Olin itse intin jälkeen hölmö ja rupesin ottamaan vippejä jotta vois dokata ja elää yleellisesti, koska kyllähän seuraavasta tilistä voi maksaa ja tuota samaa hoin kun huomasin että tilit ei riittänytkään enää vippien maksuun koska niitä kerty sen verta paljon lopussa kuukauteen. Palkkani tuolloin oli n. 1700€ kuukauteen mitä jäi käteen. En nähnyt oikein muuta vaihtoehtoa kuin myydä auto ja kuitata kaikki velat pois, jotta irrottautuisin kierteestä. Sanon että tukalaksi tuli tilanne siinä vaiheessa kun huomasi että vippi maksuja oli kuukauteen lähemmäs 1200€ ja mihin ne oli mennyt turhuuteen.
Elinkin noin puolvuotta ilman velkaa ja tili riitti hyvin ja jäi pikkasen säästöönkin. Sitten tapasin erään naisen kenen kanssa rupesin pyörimään ja seurustelemaan. Elimme leveästi ja rahaa paloin, mutta vippeihin en sortunut. Päätin että en siihen ansaan enään mene. Mutta sitten tuli se eteen että muutimme yhteen ja vuokra oli 870€ ja asunto yhteisillä nimillä. Exäni silloin opiskeli ja ei ollut töissä jotta ei rasittaisi itseään että jaksaisi opiskella mietin vain että miten hänellä riitti rahaa ryyppämiseen ja matkusteluun.
Vuokran maksoin piemästi exälleni jotta hän saisi kaikki tuet. Minulle tuli ilmi n.6kk asumisen jälkeen että emme ole maksaneet vuokria kertaakaan. Ja siihen päälle exäni oli tilannut nimilläni meille sen kotiteatteri sarjan ja töllön osamaksulla ja ei ollut maksanut sitä kertaakaan.
No erotuli yritin selvitellä velkojani ja lopulta luovutin ja annoin kaiken mennä ulosottoon ja ei vain kiinnostanut.
Muutin yksikseni ja yritin antaa naapureille hyvää kuvaa itsestäni kun asuin talossa missä on enemmän vanhuksia. Hävetti kun naapurit näkivät että haastemies juttelee kanssani ja hävetti aina kun posti tuli kaikkineen perintä kirjeineen. en tiennyt mitä tehdä ja ahdisti eikä kiinostanut mikään. Vaihdoin firmaa usein jotta uo mies ei pääsisi käsiksi tileihini jotta voisin maksaa laskuja että ei menisi enempää sinne ulosottoon. Mutta sekään taktiikka ei toimi pitkään. Ja ihan lopulta luovutin totaalisesti ja mietin että mitä vittuu sitä tekis hirttäytyiskö vaiko mitä.
Elinkin noin puolvuotta ilman velkaa ja tili riitti hyvin ja jäi pikkasen säästöönkin. Sitten tapasin erään naisen kenen kanssa rupesin pyörimään ja seurustelemaan. Elimme leveästi ja rahaa paloin, mutta vippeihin en sortunut. Päätin että en siihen ansaan enään mene. Mutta sitten tuli se eteen että muutimme yhteen ja vuokra oli 870€ ja asunto yhteisillä nimillä. Exäni silloin opiskeli ja ei ollut töissä jotta ei rasittaisi itseään että jaksaisi opiskella mietin vain että miten hänellä riitti rahaa ryyppämiseen ja matkusteluun.
Vuokran maksoin piemästi exälleni jotta hän saisi kaikki tuet. Minulle tuli ilmi n.6kk asumisen jälkeen että emme ole maksaneet vuokria kertaakaan. Ja siihen päälle exäni oli tilannut nimilläni meille sen kotiteatteri sarjan ja töllön osamaksulla ja ei ollut maksanut sitä kertaakaan.
No erotuli yritin selvitellä velkojani ja lopulta luovutin ja annoin kaiken mennä ulosottoon ja ei vain kiinnostanut.
