Miksi ihmiset kyylää?

Suomessa tuijotetaan todella sumeilematta kaikkia miten tahansa massasta poikkeavia. Ja omalla asuinseudullani tuntuu että ihan kaikkia tuijotetaan ylipäätään. Siskoni on sairaanhoitaja palvelutalossa, jossa on muun muassa kehitysvammaisia ja kun he liikkuvat jossain julkisesti, ihmiset jäävät kirjaimellisesti suu auki tuijottamaan.

Kaikki poikkeavat pitäisi ilmeisesti sulkea piiloon laitoksiin normaalien ihmisten mielenrauhaa järkyttämästä.

Toivottavasti pahimmat pällistelijät päätyvät syystä tai toisesta poikkeaviksi jossain vaiheessa elämäänsä.

Olen huomannut ihan saman. Ja mitä pienempi paikkakunta, sitä enemmän ihmiset käyttäytyvät kuin eivät olisi ennen toisia ihmisiä nähneet. Kaupungissa josta olen kotoisin riitti kun esim. oli vähän tavallisesta poikkeava hiusten väri niin mammat oikein pysähtyi kadulla toljottamaan. Tai junassa kun juttelin rauhallisesti ystäväni kanssa niin häntä tuijotettiin ihan häpeilemättä, koska hänen ääni ei sovi yhteen hänen ulkonäkönsä kanssa, kuinka hämmentävää se voikaan olla joidenkin mielestä. Yleensä keski-ikäiset naiset tuijottavat pahiten. Eikä auta vaikka heitä tuijottaa takaisin, eivät silti tiedosta omaa käyttäytymistään. En ole itse kauheasti joutunut tämän tuijottelun kohteeksi, koska olen niin massaan sulautuva harmaavarpunen, mutta olen ärsyyntynyt siitä muiden ihmisten puolesta. Jos ihminen ei sovi valmiisiin kaavoihin niin on muka oikeus toljottaa järkytyksestä. Se kertoo vain ahdasmielisyydestä ja tiedostamattomuudesta.

Hyvä tapa halveksivasti tuijottelijoita kohtaan on näyttää vaikka kieltä, tai muuten ilmaista oma mielipide loukkaavasta toiminnasta.
Keskisormea voi myös näyttää,jos tollottaja ei muuten hoksaa olevansa "väärällä alueella".

Keski-Suomessa ihan minkä tahansa tuijottaminen kuuluu kansanluonteeseen.

Multa joku noin 17-19 vuotias jätkä kysyi bussissa että " Mitä kyyläät?"

Arvatkaas mitä tein ? Vedin samantien turpaan!

Mä katselen ketä mä itse haluan ja juuri niin pitkään kun haluan, eikä multa ole turvallista kysellä asiasta yhtään mitään.

tiukka peppu-sopivattisut hyväroppa.tummapitkätukka.mihin kohti pitäis kyylätä

Itse tykkään katsella ihmisiä olivat sitten minkälaisia tahansa. Minusta jokainen ihminen on mielenkiintoinen ja katseeni ei ole asenteellinen vaan tutkiva.
Ymmärrän kyllä, että kaikki eivät siitä pidä, mutta katseeni hakeutuu ihmisiin automaattisesti usein itseni tajuamatta.
Olen huomannut, että jos ihmisessä on jotain suuresti "tavallisuudesta poikkeavaa" he itse käsittävät katseeni heti asenteelliseksi ja että tuijotan heidän erilaisuuttaan muka paheksuvasti.
Sellaista ns. normaalia ihmistä ei olekkaan, jossa ei olisi mitään erikoista katsottavaa. Ja jos onkin niin on aika surullista olla ihminen, joka ei olisi kiinnostava millään tavalla.

Ja tuijotan muita siksi, että mitä helvettiä ne tuijottavat .

Mistä sinä tiedät että sinua tuijotetaan, jos et itse tuijota?

Aaah, minäkin olen jo kyllästynyt tähän. Aina kun joku tuijottaa minua, en voi jättää hänet rauhaan, ennen kuin olen tuijottanut takaisin samalla tavalla. Huh, kun se tutuu hyvältä!! Kannattaa kokeilla!

Olen poikkeuksellisen lihaksikas ja komea. Ärsyttävää silti, että kaikki tuijottaa!

Oho, alkuperäisen teksi kuulosti sellaiselta kuin oma ajatusmaailmani oli pahimman murrosiän pauloissa.

Ihmiset katsovat toisia ihmisiä vaikka heissä ei edes olisi mitään erikoista. Jos ihmisessä on jotain erikoista se katse voi sinne vain osua ja se on oma asiasi tietty miten sen tulkitset. Minusta kertoo kuitenkin enemmän omasta ajatusmaailmastasi, jos koet sen häiritseväksi. Itselläni oli pienestä pitäen tosi paha psoriasis ja se tietty keräsi katseita esim uimarannalla, mutta kun otan sen vain niin että ihmisluonteeseen kuuluu huomion kiinnittäminen poikkeaviin asioihin ei se minua sen kummemmin haittaa. Toisen ihmisen katseesta kun ei usein voi päätellä mitä sen pääkopassa juuri silloin liikkuu jos se ei kerro sulle.

Emme voi kontrolloida muiden katseita, joten olen itse katsonut parhaaksi olla ottamatta siitä isompaa taakkaa elämääni. Kun asuu suurkaupungissa niin siihen tottuu että ihmiset tuijottelevat toisiiaan esim. bussissa kun ei ole muutakaan katsottavaa. Nykyään tietty jotkut näpläävät puhelintaan jatkuvasti, etteivät joudu kohtaamaan ulkomaailmaa.

