http://en.wikipedia.org/wiki/Ignosticism
Moni on sitä mieltä että ei voim ääritellä itseään ateistiksi vaikka sitä de facto olisi "koska käsitettjä "jumala" ei ole määritelty". Miksi en näe vastaavaa aatesuuntausta sukupuolten suhteen?
Moni on sitä mieltä että ei voim ääritellä itseään ateistiksi vaikka sitä de facto olisi "koska käsitettjä "jumala" ei ole määritelty". Miksi en näe vastaavaa aatesuuntausta sukupuolten suhteen?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Toinen yhtä hyvä ksymys: miksi jotkut määrittelevät itsensä panseksuaaleiksi MUTTA eivät myönnä sukupuolen määrittelemisen mahdottomuutta? Jos nyt ylipäätään on tehnyt sellaisen paradigmanmuutoksen maailmankuvassaan että myöntää että kaikkia ihmisiä ei voi jaotella miehiin ja naisiin, niin miksi pitää takertua silti uskomukseen että jotain absoluuttisia miehiä ja naisia silti kuitenkin olisi olemassa? Miksi ei voi olla johdonmukainen, miksi ei voi viedä ajatusketjuja niiden loogiseen loppuun asti? (Pätee toki muihinkin asioihin, esim. miksi on perustulon kannattajia jotka eivät näe sitä ensimmäisenä askeleena kohti rahatonta yhteiskuntaa eivätkä kannata resurssipohjaista taloutta?)
Kolmas vain osittain liittyvä kysymys: mihin kieli ylipäänsä tarvitsee sanoja joilla ei ole selkeää viittauskohdetta todellisuudessa, joita ei voi minkä tahansa kulttuurin tai lajin edustaja vain katsoa sanakirjasta, jotka voi ymmärtää vain tietyssä kulttuurissa kasvamisen seurauksena? Voiko tällaisten olemassaolosta olla mitään muuta kuin haittaa, esim. tieteellisen keskustelun vaikeuttajana?
Kolmas yhtä hyvä kysymys olisi, että miten ihmeessä sinä jaksat täällä käydä yksinpuheluasi. Eikö sinulla ihan aikuisten oikeesti ole mitään muuta tekemistä?
Ei. Elämäni rajoittuu kaupungin yksiössä istumiseen verhot kiinni josta ainoa ikkuna ulkomaailmaan on tietokoneeni ruutu ja satunnaiset varasteluretket lähisiwaan.
Pakko kysyä mikä on elämän tarkoitus:
a) rikastuttaa entisestään eliittiä, uhrata elämänsä palvelemaan suuryrityksiä, alistua mainosten uhriksi, antaa television orjuuttaa ja ohjata pois totuuden ääreltä ( kasvattaa omat jälkeläiset jatkamaan vallitsevaa ihmisihannetta), tuomita "kerettiläiset"
b) pyrkimys nautintoon, oikeaan yhteisöllisyyteen, auttaa toisia eikä aina pelata omaan pussiin, totuuden etsiminen
Kumpaan näistä kannattaa pyrkiä pyhittämään elämänsä? Kumpi on oikeaa "rikkautta"?
Kulttuuri sumuttaa uskomaan monen tällä tavoin. Ympäröivästä, vahvasta usvaverhosta on vaikeaa murtautua ulos. Siksi kannatan määrittelemään itsensä vain ja ainoastaan itsensä kautta vrt. "ajattelen, siis olen"
Kolmatta kysymystä on mielenkiintoista lähteä lähestymään Hopi-intiaanien kautta. Olisko ollut Tiede-lehti jossa oli taannoin juttua, ettei heidän kielessään ole aikaan viittaavia ilmauksia ja sitten implikoitiin että heidän on ainakin muihin verrattuna helppo omaksua suhteellisuus teoria. Selvää on ainakin se, että kielet (kuten myös ohjelmointikieletkin) asettavat 'teknisiä rajoitteita' ja näin ohjaavat ilmaisua tiettyyn suuntaan. Kieli tukee juuri sitä, että ympäröivä kulttuuri luo tälläisen 'usvaverhon', josta ulos murtautuneet kykenee löytämään uusia näkökulmia ja (ehkä) elegantimpia ratkaisuja.
Joskus aikoinaan yritin rakentaa oman kielen, joka olisi
a) yksinkertainen, elegantti
b) ei mitään poikkeuksia/ poikkeuksen poikkeuksia kieliopissa
c) "loogistaa" aakkoset/ karsia turhia
niin että siinä olisi parhaat puolet erilaisista kielistä. Ruotsi ynnä muut "kauniiksi haukutut" kielet, myös espanja, joissa on sanoilla suvut, puistattaa.
Lojban
Toinen Wow!-signaali, hyvä =)
Perimmäiset ideat, kulttuurievoluutio ja 'usvaverho'
Tässä ajatus, jota olen yrittänyt työstää, voisiko olla asian ytimessä, vai meneekö päin Brinkkalaa?
Alkuun esitän ajatuskokeen: Kuvitellaan tilanne, jossa joukko hyvin nuoria, mutta selviytymään kykeneviä ihmisiä haaksirikkoutuu autiosaarelle. He eivät ole käyneet mitään kouluja, he ovat olleet orpoja lähes koko ikänsä ja kasvaneet laitoksessa (jossa on huolehdittu vain perustarpeista), heillä ei ole meidän näkökulmasta 'arvomaailmaa', ainoastaan ns. selviytymisvietti, joka ohjaa toimintaa.
