Oletko hyvä vai paha?

Rehellisesti sanottuna olen hieman ristiriitainen ihminen - toisaalta olen erittäin rauhallinen, mutta impulsiivinen samanaikaisesti. Ainakaan vielä tulivuoreni ei ole räjähtänyt, joten ehkä minulla sitten on ollut se onnellinen lapsuus. :)

nasse setä kirjoitti:

Rehellisesti sanottuna olen hieman ristiriitainen ihminen - toisaalta olen erittäin rauhallinen, mutta impulsiivinen samanaikaisesti. Ainakaan vielä tulivuoreni ei ole räjähtänyt, joten ehkä minulla sitten on ollut se onnellinen lapsuus. :)

Moni ihminen on ristiriitainen, tavalla tai toisella. Harvemmassa sellainen, jolla ei ristiriitoja itsessään ole.

M.B. kirjoitti:

Moni ihminen on ristiriitainen, tavalla tai toisella. Harvemmassa sellainen, jolla ei ristiriitoja itsessään ole.

Oikeastaan olen ulkoisesti rauhallinen kuin jäävuori tyhjällä ulapalla, mutta sisälläni kuohuu enemmän ja vähemmän.

Vaikka pidänkin itseäni yleensä loogisena ihmisenä, niin joskus toimin puhtaan intuition vallassa. Intuitioa puolestaan ohjaa tunteet (tällaisena loogisena ihmisenä en voi tiertänkään myöntää tunteiden vaikuttavan päätöksiini, mutta onneksi kukaan ei tiedä asiasta) :D

nasse setä kirjoitti:

Oikeastaan olen ulkoisesti rauhallinen kuin jäävuori tyhjällä ulapalla, mutta sisälläni kuohuu enemmän ja vähemmän.

Vaikka pidänkin itseäni yleensä loogisena ihmisenä, niin joskus toimin puhtaan intuition vallassa. Intuitioa puolestaan ohjaa tunteet (tällaisena loogisena ihmisenä en voi tiertänkään myöntää tunteiden vaikuttavan päätöksiini, mutta onneksi kukaan ei tiedä asiasta) :D

Ja taas, kun huomaat tunteiden vaikuttaneen päätöksen tekoosi ja jonkun toisen mahdollisesti vaikuttaneen sitä ennen tunteisiisi.... Niin mikä on reaktiosi?

Kaiken kieltäminen vai muu?

Olen epäillytkin kuvailemasi kaltaisten ihmisten olevan olemassa.. Epäilen jopa yhden sellaisen olevan aina toisinaan kosketusetäisyydellä.

Absoluuttiselle tunneihmiselle saattaa aiheutua hieman harmaita hiuksia jäävuorista ulapalla.. Olisin kiitollinen jos vastaisit kertoen jotakin itsestäsi..

Kavahdatko tunteita, esim. ? Järkeiletkö ne pois jos ne eivät sovi kuvioon sillä hetkellä? Valehteletko tunteistasi, jos asia ei mielestäsi kuulu kysyjälle?

Mitä muuta voisin kysyä? :)

T: Tyhmä tunneihminen, jolla järki on aina jäässä.

M.B. kirjoitti:

Ja taas, kun huomaat tunteiden vaikuttaneen päätöksen tekoosi ja jonkun toisen mahdollisesti vaikuttaneen sitä ennen tunteisiisi.... Niin mikä on reaktiosi?

Kaiken kieltäminen vai muu?

Olen epäillytkin kuvailemasi kaltaisten ihmisten olevan olemassa.. Epäilen jopa yhden sellaisen olevan aina toisinaan kosketusetäisyydellä.

Absoluuttiselle tunneihmiselle saattaa aiheutua hieman harmaita hiuksia jäävuorista ulapalla.. Olisin kiitollinen jos vastaisit kertoen jotakin itsestäsi..

Kavahdatko tunteita, esim. ? Järkeiletkö ne pois jos ne eivät sovi kuvioon sillä hetkellä? Valehteletko tunteistasi, jos asia ei mielestäsi kuulu kysyjälle?

Mitä muuta voisin kysyä? :)

T: Tyhmä tunneihminen, jolla järki on aina jäässä.

Tällainen looginen ihminen, kuten minä, perustelen päätöseni aina järkisyillä, vaikka ne perustuisivat tunteeseen (itsepetosta .. tiedän kyllä).

