AA
A A A
Opastus ja palaute
liity jäseneksi!

 /   /  /  / Oppilaaseen ihastunut

Kysely Suomi24:n ominaisuuksista

Vaikuta Suomi24:n tulevaisuuteen kertomalla minkälaisia ominaisuuksia Suomi24:ssä voisi olla.
Vastaa kyselyyn »

Oppilaaseen ihastunut

19 Vastausta 950 Lukukertaa
Hoh hoijaa, tässä sitä nyt sitten ollaan... Umpikujassa nimittäin!

Olen opettajana lukiossa. Minusta tuntuu, että olen alkanut tuntea vetoa oppilastani kohtaan.

Pientä ihastusta taisi olla ilmassa jo viime vuonna, mutta annoin asian olla. Nyt abivuonna on kuitenkin alkanut vaikuttaa siltä, että ihastus ei ehkä olekaan täysin yksipuolista... Tunneilla luokan edessä havahdun aina siihen, kun tämä tuijottaa minua suoraan silmiin, tuntien jälkeen jää aina luokkaan juttelemaan niitä näitä, välillä käy moikkaamassa minua työhuoneessanikin, hymyilee ja katsoo flirttailevasti suoraan silmiin.
Ja lähes satavarmasti pystyn sanomaan, ettei hän ole hetero.

Huh, en oikein tiedä mitä teen... Ikää minulla kuitenkin vajaa neljäkymmentä ja toinen kohta vasta 19. Olen yrittänyt tolkuttaa itselleni, että sitten joskus myöhemmin elämässä ja jossain muualla, mutta... Niin.

Antakaa neuvoja, ystävät!
Olen itse juuri 19 vuotias ja joskus kun olin yläasteella, tunsin "vetoa" yhtä naisopettajaani kohtaan, hän ei ollut pitkään opettajani, joten en kerinnyt niin ihastua.
Jos mietit ikää, ei se ole mikään ongelma, tärkeintähän on se tunne mitä toisesta saa kun hänen lähellään on. Kun hän tulee juttelemaan sinulle niin voisithan joillain tapaa antaa merkkejä hänellekin, vaikka tilanne opettajana on varmasti aika vaikea. Mistä asioista te yleensä juttelette?
Toivoin vaan onnea ja rohkeutta! :)
Hmmm, tällä palstalla taisi juuri eräs lukiotyttönen kertoa ihastumisestaan opettajaan. En yleensä syytä ketään provoilusta, mutta tämä tuntuu sellaiselta, koska yhtäläisyyksiä tähän em. tapaukseen on selkeästi. Lisäksi olen itse opettaja ja epäilen, että erittäin harva kollegani kirjoittaisi tänne tällaisesta ongelmasta. En myöskään usko, että vasta nelikymppisenä huomaat jonkun oppilaasi olevan kiinnostunut sinusta tai että vastaavasti ihastut oppilaaseesi ensimmäistä kertaa vasta tuossa iässä. Voin toki olla väärässäkin.

