Syksy
Ruskan värit ympärillä:
vihreää, keltaista, ruskeita ruosteen sävyjä.
Juurekset korissa, marjat vakassa,
poskilla pihlajan puna.
On aika huokaista.
Sienet on säilötty, puolukat survottu,
perunat talveksi kuoppaan viety.
Ulkona tuulee, sade ikkunaan hakkaa.
On aika levätä.
Mandi
Ruskan värit ympärillä:
vihreää, keltaista, ruskeita ruosteen sävyjä.
Juurekset korissa, marjat vakassa,
poskilla pihlajan puna.
On aika huokaista.
Sienet on säilötty, puolukat survottu,
perunat talveksi kuoppaan viety.
Ulkona tuulee, sade ikkunaan hakkaa.
On aika levätä.
Mandi
Vastaukset 26
Vanhimmat
Kova hulapaloo runojen poistosta, miksi emme voisi aloittaa omaa runoketjua onhan meillä musiikkiketjukin. Plus seitkytpalstalla on oma runonurkka. Onko niin, että nimimerkkini rajoittaa osallistumista tähän ketjuun. Vai käykö tälle aloitukselle niin kuin muillekin runon rustaajien yrityksille tuottaa iloa runojen muodossa.
Kun aikoinani aloitin kirjoittamaan palstoille menin innoissani runopalstalle ja turpaan tuli niin, että tukka tärisi. Runopalstaa hallitsi "ammattilaiset" , samoin kuin kuin kirjallisuuspaltaa. Tokihan harrastelijana poistuin vähin äänin ja tulin tänne rahvaan joukkoon juttujani rustaamaan.
Onko tämä aloitus joka ärsyttää sinua?
Haluatko aloituksen poistoon. Jos haluat, älä siirä ainakaan runopalstalle. Kiitos!
Olen täysin samaa mieltä. Runosi on kaunis ja ajankohtainen.
Piti oikein kirjautua.. Mun mielestä, jos ei joku ketju miellytä, voi siirtyä toiseen.
Niin minä ainakin teen. Turpiin tulee aina välillä. Minua ainakaan ei runot ärsytä, päinvastoin. Luen välillä itsekkin niitä, myös hiukan olen rustannut itsekkin.
Maarina@
Syksy on aikaa jolloin runosuoni alkaa sykkimään. Liekö värien maailma inspiroimassa sielun sisintä. Vai liekö kesän ohi lipuminen ja enenevä vapaa aika se joka kirvoittaa mieltäni kirjoittamaan.
Otan joskus osaa ketjuusi, mutta kuten olen aijemmin kirjoittanut en enää juurikaan kuuntele musiikkia. Musiikilla on mieltäni herkentävä vaikutus. Joskus vanha tuttu kappale saa aikaan ikävän ja kaipuun tunteita. Joskus taas ilon ja onnen tunteita. Niistä ilon ja onnen tunteista pidän.
Runoista ja novelleista tykkäisin ja toivoisin tämän olevan ihan vakavasti otettava aloitus niille jotka haluavat runoilla. Ja kuten kirjoitit, he joita runot tai musiikki eivät kiinnosta voivat osallistua omanlaisiinsa ketjuihin.
Niinhän se on, ei kaikki voi tykätä samoista asioista. Teinpä runon tapaisen syksystä.
On harmaus ilman
käsin kosketeltavaa aivan.
Värit kauniit lehtipuissa
kuten marjat pihlajissa.
Viileys aamun
päiväksi haihtuu
kunnes jälleen
illaksi vaihtuu.
Kuu loistaa kirkkaana
ilma selkeä, raikkaana.
Yö koittaa
jonka aamu taas voittaa.
maarina1
Tuulee, myrskyää, laineet sinkoilevat laiturille.
Kukkaruukustani puuttuu pelargonia.
Etsin, en löytänyt, vesi on liian sameaa,
koivuoksia kaikkialla maassa.
Saunankuistilla tyhjä champanjapullo, kaatunut.
Sain sen lahjaksi, säilytin, odotin sinua,
kunnes nautin sen toisen miehen kanssa.
Helteet ovat hellittäneet ukkosmyrskyn jälkeen.