En kavahda tunteita, mutta toisaalta minusta ei koskaan saa ulos sellaista ulkoista tunnekuohuntaa kuin esim. jostain välimeren maan asukkaasta. Tietenkin suomalaiset normeihin ja tapoihin ei kuulu suureellinen tunteiden esittäminen, joten ehkä tämä on myös kulttuurisidonnainen asia?

Joskun kysyttäessä jotain vaikeaa tunteisiin liittyvää kysymystä, en yksinkertaisesti osaa vastata, koska en itsekkään tiedä vastausta, joten kysyjä voi tulkita sen jonkinasteiseksi valehteluksi tai töykeydeksi. :(

nasse setä kirjoitti:

Tällainen looginen ihminen, kuten minä, perustelen päätöseni aina järkisyillä, vaikka ne perustuisivat tunteeseen (itsepetosta .. tiedän kyllä).

En kavahda tunteita, mutta toisaalta minusta ei koskaan saa ulos sellaista ulkoista tunnekuohuntaa kuin esim. jostain välimeren maan asukkaasta. Tietenkin suomalaiset normeihin ja tapoihin ei kuulu suureellinen tunteiden esittäminen, joten ehkä tämä on myös kulttuurisidonnainen asia?

Joskun kysyttäessä jotain vaikeaa tunteisiin liittyvää kysymystä, en yksinkertaisesti osaa vastata, koska en itsekkään tiedä vastausta, joten kysyjä voi tulkita sen jonkinasteiseksi valehteluksi tai töykeydeksi. :(

Riippunee varmaan tavastasi vastata, että miten tuot julki sellaisen, että et tiedä vastausta kysymykseen. Jotkut ihmiset pyörivät sisäisesti ahdistuneina itsessään, koska eivät vaan osaa sanoa: En tiedä. Ja sekin sitten pitäisi sellaiseen ystävällissävytteiseen tapaan töytäistä ulos :D

Jos miettii suomalaisia tapoja ja normeja, niin ei niissä missään suoranaisesti kielletä suurieleistäkään tunneilmaisua. Mietipä vaikka kännikulttuuria. Mikään ei ole suurieleisempää kuin nuorten miesten örveltäminen ja ihan jopa melkein suotavaa.

Välimerellinen tyyli kuohua, no, jossain päin Suomea sellainenkin on mahdollista ja jollain tapaa jopa kuuluu tapoihin :) Itse osin nille vaikutuksille alttiiksi joutuneena, minulla on tapana mietiskellä kaltaisesi valehtelijaksi sellaisen asian takia juuurikin kuin mainitsemasi ristiriita. Toisinaan ihmisestä huomaa ihan selkeästi, että tunteilla menee ja kysyttäessä syytä huomaa kuinka aivot raksuttaa ja suusta suoltuu ulos järkiperäinen vastaus, joka on ihan selkeästi ristiriidassa koko ihmisen kanssa noin muuten. Ja ristiriidat on helpoin selittää valehtelusta johtuvaksi. Tai peittelystä. Tai kiertelystä.

Mutta jos jokaiselle päätökselle löytyy taustaksi järkisyyt, niin onko se sitten niin, että tunnepuoli tuntuu jäävän ikään kuin tyhjäksi? Olo on tyytymätön? Kun kerran ihan itsepetokseksi kutsut tuota..

M.B. kirjoitti:

Riippunee varmaan tavastasi vastata, että miten tuot julki sellaisen, että et tiedä vastausta kysymykseen. Jotkut ihmiset pyörivät sisäisesti ahdistuneina itsessään, koska eivät vaan osaa sanoa: En tiedä. Ja sekin sitten pitäisi sellaiseen ystävällissävytteiseen tapaan töytäistä ulos :D

Jos miettii suomalaisia tapoja ja normeja, niin ei niissä missään suoranaisesti kielletä suurieleistäkään tunneilmaisua. Mietipä vaikka kännikulttuuria. Mikään ei ole suurieleisempää kuin nuorten miesten örveltäminen ja ihan jopa melkein suotavaa.

Välimerellinen tyyli kuohua, no, jossain päin Suomea sellainenkin on mahdollista ja jollain tapaa jopa kuuluu tapoihin :) Itse osin nille vaikutuksille alttiiksi joutuneena, minulla on tapana mietiskellä kaltaisesi valehtelijaksi sellaisen asian takia juuurikin kuin mainitsemasi ristiriita. Toisinaan ihmisestä huomaa ihan selkeästi, että tunteilla menee ja kysyttäessä syytä huomaa kuinka aivot raksuttaa ja suusta suoltuu ulos järkiperäinen vastaus, joka on ihan selkeästi ristiriidassa koko ihmisen kanssa noin muuten. Ja ristiriidat on helpoin selittää valehtelusta johtuvaksi. Tai peittelystä. Tai kiertelystä.

