Sepelvaltimotautia sairastavat!

Minulla on kokemusta sepelvaltimotaudista 17 vuotta. Tauti alkoi lievällä rintatuntemuksella liikkeelle lähdettäessä, esimerkiksi hölkän alussa pari-kolme kilometriä oli tuntemuksia, jotka sitten häipyivät, eivätkä koskaan pysäyttäneet matkan tekoa.

Kolmen suonen ohitusleikkauksesta on 16 vuotta, 7...8 vuotta meni ilman tuntemuksia, luulin taudin parantuneen. Nykyään alkuperäiset oireet ovat palanneet ja esimerkiksi rappujen tai mäen nousussa vauhtia on hidastettava, rinnassa tuntuu ja hengästyttää. Pyöräily kuitenkin sujuu vielä mukavasti, 4001km viime vuonna, 4486km edellisenä, pyöräilen ympäri vuoden kuutena päivänä viikossa, 10...30km lenkkejä, pisin lenkki viime vuonna 148km. Lääkityksenä Metahexal, Atorvastatin ja Primaspan, lisäksi joukko lisäravinteita. Lääkärin tarkastus kerran vuodessa. Kolesteroli 4,0, verenpaine tyypillisesti 120/60, pulssi alle 50, paino 63kg. Mitään suurempia, jatkuvia kipuja ja kolotuksia ei ole. Atorvastatinin sivuvaikutuksia on ollut, lihaskipuja, painajaisunia ja ehkä muistikin on heikennyt, annoksen pienentäminen on auttanut.

Syön pääasiassa kasvispitoista ruokaa, kalaa ja kanaa, paljon hedelmiä ja marjoja, punaista lihaa en koskaan, rasvattomia maitoja ja jugurtteja, kahvia juon kupin pari viikossa, vihreää teetä päivittäin, viinaa en lainkaan, enkä tupakoi.

Nitroa kokeilin ennen leikkausta oireiden ilmaantuessa, mutta jostain syystä nitro ei tehonnut, pää muistaakseni tuli kipeäksi.

Leikkauksen jälkeen lääkärin jälkitarkastuksessa oli puhetta kuinka paljon voin rasittaa itsenäni, lääkäri sanoi: "kaikki on sallittua, minkä nimismies sallii". Nykyäänkin vielä kaikki normaalit kotityöt, kuten siivous, tiskaus, kaupassakäynti, lumityöt, pikkuremontit, polttopuiden teko mökillä yms sujuvat ongelmitta.

En enää matkustele, olen nähnyt jo osuuteni tästä maapallosta, kesällä vain mökkeilen, aivan minimaalisesti osallistun mihinkää tapahtumiin ja muutenkin vietän monen mielestä varmaankin tylsää elämää, mutta olen kuitenkin hyvin tyytyväinen elämääni, joka päivä on juhlapäivä!

Jokainen on yksilö ja sairaudenkulkukin on siis aina yksilöllistä,omaa vointia tai sydämen kuntoa ei voi oikein vertailla keneenkään toiseen,mutta ajan myötä opit itse tuntemaan oman sairautesi ja tiedät kuinka sairaus reagoi muutoksiin.
Nitroa (siis pikanitro kielen alle tai suihke) kannattaa opetella käyttämään myös ennaltaehkäisevästi ajatuksella mielummin nitro mäen alla kuin ambulanssi mäen päällä.Alkuun se tuntuu oudolta ja itse ainakin mietin ensialkuun mikä on se kivun taso jolla sitä pitää ottaa yms ajatuksia pyöri mielessä,mutta aikaa myöten siitä tuli ihan normi osa minun elämääni ja on mukana aina.
Alkuvaiheessa kun kaikki asiat tuntuu oudoilta ja peloittavatkin niin kannattaa olla yhteydessä Sydänliittoon jotta saat tietoa vertaistuesta ja toiminnasta ja kaikesta tarjonnasta mm ensitietopäivät,sopeutumisvalmennuskurssit,ravitsemus,jne,useimmat kokevat hyötyvänsä eniten juttelemisesta toisen sairastuneen kanssa.Vertaistuen henkilöitä löytyy monen ikäisiä,miehiä ja naisia,eikä ole mikään pakko olla yhteydessä siihen oman alueen vertaistukihenkilöön jos se jostain syystä tuntuu hankalalta.

Kivuntunne yläselässä voi liittyä sepelvaltimotautiin,naisilla oireet on muutenkin "epämääräisempiä" kuin miehillä.
Itsellä infarkti oireili ainoastaan kipuna oikeassa hartiassa ja lapaluun tuntumassa,sekä hieman tukkoisena olona,eli ilman mitään ns tyypillisiä oireita,myös ikä ja sukupuoli olivat epätyypilliset.
Vertaistukea kannattaa ja voi alkaa etsiä jo ihan alkuvaiheessa,ei siihen ole olemassa mitään tiettyä "rajaa" tms milloin on sen aika,yksi kaipaa heti kun on epäily olemassa,toinen vasta hetkeä ennen leikkausta...eli vaihtelee yksilöittäin sekin.Yhteydenotto Sydänliittoon ja tiedonhaku heidän sivuiltaan http://www.sydanliitto.fi/etusivu antaa vastauksia myös useimpiin kysymyksiin.
Aurinkoista kevättä sinulle Sirutar1

Hei!

Millaisia kokemuksia on Sepelvaltimokuvauksesta?

Minulla on lähes jatkuvasti vasemmalta puolen , lapaluun vieressä kipua hartian seudussa.
Suvussä on sepelvaltimotautia.
Myös kolesteroliarvoni on koholla, vaikka painoindeksini on alle 25, sekä harrastan paljon liikuntaa.
Rasituskokeessa kävin vuosi sitten, siinä ei todettu mitään. Onko muita keinoja todeta tuo sepelvaltimotauti?
Kipu hartiaan tulee esim. ostoskassia kantaessa, se jatkuu päiväkausia, välillä kipu tuntuu jopa hengittäessä.

Kolesterolilääkitys on.Ei muita lääkityksiä.

Verikokeessa näkyvä sydänentsyymi (P-TNT) kertoo infarktista, minulla se näkyi reilusti koholla juuri tuon tyylisestä kivusta kun menin kivuissani näyttämään terkkarille, josta matka jatkui sitten sairaalaan ja pallolaajennukseen.

Ainoa varma keno todeta sepelvaltimotauti on varjoainekuvaus. Siellä minullakin nähtiin täysi tukos, vaikka muut arvot sydänkäyrää ja verenpainetta myöten oli kohtalaisessa kunnossa.

Varjoainekuvaus ja sen yhteydessä tehtävä pallolaajennus on lähestulkoon kivuton toimenpide. Ainoa kipu minulla tuntui ranteessa, josta mentiin katetrilla sydämeen ja sekin vain vähäistä kipuilua ja kesti vain muutaman tunnin operaation jälkeen, joten varjoainekuvaus sen enempää kuin pallolaajennus ei ole henkiseltä tai fyysiseltä rasitukselta sen kummempi toimenpide kuin hammaslääkärissä hampaan paikkaaminen. Oikeastaan miedompi kuin hammaslääkäri ja ainoa paikka, missä tuntee yhtikäs mitään on ranne. Verisuonissa ei ole tuntoaistia ja sydämessä käyntiä ei tunne lainkaan.

Statiinit lisäävät verisuonten kalkkeutumista eli sepelvaltimotautia sekä joka kymmenes saa haittana II-tyypin diabeteksen.

Haitat ei rajoitu vielä siihenkään.

http://personal.inet.fi/koti/remeli/Suomalainen_ravitsemuspolitiikka.htm