Rehellinen

Kiitos, joo; Pohjantähti minullekin tuli mieleen kirjoittaessa.. jonkinlaista rakkauden yksinkertaisuutta yritin tavoitella, kaikki ei aina ole niin vaikeaa (miehen puolelta ainakaan). Plus tilitti aika lailla tuntojani raskaanviikon jälkeen: kumpparit eteiseen ja relaks.. ei paljoa enempää osaa ajatella eikä kaiketi aina tarviskaan (miehen puolelta ainakaan).

Hyvää työläisten juhlaa.

b.m. kirjoitti:

Kiitos, joo; Pohjantähti minullekin tuli mieleen kirjoittaessa.. jonkinlaista rakkauden yksinkertaisuutta yritin tavoitella, kaikki ei aina ole niin vaikeaa (miehen puolelta ainakaan). Plus tilitti aika lailla tuntojani raskaanviikon jälkeen: kumpparit eteiseen ja relaks.. ei paljoa enempää osaa ajatella eikä kaiketi aina tarviskaan (miehen puolelta ainakaan).

Hyvää työläisten juhlaa.

Lue lisää

Samoin Sinulle sinne ruudun taakse, missä ikinä kuljetkin. Tavoitit hyvin tuossa runossasi tuon rakkauden yksinkertaisuuden, parhaimmillaahan elämä on sitä työtekoa ja elämästä ylipäätään selviintymistä;)) hienointa minusta ainakin rakkaudessa toista kohtaan on se rinnalla seisominen silloin kun toista eniten tarvitsee......tuntui ihanalta kun mieheni toimi kuskina ja ajoi nyt sairaalaan polvikirgurgin arvioitavaksi meni taas polveni.... Polvileikkaukseen pääsen mahdollisimman pian...eli jo tulevalla viikolla..ja sitten hän ymmärsi että, koska kivut ovat kovat ei jaksa ajatella sitä mitä edes syötäisiin...siispä mentiin valmiille lounaalle satamaan missä kohtasin taas rakkaan pikku-broidini...;)) Tuntui hyvältä. Sellainen että, toinen ymmärsi tilanteen selittämättä...ehkä se sitä rakkautta..ja eräänlaista yhteenhitsautumista..minkä tekee vain aika...kun on riittävän pitkään yhdessä...Oppii ns. "lukemaan" toista...

Tsau:Friidu.

Tsau kirjoitti:

Samoin Sinulle sinne ruudun taakse, missä ikinä kuljetkin. Tavoitit hyvin tuossa runossasi tuon rakkauden yksinkertaisuuden, parhaimmillaahan elämä on sitä työtekoa ja elämästä ylipäätään selviintymistä;)) hienointa minusta ainakin rakkaudessa toista kohtaan on se rinnalla seisominen silloin kun toista eniten tarvitsee......tuntui ihanalta kun mieheni toimi kuskina ja ajoi nyt sairaalaan polvikirgurgin arvioitavaksi meni taas polveni.... Polvileikkaukseen pääsen mahdollisimman pian...eli jo tulevalla viikolla..ja sitten hän ymmärsi että, koska kivut ovat kovat ei jaksa ajatella sitä mitä edes syötäisiin...siispä mentiin valmiille lounaalle satamaan missä kohtasin taas rakkaan pikku-broidini...;)) Tuntui hyvältä. Sellainen että, toinen ymmärsi tilanteen selittämättä...ehkä se sitä rakkautta..ja eräänlaista yhteenhitsautumista..minkä tekee vain aika...kun on riittävän pitkään yhdessä...Oppii ns. "lukemaan" toista...

Tsau:Friidu.

Lue lisää

Kiitos. Juuri näin. Sanatonta ymmärtämystä. Ja jaksamista sinulle ja pikaista toipumista.

b.m. kirjoitti:

Kiitos. Juuri näin. Sanatonta ymmärtämystä. Ja jaksamista sinulle ja pikaista toipumista.

Kiitos.Sinulle.;))♥...Lähden tästä nyt tekemään kauppalistaa miehelleni...kundi kun tulossa Vapuksi himaan;)) Naapureiden kanssa luvattu hieman että, saatettaisiin mekin mennä pitskulle nyt grillaamaan...mikäli ei kovasti sada...Ei tällä koivella nyt pitkälle hypitä;))...kuljetaan varovaisin aselin ilman korkokenkiä...hitsi..Tsau. Friidu ♥

Tsau kirjoitti:

Kiitos.Sinulle.;))♥...Lähden tästä nyt tekemään kauppalistaa miehelleni...kundi kun tulossa Vapuksi himaan;)) Naapureiden kanssa luvattu hieman että, saatettaisiin mekin mennä pitskulle nyt grillaamaan...mikäli ei kovasti sada...Ei tällä koivella nyt pitkälle hypitä;))...kuljetaan varovaisin aselin ilman korkokenkiä...hitsi..Tsau. Friidu ♥

Lue lisää

Varovaista vappua siis.. itse vietän ihan perinteisistä perinteisimmän duunarin vapun: haen hieman kukkia, nautin ranskalaista viiniä ja juustoa ja katselen Teemalta elokuvaa ballerina Margot Fonteynista.. pitää itsekin olla varovainen ettei liikaa räväytä tässä elon hurjamyrskyssä.

b.m. kirjoitti:

Varovaista vappua siis.. itse vietän ihan perinteisistä perinteisimmän duunarin vapun: haen hieman kukkia, nautin ranskalaista viiniä ja juustoa ja katselen Teemalta elokuvaa ballerina Margot Fonteynista.. pitää itsekin olla varovainen ettei liikaa räväytä tässä elon hurjamyrskyssä.

Lue lisää

;))meillä ehkä hiukan epätavallinen Vapunvietto-tapa. Mies ja kundikin kun juomat aina ovat ihan pelkkää alkoholitonta simaa. Itse nautin ehkä pari siideriä ehkä jälkiruoaksi sitten menee kahvin kera hyvä konjakki...Enemmän menee tuossa kun paistamme nämä sokeriset munkit perinteisesti siinä keittiössä...tai mies paistaa;)) Tuo perinteinen grillimakkara-matka Porkkalan niemeen jää nyt tähän että, paistetaan makkarat yhdessä naapureiden kanssa...ei tällä koivella nyt lähdetä...luontoon samoamaan mihinkään.....Vappu-päivänä olen sitten perinteisesti aina mennyt Työväentalollle Hagikseen laulamaan perinteisiä Vappulauluja ja kuuntelemaan ja puheen...mutta, taitaa se jäädä nyt tälläkertaa väliin...Hyvä ruoka ja juoma...ja rauhallinen fiilis täälläkin...Rosmariini-leivän tosin aion leipoa;))...tuore vastapaistettu leipä...ja munkit...eiköhän se siitä lähde...täälläkin ja se hyvä fiilis ei mielestäni tarvitse kyllä alkoholia..skoolata voi muutenkin. keväälle..Tsau:Friidu ♥

b.m. kirjoitti:

Varovaista vappua siis.. itse vietän ihan perinteisistä perinteisimmän duunarin vapun: haen hieman kukkia, nautin ranskalaista viiniä ja juustoa ja katselen Teemalta elokuvaa ballerina Margot Fonteynista.. pitää itsekin olla varovainen ettei liikaa räväytä tässä elon hurjamyrskyssä.

Lue lisää

Tämä on jo toinen kerta tänään kun kuulen jonkun katsovan ko. elokuvan,
täytyy varmaan katsoa itsekin - vaikka en niin olekaan kiinnostunut baletista - mutta oletan että se voisi olla näkemisen arvoinen, jos siitä niin paljon puhutaan....

Hyviä vappuja kaikille!

Tsau kirjoitti:

;))meillä ehkä hiukan epätavallinen Vapunvietto-tapa. Mies ja kundikin kun juomat aina ovat ihan pelkkää alkoholitonta simaa. Itse nautin ehkä pari siideriä ehkä jälkiruoaksi sitten menee kahvin kera hyvä konjakki...Enemmän menee tuossa kun paistamme nämä sokeriset munkit perinteisesti siinä keittiössä...tai mies paistaa;)) Tuo perinteinen grillimakkara-matka Porkkalan niemeen jää nyt tähän että, paistetaan makkarat yhdessä naapureiden kanssa...ei tällä koivella nyt lähdetä...luontoon samoamaan mihinkään.....Vappu-päivänä olen sitten perinteisesti aina mennyt Työväentalollle Hagikseen laulamaan perinteisiä Vappulauluja ja kuuntelemaan ja puheen...mutta, taitaa se jäädä nyt tälläkertaa väliin...Hyvä ruoka ja juoma...ja rauhallinen fiilis täälläkin...Rosmariini-leivän tosin aion leipoa;))...tuore vastapaistettu leipä...ja munkit...eiköhän se siitä lähde...täälläkin ja se hyvä fiilis ei mielestäni tarvitse kyllä alkoholia..skoolata voi muutenkin. keväälle..Tsau:Friidu ♥

Lue lisää

Jep. Itsekin kohtuullistanut alkoholinkäyttöä, niin että otan nykyään vain muutaman liikaa. Runokuvana ap:ssa oli sellainen visio työviikon päätöksestä.. kukin menee tahoilleen, joku mennee häiriötäkin aiheuttamaan mutta minua kiinnostaa vain rakkaan silmät.. siinä on kaikki, palkkio ja muut.. sinänsä ei realististakaan nykypäivänä, kun touhu on siistiytynyt nykyään. Ainoastaan runoudessa on enää rankkaa realismia, sellaista jota elämästä puuttuu.