Aurinko, myrsky luovuttaa tilaa tyyneydelle.
Tuuli taistelee vielä vastaan, ei enää kauan.
Lokit ovat jo uskaltautuneet syvän sinisen järven ylle.
Ihana odottaa unta ja heräämistä uuteen aamuun.
Mandi
Koska paikalle tuloni taaskin kiinnostaa, niin tässä kiopio, siihen kun ei taideta kehdata ottaa kantaa, vaan kierrellään ja kaarrellaan.
Jos tyhjästä päästä nyhjäisee, kuuluvat runot silloin kulttuuripuolelle.
Jos taas nyhjäisee päästä joka parasta aikaa lukee palstan aloitusta tai siihen kirjoitettua kommenttia, saa runonpätkän kirjoittaa tai saa yrittää kirjoittaa.
Ja jos alkaa yrittämään, niin mielellään sit miettii ensin, pliis jotta ei olisi aina niin
tuskallisia taide-elämyksiä.
Useampi runo peräkkäin , samalta nimimerkiltä, saa kirjoittajan alkamaan kuulostamaan huutavana äänenä korvessa. :)
Pelkät runo-aloitukset ovat niin ällö-tyrkkyä.
Kuolemanpelko, taivas, helvetti, katumus, kaipaus jne. -runot ovat täällä tarpeettomia, kaikkihan me nuo ajatusmaailmat jo tunnemme, hyvinkin läheisesti. Kirjoittakaa uusi virsi, heevetti soikoon. :)
Jos aloittaja tuntuu lapselliselta, lapsia kasvattavaltakin, pitää hänelle kirjoittaa joku opetus-runo, minkä omista virheistään muistaa, mutta masentavan väkinäisesti ei pidä runoilla.
"Minä aitasta lähdin pellon poikki, päätin oikaista mieron tielle.
Pettymyksen kyyneleet sokaisi silmät, minä taaskin väärin astuin.
Aitatolppaan kolahti sääreni luu, melkein sieluni verran se sattui,
Minä muistan sen tolpan yhäkin, vaikka vanhuuskin luitani kalvaa.
Koiven kipu on erilainen, sen tuska on syvempää,
Nuori ihminen, muista neuvoni tää, älä vaadi kohtuutta enempää."
Minä en poista koskaan mitään, enkä halua että poistetaan/poistatetaan.
H.
Olen toki tietoinen ammattimaisesta suhtautumisestasi muihin tuhertajiin, mutta sinä olisit voinut laittaa vain tuon runosi tähän jatkoksi. Runosi on hyvä. Juttusi alkuosa oli jo tuolla toisessa ketjussa jokaisen aiheesta kiinnostuneen luettavissa..
Syksyn melodia
Leppä soittaa lehdissä pianoa,
viuluna vinkuu tuuli,
lautaset yhteen lyö rumpali
ja aallot räiskyvät rantaan,
vedenpinnalla siivilät suhisee
kun pisarat lentävät ilmaan,
koivu huiluna myötäilee.
Mandi 2007
"leveäpyrstöiseni"
"niin tässä kiopio"
Tuossapa kommenttini paras runovärssy.
Vaikeaselkoinen, kuten aina.
Mutta viitasi se se siihen että tämä kommenttini ei alkuperäinen ole.
Viittaan myös siihen, että turhaa on jatkaa runoilua jos ei mitään kysytä, eikä kannata runoilla mitään, joka ei kommenttia/aloitusta koske.
Pelkkä tyhjä runo ei ole aihe jankutuksen jatkamiseen.
Ei edes oma runo.
Eikä senlainenkaan runo, jossa viitataan kommentoijaan.
H.
Katkeralle
Kateus kalvaa katkeran mieltä,
kauneuden katkera raivaa tieltä.
Onnellinen on suolaa yksinäisen haavoihin,
onneton kangistuu kateuden kaavoihin.
Yksinäisyys antaa aikaa, lisää voimia
kiusata, irvailla ja väärin toimia.
Katkera kietoutuu kateuden viittaan
ei muista välitä ei mistään piittaa.
Mandi
"Korppis*"
Näyttäs olevan minulle kohdistettu runo, pikkunuolesta päätellen.
Vaikkakaan ei näyttäs olevan vain minusta kirjoitettu.
