Sähköhoito- viimeinen ratkaisu?

asiasta on jo vanha ketju täällä olemassa.

Ketjuja aiheesta on useampia eri mielenterveysaiheisilla osioilla, kannattaa etsiä haulla. Tässä yksi tuore ketju, jossa itsekin kerron kokemuksistani:

http://keskustelu.suomi24.fi/node/8859355

Jos masennus ei reagoi lääkkeisiin kunnolla, on on kroonistunut tai haittaa elämää huomattavasti ja lääkäri suosittelee ECT-hoitoa, kannattaa asiaa ainakin harkita vakavasti. Samalla kuitenkin kannattaa punnita asiaa huolellisesti ennen päätöksen tekemistä, kysellä lääkäriltä mieleen tulevia asioita jne.

Itse hoitoa tai oloa välittömästi sen jälkeen ei kannata pelätä. Se tehdään anestesiassa, ei tunnu miltään ja olo sen jälkeen on korkeintaan vähän sekava. Itse olin täysin toimintakykyinen ja virkeä hoidon jälkeen ja olisin halunnut mennä heti syömään, mutta pari tuntia pitää paastota, koska siitä saattaa tulla pahoinvointia. Hoito voi myös aiheuttaa niskakipuja, jota varten voi pyytää anestesiologilta lihasrelaksanttia.

Mä kokeilin yli 40 lääkettä. Mikään ei auttanut. Viimeisinä vaihtoehtoina oli litium, haldol ja sähköhoito. Litium aloitettiin ja se auttoi sen verran, etten enää vapissu tuskissani. Kestin sitten naama irvessä sitä oloa. Lopulta aika auttoi. Episodi kesti kuusi vuotta.

Oletko kokeillut litiumia? Sitä käytetään lääkeresistenteissä masennuksissa.

Olo ei tuntunut mitenkään omituiselta. Arvelen, että siinä toimenpiteessä käytetty nukutus vaikutti enemmän kuin itse sähköisku. Nukutuskaan ei ole varsinainen yleisanestesia, jota käytetään leikkauksissa, vaan kevyempi eikä kestä kuin hetken.

Tein itselleni selväksi, etten ennen ECT:tä paina mieleeni mitään, en vaihtele salasanoja enkä muuta sellaista, koska lähimuistiin sillä voi olla vaikutusta. Hoitaja on tässä tukena.

Mutta joo, kyllä se auttoi, tuntui mahtavalta, kun oli jotain, joka auttoi paljon paremmin kuin mitkään lääkkeet ilman lääkkeiden sivuvaikutuksia. Olen saanut sähköä kuurina sairaalassa ollessani. Ei sitä pelätä kannata.

Kiitos vastauksista :)

ja huhumpapapaa: en ole kokeillut, enköhän ensi viikolla ylilääkärin juttusilla ole, kysäisempä asiaa!

No minä kävin siinä neljä kertaa ja sitten kieltäydyin menemästä enää, koska se oli liian hirveää. Siinä oli melko paljolti sellaisia asioita joista minulle ei oltu kerrottu etukäteen vaikka olin pyytänyt että minulle kerrottaisiin kaikki mahdollinen.

Esim. se tuli yllätyksenä että nukutusaineen laittaminen käsivarteen sattui aivan hirveästi. Jälkeenpäin kävi myös ilmi että nukutuksen aikana minulle oli laitettu hengitysputki, josta ei oltu kerrottu etukäteen. Kerran nukutuksen yhteydessä en äkkiä pystynyt hengittämään enkä myöskään pystynyt liikkumaan niin että olisin voinut jotenkin ilmoittaa siitä että kaikki ei ollut kunnossa. Kun jälkeenpäin itkin heräämössä, minun käskettiin olla hiljaa koska säikytän muut potilaat. Lisäksi hoitoa edeltävänä päivänä ei saa ottaa bentsoja klo 14 jälkeen ja se oli minulle aika hankalaa/pelottavaa, kun on taipumusta noihin paniikkikohtauksiin. Aamulla ennen hoitoa ei saa syödä eikä ottaa lääkkeitä ennen hoitoa mutta sitten käytännössä täytyi usein odottaa jonnekin puoleenpäivään että sinne pääsi, kun ulkopuolelta tulevilla potilailla on ajat ensin ja osastopotilaat pääsevät sitten kun sattuu olemaan aikaa. Hoidon jälkeen leukoihin koski niin ettei pystynyt syömään kuin vasta illalla ja muutenkin huono olo. Periaatteessa sähköhoidon säännöissä sanotaan ettei potilasta saa jättää yksin saman päivän eikä seuraavan päivän aikana, mutta jos menee omaan huoneeseensa niin sopii arvata käykö siellä kukaan hoitaja katsomassa kun eiväthän ne edes tarkasta vuorolistasta että ketkä potilaat ovat heidän vastuullaan.

Koko kokemus oli täysin prsheestä, henkilökunnan suhtautuminen oli ala-arvoista enkä suosittele ko. hoitomuotoa kenellekään. Toisaalta olen nähnyt että yhdelle toiseelle potilaalle siitä oli paljon hyötyä, sairaalaan tullessaan hän ei osannut syödä tai käydä vessassa itse ja hoidon jälkeen hän oli lähes normaali hieman lasittunutta katsetta lukuunottamatta.

Kyllähän siitä muutamankin kerran jälkeen tavallaan hyötyä oli, mutta hoidon haitat olivat minun mielestäni painavammat kuin siitä saadut hyödyt. Ja lisäksi kun se vaikutus ei ole pysyvä, jotkut käyvät maintenance ECT:ssä koko loppuikänsä kerran kuussa. MInä mieluummin kuolen kuin käyn sitä kokemusta enää kertaakaan läpi.