Itse olen vähän tummempi mutta täysin suomalainen ja pukeidun kuin itse haluan eli en aina niin välitä onko revenneet lenkkarit vai juhlakengät jalassa. Ihmiset ainakin omasta mielesta (ei kaikki) kyttäävät ja joskus se tuntuu ahistavalta. Riippuu ihan millä päällä on, mutta en välitä siitä ja joskus kun oikeen joku kyttää niin niin ajattelen, että perkele katotaan ja katon niin kauvan silmiin että kääntää päänsä ja kertaakaan en ole toiseksi jäänyt siinä tuijotuskisassa:D. Kaikilla ihmisillä ei vain ole kaikki kohillaan näin se vain menee. Ei kannata välittää ns oikealla tavalla mistään mitään.

minä olen 190cm 30v ja vaimoni 151cm ja 25v.
kaikki tuijottaa kokoajan. emännältä alkaa jo pinna palaa tuijottamiseen joten hän on jo alkanut tiuskia ihmisille että miksi pitää tuijottaa??
kokoero kai se on.

Mulla on talo täynnä kyyliä. Mä tulin rapusta pihalle pyörän kanssa niin yks kyylä oli menossa viereiseen rappuun käänty ympäri ja rupes toljottamaan samaan aikaan tarkistin reppuani. Sen jälkeen kyylä käveli toiselle rapulle ja koko ajan toljotti. Kun pääs ovelle käänty siinä ja jäi siihen oven väliin kattomaan kun menin ohi. Mietin vaan että eikö yhtään hävetä ja varsinkin se oven väliin jääminen? Mä nään sut koko ajan hiton vajukki!

Kyllä se niin on että ihminen on luulotautinen jos hänen mielestään toiset kyylää silloin pitäis hakeutua hoitoon että sais asianmukaisen lääkityksen.Eihän katsomisessa mitään pahaa ole itse en ainakaan edes huomaa töllötetäänkö minua.Siis lääkitys kuntoon.

Olen itsekin sosiaalisestirajoittunut ja viestisi saa minun nyt vielä vammaisemmaksi yleisillä paikoilla. Miten saan katsoa, jos katsomatta jättäminenkin on väärin?

Katson komeita, kauniita ja muuten mielenkiintoisia ihmisiä. Muut yritän huomioida jotenkin. Ikävää että jotkut viitsivät ikävällä tavalla katsoa, se ei ole hyvä.

Pieni maa ja omituiset ihmiset. Prahassakin on asiat paremmin ja ystävällisempää

Jos et itse mulkoile muita, niin mistä voit edes tietää, mulkoilevatko muut sinua?

Itse en kiinnitä huomiota tuntemattomiin.

Jos katsoo se on huono asia ja jos ei katso sekin on huono asia.
Miten sitä pitäisi sitten olla?

Turha kyylääminen ja selän takana jauhaminen pois.
Tällaisillä ihmisillä, jotka ed. mainittua tekee, on todella surkea elämä itsellään.

Oma kokemus: ihan tavallinen ohimennen vilkaisu voi aiheuttaa harmia. Kävelin helsingin keskustassa ja suojatiellä vastaan tuli lähi-idästä tai jostain sieltä oleva mies. En tuijottanut vaan vilkaisin vain. Sillä sekunnilla mies työnsi kielensä ulos ja ikäänkuin roikotti sitä. Joku pervo ele vissiin. Eli pää maata kohti vaan. Katsekontakti tulkitaan aina vääriin.

Siinä on freudilaisen psykoanalyysin mukaisesti sellainen anaalivaiheen trauma. Siitä se johtuu.

joo oon laiska enkä jaksanu lukea kaikkia kommentteja joten en tiedä onko näistä jo kirjotettu . Mutta kuitenkin paras tapa vastata epämielyttävään tuijotukseen on mielestäni katsoa tuijottavaa silmiin ilmeettömänä/ happamana , katso kuitenkin tuijottajankin ilme voihan olla että tuijottaja on sinusta kiinnostunut ja sen huomaa jos katsoo tarkkaan :PP

suurella osalla ei ole lainkaan käytöstapoja ja sydämensivistystä.
....
Osuit varmasti asian ytimeen...
Tai siis helpointa on kadota massaan ja kun ei paljo mitää muuta jaksa tehdä niin puolustetaan harmautta, joten dissataan yksilöllisyyttä. Sitähän tuetaan kaikkialla. Jos eroat joukosta, olet ongelmien aiheuttaja eikö niin? Tästä syystä ymmärrät mistä ongelma johtuu ja mikä siihen auttaa... ole itse ymmärtäväinen. :)

En tiedä, mutta pari ihmistä ainakin tiedän jotka tykkää äimäillä kaupungilla, kaupassa jne. Sit on hirveän mukavata arvostella muita...'kato nyt totakin, ja tota ja tota'. En tiedä antaako se sit näille ihmiselle tunteen omasta paremmuudesta vai mikä liene moisen takana?? Olen myös huomannut että valitettavasti vanhemmat ihmiset joskus on suunnattoman uteliaita ja alttiita kyttäämään ohikulkevia jne. Itseä ei jaksa niin kiinnostaa.

Ruma naama kääntää valitettavasti päitä ja herättää ihmetystä, sen olen saanu todistaa vuosien saatossa.

tiällä muaseuvulla jos jiät jottai tuijjottammaan niin se on normaalia mutta tuijjotappas esim helsingissä jottai pitemppään niin se luikertyelloo pois kun ois paskat männy houssuun, tuijjotellaan vuan jatkossai kohan ny ei älyttömän pitkkään jotta sillee..

Pitää kyylätä takaisin, että huomaa sen kyyläyksen. Kokeilepa olla kyyläämättä, niin ei sinua kukaan katso. Ihmiset kiinnittävät huomiota siihen, että tapitat heitä.

Itse jään joskus tuijottamaan vastaantelevia - varsinkin tyylillisesti erilaisia ihmisiä - ihan vain sen takia, että ihminen on minusta kaunis / muuten todella mielenkiintoisen näköinen. En tee tätä pahalla, mutta koska itsekin olen ulkonäöllisesti hyvin paljon normista poikkeava (rokkari/candyraver) ja jos vastaantuleva sattuu olemaan saman tapaista tyylisuuntaa edustava, tulee sitä sitten tarkoituksettomasto tuijotettua.

