Erosin aikoinaan lasteni isästä ja asuin yhden miehen kanssa muutaman vuoden, johon päti narsistin kuvaus aika hyvin. Lasteni isästä eron aikaan oli äitini kanssa sukset ristissä, mutta saatiin selvitettyä ne. Ex-mieheni oli niin hyvä kaikessa vaikka olikin minua kohtaan ollut väkivaltainen isäni kuoleman jälkeen, jonka seurauksena sairastuin vakavaan masennukseen ja ainoa apu siihen oli ero, jotta sai sen pelon ja jännityksen katkaistua ja pystyin toipumaan masennuksesta. Silti minä olin kaiken pahan alku ja juuri, koska hain eron ja rikoin perheen! Äitini ei kyllä tiedä, että yritin kaksi kertaa tappaa itseni...
Tämä toinen mies sitten oli mikä oli, mutta hänessä on se jokin, edelleen. Olemme muuttaneet erilleen yli 2 vuotta sitten ja olemme edelleen yhdessä. On ollut aikoja, ettei olla oltu missään tekemisissä. Mutta nykyään hän ei ole enää yhtään narsistinen vaan on ymmärtänyt, miten ollaan, jos haluaa olla. Olen myös huomannut sen jo kauan sitten, ettei hän enää pysty satuttamaan minua eikä saamaan minua pelkotilaan vaikka tekis mitä. Niin lähelle hän ei enää minua pääse, kunhan perässä roikkuu. Kun on omat asunnot, voi ilmoittaa, että häivy, kun alkaa kyllästyttää! Toimii hyvin ja olen tyytyväinen, eikö se riitä! Kaksi miestä, kun on tavallaan kumpikin ollut väkivaltainen minua kohtaan, olen läksyni oppinut eikä KUKAAN enää koskaan minua vedä mennessään miten haluaa!
Ongelmani on äitini, joka on nyt yli puoli vuotta kiukutellut minulle joka ikisestä asiasta. Olen työttömänä kotona, sen tietää, että rahat on tiukassa, kun yksin kahden teinin kanssa yrittää elellä. Minulla on kaksi sairautta, jotka pitää yllä 24/7 kipuja, ne vaikuttaa ihan kaikkeen, jopa työnhakuun. Äitini on valittanut jopa lapsilleni, kun en MENE töihin ja olen tuon miehen kanssa jne... Lapseni on ihan kypsiä mummon touhuun! Ensinnäkin, lapsilleni ei näitä asioita valiteta! Ja menisin töihin, jos töitä saisin. Olen 3 vuotta hakenut töitä, mutta ei tällä terveydellä ole montaa mahdollisuutta mennä. Olen ollut parissa työssä ja opiskellut tämän kolmen vuoden aikana tutkinnon sekä muita kursseja käynyt, etten ole ihan laakereilla elänyt. Mutta viimeisintä työtäni äitini ei hyväksynyt (ei edes tiennyt, missä olin töissä), kun siinä oli provisiopalkka. Mutta työ oli sellainen, mistä pidin, työkaverit oli todella mukavia, ne kriteerit ajoi rahan edellen pitkän kotona olon jälkeen. Mutta loputtomiin en tietenkään voinut tuollaista työtä jatkaa kasvavan laskupinon jälkeen. Mutta tuli kokeiltua, mitään en kadu.
Äitini on vetänyt kiukkuunsa jopa sukulaiset mukaan sekä ystäväni ei kelpaa hänelle. En sais mennä serkkuni luona käymään ensi kesänä, koska se ei käynyt meillä täälläpäin ollessaan kiireellisen aikataulun vuoksi. Joka ikinen asia, mikä minuun liittyy, hän siitä kääntää asiat vielä huonommiksi. Yleensä viikonloppuisin muutaman siiderin jälkeen alkaa viestit kulkemaan... Yksi vkl aikani katsottua niitä viestejä, joiden sävy oli hyvin ala-arvoista, soitin hänelle, oliko oikein asiaa? Hän alkoi haukkumaan ämmäksi, löin liirun korvaan. Soitti perään ja haukkuin v...n ämmäksi taas, löin taas luurin korvaan, koska minun ei tarvii kuunnella tuollaista kielenkäyttöä, koska en ole tehnyt mitään hänelle. Soitti edelleen, ja aikansa siellä huudettua, en edes muista mitä, sanoi, ettei häntä enää v...n vertaa kiinnosta minun elämä. Totesin siihen, että hyvä niin, kiitos ja näkemiin. Sen jälkeen lopetti. Kysyin jossain vaiheessa puhelun aikana, onko ottanu jotain, koska ei kuulostanut selvältä. Kielsi. Seuraavan päivänä toinen serkkuni tuli käymään luonani, hän oli hieman krapulainen, oli ollut äitini luona viettämässä iltaa, joten äitini oli ottanu ja reilusti, minkä arvasinkin. Mutta piti valehdella...
Äitiäni ilmeisesti ärsyttää se, että olen tuon miesystäväni kanssa vielä yhdessä. Lapsiani se ei haittaa, koska olen heidän kanssaan keskustellut asiasta. Ja jos se heitä haittaisi, en olisi tämän miehen kanssa, ainakaan millään tapaa, kun lapseni on paikalla! Heidän mielipide minua kiinnostaa ja heidän mielipide vaikuttaa minun ratkaisuihin. Mutta äitini saa olla ihan mitä mieltä hyvänsä asiasta, hänelle se ei pitäisi kuulua, mitä minä elämälläni teen, koska lapseni on minulle aina kaikessa etusijalla!!! Ja He näkevät, miten voin paremmin henkisesti, miten miesystäväni auttaa minua/meitä monessa, jopa rahassa, ei ole mitään valittamista!