Mutta jos jokaiselle päätökselle löytyy taustaksi järkisyyt, niin onko se sitten niin, että tunnepuoli tuntuu jäävän ikään kuin tyhjäksi? Olo on tyytymätön? Kun kerran ihan itsepetokseksi kutsut tuota..

Jossain oli dokumentti ihmisestä, jonka tunnekeskus aivoista vaurioitui onnettomuuden seuraksena (aivovamma). Vamma oli kuitenkin sen verran pieni, etteivät älylliset toiminnot heikentyneet, mutta koska tunnelohko ei toiminut aivoissa, henkilön oli mahdodonta päättää pienintäkin asiaa, kuten esimerkiksi sitä, että sitooko ensin oikean vai vasemman kengän nauhan. Ilman tunteita päätöksenteko on siis mahdotonta. :)

nasse setä kirjoitti:

Jossain oli dokumentti ihmisestä, jonka tunnekeskus aivoista vaurioitui onnettomuuden seuraksena (aivovamma). Vamma oli kuitenkin sen verran pieni, etteivät älylliset toiminnot heikentyneet, mutta koska tunnelohko ei toiminut aivoissa, henkilön oli mahdodonta päättää pienintäkin asiaa, kuten esimerkiksi sitä, että sitooko ensin oikean vai vasemman kengän nauhan. Ilman tunteita päätöksenteko on siis mahdotonta. :)

Mutta onko sinun tunnepuolesi tyytyväinen kuullessaan järjen äänen syiden ja päätösten selittäjänä? Vai tuntuuko, että olisi jotenkin paremminkin asiat perusteltavissa niin, että tunteetkin saavat suunvuoron?

Kait minä nyt tunneihmisenä tiedän, että ei niitä päätöksiä ilman tunteita tule tehtyä ilmeisesti yhtäkään, mutta tuo järkeily siihen päälle jää vähän vähemmälle ja jos yritänkin, tuntuu se aina jotenkin ontuvalta ja tekosyiden latelemiselta..

M.B. kirjoitti:

Mutta onko sinun tunnepuolesi tyytyväinen kuullessaan järjen äänen syiden ja päätösten selittäjänä? Vai tuntuuko, että olisi jotenkin paremminkin asiat perusteltavissa niin, että tunteetkin saavat suunvuoron?

Kait minä nyt tunneihmisenä tiedän, että ei niitä päätöksiä ilman tunteita tule tehtyä ilmeisesti yhtäkään, mutta tuo järkeily siihen päälle jää vähän vähemmälle ja jos yritänkin, tuntuu se aina jotenkin ontuvalta ja tekosyiden latelemiselta..

Tuo on juuri sellainen kysymys, johon en tiedä vastausta. :(

Kuitenkin näin loogisena ihmisenä voin päätellä seuraavan vastauksen:
Elimistö palkitsevat oikeista päätöksistä erittämällä hyvänolotunnetta aiheuttavia hormooneja, joiden vaikutus on sama kuin positiivisella tunteella, joten onko tunnekkin pelkkää kemiaa aivojen sopukoissa? :)

nasse setä kirjoitti:

Tuo on juuri sellainen kysymys, johon en tiedä vastausta. :(

Kuitenkin näin loogisena ihmisenä voin päätellä seuraavan vastauksen:
Elimistö palkitsevat oikeista päätöksistä erittämällä hyvänolotunnetta aiheuttavia hormooneja, joiden vaikutus on sama kuin positiivisella tunteella, joten onko tunnekkin pelkkää kemiaa aivojen sopukoissa? :)

Entä oletko useasti tehnyt vääriä päätöksiä järkeilemällä tunteen ehdottaman ratkaisun toiseksi?

Ja anteeksi kun on kyselyikä :)

M.B. kirjoitti:

Entä oletko useasti tehnyt vääriä päätöksiä järkeilemällä tunteen ehdottaman ratkaisun toiseksi?