Haluaisin tähän vain vihjaista näille tarkoituksella erottuville henkilöille ainakin, että itse ne katseet itseensä haetaan räikeällä puvustuksella, eli tuolloin ei ainakaan kannata itkeä, jos porukka jää katsomaan. Ja kaikki eivät välttämättä katso pahalla.

Jos olet mies ja joku mies tuijottaa sinua. Ohje: pyllistä sille miehelle, heteromies ei ainakaan enää uskalla tuijottaa, koska muuten hänet luokiteltaisi homoksi. Tämä toimii.

Jos usein tuntuu, että kaikki kyttää voipi myös alkaa miettimään onko omassa päänupissa kaikki kunnossa. Suurimmaksi osaksi ihmiset eivät niin kovin kiinnostuneita ole muiden olemuksesta, paitti teinit, jotka repii huumoria kaikesta tavallisestakin.

Sopii tähän aiheeseen niin hyvin omat kokemukset menneisyydestä, että on pakko kertoa. On totta että kaikkea normista poikkeavaa tuijotetaan. Usein silloinkin vaikket juuri sillä hetkellä tekisi mitään poikkeavaa tai näyttäisi erilaiselta kuin ns. normaalit ihmiset. Asuin pienellä paikkakunnalla ja olin sairastunut masennukseen. Hakeuduin itse psykiatriseen hoitoon siinä vaiheessa kun itsemurha-ajatukset alkoi liikkua mielessä. Tämä tieto levisi hyvin nopeasti ihmisten tietoon. Sen jälkeen kun sairaalasta lähdin, minua tuijotettiin pitkään, kuiskailtiin ja katsottiin halveksivasti ja huvittuneesti päälle. Tuntui todella ikävältä kun itselleni täysin vieraat ihmiset puhuivat minusta nimelläni kuten "hei, tuossa on tuo * *, se on ollut kuulemma mielisairaalassakin.". Vaikken tehnyt mitään, kunhan esim. olin ostoksilla kaupassa. Se aika sairaala-ajan jälkeen ei todellakaan nopeuttanut toipumistani vaan päin vastoin, aiheutti aluksi voimakasta ahdistuneisuutta. Toivottavasti asenteet muuttuisi Suomessakin edes pikkuhiljaa. Mitään nopeita muutoksia tuskin tapahtuu.

Minä olen alkanut sanoa iloisella äänellä "moi" jos joku kyttää kauan. Menevät hämilleen.

Erilaisen ihmisen tuijottaminen on kyllä (valitettavasti) yleistä myös muualla maailmassa, lukuunottamatta nyt ehkä metropoleja, kuten New York.

Iso osa suomalaisista tuijottaa, vaikkei mitään "poikkeavaa" olisikaan. Jos käyt ruokakaupassa, nin keskimäärin joka toinen mollottaa sinua suu auki. Pahinta on, kun yrität esim. päästä maitohyllystä ottamaan maitoa, niin eiköhän joku ole parkkeerannut kärrynsä hyllyn eteen, eikä väistä ollenkaan, vaan sen sijaan tuijottaa kuin ei olisi ennen ihmistä nähnyt. Tässä suhteessa suomalaisten olisi hyvä opetella käytöstapoja ja unohtaa hetkeksi metsäläiset juurensa (lue: jokainen vastaantulija ei ole verivihollisesi...).

Mummot ja vaarit tuijottaa, kun ei ne pikasilmäyksellä näe tai rekisteröi näkemäänsä. Kun suu pidetään auki, katse hienosäätyy yksityiskohtiin.

Peiliksi heittäytyminen usein herättää nämä valoaukkojensa säätäjät.

Ujona tosiaan ei ole kiva olla ja silloin alkaa ympäristö hämmentämään mielentilaa jossain vaiheessa, mutta pääosin silloin syy on oman ujouden ja ehkä ujo ei ymmärrä että sosiaalisuus tekee todella hyvää oikeitten ihmisten kanssa.
Eli nyt vain hiukan ulkoilmaa ja tutkiskelemaan kenen kanssa haluaa hiukan puhua tai lähestyä tms kaverina ja potkia niitä pois jotka ei miellytä, mutta varovainen ja arka kanattaa kuitenkin olla kuten muutkin ihmiset ovat ilman ujoutta.
Eli vaikka luontoon ja katselemaan vaikka eläimiä ensi töikseen ja sen jälkeen ihmisiä miettimään kuka sopisi kamuksi ihan kaverina.

Kannattaa muistaa että itsekin saatatte syyllistyä tuijottamiseen, sitä ei vain välttämättä huomaa kun seuraa sitä muiden käytöstä.
Itselläni tulee joskus "tuijotettua" ihmisiä jotka näyttävät tutuilta, ovat hyvännäköisiä tai muuten huomiota herättäviä, ja mielestäni se on ihan normaalia.
Typerää kai se tarkoituksella on yrittää näyttää erilaiselta ja sitten valittaa kun se huomataan?

Onko ihmisten pakko aina tuijotella toisiaan melko pitkään aikaan julkisissa paikoissa, (erityisesti Helsingissä tms) kun me pukeudumme jotain erikoisesti esim. Heavy-tyyppiset rannerenkaat tai tytöllä "nuken"-näköiset japanilaisasusteet! Se ei ole meidän ongelmamme, vaan heidän! Asia ei siis kuulu heille ollenkaan! Oma vika, jos ihmisillä ei ole semmoiset vaatteet!

Minun pitäisi kai tehdä asialle jotain eli näin; leuhkailen (ja ehkä näytän kieltä ja keskari silmäni eteen) ihmisille ilkeämielisesti tällä tavoin.