Viivi. kirjoitti:

Tämä on jo toinen kerta tänään kun kuulen jonkun katsovan ko. elokuvan,
täytyy varmaan katsoa itsekin - vaikka en niin olekaan kiinnostunut baletista - mutta oletan että se voisi olla näkemisen arvoinen, jos siitä niin paljon puhutaan....

Hyviä vappuja kaikille!

Lue lisää

Mukava, jos sai sentään sen kolme katsojaa.. kulttuuria pitää tukea. Olihan siinä ympätty puoleentoista tuntiin koko elämisen ja taiteen kirjo, miten hyvin elokuva sitten sopii tällaisen välittämiseen, on toinen juttu.
Ja tänään näköjään tulee, Teemalta myös, Mariinski 2:n avajaiset Pietarista.. ohjelmassa arvatenkin myös laadukasta balettia.
Balettia on muuten syytäkin varoa, jos on herkkä ja runollinen luonto.. muistan kun ensimmäisen kerran näin livenä sitä varvassipsuttelua.. minut temmattiin välittömästi johonkin toiseen ulottuvuuteen, ja takaisin sieltä olen tullut vain osittain..

Hyvää vapunjatkoa kaikille!

b.m. kirjoitti:

Jep. Itsekin kohtuullistanut alkoholinkäyttöä, niin että otan nykyään vain muutaman liikaa. Runokuvana ap:ssa oli sellainen visio työviikon päätöksestä.. kukin menee tahoilleen, joku mennee häiriötäkin aiheuttamaan mutta minua kiinnostaa vain rakkaan silmät.. siinä on kaikki, palkkio ja muut.. sinänsä ei realististakaan nykypäivänä, kun touhu on siistiytynyt nykyään. Ainoastaan runoudessa on enää rankkaa realismia, sellaista jota elämästä puuttuu.

Lue lisää

Olen aina ollut kohtuukäyttäjä alkoholin suhteen tai sitten en käytä kuin muodollisesti kohteliaisuudesta saatan ottaa..mutta, en voi sanoa että, paljon tuo alkoholi olisi pääosassa. Hyvän ruoan kanssa tosin toisinaan menee lasi kaksi...se on sitten siinä. Enemmän tulee juotua ihan vettä...


Tsau:Friidu

Silmät ne minullakin aina joita ensimmäiseksi mietin uudessa ihmisessä jonka tapaan katse kiinnittyy aina silmiin...ja vanhat tutut ja rakkaat silmät eivät jätä taas rauhaan;)))...ja kovin hämmästyn kun näistä omista silmistäkin saattavat ihan täysin ulkopuoliset ihmiset tulla sanomaan jotain kaunista....ystävyyssuhteita syntynyt siksi;)) Silmät ovat todella sielun peili... jotka kertovat ihmisestä yllättävän paljon...

b.m. kirjoitti:

Mukava, jos sai sentään sen kolme katsojaa.. kulttuuria pitää tukea. Olihan siinä ympätty puoleentoista tuntiin koko elämisen ja taiteen kirjo, miten hyvin elokuva sitten sopii tällaisen välittämiseen, on toinen juttu.
Ja tänään näköjään tulee, Teemalta myös, Mariinski 2:n avajaiset Pietarista.. ohjelmassa arvatenkin myös laadukasta balettia.
Balettia on muuten syytäkin varoa, jos on herkkä ja runollinen luonto.. muistan kun ensimmäisen kerran näin livenä sitä varvassipsuttelua.. minut temmattiin välittömästi johonkin toiseen ulottuvuuteen, ja takaisin sieltä olen tullut vain osittain..

Hyvää vapunjatkoa kaikille!

Lue lisää

Kun on käynyt tässä vanhassa Mariinski-teatteriassa joskus kauan, kauan..sitten...ehdottomasti mentävä ainakin haluasin mennä...nyt tähän uuteenkin teatteriin...Tuli katsottua tuo Yle Teemalta jälkeenpäin. Baletti- ja oopperaesitykset varsinkin tällaiset korkeatasoiset esitykset kun vievät sielun mukaan...Onneksi Pietariin tänäpäivänä junallakin helppo täältä Stadista lähteä...ja tämä sellainen kohde..ja Pietari...joka ei jätä rauhaan..vaikka itse tuota Moskawaa ja kaunista Kiovaa rakastankin ehkä hiukan enemmän...samoinkuin kaunis Riga ja Vilnakin...niitä kaupunkia..on paikkoja jonne vain haluaa palata...Virossa taas Tarto kuuluu näihin viehättäviin pikkukaupunkeihin...näissä vanhoissa venäläisissä pikkukaupungeissa nimiä ei kaikkia vaan enää muista mitä tullut käytyä...on oma tunnellmansa joka myöskin viehättää...yksi sellainen Siauliai...Latviassa...yllättävää näissä on edelleenkin paikallinen korkeatasoinen kulttuuritarjonta...se yllättää positiivisesti...

Viekää minut museoon;))

Tsau:Friidu

Tsau kirjoitti:

Kun on käynyt tässä vanhassa Mariinski-teatteriassa joskus kauan, kauan..sitten...ehdottomasti mentävä ainakin haluasin mennä...nyt tähän uuteenkin teatteriin...Tuli katsottua tuo Yle Teemalta jälkeenpäin. Baletti- ja oopperaesitykset varsinkin tällaiset korkeatasoiset esitykset kun vievät sielun mukaan...Onneksi Pietariin tänäpäivänä junallakin helppo täältä Stadista lähteä...ja tämä sellainen kohde..ja Pietari...joka ei jätä rauhaan..vaikka itse tuota Moskawaa ja kaunista Kiovaa rakastankin ehkä hiukan enemmän...samoinkuin kaunis Riga ja Vilnakin...niitä kaupunkia..on paikkoja jonne vain haluaa palata...Virossa taas Tarto kuuluu näihin viehättäviin pikkukaupunkeihin...näissä vanhoissa venäläisissä pikkukaupungeissa nimiä ei kaikkia vaan enää muista mitä tullut käytyä...on oma tunnellmansa joka myöskin viehättää...yksi sellainen Siauliai...Latviassa...yllättävää näissä on edelleenkin paikallinen korkeatasoinen kulttuuritarjonta...se yllättää positiivisesti...

Viekää minut museoon;))

Tsau:Friidu

Lue lisää

Samoin käynyt Mariinskissa.. ja öö.. aika paljon muistutti kotoista Aleksanterin teatteria minusta? Että se siitä eksoottisuudesta.. Onni maallemme, että tuollainen kulttuurin kulinarismin kehto on aivan tuossa naapurissa.. ensinnäkin lyhyen matkan päässä ja lisäksi joskus piipahtelevat täälläkin.

Tsau kirjoitti:

Olen aina ollut kohtuukäyttäjä alkoholin suhteen tai sitten en käytä kuin muodollisesti kohteliaisuudesta saatan ottaa..mutta, en voi sanoa että, paljon tuo alkoholi olisi pääosassa. Hyvän ruoan kanssa tosin toisinaan menee lasi kaksi...se on sitten siinä. Enemmän tulee juotua ihan vettä...


Tsau:Friidu

Silmät ne minullakin aina joita ensimmäiseksi mietin uudessa ihmisessä jonka tapaan katse kiinnittyy aina silmiin...ja vanhat tutut ja rakkaat silmät eivät jätä taas rauhaan;)))...ja kovin hämmästyn kun näistä omista silmistäkin saattavat ihan täysin ulkopuoliset ihmiset tulla sanomaan jotain kaunista....ystävyyssuhteita syntynyt siksi;)) Silmät ovat todella sielun peili... jotka kertovat ihmisestä yllättävän paljon...