Tuhannen taalan kysymys: Millainen kulttuuri, roolit ym. itsestäänselvinä pitämämme käsitteet/rakenteet tuolle autiosaarelle kehittyy?
Kulttuurin ja näiden rakenteiden syntyminen on kuin kemiallinen reaktio: tulos riippuu alkuaineista, olosuhteista, nopeuteen vaikuttaa katalyytit. Alkuaineilla on protonit, neutronit ja elektronit. Ihmisillä on näille vastineet (ne ovat universaaleja ideoita, jotka ovat olemassa riippumatta kulttuurista). Väittäisin, että jokainen on luonnostaan (lue: ilman opittuja malleja):
i) anarkisti
ii) ateisti
iii) aseksuaali
Fyysisesti (täysin kärjistäen) jokin mekanismi x (=biologinen evoluutio?), jakaa yksilöt hedelmöittäjiin ja hedelmöitettäviin ( intereihin)
Kaikki muu rakentuu näiden päälle, rakentumista ylläpitää edeltäneiltä sukupolvilta perityt 'normit' ja aiempi kulttuuri. Normit muodostavat kulttuurin DNA:n. Soluja ovat yksilöt jne jne. Kulttuuri on ikäänkuin hyperorganismi. Konstruktio menee näin:
i) => "mahdollinen valtio"
ii) => "mahdolliset jumala(t)"
iii) => "mahdollinen suuntautuminen"
Nämä konstruktiot ovat aiemmin mainitsemani usvaverho. Yksilöt jotka murtautuvat niistä ulos aiheuttavat pieniä muutoksia kulttuurin DNA:han ja näin evoluutio-opin mukaan muotoutuu hitaasti uusia kulttuurillisia "lajeja"
Tässä näin alkuun, vielä hieman keskeneräistä "teoriaa". Kohta liitetään tähän transsukupuolisuus ja katsotaan millainen kemiallinen reaktio saadaan aikaan.
PS: En usko, että minulla on (vielä?) skitsofreniaa ;D
Ei todellakaan ole niin että jokainen tai edes suuri vähemmistö olisi luonnostaan aseksuaalinen - jos seksuaalisuutta pitää kokonaan jonain opittuna mallina, niin sitten ollaan kyllä todella metsässä ihmiskäsitysten ja teorioiden kanssa. Halut, vaistot, kiihottuminen ja tietynlaisen kauneuden suosiminen on meissä olemassa syntymästä lähtien; hetero/homojaottelut, fetissit ym. ovat sitten jotain ihan muuta, mutta eivät ne seksuaalisuudesta tee ilmiötä joka opittaisiin.
Enkä usko että jokainen olisi luonnostaan ateisti, vaan todennäköisemmin agnostikko. Eivät he tiedä tai ole kuulleet mistään suuremman voiman olemassaolosta, mutta joku saattaa olemassaoloaan pohtiessa päätyä siihen, että ehkä on joku suurempi voima tai olemus tms. Se ettei ota kantaa tai mieti asiaa on kuitenkin enemmän agnostisuutta kuin ateismia.
Sitä en kiistä etteikö haluja, vaistoja, kiihottumista, kauneudensuosimista ym. seikkoja olisi olemassa, päinvastoin, ne ovat juuri menetelmiä jotka selviytymisvietti juuri tarjoaa yksilöille. Kuten fyysisissäkin perusominaisuuksissa, myös henkisissä on monenlaista variaatiota.
Näen aseksuaalisuuden kuitenkin neutraalina ja stabiilina luonnontilana, johon ei liity mitään oletuksia relaatioista yksilöiden välillä.
Kun aseksuaalisuus laajennetaan seksuaalisuudeksi, tulee mukaan muidenkin mainitsemieni konstruktiojen vuorovaikutukset. Niin sanotusti "Ei kahta ilman kolmatta/kolmion viimeisen sivun määrittää 2 muuta". Jotta seksuaalisuudesta päästäisiin puhumaan eksaktisti, olisi ensin tarkasteltava mm. millaiset roolit tuohon em. fyysiseen jakoon kehittyy. Jatkan teoretisointia..
Ateismista.. Teistiseen näkemykseen päädytään kun halutaan liittää esimerkiksi tuo mainitsemasi suurempi voima tai olemus osaksi maailmankatsomusta. Se pohdiskelu on juuri konstruktio. "Jumallinen entiteetti" on eräs elementti, joka rakennetaan, jumalattomalle perustalle, ateismille. Sille on olemassa olosuhteista riippuva kysyntä.
Nimellisesti ainakin, ihmiset ovat ateisteja tai teisteja. Ajattelemattomuus/kantaa ottamattomuus ei käsittääkseni poista yksilöä tästä asetelmasta, ne ovat eräitä, vaihtoehtoisia tapoja suhtautua.
Koko maailmankatsomus on oikeastaan konstruktio, olipa siinä jumalaa tai ei. Tiettyille osa alueille voi antaa enemmän painoarvoa, se on yksilökohtaista (=henkistä variaatiota)
South Parkissa oli jakso jossa tulevaisuuden utopia-ateistit sotivat siitä, miksi ateisteja pitäisi kutsua. Ei mennä siihen jooko. Sukupuolten kanssa on transskenessä jo menty.