Kannattaisi jakaa tuo rivikaksikoihin, koska siinä näyttäs olevan mietelmiä peräkkäin.
Noh, kyllähän nuo kaksi viimeistä riviä näyttäs keräävään homman samaan nippuun.
Ihan hyvä itsetilitys tuo on.
H.
Olipa ikävän tylsää, että avauksesi on siirretty.
Onhan tosiaan muillakin ikäpalstoilla omat runo-ketjunsa, jotka eivät paljon tilaa vaadi.
Sydän pamppaillen laitan oman hetken teelmäni, hieman "parannellen", joka on jo kerran käytetty.
Näyt sinäkin laittaneen ennen lukemani.
Syksyn tunnelmaa olen yrittänyt etsiskellä, ehkä vuodenaikana, ehkä ihmiselämässäkin.
Syksyisen päivän hiljaantuva rauha, aurinkoinen,
ritinä oksistossa, puolukoiden punastuminen.
Tuoksu mäntyjen, pehmeys sammalen.
On niin helppo hengittää,
on jo lupa hengähtää.
Ei ole enää kiirus, saa jo lopetella kesäistä uurastusta,
kuin ainakin hamsteri varmistaa kellarin varustusta.
Purkkiin ja pakkaseen mahtuu sieni ja kaksi,
loputkin tatit ehtivät kuivattevaksi.
.
Jos olisin antanut jokaisen loukkaavan sanan vaikuttaa siten,
että ne olisivat alkaneet kasautumaan muuriksi ympärilleni,
olisin syvällä kivien keskellä.
Jos voisin ottaa sanojani taksisin, niitä jotka loukkasivat läheisiäni,
leijuisin korkealla ilmassa.
Teen yhtälön, jonka summaksi saan, elän jalat tukevasti maankamaralla.
Korppis;))) ei välitetä Hunzista. Tervetuloa. Tuolla 60 palstalla jo sinut Tervetulleeksi tänne toivonkin. En vain laittanut nimimerkkiä. Ymmärrät varmaan miksi;)))en.
Tsau:Friidu
Ahaa sinä olit tuon viestin takana. Kirjoitin sinulle jo vastauksen 60 palstalle.
Ja nyt sitten odotan runojasi ketjuun ; )
Tässä yksi runoni tai paremminkin aforismi kuinka sen ottaa vuodelta 2005.
Onni
Onni on tila, jonka voi saavuttaa kun pystyy luopumaan epäolennaisesta ja turhasta elämästä. Onni alkaa olla saavutettavissa kun ymmärtää, että ei ole ihmisenä korvaamaton. Kun onnen saavutta se alkaa levitä ympäristöön, lähelläsi on hyvä olla.
Mandi 2005
Palsta kirjoitetussa (ikäryhmät) voimakkaan ja tunneherkän ihmisen kannaotot eivät aukene välttämättä kaikille lukijoille ja siten tekstit jäävät lukijan mielen ulottumattomiin. Kirjoittaja (minä) leimataan tunteettomaksi ja kylmäksi vain koska kirjoittaja kirjoittaa mielipiteensä siten, että ei liitä niihin suuria tunteita mikä kieltämättä hipoo provoamista ja laukaisee joidenkin lukijoiden tunteet hyökkäykseen "kylmää" kirjoittajaa vastaan..
Korppis;))) löydät runojani joitakin ehkä täältä sekä useampia Rakkausrunopalstalta. Nim. Tsau. Kirjoitan aina suoraan tekstini tänne "fiilis"-pohjalta. Syntyvät usein illalla tai alkuyöstä. En niitä sen kummemmin koskaan muokkaa tekstejäni jälkeenpäin..joskus, saattaa siksi joku kirjoitusvirhekin olla joukossa...Tämä palsta on mielestäni siitä hyvä. Että, ainakin toistaiseksi täällä on säilynyt ihan asiallinen keskustelu myöskin eri kirjoittajien välillä. Ei riitasointuja.
