Oliko psykiatria vain laaja tieteellinen koe?

Kerrassaan loistava analyysi. Yhdyn.

aloittajalla. Minä olen tämän jo tietänyt aikapäivää sitten. Ei ole omakohtaista kokemusta mutta olen seuraillut toisia masennuslääkittyjä muutamia vuosia.

Koetapa saada tällaista tekstiä läpi esim. jossain lehdessä tai tiedotusvälineessä, että suuri yleisökin saa todellista tietoa.

Näh kuhan heitin vainoharhaisen teorian psykiatriasta. Ei tuossa tekstissä taida mitään totuuden perää olla. Olen vain katkera siitä että minulle tehtiin hoitovirhe. Minulle diagnosoitiin paniikkihäiriö vaikka kyse olikin vain stressin aiheuttamasta psykosomaattisista oireista. Sen jälkeen alkoi 8 vuoden helvetti. Koska hoitovirhe tapahtui jo hoidon alussa sairastuin vuosien mittaa masennuslääkkeiden takia myös moneen muuhun mielenterveysongelmaan kuten masennus, paniikkihäiriö, sosiaalistentilanteidenpelko, yleistynyt ahdistuneisuus häiriö, kaksisuuntainen mielialahäiriö ja loput. Kärsin myös unettomuudesta pitkään ja sairastuin lopulta paranoidiseen skitsofreniaan. Kokeilin tänä aikana useita eri masennuslääkkeitä ja monta vuotta psykoterapiaa. Mikään ei auttanut. Lopuksi jouduin psykoosin takia suljetulle osastolle ja olen sen jälkeen saanut vuoden verran tehokasta hoitoa. Nyt olen parantunut kaikista mielenterveysongelmista.

Ette vo0i olla tosissanne.

Minulle määrättiin lääkkeet heti ensimmäisellä lääkäritapaamisella yhdessä kunnallisen terapeuttini kanssa kaksi vuotta sitten. En ole ottanut vielä yhtäkään pilleriä, eikä tästä kukaan tiedä. Tällä hetkellä käyn Kelan tukemalla psykoterapeutilla, joka totesi jo ensi tapaamisessa ihan suoraan, että hänen mielestään lääkkeistä ei pitkällä tähtäimellä ole apua juuri mihinkään. Ne eivät korjaa ongelmia.

Olen aloittaja/kirjoittaja kanssasi samaa mieltä. Pilleri ei korjaa. Ehkä juuri hetkeksi tulee hyvä fiilis, mutta sehän on vain harhalloinen fiilis. Se fiilis ei korjaa pois sitä aiheuttajaa, syytä tai syitä, miksi joku ihminen kärsii ahdistuksessa tai pelossa. Esimerkiksi tiedän syyt sille, miksi itse kärsin ahdistuksessa, pelossa ja yksinäisyydessä. Pilleri vain veisi sen ahdistuksen pois, mutta ei korjaisi yksinäisyyttäni ja pelkojani.

On muutettava omaa käyttäytymistään, ajatusmallejaan ja asennettaan. Masennusta, omaa pahaa oloaansa on käsiteltävä, jotta voisi saada omalla toiminnallaan muutosta aikaan.

Itse en koe, että masennuslääkkeet olisivat minua pahemmin tuhonneet tai sairastuttaneet, vaikka niitä olen käyttänyt. Terapiasta sen sijaan epäilen tuota enemmän. Pitkään jatkunut, vailla tuloksia; ainakaan kovin hyviä sellaisia...

Psykiatria on siitä hyötyvien tutkijoiden, terapeuttien, lääkärien, lääkeyritysten edunsaajien ja vastaavien vallantavoittelua ja -ylläpitämistä kärsivien ja kuolevien ihmisten kustannuksella.

Näyttää toimivan nykyisin suorastaan ihailtavasti, kiihtyvällä tahdilla, pahoinvoinnin lisääntynessä ja kaikenlaisten siitä verensä imevien hyötyjien statuksen ja merkityksen kasvaessa samaa vauhtia.

http://aspergerinfo.foorumi.org/viewtopic.php?f=81&t=329#p1020

Vuonna 2014 tai 2013 oli suomenkielisessä tiedelehdessä hyvä artikkeli joka mielestäni kertoo oleellisimman faktan tämän hetkisistä masennuslääkkeistä:
Testissä oli saatu hiiret puolisokeaksi (en muista miten).
Sen jälkeen hiiret jaettiin kahteen ryhmään: "lumeryhmälle" ei tehty muuta kuin poistettiin side sokeutetulta silmältä. Sokeutus oli kuitenkin pysyvä ja ne jatkoivat paremman silmän käyttämistä.
Toiselle ryhmälle annettiin taas masennuslääkettä ja lääke paransi hiirien silmät eli ne kaikki alkoivat käyttää molempia silmiään tasavertaisesti.
Tiedelehdessä ei kerrottu mitä tämä uutinen tarkoitti, mutta minulle tulkinta oli selvä: masennuslääke parantaa fyysisen ongelman ja sen jälkeen henkilön itsensä on mahdollista parantaa itsensä psykologisesti. Osa ihmisistä tekee sen automaattisesti, ja osa heistä taas tarvitsee psykologia, keskustelukumppania tai jotain muuta apua onnistumiseen.
Jos lääkettä annetaan väärään diagnoosiin eli vaikkapa läheisen sukulaisen kuoleman suremiseen, niin lääkkeestä ei ole apua: ongelma ei ole fyysinen vaan henkinen, joten lääke ei tehoa siihen. Ja tällaisia tapauksia varmastikin on runsaasti. En lähde arvaamaan prosenttimääriä, koska tunnen vain itseni.
Minulla taas lääkkeet selvästi auttavat ja kun lääkkeet tehoavat vointini paranee. Omalla kohdallani ongelmana on se että niiden teho loppuu puolen vuoden tai parin vuoden päästä ja pitää etsiä uusi lääke. Nyt parhaimmat lääkkeet on käyty läpi, joten tarkoituksena on aloittaa niiden kierrätys puolen vuoden välein ja katsoa jos en tulisi silloin resistanssiksi niille enää.

Tämä oli siis *tärkein* tehovaikutus. Muitakin on ongelmista riippuen: jos ei voi nukahtaa niin siihen auttaa osa lääkkeistä. Jos energia ei riitä kuten minulla niin siihen auttaa myös osa lääkkeistä.

Se että lääkkeet eivät toimi sinulla kertoo sen että olet joko saanut väärää lääkettä tai sinä et tarvitse lääkettä ongelmiisi. Se EI kerro sitä että johtopäätöksesi pätee kaikkiin muihinkin.