Lue lisää

Samoin, saatan ottaa muodollisesti kohteliaisuudesta (jos jossakin asiassa liiallisessa kohteliaisuudessa on haittapuolensa, niin tässä). Itse asiassa harvoin huomaan silmiä, ainakaan niiden väriä tai muuta.. ehkä miehet eivät ole samanlaisia "silmänpalvojia" kuin naiset.

b.m. kirjoitti:

Samoin, saatan ottaa muodollisesti kohteliaisuudesta (jos jossakin asiassa liiallisessa kohteliaisuudessa on haittapuolensa, niin tässä). Itse asiassa harvoin huomaan silmiä, ainakaan niiden väriä tai muuta.. ehkä miehet eivät ole samanlaisia "silmänpalvojia" kuin naiset.

Lue lisää

Riippuu ihmisen silmistä ja minkälainen suhde sinulla on häneen......on ihmisiä joiden katsetta en vain unohda itsekään...edes vuosikymmenien jälkeen...ja sitten ihanasti asia on myöskin toisinpäin...näistä katseista syntyy myös jokin harvinainen yhteys joka vain pysyy...vaikka vuodet vierivät...Älä kysy miksi...tätä asiaa ei pysty selittäämään...Kyse ei ole "silmänpalvonnasta"....eräs sellainen todella kummallinen juttu...seuranut minuakin. Enää tosin harvemmin koska hän ei julkisuudessa näitä haastetteluja anna kovin usein... tätä miestä joka oli aikanaan nuoruuden rakastettuni..sattuu sitten niin...että, aina jos, häntä haastellaan seuraavana päivänä joko radion tai television kautta... (en siis tiedä etukäteen koskaan) tai kuulen hänestä muuten..niin hänen kasvonsa ja silmänsä tulevat uniini...edellisenä yönä...ja siinä unessa nämä hänen silmänsä hymyilet minulle erittäin kauniisti ja tunnen syvää rauhaa..ne harvinaiset unet ovat ihania..en tahtoisi että, tuo uni loppuu..koskaan......ei muuta viestintää...En tiedä mistä on kysymys...koska emme ole enää vuosikymmeniin olleet tekemisissä OIKEESTI...hän vain ilmestyy uniini aina tätä ennen.....toinen juttu...on silmiä joita en itse voi unohtaa...mutta, tämä ei tarkoita nyt sitä että, kaikki katseet ja silmät joita kohtaan jäisivät mieleeni jollain erityisellä tavalla......vain ne kaikkein tärkeimmät;))

Olen myös saanut silmieni vuoksi, ihmisiä kertomaan itsestään...usein juttu alkaa näin: Sinulla on niin kaunis katse...ja sitten ihmiset ennestään joita tunne...alkavat kertomaan elämästään...Mieheni on jo tähän tottunut...että, minulle käy näin...toisinaan hän hermostuu varsinkin jos, meillä on itsellämme kiire;)) ja aikaa on vähän...(tämä ei ole itsekehua, vaan asia joka hämmentää itseäni...vaikka ikää jo minullakin)....ehkä pikkuhiljaa tähän olen tottunut...erikseen sitten sellainen flirttijuttu....sen kyllä erottaa....;))) ja kevyet silmäniskut;))) nekin kuuluvat vielä elämään;)))...toistaiseksi sanotaan nyt näin;))).

Tsau:Friidu

b.m. kirjoitti:

Samoin käynyt Mariinskissa.. ja öö.. aika paljon muistutti kotoista Aleksanterin teatteria minusta? Että se siitä eksoottisuudesta.. Onni maallemme, että tuollainen kulttuurin kulinarismin kehto on aivan tuossa naapurissa.. ensinnäkin lyhyen matkan päässä ja lisäksi joskus piipahtelevat täälläkin.

Lue lisää

No, ulkonäön puolesta kyllä. Samaa vuosikymmentä tai tyyliä kun tuo itse rakennus. Meillähän tämä Empiirikeskustamme kuten hienosti sanotaan...täällä Stadissa on rakennettu aika paljon tuota Pietarin rakennuskantaa matkien..tai silloiset arkkitehdit ottivat tottakai sieltä mallia...olihan suomi Venäjän Suur-ruhtinaskunnan alainen maa...ja meillä oli täällä venäläinen varuskuntakin..ja paljon myös venäläisiä jotka olivat tänne tulleet emigrantteina jo paljon aikaisimmin....Tämä ei voinut olla vaikuttamasta suomen ooppera-ja baletti- ja kirjallisuus- eikä runouteen tai myöskään sen aikaiseen taiteeseen......Perehtynyt myös tähän jonkinverran miten ulkopuolaiset vaikuttivat täällä...historia on varsin mielenkiintoista....Nyt tänä kesänä kutsuu minuakin Varsova..mutta, katsotaan nyt mihin lopulta päädymme ...mieheni kun rakastaa merenrantakaupunkeja...;))) sisämaat eivät häntä niin kiehdo...

Mutta, kyllä tuo Mariinski-teatteri sellainen johon haluaisin päästä...myöskin...

Saamme todella olla tässä mielessä kanssasi aivan samoin ajattelen, onnekkaita. Matka ei ole pitkä. Pietariin.

Tsau:Friidu

Tsau kirjoitti:

Riippuu ihmisen silmistä ja minkälainen suhde sinulla on häneen......on ihmisiä joiden katsetta en vain unohda itsekään...edes vuosikymmenien jälkeen...ja sitten ihanasti asia on myöskin toisinpäin...näistä katseista syntyy myös jokin harvinainen yhteys joka vain pysyy...vaikka vuodet vierivät...Älä kysy miksi...tätä asiaa ei pysty selittäämään...Kyse ei ole "silmänpalvonnasta"....eräs sellainen todella kummallinen juttu...seuranut minuakin. Enää tosin harvemmin koska hän ei julkisuudessa näitä haastetteluja anna kovin usein... tätä miestä joka oli aikanaan nuoruuden rakastettuni..sattuu sitten niin...että, aina jos, häntä haastellaan seuraavana päivänä joko radion tai television kautta... (en siis tiedä etukäteen koskaan) tai kuulen hänestä muuten..niin hänen kasvonsa ja silmänsä tulevat uniini...edellisenä yönä...ja siinä unessa nämä hänen silmänsä hymyilet minulle erittäin kauniisti ja tunnen syvää rauhaa..ne harvinaiset unet ovat ihania..en tahtoisi että, tuo uni loppuu..koskaan......ei muuta viestintää...En tiedä mistä on kysymys...koska emme ole enää vuosikymmeniin olleet tekemisissä OIKEESTI...hän vain ilmestyy uniini aina tätä ennen.....toinen juttu...on silmiä joita en itse voi unohtaa...mutta, tämä ei tarkoita nyt sitä että, kaikki katseet ja silmät joita kohtaan jäisivät mieleeni jollain erityisellä tavalla......vain ne kaikkein tärkeimmät;))

Olen myös saanut silmieni vuoksi, ihmisiä kertomaan itsestään...usein juttu alkaa näin: Sinulla on niin kaunis katse...ja sitten ihmiset ennestään joita tunne...alkavat kertomaan elämästään...Mieheni on jo tähän tottunut...että, minulle käy näin...toisinaan hän hermostuu varsinkin jos, meillä on itsellämme kiire;)) ja aikaa on vähän...(tämä ei ole itsekehua, vaan asia joka hämmentää itseäni...vaikka ikää jo minullakin)....ehkä pikkuhiljaa tähän olen tottunut...erikseen sitten sellainen flirttijuttu....sen kyllä erottaa....;))) ja kevyet silmäniskut;))) nekin kuuluvat vielä elämään;)))...toistaiseksi sanotaan nyt näin;))).

Tsau:Friidu

Lue lisää

Laitoin sanan "silmänpalvonta" kun en sopivampaakaan keksinyt, ajattelin että paremmalla ajalla keksin paremman.. siis naisen lajiominaisuuksiin kai enemmän kuuluu kiinnittää huomiota yksityiskohtiin: silmä, ele, kosketus jne. Mies hahmottaa laajempia kokonaisuuksia. Kokonaisuus tietysti muodostuu eri osista. Olet siunattu kauniilla katseella, kauniilla silmillä, jotka johtavat sinua jännittäviin tilanteisiin.
Hmm.. piilolaseja käyttävänä tuli mieleen, että kosteuttavissa malleissa näytän aina kyynelehtivältä, kuivemmissa tulee tahattomia silmäniskuja (juuri silloin kun ei ehdottomasti pitäisi).. olen kallistunut kuitenkin jälkimmäisen kannalle, noin niin kuin elämää rikastuttavien ominaisuuksien vuoksi.

