Sairauden ja kuoleman pelko

Joskus se kuitenkin tapahtuu, elä sitä ennen äläkä tuhlaa aikaa sen pelkäämiseen.

Hei!

Helpottavaa kuulla etten ole ainoa, jolla on tuollaisia pelkoja.

Minulla myös todella pahoja pelko-oireita. Taustalla synnynnäinen sydänvika ja aina kun tulee lisälyöntejä pelkään, että nyt on jotain pahempaa. Pelkään myös muita sairauksia ; syöpää, aivoinfarktia jne. Isän kuoleman jälkeen 2004 aloin oireilemaan ja tilanne kärjistyi lopulta siihen, että tarkkailin itseäni kokoajan enkä lopulta uskaltanut edes nousta sängystä kun pelästyin pulssin kohoamista. Paniikkikohtauksia oli tuolloin usein. Äidillä ja siskollani on diagnosoitu paniikkihäiriö. Kävin pari kertaa psykologilla ja olin kesän tekemättä mitään ja oireet menivät ohi ilman lääkitystä.

Viime kesänä aloin saada taas outoja oireita ja aloin tarkkailemaan itseäni. Sain silloin tällöin lieviä paniikkikohtauksia, mutta syksyllä tilanne paheni. Sain sieni-infektion suuhun ja käskettiin mennä verikokeisiin, kun aikuisilla taustalla lähes aina joku muu sairaus. Verikokeissa valkosolut olivat hieman koholla ja aloin taas kuvitella sairastavani vaikka mitä. Tästä alkoi taas paniikkikohtauskierre. Uusintakokeissa valkosolujen erittelyssä oli jotain outoa ja lääkäri sanoi, että mononukleoosin jälkitilaksi epäilee (minulla ei ole ollut mononukleoosia) ja immuniteetti on heikentynyt. Menin täysin paniikkiin ja olin varma, että jos nyt saan jonkun perus flunssan kuolen varmaan siihenkin. Pulssi oli reilu 100 kokoajan ja hirveä stressitila päällä eikä mihinkään pysty keskittymään.

Eilen kävin taas verikokeissa (tällä kertaa aamulla syömättä niinkuin kuuluisi) ja tänään lääkärissä ja nyt kaikki valkosoluarvot oli kunnossa.
Laihduin tuossa stressin vuoksi 5 kiloa ja aliravitsemus varmasti vielä pahensi pelkotiloja.

Nyt pitäisi alkaa kerätä painoa takaisin ja alkaa uskomaan, ettei kannata pelätä turhaan. Onhan se tyhmää elää vain pelätäkseen kuolemaa tai sairauksia, mutta ainakaan minä en kertakaikkiaan voinut peloilleni mitään. Yritin kyllä aina keskittyä johonkin muuhun, mutta huomasin pian ajattelevani taas liika oireitani ja tarkkailevani itseäni.

Toivottasti pääset eroon peloistasi :)

Sama vaiva, tämä on ihan kauheaa ja tosi kuluttavaa. Oon parin viime vuoden aikana ravannut lääkärissä milloin mistäkin luulosairauksistani. Pahimmillaan sain paniikkikohtauksia lähes päivittäin ja nämä liittyi aina siihen että tarkkailin kehoani,kuvittelin että nyt mulla on veritulppa jalassa, aivoverenvuoto, sydänkohtaus tms. Sitten alkaa paniikkioireet ja ne johtaa usein paniikkikohtaukseen.
Aloitettuani Cipralexin (10mg->15mg) oireet pysyivät hallinnassa muutaman kuukauden, mutta palasivat, psykoterapia auttoi, sen loputtua oon taas mennyt huonompaan. Lääkkeistä ei ole enää juuri apua, pitäisikin varata lääkäri asian takia.

Periaatteessa tiedän että "oireeni" johtuvat mielen asioista ja että sydämentykytykset jne. on paniikkia eikä sydänkohtausta, mutta silti pelottaa ihan älyttömästi että on joku sairaskohtaus päällä. Mua onneksi sentään rauhoittaa tälläset vertaiskokemukset vaikkapa netistä luettuna, sekä kirjoittaminen jollekulle. Asiasta puhuminen on hankalaa; en oikein osaa sanoa ääneen sillä hetkellä että nyt mua pelottaa ja panikoin.