Enivei, oppilaasi on hyvin mahdollisesti ihastunut sinuun, mikä ei olisi mitenkään tavatonta, kun tietää, että suuri osa nuorista ihastuu jossain vaiheessa opettajaansa. Sinä olet teistä kahdesta se aikuinen ja hierarkiassa ylempänä, joten tunne ammattietiikkasi, äläkä virittele oppilaasi kanssa mitään, mikä ei kestä päivänvaloa.
Oli ihan pakko vastata. Oikeasti ärsyttää nämä kaikki rajat ja lait ja hierarkiat tai ammattietiikat! TIETENKIN nää on tehty, jotta näitä noudatetaan.. MUTTA kun rakkaus tai ihastus iskee, niin minkäs sille voi???? Sydän sanoo jotain.. ja järki jotain muuta.
Ihastuin vuosia sitten omaan esimieheen (naiseen siiis) .. meidän yhdessä oleminen piti olla mahdotonta.. just näistä saatanan "ei tällaista VOI olla" jutuista..
Oneksi tunteemme olivat molemmanpuoliset ja paskat sitten enää välitettiin rajoista! Tällä hetkellä meillä on pientä perhettäkin ja ollaan oltu onnellisesti yhdessä vuosia. Tosin, aika pian seurustelun alusta.. vaihdoin alaa..
OK, onhan se opettaja/oppilas enemmän kielletty yhtälö, mutta sanokaa mitä sanotte, minä ajattelen sydämellä ja rakkaus voittaa! :)
AP:lle, voisihan teistä tulla ystäviä ja eihän enää kauan kestä, kun hä on Sinun oppilas.. sen jälkeen voitte siirtyä seuraavalle levelille:)
Jokainen voi tilanteen tullen miettiä omalla kohdallaan, ovatko säännöt ihmistä varten vai ihmiset sääntöjä varten. Joskus normeilla on mieltä, joskus ei. On yleisiä linjoja ja on poikkeustapauksia. Helppoahan tämä olisi, jos kaikki olisi säännönmukaista. Mutta tylsääkin se olisi, yksitoikkoista ja yllätyksetöntä. Eläköön ihmisen mieli!
Taidamme puhua hieman eri asioista, joten lyhyt selvennys ajatuksiini.

Opettajan suhdetta oppilaaseensa ei mielestäni voi yleensä verrata pomon ja työntekijän väliseen suhteeseen. Useimmat lukiolaiset ovat vielä erittäin kokemattomia ihmissuhteissa, ja heillä saattaa olla romanttinen näkemys maailmasta, elämästä ja parisuhteesta. (Oppilasta selvästi vanhempi) opettaja saattaa edustaa oppilaalle todellista elämää, aikuisuutta ja kokemusta, joihin nuori tuntee vetoa, ja tämä voi sumentaa hänen harkintakykynsä. Sen vuoksi koen, että rajat on hyvä olla olemassa ja vastuu on mielestäni enemmän opettajalla kuin oppilaalla.
Ai jaa... Omassa koulukaveripiirissäni lähes kaikki aloittivat jo tuon seurusteluelämän alakoulussa...=D Kyllähän se seksivalistuskin on kouluissa runsaasti aikaisemmin kuin lukioikäisenä =D

Kaikki eivät kasva pumpulissa... Toisaalta onhan näitä, jotka vielä kolmikymppisinä ovat edelleen aivan kokemattomia...Sanoisinko, vähemmistöä he kuitenkin edustavat.
Vertaatko sä keskenään alakoululaisten ja aikuisten seurustelua? :DD Oon ite ollut joskus työn kautta tekemisissä 15-20-vuotiaitten kanssa ja väitän, että useimmat heistä ovat seurustelleet ekaa kertaa vasta 18-20-vuotiaina. Sitäpaitsi joku kahden kuukauden seukkaus ja sekstailu kotibileissä tai koulu diskon jälkeen on hieman eri juttu kuin todellinen parisuhde.

Niin ja seksivalistus nyt on mitä on. Siinä jaetaan tietoa, ei tunteita.
Köh, useimmat lukioikäiset kokemattomia ihmissuhteissa.. Omasta mielestäni tuo on aika aliarvioivaa lukioikäisiä kohtaan. Kaiken kaikkiaan lukioikäiset ovat aika fiksuja.

Juu ja ihmissuhteitahan nekin nuorten ensimmäiset kokeilut on. Hieman toisenlaisia tietysti kuin tyyliin 30 vuotta ollaan oltu naimisissa-suhteet, mutta ihmissuhteitahan nekin on tunteineen, iloineen ja pettymyksineen. Kyllä tuon ikäisilläkin on tunteet :D

Ja aikuisillako ei saisi sitten olla romanttista käsitystä ihmissuhteista ? Tarkoittaako tuo nyt sitten, että aikuiset eivät ole tai eivät saa olla romanttisia ?