Tsau kirjoitti:

No, ulkonäön puolesta kyllä. Samaa vuosikymmentä tai tyyliä kun tuo itse rakennus. Meillähän tämä Empiirikeskustamme kuten hienosti sanotaan...täällä Stadissa on rakennettu aika paljon tuota Pietarin rakennuskantaa matkien..tai silloiset arkkitehdit ottivat tottakai sieltä mallia...olihan suomi Venäjän Suur-ruhtinaskunnan alainen maa...ja meillä oli täällä venäläinen varuskuntakin..ja paljon myös venäläisiä jotka olivat tänne tulleet emigrantteina jo paljon aikaisimmin....Tämä ei voinut olla vaikuttamasta suomen ooppera-ja baletti- ja kirjallisuus- eikä runouteen tai myöskään sen aikaiseen taiteeseen......Perehtynyt myös tähän jonkinverran miten ulkopuolaiset vaikuttivat täällä...historia on varsin mielenkiintoista....Nyt tänä kesänä kutsuu minuakin Varsova..mutta, katsotaan nyt mihin lopulta päädymme ...mieheni kun rakastaa merenrantakaupunkeja...;))) sisämaat eivät häntä niin kiehdo...

Mutta, kyllä tuo Mariinski-teatteri sellainen johon haluaisin päästä...myöskin...

Saamme todella olla tässä mielessä kanssasi aivan samoin ajattelen, onnekkaita. Matka ei ole pitkä. Pietariin.

Tsau:Friidu

Lue lisää

Nykytekniikasta on joissain tapauksissa hyötyä, otin Mariinskin avajaiset vhs-nauhalle, en ole vielä ennätänyt katsoa, mutta Hesarissa ylistettiin avajaisia (tosin eivät voineet olla sotkematta politiikkaa mukaan).. Venäjä on oiva esikuva kaikessa. Runoa tietysti voi tulkita myös tältä akselilta.. sehän ei paljoa eronne sosialistisesta realismista esimerkiksi.. tai tsaarinaikaisesta runoudestakaan siinä mielessä.. että maaseutu aina ollut venäläisille tärkeä.. sikäläisistä suurkirjailijoista mieleen tulee vain Turgenev, joka piti enemmän lännestä ja kaupungeista ja piti venäläisiä lähinnä juntteina.

b.m. kirjoitti:

Laitoin sanan "silmänpalvonta" kun en sopivampaakaan keksinyt, ajattelin että paremmalla ajalla keksin paremman.. siis naisen lajiominaisuuksiin kai enemmän kuuluu kiinnittää huomiota yksityiskohtiin: silmä, ele, kosketus jne. Mies hahmottaa laajempia kokonaisuuksia. Kokonaisuus tietysti muodostuu eri osista. Olet siunattu kauniilla katseella, kauniilla silmillä, jotka johtavat sinua jännittäviin tilanteisiin.
Hmm.. piilolaseja käyttävänä tuli mieleen, että kosteuttavissa malleissa näytän aina kyynelehtivältä, kuivemmissa tulee tahattomia silmäniskuja (juuri silloin kun ei ehdottomasti pitäisi).. olen kallistunut kuitenkin jälkimmäisen kannalle, noin niin kuin elämää rikastuttavien ominaisuuksien vuoksi.

Lue lisää

;))) mukavia havaintoa...mieheni mielestä yksinkertaisesti kaikki johtuu nämä tilanteet vain siitä...että, olen niin hölmistyneen näköinen...ja katson aina kaikkea niin hämmästyneen näköisenä;))) Kosteat silmät ovat kyllä...puoleensa vetävät...koska aina tulee mieleen onko mies ehkä surullinen...ja miksi hän itkuinen?....siis luonnollisesti naiset kiinnittävät tähän paremmin huomiota kuin kuiviin silmiin....tahatommat silmäniskut;))) hyvä yritys...en usko. Sen tiedän että, ruskeisiin silmiin ei ole luottamista;))). Koska niitä on erittäin vaike ns.lukea..tai tulkita...

Tsau:Friidu

b.m. kirjoitti:

Nykytekniikasta on joissain tapauksissa hyötyä, otin Mariinskin avajaiset vhs-nauhalle, en ole vielä ennätänyt katsoa, mutta Hesarissa ylistettiin avajaisia (tosin eivät voineet olla sotkematta politiikkaa mukaan).. Venäjä on oiva esikuva kaikessa. Runoa tietysti voi tulkita myös tältä akselilta.. sehän ei paljoa eronne sosialistisesta realismista esimerkiksi.. tai tsaarinaikaisesta runoudestakaan siinä mielessä.. että maaseutu aina ollut venäläisille tärkeä.. sikäläisistä suurkirjailijoista mieleen tulee vain Turgenev, joka piti enemmän lännestä ja kaupungeista ja piti venäläisiä lähinnä juntteina.

Lue lisää

Maaseutu tottakai on ollut Venäjällä elinehto ja on edellleenkin valtava väestö on ruokittava.....johtuen tuosta että, Venäjä ei vielä Tsaarinvallan-aikana ollut samalla (tämän viimeisen) aikana päässyt siihen kehityskulkuun mukaan teollisenvallankumouksen huumaan vielä mitä Länsi-Euroopassa jo kovasti oli kehittymässä esim. nyt sellaiset teollisuusmaat kuten Saksa....tuo runous..on mielenkiintoinen asia Venäjällä...toisaalta vain runoilijat ovat aina olleet siellä lähellä valtaapitäjiä...mutta, myöskin jos, ovat joutuneet epäsuosioon heillä ei ole ollut muuta mahdollisuutta kuin itsemurha tai vankila...ajattuaan itsensä ensin ns. polittiisesti umpioon.. Turgenev en muista lukeeni..nimi tuttu...Etsin mielestäni nyt erästä toista tunnettu kirjailijaa joka kuvaa tätä teollisenvallankumouksen ja maaseudun välistä muutosta tuona aikana...olisiko hän ollut joko Ahmatov? tai sinne päin tuo nimi.. - en nyt ihan varma..Tolstoihan (kirjailijana) ja Pushkin (runoilijana) taas ovat Pushkin joille salliittiin tämä yhteiskunnallinen kriitiikki...mikä harvinaista.. varsinkin tuolla Puolassa runoudessa on paljon runoilijoilla tämän N-L:ton alaisena aikana enemmänkin arvostettu-asema kansan ja lukioiden keskuudessa koska runoihin saatettiin helpommin sotkea näitä viestiä jotka ns. piilokirjoitettiin kun kritisoitiin poliittista valtaeliittiä...uskon tämän saman olleen myös Tsaarinajan jälkeisessä Venäjällä vallalla...Monet runoilijat kun sillä ovat saaneet näitä Nobel-palkintoja myöskin myöhemmin toki....Onko sitten niin..tätä mietin..että, kun yhteiskunnassa on tällainen totalitaarinen tavallaan sensuuri joka ei päästä avoimesti ihmisiä keskustelemaan asioistaan...syntyy sitten kirjallisuuteen myöskin runouteen paineen alla näitä helmiä...ei niin muuten...Voi olla että, ylitulkitsen...


Tsau:Friidu

Hemmet...kun tulee vanhaksi nimet unohtuvat..pahus vie...

Tsau kirjoitti:

;))) mukavia havaintoa...mieheni mielestä yksinkertaisesti kaikki johtuu nämä tilanteet vain siitä...että, olen niin hölmistyneen näköinen...ja katson aina kaikkea niin hämmästyneen näköisenä;))) Kosteat silmät ovat kyllä...puoleensa vetävät...koska aina tulee mieleen onko mies ehkä surullinen...ja miksi hän itkuinen?....siis luonnollisesti naiset kiinnittävät tähän paremmin huomiota kuin kuiviin silmiin....tahatommat silmäniskut;))) hyvä yritys...en usko. Sen tiedän että, ruskeisiin silmiin ei ole luottamista;))). Koska niitä on erittäin vaike ns.lukea..tai tulkita...

Tsau:Friidu

Lue lisää

Niin, en tiedä.. luotan siis silmäeksperttiin..