"Mitäs te toljotatte? Oletteko kateellisia, kun digikamera ja pankkikortti jäi kotiin? Hah!" (nenä pystyssä virnuillen)

"Olenko minä huono isä ja äiti? Enkö ole ostanut lapselleni tarpeeksi videopelejä, DVD:tä, anime ja mangat sekä kaiken turhan krääsää? Ehkä minun pitäisi tästä lähtien hankkia lellipennulle lihavan pankkikortin niin, että Otto-automatti räjähtää kappaleiksi."

>;)>

Joo minäkään en ymmärrä ku muistan ku olin 13-15v niin mua jatkuvasti mulkoiltiin sen takia koska olin tosi ernu. Olen edelleenkin ernu mutta en tiedä miksi mua ei enää mulkoilla.

Mua on myös ennen kiusattukin ja haukuttu rumaksi ja läskiksi ja nykyään oon tosi yksinäinen koska en uskalla mennä puhumaan muille ihmisille vaikka nykyään mua sanotaan kauniiksi ja ne myöntää sen.

Mä en ole edes naamasta muuttunut paitsi olen ajanut kulmakarvat kokonaan pois ja piirtänyt kulmakynällä kauniimmat kulmakarvat, mutta ei mun kulmakarvatkaan oo muuttanut minun naamaa.

Oliko tämä jotain huonoa onnea ku mua haukuttiin rumaksi tai miten se on mahdollista että mua nykyään sanotaan kauniiksi ja ne ihan myöntää sen. Jopa monet jätkätkin ovat mua kattoneet ihailevasti ja 3 jätkää jopa ihastui minuun.

Olen edelleen vähän ylipainoinen mutta en ole mikään läski, mulla on vain vähän vatsaa ja vähän pyöreemmät kasvot, paksummat käsivarret, reidet ja sääret mutta ei nekään ole mitään isokokoisia. Eli en ole isokokoinen.

Kai sitä nyt auttamatta katsoo, jos joku kävelee vaikkapa kurpitsa päässä..

Ihmiset kyylää kateudesta, tai vahingonilosta, siis suomalaiset mulkerot.

Voivoioioi.....

Tässä iässä on jo aivan mukava kun katsotaan.....joskus jopa sanotaan jotain näkemästään....

Olen täysin samaa mieltä aloittajan kanssa!

Itse olen aika persoonallinen nuori mies ja pukeudun myös oman tyylini mukaan. Kyllä sitä silloin tuulipukukansan edustajat kyyläilee ja tuijoittelee ihan häpeilemättä. Joskus on tullut myös niitä "ootko joku homo?"-huutoja juopuneilta Matti Meikäläisiltä. On se kyllä hiton ärsyttävää. Onko kyylääjillä oikeasti joku vamma päässä ja käytöstavat unohtuneet?! Kun pitää jokaista vähänkin massasta erottuvaa tuijotella monttu auki kuin mikäkin typerys. Eikä ole kovin kiva esimerkiksi odottaa bussia kun vieressä seisoo joku kyylä joka tuijottaa sua jatkuvasti.

Pahimpiä kyylääjiä ovat mun kokemukseni mukaan keski-ikäiset ja vanhukset. Nuoret on usein paljon parempia tässä asiassa, heidän päihinsä taitaa mahtua ajatus siitä etteivät kaikki käyttäydy ja näytä samalta kuin itse. Suosittelisin ikääntyneemmänkin väestön ottamaan mallia!

En tiedä tuijottaako ihmiset vai tuntuuko siltä. Kannattaa tuijottaa takaisin tiukasti.
Itse olen pullukka lyhyt nainen.
En koe että Suomessa tuijotettaisiin. Aasiassa sellaisissa maissa liikkuessani joissa ei turismi vielä ollut hurjan yleistä,
todella tuijotettiin, osoiteltiin, puhjettiin ihmettelemään ja nauramaan kuin tällainen "vaaleanpunainen possun näköinen" ilmestyi näköpiiriin. Mitäs tuosta, pikkuisen vilkutin takaisin. Ja kun muutaman vuoden ikäinen tyttö kauhistui ihan suunniltaan nähdessäni minut se jo kirvoitti minultakin hymyn, tytön isosisko hymyili hieman pahoittelevasti.
Julkkiksista tuntuu varmaan kaamealta kun kaikki koko ajan tuijottaa.

Vedoten tuijotteleviin mummoihin. Jos he tuijottavat pinkkitukkaista poikaa jolla on kehonmuokkaus niin onko se kumma kun tuon mummon nuoruudessa sellaista ei ollut olemassakaan? Jos täna päivänä Marsista tipahtaa avaruusolento kadulle niin voitko sanoa ettet tuijottaisi kun et ole tottunut sellaista ennen näkemään vaan kävelisitkö muina miehinä ohi?

Itse myönnän rehellisesti että jos näen jotain mitä en ole tottunut normaalisti näkemään niin varmasti tuijotan. Se on reaktio mille en voi mitään ja omalla tavallaan tapa ottaa tuosta asiasta lisää selvää, eikä tarkoita mitään pahaa.

Yleisesti ottaen on outoa että pelkkä tuijotus on monelle niin suuri loukkaus, se on kuitenkin pelkkää katsomista. Tietenkin vaikka sairaan ihmisen tuijottaminen voi olla tökeröä koska kukaan ei ole vapaaehtoisesti vaikka yksijalkainen ja heitä itseäänkin voi usein tuo terveyden tila vaivata. Usein heitäkään ei kuitenkaan katsota paheksuvasti.
Mutta jos vapaaehtoisesti vaikka pukeutuu outoihin vaatteisiin ja ihmiset katsovat niin onko se nyt syy vetää herne nenään? Onhan sillekin joku syy oltava miksi nuo ihmiset haluavat näyttää niin massasta poikkeavalta.

En ymmärrä yhtään..
Jos ei pidä tuijotuksesta, miksi pukeutua huomiota herättävällä tavalla..

Huomaat toljotuksen vain jos toljotat itse, HÖH!