Mutta sen olen päättänyt, että sitä ihmistä minulle ei enää ole, äitiäni!
Tämä toinen mies sitten oli mikä oli, mutta hänessä on se jokin, edelleen. Olemme muuttaneet erilleen yli 2 vuotta sitten ja olemme edelleen yhdessä. On ollut aikoja, ettei olla oltu missään tekemisissä. Mutta nykyään hän ei ole enää yhtään narsistinen vaan on ymmärtänyt, miten ollaan, jos haluaa olla. Olen myös huomannut sen jo kauan sitten, ettei hän enää pysty satuttamaan minua eikä saamaan minua pelkotilaan vaikka tekis mitä. Niin lähelle hän ei enää minua pääse, kunhan perässä roikkuu. Kun on omat asunnot, voi ilmoittaa, että häivy, kun alkaa kyllästyttää! Toimii hyvin ja olen tyytyväinen, eikö se riitä! Kaksi miestä, kun on tavallaan kumpikin ollut väkivaltainen minua kohtaan, olen läksyni oppinut eikä KUKAAN enää koskaan minua vedä mennessään miten haluaa!
Ongelmani on äitini, joka on nyt yli puoli vuotta kiukutellut minulle joka ikisestä asiasta. Olen työttömänä kotona, sen tietää, että rahat on tiukassa, kun yksin kahden teinin kanssa yrittää elellä. Minulla on kaksi sairautta, jotka pitää yllä 24/7 kipuja, ne vaikuttaa ihan kaikkeen, jopa työnhakuun. Äitini on valittanut jopa lapsilleni, kun en MENE töihin ja olen tuon miehen kanssa jne... Lapseni on ihan kypsiä mummon touhuun! Ensinnäkin, lapsilleni ei näitä asioita valiteta! Ja menisin töihin, jos töitä saisin. Olen 3 vuotta hakenut töitä, mutta ei tällä terveydellä ole montaa mahdollisuutta mennä. Olen ollut parissa työssä ja opiskellut tämän kolmen vuoden aikana tutkinnon sekä muita kursseja käynyt, etten ole ihan laakereilla elänyt. Mutta viimeisintä työtäni äitini ei hyväksynyt (ei edes tiennyt, missä olin töissä), kun siinä oli provisiopalkka. Mutta työ oli sellainen, mistä pidin, työkaverit oli todella mukavia, ne kriteerit ajoi rahan edellen pitkän kotona olon jälkeen. Mutta loputtomiin en tietenkään voinut tuollaista työtä jatkaa kasvavan laskupinon jälkeen. Mutta tuli kokeiltua, mitään en kadu.
Äitini on vetänyt kiukkuunsa jopa sukulaiset mukaan sekä ystäväni ei kelpaa hänelle. En sais mennä serkkuni luona käymään ensi kesänä, koska se ei käynyt meillä täälläpäin ollessaan kiireellisen aikataulun vuoksi. Joka ikinen asia, mikä minuun liittyy, hän siitä kääntää asiat vielä huonommiksi. Yleensä viikonloppuisin muutaman siiderin jälkeen alkaa viestit kulkemaan... Yksi vkl aikani katsottua niitä viestejä, joiden sävy oli hyvin ala-arvoista, soitin hänelle, oliko oikein asiaa? Hän alkoi haukkumaan ämmäksi, löin liirun korvaan. Soitti perään ja haukkuin v...n ämmäksi taas, löin taas luurin korvaan, koska minun ei tarvii kuunnella tuollaista kielenkäyttöä, koska en ole tehnyt mitään hänelle. Soitti edelleen, ja aikansa siellä huudettua, en edes muista mitä, sanoi, ettei häntä enää v...n vertaa kiinnosta minun elämä. Totesin siihen, että hyvä niin, kiitos ja näkemiin. Sen jälkeen lopetti. Kysyin jossain vaiheessa puhelun aikana, onko ottanu jotain, koska ei kuulostanut selvältä. Kielsi. Seuraavan päivänä toinen serkkuni tuli käymään luonani, hän oli hieman krapulainen, oli ollut äitini luona viettämässä iltaa, joten äitini oli ottanu ja reilusti, minkä arvasinkin. Mutta piti valehdella...
Äitiäni ilmeisesti ärsyttää se, että olen tuon miesystäväni kanssa vielä yhdessä. Lapsiani se ei haittaa, koska olen heidän kanssaan keskustellut asiasta. Ja jos se heitä haittaisi, en olisi tämän miehen kanssa, ainakaan millään tapaa, kun lapseni on paikalla! Heidän mielipide minua kiinnostaa ja heidän mielipide vaikuttaa minun ratkaisuihin. Mutta äitini saa olla ihan mitä mieltä hyvänsä asiasta, hänelle se ei pitäisi kuulua, mitä minä elämälläni teen, koska lapseni on minulle aina kaikessa etusijalla!!! Ja He näkevät, miten voin paremmin henkisesti, miten miesystäväni auttaa minua/meitä monessa, jopa rahassa, ei ole mitään valittamista!
Mutta sen olen päättänyt, että sitä ihmistä minulle ei enää ole, äitiäni!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Äitisi on narsisti. Saat vertaistukea keskustelupalstalta Suku on pahin. Narsistin tuntomerkit löytyvät osoitteesta http://www.narsistienuhrientuki.info