Tsau kirjoitti:

Maaseutu tottakai on ollut Venäjällä elinehto ja on edellleenkin valtava väestö on ruokittava.....johtuen tuosta että, Venäjä ei vielä Tsaarinvallan-aikana ollut samalla (tämän viimeisen) aikana päässyt siihen kehityskulkuun mukaan teollisenvallankumouksen huumaan vielä mitä Länsi-Euroopassa jo kovasti oli kehittymässä esim. nyt sellaiset teollisuusmaat kuten Saksa....tuo runous..on mielenkiintoinen asia Venäjällä...toisaalta vain runoilijat ovat aina olleet siellä lähellä valtaapitäjiä...mutta, myöskin jos, ovat joutuneet epäsuosioon heillä ei ole ollut muuta mahdollisuutta kuin itsemurha tai vankila...ajattuaan itsensä ensin ns. polittiisesti umpioon.. Turgenev en muista lukeeni..nimi tuttu...Etsin mielestäni nyt erästä toista tunnettu kirjailijaa joka kuvaa tätä teollisenvallankumouksen ja maaseudun välistä muutosta tuona aikana...olisiko hän ollut joko Ahmatov? tai sinne päin tuo nimi.. - en nyt ihan varma..Tolstoihan (kirjailijana) ja Pushkin (runoilijana) taas ovat Pushkin joille salliittiin tämä yhteiskunnallinen kriitiikki...mikä harvinaista.. varsinkin tuolla Puolassa runoudessa on paljon runoilijoilla tämän N-L:ton alaisena aikana enemmänkin arvostettu-asema kansan ja lukioiden keskuudessa koska runoihin saatettiin helpommin sotkea näitä viestiä jotka ns. piilokirjoitettiin kun kritisoitiin poliittista valtaeliittiä...uskon tämän saman olleen myös Tsaarinajan jälkeisessä Venäjällä vallalla...Monet runoilijat kun sillä ovat saaneet näitä Nobel-palkintoja myöskin myöhemmin toki....Onko sitten niin..tätä mietin..että, kun yhteiskunnassa on tällainen totalitaarinen tavallaan sensuuri joka ei päästä avoimesti ihmisiä keskustelemaan asioistaan...syntyy sitten kirjallisuuteen myöskin runouteen paineen alla näitä helmiä...ei niin muuten...Voi olla että, ylitulkitsen...


Tsau:Friidu

Hemmet...kun tulee vanhaksi nimet unohtuvat..pahus vie...

Lue lisää

Ahmatov saattaa olla, tai ehkä hait Gorkia? Runoilija Anna Ahmatova? Pushkinia tunnutaan kunnioittavan paljonkin itänaapurissa, suotu eräänlainen etuasema 'venäläisen kirjallisuuden luojana'.
Katselin sitä Mariinskin alkua Boris Godunoviin asti.. tuntuu viisaammalta pieni pala kerrallaan.. se alun baletti ja kruunajaiskohtaus Boris Godunovista, suu auki katsoin kaikesta kauneudesta mykistyneenä. Siellä osataan! Lännessä tykätään Jevgeni Oneginista, venäläiset itse kaiketi enemmän Boris Godunovista.. taitaa olla virallinen tai epävirallinen 'kansallisooppera'?
Apropoo.. näimme Godunovin Pietarissa, emme kylläkään Mariinskissa, jotenkin tapaus kuvaa venäläisyyttä... astelimme ennen näytöksen alkua aulaan, ja siellä sanottiin että loppuunmyyty on.. sitten hakivat johtajan paikalle, ja hänkin sanoi että on aivan ehdottoman loppuunmyyty, ei paikan paikkaa ole vapaana - siksi lippu maksaakin XX ruplaa (n.50€/kpl). Sanoin, että ok.. ja meille kannettiin kaksi ylimääräistä tuolia käytävälle. (Parhaimpia oopperakokemuksia muuten kautta aikain).
niin, aivan, paineen alla syntyy helmiä.. eikä neuvostokirjallisuus saati runous mitenkään huonoa ole, muusta taiteesta puhumattakaan. Kaupunginteatteri muuten esitti pari vuotta sitten näytelmää "Mestariluokka", josta sai hyvää ajankuvaa: Stalin opetti Prokofjevia ja Shostakovitsia sävellystyössä petyttyään heidän aiempiin tuotoksiinsa.. jotensakin tositapahtumiin perustuva, Pöysti, Sarkola ja Roine, joten aika hulvaton näkökulma valittu.

B.M. kirjoitti:

Ahmatov saattaa olla, tai ehkä hait Gorkia? Runoilija Anna Ahmatova? Pushkinia tunnutaan kunnioittavan paljonkin itänaapurissa, suotu eräänlainen etuasema 'venäläisen kirjallisuuden luojana'.
Katselin sitä Mariinskin alkua Boris Godunoviin asti.. tuntuu viisaammalta pieni pala kerrallaan.. se alun baletti ja kruunajaiskohtaus Boris Godunovista, suu auki katsoin kaikesta kauneudesta mykistyneenä. Siellä osataan! Lännessä tykätään Jevgeni Oneginista, venäläiset itse kaiketi enemmän Boris Godunovista.. taitaa olla virallinen tai epävirallinen 'kansallisooppera'?
Apropoo.. näimme Godunovin Pietarissa, emme kylläkään Mariinskissa, jotenkin tapaus kuvaa venäläisyyttä... astelimme ennen näytöksen alkua aulaan, ja siellä sanottiin että loppuunmyyty on.. sitten hakivat johtajan paikalle, ja hänkin sanoi että on aivan ehdottoman loppuunmyyty, ei paikan paikkaa ole vapaana - siksi lippu maksaakin XX ruplaa (n.50€/kpl). Sanoin, että ok.. ja meille kannettiin kaksi ylimääräistä tuolia käytävälle. (Parhaimpia oopperakokemuksia muuten kautta aikain).
niin, aivan, paineen alla syntyy helmiä.. eikä neuvostokirjallisuus saati runous mitenkään huonoa ole, muusta taiteesta puhumattakaan. Kaupunginteatteri muuten esitti pari vuotta sitten näytelmää "Mestariluokka", josta sai hyvää ajankuvaa: Stalin opetti Prokofjevia ja Shostakovitsia sävellystyössä petyttyään heidän aiempiin tuotoksiinsa.. jotensakin tositapahtumiin perustuva, Pöysti, Sarkola ja Roine, joten aika hulvaton näkökulma valittu.

Lue lisää

Teillä on käynyt todella hieno onni. Kun pääsitte näkemään jotain näin ainutkertaista mitä sitä paikoista? tuoli kuin tuoli;)) eikö... En yleensä ainakaan myönnä olevani kateellinen...mutta, olisi todella hienoa päästä itsekin joskus, näkemään tällainen upea taide-muoto vielä livenä. Se mikä tekee ven. baletista mielestäni todella katsomisen arvoisen on tuo hiottu viimeisen päälle viety koreografia heillä...kaikki on niin viimesteltyä...olematta kuitenkaan ns. ilmeetöntä tai jäykkää...siihen sitten tämä upea musiikin tulkinta päälle...kertoo siitä että, heillä nämä huiput todella ovat sitten vain huippuja...Samaa mieltä vain vähän pystyy omaksumaan kerrallaan...musiikissakin...tai missään taidemuodossa tahansa..

Olisi pitänyt heti luottaa muistaa muistiinsa. Kirjailija jota hain on Mihail Solohov: Aron raivaajat. Prokofjevia meillä on liian vähän tai hänen tuotantoaan esillä (mielestäni) tosin on...onneksi aina välillä.....yksi sellainen upea teos joka muuten lastensatuun tehty missä Lasse Pölsti...lukee tämän sadun ja Prokofjevin musiikki sitten sovitettu siihen oopperana taustaksi...tulee nyt väkisn mieleeni...en tiedä tiedätkö on klassikkosatu: Pekka ja susi. Aivan fantastinen...juttu..aina ihaillut näitä heidän lastenkirjallisuuden kuvituksia myöskin. Aikanaan niitä kun haimme mekin...Mestariluokkaa en valitettavasti ole nähnyt...uskon tuon kun kirjoitit hulvaton..;)) Nyt menossa tällainen kirja kuin puolalaisen kirjailijan Olga Tokarcukin: Vaeltajat......seuraavana listalla: B.Tadeusz: Kotimme Auschiwitz.....Mikä lie tai miksi lie? enemmänkin kuten näköjään sinuakin kiehtoo tässä venäl. kulttuurissa..toisaalta ehkä itseäni se kuitenkin että, kaikessa hurjuudessaan ja kurjuudessaan siellä aina pilkistää se kauneuden voimaton kaipuu...ja usko siihen että, elämä on tässä, mitä siis suremaan huomista;)))...nauttikaamme siis elämästä!:)) surra joutaa myöhemmin...jos, tarvetta...tämä tunteellisuus joka ihan puskee ihosta joka huokosista lävitse...se sielu;)) ja samalla kohtalon ja elämän draama. Sokeri ja suola ja vehnä......siitä syntyy leipä..

