Onko palstalaisilla kokemuksia piilomasennuksesta tai epätyypillisestä masennuksesta?
Olen itse kärsinyt kroonisesta/toistuvasta masennuksesta noin 20 vuotta ja olen tullut jotenkin sokeaksi koko masennukselleni tai en tiedä mikä johtuu mistäkin, onko masennusta vai ei jne. Siis olen unohtanut, mikä on se "normaali" olotila ja jotenkin hukannut itseni, siis en tiedä, mikä on minua, persoonaani ja mikä masennusta.
Toki huomaan, kun masennus menee vakavaksi, mutta silloin on usein jo vähän kiire hakea apua tai olisi helpompaa hoitaa asiaa jos osaisi esim. aloittaa lääkityksen ajoissa. En oikeastaan ikinä tunnista, milloin masennus on pahenemassa, koska ensimmäiset ajatukset on vain, että elämä on raskasta tms.
Psykiatri sanoi muutama vuosi sitten, että kärsin kaksoismasennuksesta, jossa siis on päällä krooninen (lievempi) masennus tai dystymia sekä sitten toistuvat vakavammat masennusjaksot.
Lisäksi kun on esim. rasittavia elämänkokemuksia, joihin on normaalia terveenkin reagoida väsymällä, on vaikea tunnistaa, mistä mikäkin johtuu. Lisäksi mietin, voiko olla kyse ihan somaattisista oireista, lähinnä epäilen kilpirauhasen vajaatoimintaa.
Viimeisen parin vuoden ajan olen ollut poikkeuksellisen väsynyt ja aloitekyky on huono. En saa oikein mitään aikaiseksi. Siis ihan perusarjen rutiinit tuottavat vaikeuksia. ruoanlaitto, siivous, ulkoilu. Olen lähinnä neljän seinän sisällä koko ajan. En silti tunne mielialaani masentuneeksi ja toivottomaksi. Ennen tätä pahaa väsymyskautta oli aika rankkoja kokemuksia (parisuhdeväkivaltaa, avioero, oikeudenkäynti) ja sen jälkeenkin vaikeita juttuja (läheisen vakava sairastuminen, itsemurhayritys yms).
Olen käynyt lääkärissä ja kun sitä kilpirauhasongelmaakaan ei lääkärin mukaan löytynyt (ensimmäisen labrakokeen perusteella epäili sitä, mutta toinen koe kuulemma todisti, ettei ongelmaa olekaan), niin sain käteeni masennuslääkereseptin. En ollut halukas aloittamaan sitä ainakaan vielä, koska en ole varma, onko kyse nyt masennuksesta vai jostain muusta. ja masennuslääkkeitähän siis olen käyttänyt vuosikausia ja ties kuinka monta eri merkkiä, mutta en viimeisen parin vuoden aikana.
Lisäksi kun pyysin lähetettä mielenterveystoimistoon, en sitä lääkäriltä saanut, koska ei kuulemma ole tarvetta ja sinne on pitkät jonot. Siis hän arvioi minulla olevan masennusta, koska kirjoitti SNRI-reseptin, mutta silti en tarvitse näköjään mielenterveyspuolen palveluja.
Olen itse kärsinyt kroonisesta/toistuvasta masennuksesta noin 20 vuotta ja olen tullut jotenkin sokeaksi koko masennukselleni tai en tiedä mikä johtuu mistäkin, onko masennusta vai ei jne. Siis olen unohtanut, mikä on se "normaali" olotila ja jotenkin hukannut itseni, siis en tiedä, mikä on minua, persoonaani ja mikä masennusta.
Toki huomaan, kun masennus menee vakavaksi, mutta silloin on usein jo vähän kiire hakea apua tai olisi helpompaa hoitaa asiaa jos osaisi esim. aloittaa lääkityksen ajoissa. En oikeastaan ikinä tunnista, milloin masennus on pahenemassa, koska ensimmäiset ajatukset on vain, että elämä on raskasta tms.
Psykiatri sanoi muutama vuosi sitten, että kärsin kaksoismasennuksesta, jossa siis on päällä krooninen (lievempi) masennus tai dystymia sekä sitten toistuvat vakavammat masennusjaksot.
Lisäksi kun on esim. rasittavia elämänkokemuksia, joihin on normaalia terveenkin reagoida väsymällä, on vaikea tunnistaa, mistä mikäkin johtuu. Lisäksi mietin, voiko olla kyse ihan somaattisista oireista, lähinnä epäilen kilpirauhasen vajaatoimintaa.
Viimeisen parin vuoden ajan olen ollut poikkeuksellisen väsynyt ja aloitekyky on huono. En saa oikein mitään aikaiseksi. Siis ihan perusarjen rutiinit tuottavat vaikeuksia. ruoanlaitto, siivous, ulkoilu. Olen lähinnä neljän seinän sisällä koko ajan. En silti tunne mielialaani masentuneeksi ja toivottomaksi. Ennen tätä pahaa väsymyskautta oli aika rankkoja kokemuksia (parisuhdeväkivaltaa, avioero, oikeudenkäynti) ja sen jälkeenkin vaikeita juttuja (läheisen vakava sairastuminen, itsemurhayritys yms).
Olen käynyt lääkärissä ja kun sitä kilpirauhasongelmaakaan ei lääkärin mukaan löytynyt (ensimmäisen labrakokeen perusteella epäili sitä, mutta toinen koe kuulemma todisti, ettei ongelmaa olekaan), niin sain käteeni masennuslääkereseptin. En ollut halukas aloittamaan sitä ainakaan vielä, koska en ole varma, onko kyse nyt masennuksesta vai jostain muusta. ja masennuslääkkeitähän siis olen käyttänyt vuosikausia ja ties kuinka monta eri merkkiä, mutta en viimeisen parin vuoden aikana.
Lisäksi kun pyysin lähetettä mielenterveystoimistoon, en sitä lääkäriltä saanut, koska ei kuulemma ole tarvetta ja sinne on pitkät jonot. Siis hän arvioi minulla olevan masennusta, koska kirjoitti SNRI-reseptin, mutta silti en tarvitse näköjään mielenterveyspuolen palveluja.
Vastaukset 3
Vanhimmat
No tämä on just tätä tyypillistä Suomen terveydenhuoltoa, kun resurssit on alimitoitettu niin raavitaan resepti ja sanotaan kiitos käynnistä ja näkemiin. Dystymia ja syvempiä masennusjaksoja mullakin.
Jos sinulla on hyvä olla ja selviät arjesta niin pitääkö sittten ihan tikulla keksiä syitä masennukseeb. Yskineläjänä tullee laiminlyötyä siivousta, ruuanalittoa ym. Enemmän se on kyllä vain laiskuutta ja sitä että on mielestä jotain miellyttävämpää puuhaa. Lenkillä kyllä käyn ja hoidat työ- ja muut menot, ja yritän silit syödä terveellisesti. Jos ei ole paha olla niin ei kai silloin ole masentunut.
Minulla ei ole kovinkaan hyvä olla ja se selviäminen arjesta tuottaa hankaluuksia. Kyse ei ole kohdallani laiskuudesta tai siitä, ettei vain viitsi nähdä vaivaa yksin ollessaan. Ja minulla ei ole mitään "miellyttävämpää puuhaa", jonka takia ikävät rutiinit jäävät hoitamatta. Olen eläkkeellä masennuksen takia. Minulla ei ole ystäviä eikä juuri harrastuksiakaan.