Istun usein kahvilassa ja katselen ikkunasta kadulla kulkevia ihmisiä. En ole ajatellut, että se voisi loukata ketään. Minusta on vain niin hauska pysähtyä ja seurata kun maailma jatkaa pyörimistään muurahaiskeon tavoin. En tarkoita siis mitenkään paheksuen tai tuomitsevasti katsella, vaan mietin että minnekköhän muut ovat menossa ja mitä heillä on mielessään. Joskus viereen saattaa istahtaa joku ja sitten juttelemme niitä näitä maailman menosta :)

Joo, Suomessa todellakin ihmiset kyylää. Kokemukseni mukaan usein pienemmillä paikkakunnilla kyylätään paljon enemmän kuin isommissa kaupungeissa, ja se on aika omituista. Esimerkiksi itse asun tällaisessa pienessä paikassa, niin jopa jos kävelet kävelytiellä, vastaan tulevat autoilijat ja kävelijät vahtaa tosi vihaisen näköisenä. Mä en edes ole mitenkään poikkeavan näköinen, käytän yleensä mustia vaatteita, huppareita ja sen sellaisia. Kaikkein parasta oli kyllä, kun kävelin kerran sitten täällä kotipaikkakuntani keskustassa, mulla oli päällä lökärit, huppari ja semmonen lyhyt takki, ja kankainen olkalaukku. Satoi helvetisti lunta ja tuuli, niin mulla oli huppu sitten päässä. Mua vastaan käveli äiti ja poika. Kun ne oli tulossa mun kohdalle, se äiti veti sen lapsensa ihan kiinni itteensä ja vahtas mua aivan helvetin vihaisen näköisenä.. Kun ne oli menny ohi, kuulin kun se rupesi selostamaan sille ipanalleen jotain "tuon näköisistä ihmisistä" :DD Olin mielessäni että "mitä vittua" ja olisi tehnyt mieli mennä vähön juttelemaan sille ämmälle. Mutta juu, tuommosta menoa täällä :D

itsetunto kuntoon ja hymyilet. eihän katse tapa ketään

Ihmettelen itsekin samaa usein, viimeksi tänään. Hyvä, että joku rohkeasti nostaa kissan pöydälle! On erittäin epäkohteliasta ja ÄRSYTTÄVÄÄ kun joku tuijottaa!!! Ei se mitään jos vilkaisee, sehän on vain luonnollista, eihän tuolla voi silmät kiinnikään kulkea. Mutta on todella häiritsevää kun tuntee ja näkee sivusilmällä tuijotuksen. Aloittaja puhui oman tilan antamisesta ja siitähän tässä on juurikin kyse. On vaivaannuttavaa kun joku tarkkailee jokaista liikettäsi, sen sijaan että antaisi toisen olla ja elää kuten haluaa.

Tällaisissa tilanteissa saatan itse vilkaista takaisin, jolloin tuijottaja jää rysän päältä kiinni... ja usein nolostuneena kääntää katseen pois. Toimii yleensä, kannattaa testata : ) Ei kaikkea tarvitse sietää!

Mulla kans oli semmonen tapaus että laitoin joulun jälkeen papeleotit päähän, ja aamulla oli semmonen vähän clownimainen tukka :D enpä välittänyt vaan pidin söpönä ja lähdin kaupungille. Enemmän katseita sain kuin normaalisti, mut se, et joku nainen sano mun kohdalla häpeilemättä miehelleen että "kauhee tukka". :D että osaa olla noloa porukkaa. Toki itekki myönnän että arvostelen ihmisiä, eiköhän me kaikki tehdä niin, mut vois olla vähän hienotunteisempi ja sanoa ees niin ettei toinen kuule ? Oli muuten lähellä etten kääntyny ympäri ja kysyny että anteeks mitä.

Aamulla bussikuski kyyläsi 2 sekuntia, kaupassa myyjä kyyläsi samat 2 sekuntia. Kadulla joku tuntematon kyyläsi niin ikään 2 sekuntia. Mikä suomalaisia vaivaa? Miksi kyylätään 2 sekuntia, eikö sekunti riitä??

Ärsyttävää kiusaamista ja alentavaa tuijotusta. Pitäkää aurinkolaseja jos se silmien pitäminen kadun pinnassa on niin vaikeaa!

Hemmetin kyylääjät, lopettakaa se kyylääminen!

True shit !(y)

Minua ei haittaa tuijottaminen, paitsi silloin, kun se on jotenkin vinksahtanutta. Olin yhtenä kesänä töissä Itä-Suomen seudulla ja siellä oli työkaverina semmonen outo nainen, joka tuijotti minua herkeämättä elukkamaisilla silmillään. Siis todella semmonen pelottava suden katse silmissään tuijotti, niin kuin olisi hetkenä minä hyvänsä käymässä kimppuuni. Mitään ei sanonut koko kesänä, mutta aina se jäätävä mulkoilu. No, päättelen, että se johtui siitä, kun en ole ihan tavallisen näköinen mies, vaan semmonen jota uusnatsit vetelee mielellään turpaan. Ilmeisesti hän oli sitten joku kansallismielinen tai mikä lie luonnevikainen, joka halusi osoittaa mieltään minua vastaan, kun olen jokin piiperö mielestään.

Miustakin tuijottelu on tosi outoa. Mulle ainakin lapsena opetettu, ettei vieraitten matkaan lähetä, niitä ei osotella eikä tuijotella. Suorastaan ahdistavaa kun kuljet vaikka aurinkolasit päässä, niin ihmiset tuijottaa aivan kuin et näkisi sitä tuijotusta aurinkolasien takaa.

Ennen oli kato viideltä saunaan ja kuudelta putkaan, nyt on syksyllä Thaimaahan ja talvella Leville, kun kato kaikki muutkin ja mitä W1ttua?, mihin se oikea aito elämä menikään kun piti elää niinkuin muutkin?!!!.