Tsau:Friidu

Tsau kirjoitti:

Teillä on käynyt todella hieno onni. Kun pääsitte näkemään jotain näin ainutkertaista mitä sitä paikoista? tuoli kuin tuoli;)) eikö... En yleensä ainakaan myönnä olevani kateellinen...mutta, olisi todella hienoa päästä itsekin joskus, näkemään tällainen upea taide-muoto vielä livenä. Se mikä tekee ven. baletista mielestäni todella katsomisen arvoisen on tuo hiottu viimeisen päälle viety koreografia heillä...kaikki on niin viimesteltyä...olematta kuitenkaan ns. ilmeetöntä tai jäykkää...siihen sitten tämä upea musiikin tulkinta päälle...kertoo siitä että, heillä nämä huiput todella ovat sitten vain huippuja...Samaa mieltä vain vähän pystyy omaksumaan kerrallaan...musiikissakin...tai missään taidemuodossa tahansa..

Olisi pitänyt heti luottaa muistaa muistiinsa. Kirjailija jota hain on Mihail Solohov: Aron raivaajat. Prokofjevia meillä on liian vähän tai hänen tuotantoaan esillä (mielestäni) tosin on...onneksi aina välillä.....yksi sellainen upea teos joka muuten lastensatuun tehty missä Lasse Pölsti...lukee tämän sadun ja Prokofjevin musiikki sitten sovitettu siihen oopperana taustaksi...tulee nyt väkisn mieleeni...en tiedä tiedätkö on klassikkosatu: Pekka ja susi. Aivan fantastinen...juttu..aina ihaillut näitä heidän lastenkirjallisuuden kuvituksia myöskin. Aikanaan niitä kun haimme mekin...Mestariluokkaa en valitettavasti ole nähnyt...uskon tuon kun kirjoitit hulvaton..;)) Nyt menossa tällainen kirja kuin puolalaisen kirjailijan Olga Tokarcukin: Vaeltajat......seuraavana listalla: B.Tadeusz: Kotimme Auschiwitz.....Mikä lie tai miksi lie? enemmänkin kuten näköjään sinuakin kiehtoo tässä venäl. kulttuurissa..toisaalta ehkä itseäni se kuitenkin että, kaikessa hurjuudessaan ja kurjuudessaan siellä aina pilkistää se kauneuden voimaton kaipuu...ja usko siihen että, elämä on tässä, mitä siis suremaan huomista;)))...nauttikaamme siis elämästä!:)) surra joutaa myöhemmin...jos, tarvetta...tämä tunteellisuus joka ihan puskee ihosta joka huokosista lävitse...se sielu;)) ja samalla kohtalon ja elämän draama. Sokeri ja suola ja vehnä......siitä syntyy leipä..

Tsau:Friidu

Lue lisää

Kyllä. kuin venäläiset, kiitän oikeasti jokaisesta päivästä, menneestä, nykyisetä ja tulevasta. Ei tuoli kuin tuoli, vaan oikeasti ne olivat kuninkaan ja kuningattaren valtaistuimet. Ihmettelen ja ihailen vain Venäjää.. loppuunmyyty tarkoittaa vain sitä, että liput ovat järjestelyn takana.
Baletista nimenomaan samaa mieltä, että se tulee sieltä luonnostaan, se on tanssijoilla osa luontoa, olemusta.. ja teknisestikin ne hypyt esim. ovat paljon korkeampia kuin esim. täällä..
Solohov, en ole lukenut ikävä kyllä.. laitan listaan.. Pekan ja Suden tiedän.. venäläinen tietää, että elämä on suurenmoista, ja samalla mitä suurinta draamaa.

b.m. kirjoitti:

Kyllä. kuin venäläiset, kiitän oikeasti jokaisesta päivästä, menneestä, nykyisetä ja tulevasta. Ei tuoli kuin tuoli, vaan oikeasti ne olivat kuninkaan ja kuningattaren valtaistuimet. Ihmettelen ja ihailen vain Venäjää.. loppuunmyyty tarkoittaa vain sitä, että liput ovat järjestelyn takana.
Baletista nimenomaan samaa mieltä, että se tulee sieltä luonnostaan, se on tanssijoilla osa luontoa, olemusta.. ja teknisestikin ne hypyt esim. ovat paljon korkeampia kuin esim. täällä..
Solohov, en ole lukenut ikävä kyllä.. laitan listaan.. Pekan ja Suden tiedän.. venäläinen tietää, että elämä on suurenmoista, ja samalla mitä suurinta draamaa.

Lue lisää

Pidän itse näistä puolais-venäläisistä ystävistäni ja tuttavistani juuri siksi että, kun he ovat erimieltä, se myös sanotaan ja se jotenkin näkyy heidän kehonkielessään ja äänenpainoissaan. Asiat ns.riidellään heti auki. Mutta, koska, minä olen suomalainen enkä YMMÄRRÄ mistä he riitelevät minut jätetään hienotunteisesti aina näiden pienten kahakoiden ulkopuolelle;))) minulle aina kumpikin osapuoli sitten tämän jälkeen hymyilee kauniisti...asenteella: ei tässä mitään hätää;))) olemme ystäviä... tämä eräänlainen temprementtisuus heissä...siinä että, paljon kärkkäämmin otetaan kantaa ja oman mielipiteen takana seisominen ja esille tuominen tuo eräänlainen on samalla eräänlainen itsekunniotus on heillä kyllä paremmin istutettu siihen sieluun...lopuksi aina kaikki on kuitenkin hyvin....suomalaiset ystäväni taas ehkä liiankin pitkään ns. märehtivät jälkeenpäin näitä asioita onneksi eivät kaikki..ja fb-amerikkalaiset ystäväni taas esittävät aina kaiken olevan omassa elämässään lähes täydellistä ellei täydellistä..ja Brasiliassa taas paistaa aina aurinko;)))...ja itse kun sellainen että, en juuri muista kovin pitkään ns.vanhoja juttuja...kun tuo muisti ei koskaan mikä hyvä ole minullakaan ollut;)) viihdyn ehkä siksi paremmin näiden puolalais-venäläisten parissa paremmin...ja minuthan HALUTAAN intergroida pysyvästi taas puolalaiseksi;))) ei silti tämä maaseutu on siellä erittäin kaunis...mutta, miksi muuttaisimme sinne mekään...elämä täällä. Euroopan maissa toki on mukava käydä....ja kuitenkin ikää jo meilläkin että, vaatisi aika paljon myös aikaa sopeutua pysyvästi enää tässä iässä uuteen kotimaahan...tosin en koskaan sano ei...koska elämästä ei todella tiedä. Mihin se milloinkin heittää ja keneen tutustut...Nykyisin taas törmään tai joudun tutustumaan jostain syystä jota en tiedä vielä ihmisiin jotka taas tuntevat sieltä omasta nuoruudestani ihmisiä...ympyrä tavallaan on sulkeutumassa niiltä osin...kun kaikesta viimekohtaamisesta alkaa olla yli 30 vuotta;)) elämä on kummallista joskus...


Tsau:Friidu

Tsau kirjoitti:

Pidän itse näistä puolais-venäläisistä ystävistäni ja tuttavistani juuri siksi että, kun he ovat erimieltä, se myös sanotaan ja se jotenkin näkyy heidän kehonkielessään ja äänenpainoissaan. Asiat ns.riidellään heti auki. Mutta, koska, minä olen suomalainen enkä YMMÄRRÄ mistä he riitelevät minut jätetään hienotunteisesti aina näiden pienten kahakoiden ulkopuolelle;))) minulle aina kumpikin osapuoli sitten tämän jälkeen hymyilee kauniisti...asenteella: ei tässä mitään hätää;))) olemme ystäviä... tämä eräänlainen temprementtisuus heissä...siinä että, paljon kärkkäämmin otetaan kantaa ja oman mielipiteen takana seisominen ja esille tuominen tuo eräänlainen on samalla eräänlainen itsekunniotus on heillä kyllä paremmin istutettu siihen sieluun...lopuksi aina kaikki on kuitenkin hyvin....suomalaiset ystäväni taas ehkä liiankin pitkään ns. märehtivät jälkeenpäin näitä asioita onneksi eivät kaikki..ja fb-amerikkalaiset ystäväni taas esittävät aina kaiken olevan omassa elämässään lähes täydellistä ellei täydellistä..ja Brasiliassa taas paistaa aina aurinko;)))...ja itse kun sellainen että, en juuri muista kovin pitkään ns.vanhoja juttuja...kun tuo muisti ei koskaan mikä hyvä ole minullakaan ollut;)) viihdyn ehkä siksi paremmin näiden puolalais-venäläisten parissa paremmin...ja minuthan HALUTAAN intergroida pysyvästi taas puolalaiseksi;))) ei silti tämä maaseutu on siellä erittäin kaunis...mutta, miksi muuttaisimme sinne mekään...elämä täällä. Euroopan maissa toki on mukava käydä....ja kuitenkin ikää jo meilläkin että, vaatisi aika paljon myös aikaa sopeutua pysyvästi enää tässä iässä uuteen kotimaahan...tosin en koskaan sano ei...koska elämästä ei todella tiedä. Mihin se milloinkin heittää ja keneen tutustut...Nykyisin taas törmään tai joudun tutustumaan jostain syystä jota en tiedä vielä ihmisiin jotka taas tuntevat sieltä omasta nuoruudestani ihmisiä...ympyrä tavallaan on sulkeutumassa niiltä osin...kun kaikesta viimekohtaamisesta alkaa olla yli 30 vuotta;)) elämä on kummallista joskus...