Omasta mielestäni aika kamalaa jos ei aikuisiällä saa olla romanttinen =D Ja niin, kyllä se seksivalistuskin liittyy seurusteluun ja ylipäätänsä ihmissuhteisiin.
Ymmärsin edellisten kirjoittajien viestien sisällön ihan eri tavalla. Eivät he mielestäni puhuneet mitään lukioikäisten fiksuudesta vaan kokemuksesta. Tai siis sen puutteesta ja erilaisuudesta verrattuna aikuisten suhteisiin.

Seurustelin ekaa kertaa 14-vuotiaana, ja lukioikäisenä takana oli jo 4-5 enemmän tai vähemmän vakavaa parisuhdetta, joista pisin kesti vähän yli vuoden. Ne oli silti tosi erillaisia suhteita kuin aikuisena kokemani suhteet. En osaa kovin tarkasti selittää että miksi, mutta siihen vaikutti se, että kumpikin asui kotona ja oli vielä alaikäinen. Ja se että ei ollut vielä kovin tarkkaa tietoa tulevaisuudesta edes lukioikäisenä. Ja... No niinku sanoin, niin en osaa oikein selittää. :P

Ja sitten toi romanttisuusjuttu.. Halusitko sä tahallasi ymmärtää väärin, mitä tuo toinen kirjoittaja kirjoitti? Eihän se puhunut mitään parisuhderomantiikasta vaan yleensä tavasta katsoa maailmaa! :D
Voihan sitä aikuisenakin romanttisesti katsoa maailmaa vaikka olisikin kokemusta =) Ja eipä noilla fyysisesti aikuisemmillakaan aina ole sitä kokemusta, mitä voisi olettaa. Aikuisiässäkin voi olla melko epävarma esim. siitä mitä haluaa elämältään noin yleensä.

Tuntuu vaan, että täällä on sellainen tyyli, että lytätään kaikki nuoret automaattisesti kokemattomiksi ja niin älyttömän epävarmoiksi, syystä, että täällä on myös heitä kokemattomia ? Itse ainakin reippaasti lapsena tiesin, mitä haluan tulevaisuudeltani, ihmissuhteiltani ja esim. mitä haluan olla ammatillisesti.