Antaa sen Hunkzin nyt rauhassa siellä riehaantua;)) Minun pelkkä nimimerkki saa hänet näkemään punaista;))) Totta tuo mitä tuossa ajattelit..ihmiset provoisoituvat helposti jos, kirjoituksessa "ei näy" - sitä omaa tunnettasi siinä. Silloin sinua taas pidetään liian analyyttisena..harva ajattelee kuintenkaan näin pitkälle. Hyvä kun selvensit.. Mukava kun tulit tänne. Antoisia luomishetkille sinulle.
Tsau:Friidu
Häkkilintu, tapojeni orja, lukkojen takana.
Ei, ei se niin ole, avaan salvan, lennän ulos, olen vapaa.
Tahdon niin, tahdon avata salvan ja lähteä lentoon,
eikä kukaan voi minua enää estää, olen vapaa.
En, en minä halua olla tapojeni orja, en halua nöyristellä enkä niijata.
Haluan kulkea pää pystyssä, haluan, että minua rakastetaan.
Avaan häkin oven, lennän vapauteen.
Mandi
Lenna lintu, lennä !
Olet vapaa
jollain tapaa.
Siivet sulla,
kuin myös mulla.
Mikä toisen lentoon ajaa ?
Eikö hällä majaa ?
Omassa mielessä ?
Onko jokin pielessä ?
Narrin vapaus,
orjan tapaus -
samaa juurta
yhtä suurta ?
Näinä vuosina kaikki nopeutuu
kun itse hidastut.
Tuskin ehdit kesään asettua
kun tuli jo syksy.
Tämäkö on järjestys johon pitää tottua
vaikka ei siitä pidä ?
Että tästä lähtien on vain kevyt kosketus
kaikkeen, ettei kiinny, että osaa luopua,
kun luovuttava kuitenkin on.
Ihana runo, retemed (vaikeaa lukihäisiöiselle kirjoittaa nikkisi ; )
Alan nyt siivoushommeleihin, otan osaa myöhemmin paremmalla ajalla.
Kiva, että tulit mukaan ; )
En minäkään tuosta tykkää (nikistä) , mutta kun se vakiintunut ei kelvannut...
En ole "runoillut" aikoihin. Pitää olla vähän rikki, ennenkuin runoja syntyy,
minun siis... Ei niin, että tässä eheä olisi, mutta enempi arjessa kiinni,
nykyisin. Matkalle tästä mekin, ehkä jo huomenissa. Puolukkaan...
Lukemisiin, kirjoittamisiin..))
Nurkat nuoltu, maksakastike tehty ; ) Taivasta tarkkailen josko mökille lähtisin lehtiä haravoimaan ja vaikka saunan tulille laittaisin, katsotaan hetki kerrallaan.
Niin, runojen kirjoittaminen vaatii tietyn olotilan. Tuo häkkilinturuno on ajoilta jolloin kävin kamppailua salarakkaussuhteen lopettamisen kanssa.
Avasin itse sen salvan ja lensin ulos sen salvan avaaminen oli helppoa olinhan juuri tavannut Petzen ; )
Aa, siis tuollainen tausta (korppis). Mutta voihan se päteä muutenkin, pyrkimyksenä henkiseen vapauteen. Omani yritti kysyä, onko se mahdollinen pyrkimättäkin, voiko oven avata myös sisäänpäin ? No, ehkä ei tuossa tilanteessa, mistä kerroit..
.
Sen saman katulampun alla seison taas.
Pimeässä, sateessa
paljaat koivun oksat tekevät sille pesän
kietoutuvat pyöreäksi pediksi.
Niin kaunista.
Niin lohdullista kääntää kuumat kasvot
sateeseen, kohti valoa.
Vielä on lehtiä oksissa.
Eikä vielä sada.
Kiitos runonautinnoista :)
Taivasta tarkkailen, tuulta nuuskin,
se laulaa hiljaa se tanssii puuskin.
Koivunlehtiä seuraan, lentosuuntaa tutkin
ne tippuvat maahan suoraan ja mutkin.
Kesäaikaan sieluni runoja kerää,
syksyn pimeillä runoni riimeiksi herää.
Eikö olekin kivaa pistää sanat laulamaan ; ).
Ihan noin palautteena kaikille runoilijoille. Nuo luontorunot puhuttelevat minua aina. Ne luovat kauneutta, tunnelmaa. Itse olen huono maalailemaan sanoilla...