Tsau:Friidu

Lue lisää

Joo, suomalaiskansallinen hiljainen marmatus ei arvatenkaan tee hyvää.. hiljaa kärsiä siitä, että muut onnistuvat, tekevät jotain.. itselle Kohtalo on alusta asti jakanut vain tyhjiä arpoja..
Mieleen tulee tällä hetkellä yksi vissi ero amerikkalaisten ja venäläisten välillä.. paljon puhutuista Mariinskin avajaisista..katsoin sen viikonloppuna vihdoin, ja kasvoni viha tummentaa.. Suora lähetys, ja ohjelma alkoi puoli tuntia myöhässä.. siitä kun kuulutettiin: "Ohjelma alkaa kahden minuutin kuluttua", kesti kaksikymmentä minuuttia siihen kun se alkoi (Putin näytti ujolta koulupojalta, joka oli pakotettu lukemaan kevätjuhlassa itsekirjoittamansa runo). Minulta jäi Anna Netrebko kokonaan näkemättä, kun en arvannut että lähetys venyy.. Amerikassa näin ei koskaan voisi tapahtua.
Siuanus sinulle, että olet saanut solmittua kansainvälisiä kontakteja. Vuorovaikutuksesta oppii, maailmankuva avartuu. Näkee, että on muutakin elämässä kuin Someron kyläkoulun takapiha.

Lämmin Kiitos.

Tsau:Friidu

Kiitos tästä. Muistan kun luin jokunen vuosi sitten Anna Ahmatovan runoja, ja siinä hetkessä tunsin miten ne lävistivät sydämeni, ne olivat sanoja suoraan minulle.. kävelin levottomana ympäriinsä ja mietin kuumeisesti tunteeko tämä nainen minut vai ovatko hänen tekstinsä pelkkää provoa vaan? Miten merkillinen nainen! Mikäs neito tämä oikein on.. kuollut 60-luvulla.. niin naisten tapaista: sanoa jotain provosoivaa ja häipyä sitten paikalta, ennen kuin mies saa suunsa ja ajatuksensa auki! Kirjoitin hänelle siinä hetkessä "vastausrunon", jotenkin runotodellisuudessa saimme sinä hetkenä kontaktin, runoilijoita ei voi erottaa.. katsoin sateenpiiskaamaa katua, myrskytuuli piiskasi ikkunaa..

Kävin myöhemmin teatterissa katsomassa hänestä kertovan näytelmän.. tapahtumapaikkana taisi juuri olla mainitsemasi "huvila".. en juurikaan ole varma, enemmän kuin ulkoisista seikoista, halusin päästä selville Naisesta ja Runoilijattaresta kaiken takana.

b.m. kirjoitti:

Kiitos tästä. Muistan kun luin jokunen vuosi sitten Anna Ahmatovan runoja, ja siinä hetkessä tunsin miten ne lävistivät sydämeni, ne olivat sanoja suoraan minulle.. kävelin levottomana ympäriinsä ja mietin kuumeisesti tunteeko tämä nainen minut vai ovatko hänen tekstinsä pelkkää provoa vaan? Miten merkillinen nainen! Mikäs neito tämä oikein on.. kuollut 60-luvulla.. niin naisten tapaista: sanoa jotain provosoivaa ja häipyä sitten paikalta, ennen kuin mies saa suunsa ja ajatuksensa auki! Kirjoitin hänelle siinä hetkessä "vastausrunon", jotenkin runotodellisuudessa saimme sinä hetkenä kontaktin, runoilijoita ei voi erottaa.. katsoin sateenpiiskaamaa katua, myrskytuuli piiskasi ikkunaa..

Kävin myöhemmin teatterissa katsomassa hänestä kertovan näytelmän.. tapahtumapaikkana taisi juuri olla mainitsemasi "huvila".. en juurikaan ole varma, enemmän kuin ulkoisista seikoista, halusin päästä selville Naisesta ja Runoilijattaresta kaiken takana.

Lue lisää

Hmmm, Ahmatovan taustanahan oli äärimmäisen tuskaisa elämä, aikalaiset katosivat ja hän itse jäi. Toisaalta nuori nainen Tsarskoje Selossa ja toisaalta 1930-luku ja sodanjälkeinen aika... Toki kuvio on omasta 2000-luvun perspektiivistä katsoen jopa hieman myyttinen...

northernlynx kirjoitti:

Hmmm, Ahmatovan taustanahan oli äärimmäisen tuskaisa elämä, aikalaiset katosivat ja hän itse jäi. Toisaalta nuori nainen Tsarskoje Selossa ja toisaalta 1930-luku ja sodanjälkeinen aika... Toki kuvio on omasta 2000-luvun perspektiivistä katsoen jopa hieman myyttinen...

Lue lisää

Ahmatovista erityisesti joskus miettinyt, että miksei hän vain emigroitunut.. olisi säästynyt monelta vaikeudelta. Mutta ilmeisesti hän ei vain ollut sellainen ihminen, joka väistää vaikeuksia. Hänessä on suoraselkäistä ylpeyttä. Jotenkin tulee tunne hänestä, sellainen asenne, että: Tulkoon mitä tulee, olen köyhä tai rikas; silti olen tässä elämässä tsaaritar, joka nauttii kaviaarinsa vain Odessan shampanskojen kera.

b.m. kirjoitti:

Ahmatovista erityisesti joskus miettinyt, että miksei hän vain emigroitunut.. olisi säästynyt monelta vaikeudelta. Mutta ilmeisesti hän ei vain ollut sellainen ihminen, joka väistää vaikeuksia. Hänessä on suoraselkäistä ylpeyttä. Jotenkin tulee tunne hänestä, sellainen asenne, että: Tulkoon mitä tulee, olen köyhä tai rikas; silti olen tässä elämässä tsaaritar, joka nauttii kaviaarinsa vain Odessan shampanskojen kera.

Lue lisää

Varsinaisesti toisinajattelijaksihan Ahmatovaa ei leimattu, vaikka hänen tuotantonsa ei noudattanutkaan Neuvostoliiton johdon kulttuuripoliittisia linjauksia. Tosin julkaisemista vaikeutettiin tai estettiin peräti. Hänhän oli venäläinen patriootti, mikä varmasti esti häntä lähtemästä maasta - kuten runossa "En kuulu niihin jotka jättivät maansa" (tai jotain sellaista) ilmenee. Samaten kun hän kirjoittaa orjantappurakruunusta, joka sopii hänelle kultaisen sijasta. Myös Josif Brodski olisi jäänyt kotimaahansa, kirjoitti jopa Brezhneville, mutta karkoitettiin vasten tahtoaan. Kun Ahmatovasta tehtiin 1960-luvulla Oxfordin yliopiston kunniatohtori hän sanoi vain haluavansa takaisin Komarovoon.

northernlynx kirjoitti:

Varsinaisesti toisinajattelijaksihan Ahmatovaa ei leimattu, vaikka hänen tuotantonsa ei noudattanutkaan Neuvostoliiton johdon kulttuuripoliittisia linjauksia. Tosin julkaisemista vaikeutettiin tai estettiin peräti. Hänhän oli venäläinen patriootti, mikä varmasti esti häntä lähtemästä maasta - kuten runossa "En kuulu niihin jotka jättivät maansa" (tai jotain sellaista) ilmenee. Samaten kun hän kirjoittaa orjantappurakruunusta, joka sopii hänelle kultaisen sijasta. Myös Josif Brodski olisi jäänyt kotimaahansa, kirjoitti jopa Brezhneville, mutta karkoitettiin vasten tahtoaan. Kun Ahmatovasta tehtiin 1960-luvulla Oxfordin yliopiston kunniatohtori hän sanoi vain haluavansa takaisin Komarovoon.