Tuntuu että Helsingissäkin turistit ja maalaiset tuijottaa estoitta, niinkuin eivät olisi ihmisiä koskaan nähneetkään.

Kaikki jalkakäytävät ovat täynnä ulkomaalaislaumoja ja jos siitä kävelee ohi niin perään tulee rumaa ja kovaäänistä älytöntä & pointitonta mölyämistä ja huutelua, sihahtelulla höystettynä. Teineiltä tulee kikattelua ja supinaa.
Maalaisilta tulee täysin häiriintymätöntä tuijotusta, vaikka katsoisi takaisinkin.
Hakevat ilmeisesti jotain tuijotuskilpailua.

Mulle tosiaan opetettiin lapsena että tuijottaminen ja mölyäminen on epäkohteliasta, tuntuu että nykyisin tuollaiset käytöstavat on unohdettu.
Vieraita ihmisiä tönäistessäkin tulee vain se "oho!" eikä mitään muuta.
Tuijottaminen tuntuu pahenevan jos on väsynyt ja hikinen ja raahaa painavia kasseja/muita kantamuksia. Turha kuvitellakaan kenekään tarjoutuvan auttamaan kantamusten kanssa.

Ja olen siis hillitysti pukeutuva ja kohteliaasti käyttäytyvä, hieman ylipainoinen suomalainen nuori nainen. Ei siis pitäisi olla edes mitään tuijotettavaa.
Mutta joiltain ihmisiltä ilmeisesti puuttuvat vaan käytöstavat ?

Tuo on kyllä niin totta kuin totta voi olla. No, Helsingissä tilanne ei ehkä ole niin ärsyttäsvä monilla pienillä paikkakunnilla, mutta esim. täällä kaakossa Kotka-Hamina-akselilla kyyläämisestä ja kyräilystä on tehty oikein taidetta.
Tässä lähistöllä asustelee yksi oikein outo lintu, kolmeviitonen nainen, pitkä, hoikka ja upeakroppainen kaunotar joka laittaa itsensä aina upeaksi. Kesäsin hän tykkää liikkua varsin keveissä asuissa (ei kuitenkaa missään lutka-kuteissa) ja marketissa ja torilla rumat lihavat persjalkaämmät sekä jotkut äijät jotka tietävät ettei mitään saumoja ole, luovat murhaavia katseita tuohon iloiseen neitokaiseen.

Parempi on vaikka mulkoilla kuin mennä tohottaa näkemättä vastaantulijaa, vaikka se olisi tuttukin. Toiset ovat kuin jotkut stdilaiset erakoituneet susi-ihmiset etteivät he piittaa toisista ihmisistä mitään.

On ihan normaalia sosiaalisuutta, että seurataan katseella kuka missäkin on mitä tekemässä. Ihan normaalia itsesuojeluvaistoa. Eikä siis käytöstapojen puutetta. Muuta tunnevammanen Amerikkaan, jos ihmisten katseet sua häiritsee, olet liian sairas tänne Suomeen.

Minulla on tapana kulkea paljain jaloin sepalus auki, joskus Jormakin sieltä hieman pilkottaen kadulla.
Talvellakaan en käytä kuin T-paitaa rasvatun ylävartaloni peittona.
Hiukset ovat leikattu alueittain kaljuksi päässä 8 pitempää hiuskohtaa jotka olen värjännyt erivärisiksi ja pidän leteillä. Lisäksi joikaan ja puhisen, napakka piereskely ahtaissa tiloissa ja jonoissa on tapani hankkia reviiriä.
TUO AHDASMIELINEN, SYRJÄYTYNYT, JUNTTI IHMISSAASTA TUIJOTTAA MINUA !!! Ei hetken rauhaa mulkoilulta ja supatukselta. Säälittävät luuserit, hankikaa elämä!

Olin Porin jazzeilla ja siellä kyyläsi sellainen 5-kymppinen eukko. Samanlaista kyyläystä olen havainnut myös stadilaisten keskuudessa, jotka ilmeisesti etsivät kohdetta vihalleen.

Mikä ero on epämiellyttävällä kyyläämisellä ja kiinnostuneella katseella? Ihmismassasta poikkeava yksilö voi myös virittää lähimmäiseen miellyttävän mielialan - tosin ehkä kateellisenkin: tuo uskaltaa! Mielestäni huomion kiinnittäminen ja kiinnittyminen erilaiseen olemukseen ei ole yhtä kuin kyyläys tai edes kyttäys. Katseen sävy tietysti kertoo paljon: vihamielinen? torjuva? huvittunut?
Meitä on opetettu välttämään tuijottamasta poikkeavia ihmisiä, kuten liikuntarajoitteisia tai näkyvästi neurologisesti tai psyykkisesti sairaita lähimmäisiä. Mutta eikö heitä saisi katsoa ns. toiseen kertaan edes silloin, jos katsojan huomio kiinnittyy heidän olemuksessaan myös vallan muuhun piirteeseen kuin vammaan? Ja miltä katseen kohteesta tuntuu, jos katsoja ensin hetken tuijottaa ja sitten, käytöstavat muistaen, kääntää vikkelästi näkimensä muuhun suuntaan?

