Epätoivon tunteita, rv 10

Anteeksi nyt näin suorasti ja rehellisesti sanottuna: Miksiolet noin alistuva muille ihmisille?

En tiedä mutta itse en anna kenenkään ulkopuolisen tulla elämääni sanelemaan,alkkis,anoppi tai edes oma äiti. Sen verran pontta pitää olla että oman puolensa pitää.

Toisaalta voisi sanoa että tilanteesi on omaa vikaasikin. Vaihtoehtoja on. Sinä vaan olet päättänyt alistua.

Meillä tempperamenttinen lapsi,erittäin. Myös todettu päiväkodissa että neuvolassa. Mikset pyydä neuvolasta apua? Tai puhu asiasta siellä? Meille on joka kerta ehdotettu että josko nyt menisitte psykologille puhumaan arjen ratkaisuista että saataisiin arki toimimaan ja tuputettu tietoa ja kysytty AINA joko nyt haluatte mennä puhumaan asiasta.

Jos miehesi on 'itinsä kanssa naimisissa niin mitä ihmettä sinä enää siinä teet?

Anteeksi nyt mutta kirjoituksen perusteella olet kyllä aika nössö...suoraan sanottuna.

Kyllä omasta elämästä pitää pitää huolta eikä itkeä mitä muut ihmiset siinä tekevät. Loppujen lopuksi jokainen tekee sinulle sitä mitä annat heidän tehdä.

Raskaus on vasta alussa. Ei kaikki äidit ole tuossa vaiheessa innoissaan tai kuvittele voivansa rakastaa syntyvää lasta. Mutta onneksi luonto on suunniteltu siten, että naiselle on annettu aikaa 9 kuukautta tutustua tulevaan lapseen ennen hänen syntymäänsä. Aika tekee varmasti tehtävänsä ja hormonit. Kun pieni syntyy, niin varmasti rakastat häntä kuten esikoistakin. Nuo synkät pilvet ja mielialan vaihtelut ja paha olo kuuluvat myös alkuraskauteen. Toinen raskauskolmannes tuo tullessaan tyyntä ja uskon, että kun ne pikkuiset kantapäät potkivat mahaasi, niin vähitellen rakastut siihen hassuun pikku olentoon, josta tulee elämäsä rakkain ihminen esikoisesi rinnalle. Toivon, että raskauden edetessä saat voimia irrottautua tupakasta :). Nyt on kevät...yritä lähteä kävelyille, että se mieli valkenisi. Minä olen vähän samassa veneessä kun raskaushormonit aikaansaavat niin paljon mielen myllerrystä ja ahdistuneisuutta :(.

Tässä kikkoja, joita itse tekisin tilanteessasi;

- mies kuriin: teet ukolle selväksi että se on joko teidän perhe (sinä, hän ja lapset) tai hajonnut perhe. Ei tuollaisesta tule mitään että joku anoppi teidän arkea arvostelee. Ihan oikeasti, haluatko tosiaan elää miehen kanssa joka ei osaa irtaantua mammastaan. Palauta hänet maan pinnalle ja anna mahdollisuus parannukseen, jos sitä ei tule niin tiedät mitä tehdä.

- lapsi kuriin; jos tuntuu siltä että lapsi on vaativa, voisit käydä näytättämässä häntä jossain psykologilla tms. Jos tuomiona on, että sinä olet lapselle liian lepsu kun annat hänen riehua miten sattuu, niin aika tehdä asialle jotain. Kurin palautus koko perheeseen.

- nyt kun raskaus on alussa etkä tiedä mitä sen kanssa teet, niin lopeta ainakin tupakointi. Jos tulet siihen päätökseen ettei toista lasta perheeseenne tule niin senkus jatkat polttamista sitten.

Minulla on myös epätoivon tunteita ja samoilla raskausviikoilla mennään. Lapsi on kuitenkin toivottu ja pitkään odotettu...Mutta sitten tämä...romahdus.

Yht`äkkiä mieleni on muuttunut ja mietin, että miten jaksan uutta vauvarumbaa, kun esikoisenkin kanssa oli niin vaikeata. Lisäksi minulla on työelämässä elämäni suurin haaste, joka osuu juuri raskauteen ja vauva-aikaan.

Toivon, että mieleni muuttuisi ja voisin alkaa iloitsemaan raskaudesta, mutta nyt tuntuu kyllä niin synkältä....

Jos et halua että muut kävelevät ylitsesi
nouse ylös lattialta.

Ja lopeta se tupakanpoltto, tällä hetkellä sinä vaarannat lapsesi terveyden pahiten, ei miehesi eikä anoppi.

Joo. kuullostaa tutulta. Eikä vain kuullosta. Ei siinä "itsensä nostaminen" auta eikä se että ihmiset kohtelevat sinua siten kuin annat. Jotkut hemmetin itsekkäät narsismiin taipuvat ihmiset vaan on sellasia, että ne tekee ja laittaa toiset tekemään just niinkö he vaan haluavat, jos et tee, niin sinut haukutaan ja mustamaalataan julkisesti, niin häpeällisesti että hyvä kun kehtaa kaupassa käydä. Been there, done that. Oma anoppi on suoraan helvetistä. Ja vaikka "en anna kohdella itseäni kuten hän tekee" eli en mene hieromaan nenääni mihinkään lähistölle, enkä kutsu kotiini, tunkee tuo lehmä väkisin paikalle. Minähän tulen, on hänen asenne. Ja kun sisään pääsee, alkaa juamalaton valitus ja haukkuminen. Pitänee sitten seuraavan kerran kutsua poliisi poistamaan kodistaan tuo "sydänvikainen vanha ihminen" kuten joku niin vahva ja fiksu ja besserwisser kohta julistaa.