Muutin yksikseni ja yritin antaa naapureille hyvää kuvaa itsestäni kun asuin talossa missä on enemmän vanhuksia. Hävetti kun naapurit näkivät että haastemies juttelee kanssani ja hävetti aina kun posti tuli kaikkineen perintä kirjeineen. en tiennyt mitä tehdä ja ahdisti eikä kiinostanut mikään. Vaihdoin firmaa usein jotta uo mies ei pääsisi käsiksi tileihini jotta voisin maksaa laskuja että ei menisi enempää sinne ulosottoon. Mutta sekään taktiikka ei toimi pitkään. Ja ihan lopulta luovutin totaalisesti ja mietin että mitä vittuu sitä tekis hirttäytyiskö vaiko mitä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ne vuodet ovat olleet elämäni ahdistavimmat mitä minulla on ollut. Mutta jotenkin kaikki vain muuttui kun tapasin nykyisentyttöystävän jonka kanssa oli helppo jutella kaikki läpi ja joka tuku kaikissa päätöksissä minua ja yhdessä unelmoimme omakotitalosta ja siintä että kaikki olisi reilassa myös minun osaltani ja nykyinen tyttöystäväni tiesi tilanteeni koska on itse ollut samassa tilanteessa. Tyttöystävni kertoi minulle että on helpompi elää kun kertoo suoraan kaikille tilanteen mikä on. Hän myös sanoi että tietysti se on minun päätös kelle kerron tilanteen. No olemme olleet nyt reilu vuoden yhdessä kerroin keväällä äidilleni että ois tuolla UO:ssa n.10000€ viel maksettavaa ja siintä asia rupesi lutviutumaan. Äitini sanoi että nyt marssimme pankkiin ja otamme lainaa sen verta miulle että asia hoituu pois alta ja lyhennän pelkkää pankki lainaa. No näin siinä sitten kävi että laina tuli kun on vakituinen työsuhde ja takaaja, lyhensin pankille velkaa 500€ kuussa ja vaihdoin auttoni taas halpaan katiskaan ja myin turhan tavaran ja kuittasin kaikki velat jo toukokuun lopussa. Ylämäestä alamäkeen ja taas ylös. Tyttöystäväni tuli raskaaksi ja me olemme molemmat täysin velattomia ja molemmilla vakkarityö. Katselimme huvikseen kolmioita, koska lapsi kun syntyy niin ei 3 ihmistä ja koira mahdu pieneen kaksioon millään. Katselimme erinlaisia kolmioita jonka vuokraisimme. Mutta sitten tuli keskenmeno tyttöystäväni sai fudut ja hänen entinen mies rupesi meitä ahdistelemaan eritavoilla ja hänen siskonsakkin meni ja retkahti taas aineisiin ja alkoi ns. vaikeat ajat ja tyttöystäväni ei vain jaksanut mitään.
No nytten vajaa kuukaus sitten tyttöystäväni sai taas töitä ja kävimme huvikseen katsomassa äitini kanssa erästä omakotitaloakin kun oli myynnissä rauhallisella paikalla. No minä ja tyttöystäväni tykästyimme taloon, mutta mistä 180 000€ rahaa? Otin huvikseen pankkiin yhteyttä ja kyselin mahdollista lainaa vaikka minulla on vielläkin maksuhäiriö merkintä, mutta mutta yllätys yllätys äitini kun on takaajana niin laina meille ollaan myöntämässä ja tarjous talostatehty ja hyväksytty, kuntotarkastus tehtiin ja kunnossa oli. Kauppakirjat tehtiin laina saatiin ja päästään jo nyt vkl. muuttamaan. Tyttöystäväni myös ilmoitti äsken että raskaustesti näytti plussaa ja toivomme että kaikki vain menisi todella hyvin, vaikka saammekin jo eksotelta halvempia laskuja kun tyttöystävni siellä on joutunut aikaa viettämään ja paljon ilman järkevää diagnoosia tänvuoden puolella. Hulluksikin leimattu neljännen psykiatria kerran jälkeen kun kolme edeltävää suomalaista psykiatria oli erimieltä niin halpatuonti psykiatri sitten määritteli jonkun dissossionjutun, no mutta nyt kun otimme yksityisen psykiatrin niin se nauroi sille diagnoosille ja niille perusteille. Ja otti se tyttöystävääni koville kun kaikki epäili vain sairaalassa hulluksi, kun halpatuontopsykiatri niin sanoi 5min keskustelun jälkeen ja määräsi lääkkeet jota tyttöystävni söi ja yksityinen kielsi syömästä niitä koska se ja burana ei sovi yhteen ja määräsi astmakokeisiin mistä selvisi syy kaikkeen :D
Mutta pointti on aina on toivoa kun jaksaa uskoa ei saa luovuttaa edesvaikeina aikoina ja kertokaa läheisillenne ongelmista niin apua saattaa saada ja unelmat toteutua... Itsekkään en ikinä uskonut että äitini minua auttaisi jos itse hölmöilen.
Älkää ihmiset luovuttako vaikka se aina välillä tuntuu että sellain on helpompaa, toivon että pystyin jollekkin luomaan uskoa taloudellisten vaikeuksien keskelle.
En jaksanut lukea edes.
Hieno tarina! Mahtava lukea, kun joku jaksaa tsempata täällä muita ihmisiä elävän elämän esimerkillä. Kyllä asioilla on tapana järjestyä, tuntui tilanne kuinka toivottomalta tahansa!
Paljon onnea ap:lle ja aurinkoista tulevaisuutta!
Eikun etiä päin omat on kohta vähän yli vuos vielä ja maksettu.
Yli 5v makseltu 1/3 poalkasta. ei ole helppoa 2 lapsen kanssa.
Eikun rikosilmoitus muijasta ext se on selkeä pelos ym kun on sun nimillä tilannut.
Toivottavasti sinulle käy aivan helvetin huonosti.