Ja anteeksi kun on kyselyikä :)

Valitettavasti on käynyt niin, että olen tehnyt joitain vääriä päätöksiä tunteen ohjaamana, vaikka puhtaat järkiperusteet ovat osoittautuneet selviksi jo ennen päätöstä. Virheistä oppii ... toivottavasti. :D

nasse setä kirjoitti:

Valitettavasti on käynyt niin, että olen tehnyt joitain vääriä päätöksiä tunteen ohjaamana, vaikka puhtaat järkiperusteet ovat osoittautuneet selviksi jo ennen päätöstä. Virheistä oppii ... toivottavasti. :D

:) No hyvä kun noin päin, eikä toisinpäin..

Pessimisti on se, jonka mielestä lasi on puoliksi tyhjä. Optimistin mielestä se on puolitäysi. Sillä aikaa kun pessimisti ja optimisti keskustelevat kiivaasti siitä, että kumpi on oikeassa, opportunisti käyttää tilannetta hyväkseen ja juo lasin tyhjäksi.

Voisin kuvitella sut siiheen rooliin ihan kepeästi :)

M.B. kirjoitti:

Pessimisti on se, jonka mielestä lasi on puoliksi tyhjä. Optimistin mielestä se on puolitäysi. Sillä aikaa kun pessimisti ja optimisti keskustelevat kiivaasti siitä, että kumpi on oikeassa, opportunisti käyttää tilannetta hyväkseen ja juo lasin tyhjäksi.

Voisin kuvitella sut siiheen rooliin ihan kepeästi :)

Eihän tuo kuulostaa yhtään pahalta. :)

UPDATE_9721742 kirjoitti:

Eihän tuo kuulostaa yhtään pahalta. :)

Kolmesta ainakin yksi saa juodakseen :D

M.B. kirjoitti:

Kolmesta ainakin yksi saa juodakseen :D

En silti oikein näe tuossa mitään väärää...
Huonompi olo minulle tulee siitä, jos katson muiden juovan sen naamani edestä, kuin jos itse nappaan sen siitä muiden nokan edestä...
Tai no...ainahan sen voisi jakaa, mutta sitten kenellekään ei jäisi paljon mitään ja kaikille tulisi vain paha mieli. :(
Silloinhan teen niille vain palveluksen...eikö?

UPDATE_9721742 kirjoitti:

En silti oikein näe tuossa mitään väärää...
Huonompi olo minulle tulee siitä, jos katson muiden juovan sen naamani edestä, kuin jos itse nappaan sen siitä muiden nokan edestä...
Tai no...ainahan sen voisi jakaa, mutta sitten kenellekään ei jäisi paljon mitään ja kaikille tulisi vain paha mieli. :(
Silloinhan teen niille vain palveluksen...eikö?

Hei, en mää oo sua tuominnu koskaan :)

Ehkä lasi tyhjäksi muitten nokan eessä nyt on sitten kevyimmästä päästä opportunistisia harrastuksia..

Opportunistit saattavat haiskahtaa enemmän hieman rankemmissa puuhissa hyväksikäyttäessään tilaisuuksia muiden tehdessä ties mitä..

Vanhukset, lapset ja ympäristö talouskasvun ja yksityisen voitontavoittelun nimissä hyödynnettäväksi -opportunismi lienee minun mielestäni sieltä kuvottavammasta päästä opportunismin kenttää. Vai onko se vain taloudellisen ajattelun ja yhteisen edun ajamista se, sellainen, jokin..

UPDATE_9721742 kirjoitti:

En silti oikein näe tuossa mitään väärää...
Huonompi olo minulle tulee siitä, jos katson muiden juovan sen naamani edestä, kuin jos itse nappaan sen siitä muiden nokan edestä...
Tai no...ainahan sen voisi jakaa, mutta sitten kenellekään ei jäisi paljon mitään ja kaikille tulisi vain paha mieli. :(
Silloinhan teen niille vain palveluksen...eikö?

Kuulostat rakkaalta mieheltäni:)

:) kirjoitti:

Kuulostat rakkaalta mieheltäni:)

Onko se narsisti?

Kiitos kun suosittelit. Tuli katsottua ja oli hyvä leffa. Itseasiassa klassinen esimerkki uhrin vaarallisuudesta.

Oikeutuksen tunnelukko sokeuttaa omantunnon, niin että ihminen kokee tekevänsä oikein, pahojakin asioita. Tästä tunnelukosta on kommentoinut mm elisakettu.

Mielenkiintoinen lisä leffaan, ja siihen ettei oikeutuksen tunteelta ole kukaan suojassa, oli yleisen syyttäjän keino teloittaa muita uhriuttava uhri.

It's Santa Claus. :D