Useimmat tuijottajat eivät tarkoita katseellaan mitään pahaa mutta todistetusti ja valitettavasti melkein kaikki sen kohteeksi joutuvat ottavat sen loukkauksena. Miksi? Ettehän te tiedä mitä sen katsojan pään sisällä raksuttaa, ette te tiedä mistä syystä hän teitä tuijottaa. Entä jos hän tuijottaakin teitä ajatellen, "vau onpa upean näköinen ihminen"? Te itse päättelette päänne sisällä että kaikki tuijottavat teitä vihaa täynnä eivätkä hyväksy teitä vaikka oikeasti ehkä max 1% katsojista ajattelevat noin, jos sitäkään ja sekin on prosentti jonka voi huoletta jättää huomiotta. Ihmisille on annettu syntymässä silmät päähän ja jonnekin ne tulee AINA suunnattua, joskus ihmisiin, joskus eläimiin, joskus autoihin, joskus taivaalle. Katsominen on kommunikointi sekä havainnointitapa. Katsomalla voi esim. rohkaista toista. Katsomalla voi osoittaa mielenkiintoa toista ihmistä kohtaan. Katsomalla voi tutkia. Olette itsekin varmasti joskus tuijottaneet muita ihmisiä jostain syystä. Oliko teillä silloin pelkkiä vihantäyteisiä ja halveksuvia ajatuksia pää täynnä? Tällaiset keskustelut ovat 97% tekopyhiä. Kaikki tuijottavat joskus. Miten te muuten tietäisitte että teitä tuijotetaan? Koska itsekin havainnoitte ympärillänne olevaa maailmaa, harva teistä on niin välinpitämätön että kulkisi laput silmillä. Hiiltykää tuijotteluvasta vasta sitten jos siihen sisältyy konkreettista kontaktia, vaikka loukkaavaa huutelua.
Itse olen tatuoitu ja minua usein katsotaan mutta katson myös itse ympärilläni olevia ihmisiä sekä tapahtuvia asioita joten onko minulla oikeutta valittaa, että minua katsotaan? Ei ole koska olen normaali ihminen ja teen sitä itsekin.

Useimmat tuijottajat eivät tarkoita katseellaan mitään pahaa mutta todistetusti ja valitettavasti melkein kaikki sen kohteeksi joutuvat ottavat sen loukkauksena. Miksi? Ettehän te tiedä mitä sen katsojan pään sisällä raksuttaa, ette te tiedä mistä syystä hän teitä tuijottaa. Entä jos hän tuijottaakin teitä ajatellen, "vau onpa upean näköinen ihminen"? Te itse päättelette päänne sisällä että kaikki tuijottavat teitä vihaa täynnä eivätkä hyväksy teitä vaikka oikeasti ehkä max 1% katsojista ajattelevat noin, jos sitäkään ja sekin on prosentti jonka voi huoletta jättää huomiotta. Ihmisille on annettu syntymässä silmät päähän ja jonnekin ne tulee AINA suunnattua, joskus ihmisiin, joskus eläimiin, joskus autoihin, joskus taivaalle. Katsominen on kommunikointi sekä havainnointitapa. Katsomalla voi esim. rohkaista toista. Katsomalla voi osoittaa mielenkiintoa toista ihmistä kohtaan. Katsomalla voi tutkia. Olette itsekin varmasti joskus tuijottaneet muita ihmisiä jostain syystä. Oliko teillä silloin pelkkiä vihantäyteisiä ja halveksuvia ajatuksia pää täynnä? Tällaiset keskustelut ovat 97% tekopyhiä. Kaikki tuijottavat joskus. Miten te muuten tietäisitte että teitä tuijotetaan? Koska itsekin havainnoitte ympärillänne olevaa maailmaa, harva teistä on niin välinpitämätön että kulkisi laput silmillä. Hiiltykää tuijotteluvasta vasta sitten jos siihen sisältyy konkreettista kontaktia, vaikka loukkaavaa huutelua.
Itse olen tatuoitu ja minua usein katsotaan mutta katson myös itse ympärilläni olevia ihmisiä sekä tapahtuvia asioita joten onko minulla oikeutta valittaa, että minua katsotaan? Ei ole koska olen normaali ihminen ja teen sitä itsekin.

Kuinka moni teistä katseiden kohteeksi joutuneista osaa lukea niiden katsojien ajatukset ja voi 100% käsi sydämmellä sanoa että kaikki vihaavat minua kun olen erilainen?

Suomi on peräpohjola. Täällä on vähän ihmisiä ja ihmisillä halvat huvit.

Kaikki suomalaiset kantaa geeneissään tuppukylä-geeniä: kaikki vähän erikoinen on erittäin erikoista ja kaveriltakin pitää aina kysyä, näkikö sekin sen.

Mitä salattavaa teillä on, katseen pelkääjät?

Katseista kyllä huomaa, mikä on katsojan mieliala ja mielipide katseen kohteesta.
Tuskin kukaan haluaa osakseen samanlaisia katseita mitä joku pultsari saa tuta, sellaisia "sinä et ole minkään arvoinen"-katseita.

Kaikista pahinta on jos koittaa keskittyä vaikka julkisissa kulkuvälineissä omiin juttuihin, lukea tai katsella maisemia kuunnellen musiikkia, ja tuntee jonkun tuijotuksen (ja näkee sen silmäkulmastaan vaikka muualle katsookin) . Sitten vaikka minuutin päästä kääntää katseensa sinne päin ja huomaa että se tyyppi todella tuijottaa. Halveksuvasti, vihamielinen, ylimielinen hymy naamallaan, eikä käännä katsettaan edes silloin vaikka huomasit että hän tuijottaa.
Sitten käännät vihaisena ja loukattuna katseesi taas pois ja oikein tunnet että tuijottelija vaan jatkaa touhuaan. Ja kun nouset jäädäksesi pois, sama ylimielinen paska katselee sinua nenänvarttaan pitkin päästä varpaisiin, joskus jopa tuhahtelee tai pyörittelee silmiään.
KUKAAN ei ansaitse tuollaista käytöstä osakseen!
Se tuntuu helvetin pahalta, varsinkaan jos sille ei ole edes mitään näkyvää syytä!
Ärsyynnykseni alkaa edetä siihen pisteeseen että seuraava tuijottelija saa läimäytyksen naamalleen!
a.k.a jos minun tunteideni huomiointi ei merkitse mitään niin ei kyllä sinunkaan.
The End.