Ja mitä tulee kännisekoiluihin, muutaman kuukauden seurusteluihin sun muihin kokeiluihin, niin kyllä niitä näyttävät paljon vanhemmatkin harrastavan kuin nuoret =D
Olet oikeassa: monet ns. aikuiset ovat jääneet sille teini-ikäisen tasolle henkisesti. Silloin ihmissuhteetkin saattavat jäädä samalle tasolle, ei sitä kukaan voi kieltää.
Mietihän nyt vähän... missä välissä ja miten on esim. 19v ehtinyt hankkia elämänkokemusta verrattuna vaikka nelikymppiseen? Nelikymppiseen verrattuna hän on kokematon! Ei siitä mihinkään pääse, vaikka minkälaisen herneen nenääsi vetäisit. Se vain on fakta.
Onkohan teidän parisuhteesta ja perheestä ollut lehtijuttu aikanaan jossakin aikakausilehdessä (en enää muista nimeä), sillä sen verran samanmoiselta kuulostaa tarinanne kuin olen lehdestä lukenut ;)!
Umpikujassa taidat ap olla.
Enpä usko, että tarinasi on tosi.
Olisipa epäkypsää ensinnäkin opettajalta, ja sitten vielä nelikymppiseltä kysellä moisesta tilanteesta neuvoja täältä, muka tietämättä itse mitä, ja miten kyseisen kaltaisesta asetelmasta kuuluisi ajatella, ja toimia. Tietäen myöskin tämän palstan älyllisen tason, ja jos et tiedä, tai siinä ei mielestäsi ole mitään erityistä mainittavaa, niin aina vain pahempi.
Opettaja on koulussa kasvattajan roolissa, ei rakastajan. Siinä lyhyt vastaus.
Miettiköön sitä ken nyt ylipäänsä aivot omaa.
Miksi tälläisesta aiheesta joku viitsisi jonkun provon kirjoittaa?? Heti on jollain pipo kireällä ja aihetta ei osata katsoa kuin yhdestä mustvalkoisesta näkökulmasta..... hmisiä ne opettajatkin vaan on. Monta hyvää ystävää minulla ainakin työskentelee opettajan tehtävissä ja samalla tavalla tuntevia ihmisiä he ovat kuin kuka tahansa muukin meistä.Ja työyhteisöhän se koulukin on ja oppilaat kuuluvat siihen. Eli ihan samalla tavalla opettaja voi kiinnostua oppilaastaan, kuin esimerkiksi pomo alaisestaan jossain muussa työpaikassa. Toki erona tässä on se, että opettajan ja oppilaan astelmassa kyseessä olisi enemmän ikäeroa ja tietysti järjenkäyttö on opettajankin puolelta sallittua. Tietysti opettajalla on vastuu siitä, että ei sekaannu mihinkään alaikäiseen, mutta 19-vuotias ei enää kuitenkaan ole mikään teini. Ja jos kerta tämä oppilas on nyt abivuodellaan, niin voithan kuullostella tilannetta varovaisesti ja vuoden kuluttua et ole enää hänen opettajansa, ja ehkä eettisestikin tällöin olisi parempi selvittää hänenkin mietteitään :) Opettajan ehkä myös osaa kokemuksensa puolesta arvoida sitä, millaisella henkisellä kehitystasolla tämä kyseinen oppilas on. On 19-vuotiaita jotka ovat 15-vuotiaan tasolla henkisesti, mutta myös niitä, jotka ovat henkisestikin kehittyneet ja osaavat ajatella muutakin kuin bilettämistä ja irtosuhteita.

En usko, että opettajaan ihastuminen nyt niin kovin tavatonta on. Enenmmän ehkä juuri tuo, että kiinnostus olisi molemminpuoleista. Itsekin pari vikaa vuotta lukiossa ollessani olin ihan tavattoman ihastunut yhteen opettajaan. Antoihan se mukavasti lisäenergiaa hänen opettamaansa aihetta kohtaan ja tietysti erinomaisia arvosanojakin :) Ikinä ei opettaja tunteistani saanut tietää, vaikka olinkin aistivinani molemminpuoleista flirttiä aika ajoin. Ja minäkin kyllä aina milloin minkäkin tekosyyn turvin koetin keksiä tapoja nähdä hänet ja viettää yhdessä edes muutama minuutti :) Voi niitä aikoja! mukava niitä kyllä on näin vuosien kuluttua muistella.
OpettaJAAN ihastuminen onkin tavallista, mutta aloituksessa opettaja tilittää kuin pahainen teini siitä että on niin ihastunut oppilaaseen, lapseen jota hänen tulisi suojella ja kasvattaa. Kyllä, halusitte tai ette, on se opettajan rooli opettajan työssä.
Pipo on niin kireellä juu, heti kun ei suvaitse oppilaisiin sekaantumista, ja sitä että opettajat toimivat oppilaiden rakastajina.
Voi taivas, miettikää hieman omilla aivoillanne.
Kyllähän se 19-vuotias on ihan määritelmän mukaan vielä teini, tosin siellä loppusuoralla.
Hei vaan. Vähän erilaisen jutun voisit kirjoittaa kuin tuo "opettajaan ihastunut".
Fantasiat on kivoja mutta ei kukaan usko, että tänne kirjoittaa yhtä aikaa ope ja oppilas.
 /   /  /  / Oppilaaseen ihastunut

Asiantuntijat

  • SincityNaisille ja pariskunnille sunnattu intiimituotteiden erik...

Keskusteluhaku

Laaja haku



Lisää keskusteluja aiheesta

Tietoa mainosten kohdentamisesta