Olen 16-vuotias tyttö ja kyllästyin ketipinoreihin, en saanut lääkäriltä tai vanhemmilta lupaa lopettaa, joten lopetin itse. Pelkäsin että hirveä masennus ja muut vieroitusoireet tulee, mutta kävikin päinvastoin. Eka yö meni huonoilla unilla ja eka päivä särki päätä, sen jälkeen oli normaalia parempi ja virkeämpi olo. Lääkäri vielä valitti että ehdottomasti pitää syödä ja muka on minulle juuri sopiva lääke vaikka kerran puolessa vuodessa 45 minuuttia nähtiin..
Ei kai enää mitään vieroitusoireita yhtäkkiä tule kun on jo päiviä lopettamisesta? En enää koske mihinkään mielialalääkkeisiin, eihän ne mitään paranna kuitenkaan..
Ei kai enää mitään vieroitusoireita yhtäkkiä tule kun on jo päiviä lopettamisesta? En enää koske mihinkään mielialalääkkeisiin, eihän ne mitään paranna kuitenkaan..
Vastaukset 16
Vanhimmat
Jos söit pientä annosta 25-50mg niin ei pitäisi tulla mitään viekkareita. Itse käytän satunnaisesti kyseistä myrkkyä nukkumiseen niin vaikka jättäisi väliin niin ei haittaa. Paitsi etten nuku :).
Samoin minäkin jätin venlafaksiinin .Lääkärille sanoin, että puoli vuotta olen jo syönyt ,joten eikö riitttäisi nyt. Hän vain vaati jatkamaan,ja antoi ymmärtää ,että se puoli vuotta oli minulta jokin väärinkäsitys.
Mutta kun ei sitä huvita riidellä niin näin sitten,,,
Ite kanssa luvatta oon nyt lopettanu sertralinin... mietin että pitäiskö jolleki ilmottaa vai ootanko marraskuuhun kun on taas kokoontuminen koko terapiapoppoon kanssa ja kerron sitte vasta että joo vittu syöny mitää lääkkeitä puolee vuotee haha
sama täällä, lääkärit on ehkä ammattilaisia muttei tiedä miten just muhun joku asia vaikuttaa tai mikä mua ees vaivaa..
pitäskö munkin lopettaa? oon 14v tyttö ja syöny pari kuukautta masennuslääkkeitä eikä ne oo tehny oloo onnellisemmaks
Hienoa. Lääkkeet voi vetää vessanpöntöstä alas, jos ei sairasta skitsofreniaa tai jotain siihen rinnastettavissa olevaa vakavaa mielenterveyden häiriötä jonka on ammattitaitoinen psykiatri henkilölle diangosoinut painavin perustein.
Vaatikaa itsellenne psykoterapiaa, kieltäytykää kaikista lääkkeistä, jotka eivät teille ole täysin välttämättömiä. Kyseenalaistakaa, millaisin keinoin psyykeänne tahdotaan yrittää muokata väkisin. Useimmiten masennus johtuu ympäristötekijöistä, joten ympäristön tuki, ihmisen hyväksyminen omana itsenään auttaa kuntoutumisessa paremmin kuin yksikään mielialalääke, joka voi tuhota koko ihmisen elämän.
http://www.youtube.com/watch?v=WfzYXN_MuwI
Allekirjoitan täysin edellisen kirjoittajan eli nimimerkin "kokija/näkijä" tekstin.
Hän taitaa vastata Aspergerinfo-foorumin ylläpidosta, joka on nyt jonkin aikaa suljettuna, koska sinne oli toistuvasti kuukauden ajan lähetetty asiatonta materiaalia. Onneksi ylläpito oli niin fiksu, että sulki foorumin siksi aikaa kunne tilanne rauhoittuu.
Mulle tyrkyttivät hurjalla vimmalla Psyykelääkettä KOKEILU MIELESSÄ ja psykiatri selitti että juu voi lopettaa ihan tosta vain ilman ongelmia (pieni annos) ja sanoi ettei mitään vahinkoa voi tulla. Mulle ei ole sellaista sairautta johon pitäisi syödä psyykelääkkeitä.
50% mun ongelmista johtuu unettomuudesta ja lääkärini ja psykologini tietävät sen mutta silti mulle ei kirjoiteta nukahtamis lääkettä. Tällä hetkellä en jaksa tehdä mitään ja olen ihan vihannes. Jos en olisi miekkarin kirjoilla niin voisin lampsia välittömästi yleislääkärin juttusille ja sanoa että tarvitsen nukahtamis lääkkeitä ja saisin niitä varmasti. Nyt jos menen yleis lääkärille niin hän vaan sanoisi että keskustele siitä oman psykiatrin kanssa...että näin.
http://matkanihyvaanoloon.blogspot.fi/
Ajatuksia mm tästä aiheesta.
http://aspergerinfo.foorumi.org/viewtopic.php?f=81&t=329
Mäki jätin vaan jossain vaiheessa ketipinorin pois ku 'unohtelin' aina ottaa sitä. Lääkärille kyl valehtelin käyttäväni sitä, ja se sitte ihmetteli et miten se ei auta se sun lääkitys ku oot vaa huonommas kunnos, mut njäääh......paskat ne mistään mitään kukaan kuitenkaan tiiä. Ykskään lääkäri/psykologi/psykiatrinen sairaanhoitaja jolla oon käynyt ei oo osannu mitn.
tuo on niin totta. pahat olot minulla edelleen päällä. mutta aion selvitä tästä.
ketipinor on neurolepti, ei mielialalääke...
Kuulostaa hyvältä teidän kaikkien vastaukset. Psykiatreihin ei ole luottamista. He pilaavat elämäsi syöttämällä lääkkeitä sinulle. Paras tapa hoitaa mielenterveysongelmat on läheisten tuki ja hyvät ystävät joille jutella.
Itsekin lopetin (venlafaksiinin) omin lupineni. Alun alkaenkin lääkäri, jonka kanssa en oikeen tullut toimeen kiristi minua syömään lääkkeitä, vaikka aika avoimesti ilmaisinkin kantani niihin. Jostain syystä sitten jäi resepti uusimatta (hupsistakeikkaa) ja lopetin vähitellen. Oireet olivat kauheat, mutta eivät sietämättömät. Olen iloinen, koska kykenen nykyään tuntemaan asioita, en ole vain matkustaja ja sivustakatsoja kun ruumis saa kaikki ihmiselon ilot ja surut, itse vain katselen ja tympäännyn.
Nykyisen lääkärini kanssa päästiin joskus sopimukseen lääkkeistä, että minä syön kiltisti puoli vuotta ja jos ei auta niin lopetetaan ne. Aikaa on kulunut nyt vuosi, olen tavannut lääkärin kerran yksin ja kerran perhetapaamisessa, jossa ei lääkkeistä luonnollisesti mitään puhuttu.
Nyt minulla on lääkkeiden sijaan rinnakkain keskusteluterapia ja ratsastusterapia, joista nautin huomattavasti enemmän kuin lääkkeistä (joita oli venlojen lisäksi silloin paljon enemmänkin, nyt olen jättänyt KAIKEN pois, syön vain D-vitamiinia) Edes särkylääkkeisiin en koske kuin äärimmäisessä hädässä (eli järjetön jomotus ja johonkin on pakko lähteä, jos saa vain maata kotona niin jätän ottamatta).
Lääkkeistä varmastikin 90% on turhia. Tämän sanon viittä pitkäaikaissairautta ja useita allergioita sairastavana nuorena. Elämä lääkehuuruissa ei ole elämisen arvoinen.