultaakin arvokkaampi. Rotu jota en koskaan vaihda. Jos joskus elämässäni uuden koiran otan itselleni. Minua on onnistanut ja olen ylpeä koirastani. En siksi että hän on suomenmuotovalio, vaan koira kokonaisuudessaan.

Minä näkemättäni varasin koirani ja koira otti minut sitten paikan päällä. Tuli luokseni.

Koirallani on ollut hyvä vatsa, ja jos tulee jotain ongelmia niin en ole sitä sitten koiralleni antanut mistä ois tullut ongelmia.

Jos minulta kysytään, niin maailman paras rotu. Meillä on ollut kaikkiaan kolme eri collieta, ja kaikilla erilainen luonne ja tausta. Yksi koirista tuli luovutusikäisenä, yksi tuli ilman papereita rescue-tapauksena (väitettiin 3-vuotiaaksi, mutta myöhemmin kävi ilmi että oli vanhempi) ja sitten viimeisin tuli "yli-ikäiseni" pentuna, joka ei ollut löytänyt kotia.Ainoastaan yhdellä koiralla oli mahan kanssa ongelmia ja sekin oli tuo rescue-tapaus, joka saatiin kuitenkin kohtalaisen nopeasti kuntoon muistaakseeni ihan kotihoidolla ha hyvällä ruokavaliolla. Yksi koirista oli hyvin arka, yksi erittäin rohkea ja kolmas jotain siltä väliltä. Kaikkia kuitenkin yhdisti se että vaikka joukossa oli vähän itsepäisempääkin tyyppiä, niin kaikki olivat erittäin lojaaleja omalle perheelleen ja nopeita oppimaan asioita. Meistä tuntui aina että eihän näitä tarvitse kouluttaa, kun ne vaan oppii asiat :) Esimerkiksi lapsena oli hauskaa antaa koiralle illalla hali ja aina tuli "iltapusu" poskelle, vaikkei kukaan opettanut koiralle mitä "anna pusu tarkoittaa.. En siis tietenkään tarkoita että koirat olisivat olleet kurittomia, päinvastoin, mutta ne hoksasivat asioita niin helposti että tuntui ettei tarvinnut erikseen kouluttaa.. ;) Ja Collieta uskollisempaa ystävää ja kuuntelijaa saa hakea. Kaikki kolme ovat istuneet uskollisesti kuuntelemassa ja myötäelämässä eri elämäntilanteissa. Kaikki näistä nauttivat liikkumisesta lenkeillä, metsässä ja pallon perässä, mutta eivät ne nyt mitään aivan älyttömiä vauhtiveikkoja ole olleet.(Itsellä tällä hetkellä sheltti ja on aina ollut ihan toista maata kuin nuo Colliet energisyydessään ja kohkamisessaan) Kun on saanut purettua vauhtia hetken, niin sitten voi jo kulkea rauhassa ja kotona ovat olleet ihan rauhallista joskin leikkisää porukkaa. Edellinen ystävä eli vähän yli 15-vuotiaaksi ja edelleen on ystävää ikävä koko perheellä, vaikka poismenosta on aikaa 2 vuotta !

Herkkämahaisuuteen vaan kommenttia (anteeksi, poikkeaa aloituksesta), mut ainakin oman kollien maha on aika herkkä, esim kanaa ei saa antaa yhtään, muuten niin sanotusti p*skoo koko kämpän täyteen :D eikä oo vaan meidän collie "kana-allerginen", sama oli kaverini colliella. mut koiran täysravinto kuiviksella on menty, se on meillä ainakin todettu erittäin hyväksi :) tietenkin joskus saa jotain leikkelettä yms palkinnoksi tottelemisesta jne, mutta siis pääasiassa kuivaruokaa :)

Yksilötasolla tosiaan riippuu. Osaa omistani en missään nimessä antaisi / olisi antanut ensimmäisiksi koiriksi kokemattomaan perheeseen.

Vastuuntuntoinen kasvattaja osaa kyllä valita sopivan pennun perheisiin. Joskus kyllä tulee silti yllätyksiä näissä siltikin. Suurin osa ongelmista johtuu siitä, että ei osata "olla pomoja" alusta asti suloiselle pennulle, joka kohta on se lauman johtaja. Surutta pomottaa perhettään ja sanoo viimeisen sanan. Tuohon päästessään on osaamattoman ihmisen turha yrittää parantaa tilannetta.

Ensimmäiseksi koiraksi mieluiten vaikka tiibetinspanieli tai king charles.