Välillä melkeen naurattaa tää pienen paikkakunnan sakki, itsehän kun olen vähän omissa oloissani viihtyjä niin voe että ku pappat ja mummut ja muut kyylää joskus kaupassa että mikä se siinä, kuuluuko tuo meihin. Kauppajonossakin yks kääpä ihan kääntyi kyyläämään niin että mittailtiin koko skaalalla ylös alas. Itse pidän tommosta kyyläämistä ja tuijottamista äärimmäisen epäkohteliaana ja moukkamaisena käytöksenä ja melkeen teki siinä vittuuntuneena mieli kysyä että MITÄS NÄKYY. Vanhukset ne aina itkemässä miten nuorisolla ei ole käytöstapoja, sitten itse kytätään ja kiilaillaan ja juorutaan, ei tervehditä takasin ja mitä vielä.

Kyyläävien vanhuksien kohdalla asian voi sentään ajatella niin että ovat vaan vanhoja ja seniilejä eikä mistään mitään tajua, mutta nuoremman sakin kyyläilyt tuo enemmän mieleen jotkut alakouluaikaiset kiusaustraumat ja jää vaivaan vähän pahemmin.

huorat tuijottaa

mua tuijotetaan aina ja joka päivä..enkä oo kaunis enkä kovin rumakaa kyllä..hulluja taitaa olla nää kuopiolaiset oulussa ei niin tuijoteltu..oha täällä vähemmän ihmisiä mutta ei tää mikää älyttömän pieni kyläkää ole silti ei saa rauhaa..millanen vittu pitäs olla ettei kukaa katsois kun ei vaa jaksa oikeesti ite en halua kattoa ketää tai ainakaa tuijottaa koska se on hyvien käytöstapojen vastaista...

Vittujako nynnyt valitatte. Menkää lappiin poronhoitajaksi.

En tajuu tätä mut yks tyttö mun koulus, mua vuoden vanhempi, nii tuijottaa mua aina sillee jotenki vihasesti vaik ei ees tunneta? En oo siis puhunu sille koskaa tai tehny mitää muutakaa. Se tuijottaa myös muita sillee vihasesti et mikä hitto sen ongelma on?! Oon itekki siis tyttö mut silti häiritsevää:|

Kaupassa saattaa myös jotkut vahdata kuin ei ois koskaan ihmistä nähäneet. Mä en vahtaa ihmisiä vaan meen etiäpäin sil on muutenki niin nynny luonteeltani. oon myös hieman outo ja antisosiaalinen sil en tapaile ihmisiä eikä kavereita yhtäkään ja nettikavereita on joitakin. Koko ajan oon kotona käytännössä neljän seinän sisällä enkä käy duunissa vaan takuueläkeläinen olen. Huono tapa jos tuijottaa jotaki liian pitkään tai sitten päinvastoin jos ei reagoi ollenkaan esim ei tervehdi ihmistä jonka tuntee, niin se on huonoa käytöstä myös. oon havainnut että osa on työssäkäyviä jotka ei mua tervehdi ja muutamat ihan hymyilee ivallisesti minulle kun käyn kaupunkiostoksilla eli he tekee ittestänsä pellen.

Vetelen turpaan heti jos liian lähelle erehtyvät leukojansa loksuttamaan!

Hoitajalle voi yrittää varata ajan, jossa ongelmastaan voi keskustella, mutta olen melko varma, että kaupungin terapiaa siihen ei tipu.
Täytyy ensin ymmärtää, että muut ihmiset ovat vain näyttämöllä olevia hahmoja; tuijotathan itsekin tv:tä.
Ja kun se siten ei ole "väärin" tuijotella, ja pitää sitä normaalina ja ei-vahingoittavana, ei-epäkohteliaana, niin alkaa jo olemaan normaali.
Ahdistelu on sitten asia erikseen, jota voi toteuttaa myös tapittamalla liikaa, ja se voi olla laitontakin.

Miksi luulet, että "kyylääminen" on epäkohteliasta?
Usein se on selvä kohteliaisuus.
Ongelmia tulee ehkä, jos katsojana tulkitsen, että se olisi epäkohteliasta, jolloin saatan kohteliaisuudesta olla kyyläämättä, mutta se on vain valikoiden omasta armostani, koska ongelma on hänen. Jos se ei ole akuutti, ei armoa.

Koululainen: Minua ei koskaan katsottu edellisessä koulussa mitenkään oudosti, vaan ystävällisesti, vaikken tuntisikaan heitä. Mutta kun koulun vaihto tuli pakolla eteen, yhtäkkiä olikin vain yksi kaveri, ja pian sekin jätti. Sitten olin yksin. Ihmiset katselivat minua oudosti tai vihaisen oloisesti vaikken olisi tehnyt mitään enkä näytä miltään ihmeelliseltä sillä olen vain tavallinen ruma kouluikäinen teini jolla ei ole kavereita koulun puolella eikä vapaa-ajalla montaa, tykkää viettää aikaa kotona, on kiusattu joskus, ja kiusaajat edelleen samassa koulussa. En voi olla koskaan oma itseni, koska pelkään että joku aina tulkitsee minut väärin jos olen hiljaa tai katselen ympärilleni. Haluisin sulautua joukkoon, kuten kaikki muut, mutta minusta tuntuu, että minut on luotu kiusattavaksi, tuijotettavaksi ja vihattavaksi. Ettei kukaan koskaan tule haluamaan olla kanssani ystäviä, tai vanhempana enemmän. Enkä tykkää olla esillä, ja minua harmittaa että ihmisiä arvioidaan ulkonäön perusteella ja mulkoillaan, kuin tämä ihminen olisi esteenä aina tai olemassaolonsa olisi kirous kaikille. Se on hirveää. Kiusaaminen ja arvostelu on kamalaa. Jotkut ovat tehneet tai suunnittelevat itsemurhaa tämän tunteen ja sen takia, mutta itse en edes harkitse enää vakavissani, enkä ole masentunut, mutta suren kaikkea vihaa maailmassa. Koska me elämme vain kerran, itsemurha olisi sen lopettaminen. Elämän.