Lue lisää

Luin itse asiassa justiinsa eilisiltana tuon orjantappurarunon, kun etsin jotain palstasopivaa runoa A. Ahmatovalta.. Olisihan senkin voinut laittaa, mutta päädyin romanttisempaan kaikkien kaunosielujen mieliksi. Juuri tuollaista "uhmaa" hänestä olen lukevinani.. tai todellakin vain itsestäänselvyys hänelle, että kotomaata ei hyljätä, rakkaus on ja pysyy. Piste.

Brodskilta olen lukenut vain yhden suomennosvalikoiman "Keskustelu taivaallisen asujaimen kanssa". En oikein päässyt sisään.. kenties koska oli 'vain' valikoima sekalaisia runoja.. ainoa juttu melkein mikä kolahti, oli sellainen runo jossa esiintyivät sulassa sovussa Pushkin, Gogol ja Stalin... yksi lause jäi mieleen: "Kaikkien maiden proletaarit, marssikaa suoraan pektopahiin". Se oli aika kiva lause.

Runoilijalta kuitenkin vähintään outo valinta jäädä sinne, missä teksti ei voi elää. Lännessähän olisi ollut mainetta ja mammonaa. Tietysti hyvä, että kaikki eivät ajattele samalla sapluunalla.

Anna Ahmatova: Yöllä (1918)

Taivaalla kuu tuskin hengissään
hauraiden pilvien virrassa.
Juro vartiosotilas äkeissään
vilkaisee palatsin kelloa.

Uskoton vaimo on menossa kotiin,
hänen ilmeensä kova, harkitseva,
ja uskollista polttaa kaipuu,
jota unen tiukka syleily ei sammuta.

Mitä heistä? Seitsemän päivää sitten
huokaisin, maailman hyvästelin.
Mutta huoneessa ahdisti; tähtien luo
lähdin puistoon ja lyyraa kosketin.

b.m. kirjoitti:

Luin itse asiassa justiinsa eilisiltana tuon orjantappurarunon, kun etsin jotain palstasopivaa runoa A. Ahmatovalta.. Olisihan senkin voinut laittaa, mutta päädyin romanttisempaan kaikkien kaunosielujen mieliksi. Juuri tuollaista "uhmaa" hänestä olen lukevinani.. tai todellakin vain itsestäänselvyys hänelle, että kotomaata ei hyljätä, rakkaus on ja pysyy. Piste.

Brodskilta olen lukenut vain yhden suomennosvalikoiman "Keskustelu taivaallisen asujaimen kanssa". En oikein päässyt sisään.. kenties koska oli 'vain' valikoima sekalaisia runoja.. ainoa juttu melkein mikä kolahti, oli sellainen runo jossa esiintyivät sulassa sovussa Pushkin, Gogol ja Stalin... yksi lause jäi mieleen: "Kaikkien maiden proletaarit, marssikaa suoraan pektopahiin". Se oli aika kiva lause.

Runoilijalta kuitenkin vähintään outo valinta jäädä sinne, missä teksti ei voi elää. Lännessähän olisi ollut mainetta ja mammonaa. Tietysti hyvä, että kaikki eivät ajattele samalla sapluunalla.

Anna Ahmatova: Yöllä (1918)

Taivaalla kuu tuskin hengissään
hauraiden pilvien virrassa.
Juro vartiosotilas äkeissään
vilkaisee palatsin kelloa.

Uskoton vaimo on menossa kotiin,
hänen ilmeensä kova, harkitseva,
ja uskollista polttaa kaipuu,
jota unen tiukka syleily ei sammuta.

Mitä heistä? Seitsemän päivää sitten
huokaisin, maailman hyvästelin.
Mutta huoneessa ahdisti; tähtien luo
lähdin puistoon ja lyyraa kosketin.

Lue lisää

Minäkin olen lukenut kokoelman "Keskustelu taivaan asujaimen kanssa" sekä "Joulutähden". En enää muista kummassa oli runo "Puolitoista huonetta", missä hän tarkalleen kuvasi kotiaan Leningradissa. Kävin siellä vuonna 2004. Brodski lähti sieltä v. 1972 eikä tavannut enää vanhempiaan. Runon hän kirjoitti Yhdysvalloissa.

Ahmatovalta tuli mieleen:

"Tänään minulla on paljon tehtävää.
Muisti täytyy tappaa kokonaan.
Kiveksi täytyy sydän jähmettää.
Ja elämään on opeteltava uudelleen.
Jo kauan sitten tunsin tämän helteisen kesäpäivän autiuden."

En ole varma meneekö suomennos sanatarkasti noin, koska kirjoitin sen muistista. Runo lienee kirjoitettu 1930-luvun loppuvuosina, kun Ahmatovan poika Lev Gumiljov vangittiin.Hänethän vangittiin pariinkin otteeseen, mutta vapautettiin 1953 Stalinin kuoltua.

northernlynx kirjoitti:

Minäkin olen lukenut kokoelman "Keskustelu taivaan asujaimen kanssa" sekä "Joulutähden". En enää muista kummassa oli runo "Puolitoista huonetta", missä hän tarkalleen kuvasi kotiaan Leningradissa. Kävin siellä vuonna 2004. Brodski lähti sieltä v. 1972 eikä tavannut enää vanhempiaan. Runon hän kirjoitti Yhdysvalloissa.

Ahmatovalta tuli mieleen:

"Tänään minulla on paljon tehtävää.
Muisti täytyy tappaa kokonaan.
Kiveksi täytyy sydän jähmettää.
Ja elämään on opeteltava uudelleen.
Jo kauan sitten tunsin tämän helteisen kesäpäivän autiuden."

En ole varma meneekö suomennos sanatarkasti noin, koska kirjoitin sen muistista. Runo lienee kirjoitettu 1930-luvun loppuvuosina, kun Ahmatovan poika Lev Gumiljov vangittiin.Hänethän vangittiin pariinkin otteeseen, mutta vapautettiin 1953 Stalinin kuoltua.

Lue lisää

Pitääpä tarttua uudelleen Brodskiin, tänä iltana vaikkapa.. jos saisi jotain uutta näkötulkintaa.. oli siinä jotain, sanallista taitoa.. ajattelinkohan silloin, että olisi mielenkiintoista luettavaa ellei olisi niin katkeroitunut ihminen? No, uudelleenluenta avaa ihmisen salat.

Missä tuo Brodskin kotitalo sijaitsee tarkemmin? Voisi seuraavan vierailun ohjelmistoon ottaa.

Tuo laittamasi runo kuvaa hyvin löytämääni Ahmatovin ainutlaatuista naiseutta.

Laitan lukijakunnan iloksi pari aiemmin mainittua patrioottista helmeä, molemmat vuodelta 1922.

Tuolla kruunu on taottu kullasta...
Älä kadehdi sellaista kruunua!
Se on varastettua tavaraa -
eikä sovi sinulle muutenkaan.
Minun orjantappurakruununi
heittää jo loistoaan yllesi.
Mitä siitä, jos otsaasi hempeää
se purppuranpunalla viilentää.

---

En ole niitä, jotka hylkäsivät maan
ja jättivät sen vihollisen saaliiksi.
En kuule heidän karkeaa imarteluaan,
en luovuta heille laulujani.

Silti säälin sinua, maanpakolainen,
säälin kuin vankia, kuin sairasta.
Pimeä on polkusi, kiertolainen,
ja vieraan leivän tuoksu karvasta.

Me täällä humisevan tulipalon katkussa,
nuoruutemme rippeet tuhlaten,
emme väistäneet ainuttakaan iskua,
meihin osui niistä jokainen.

Me tiedämme: tuleva maailma
vielä oikeuttaa joka hetkemme...
Mutta kukaan ei voi olla yhtä kopea,
yhtä kyyneleetön, koruton kuin me.

b.m. kirjoitti:

Pitääpä tarttua uudelleen Brodskiin, tänä iltana vaikkapa.. jos saisi jotain uutta näkötulkintaa.. oli siinä jotain, sanallista taitoa.. ajattelinkohan silloin, että olisi mielenkiintoista luettavaa ellei olisi niin katkeroitunut ihminen? No, uudelleenluenta avaa ihmisen salat.

Missä tuo Brodskin kotitalo sijaitsee tarkemmin? Voisi seuraavan vierailun ohjelmistoon ottaa.

Tuo laittamasi runo kuvaa hyvin löytämääni Ahmatovin ainutlaatuista naiseutta.

Laitan lukijakunnan iloksi pari aiemmin mainittua patrioottista helmeä, molemmat vuodelta 1922.

Tuolla kruunu on taottu kullasta...
Älä kadehdi sellaista kruunua!
Se on varastettua tavaraa -
eikä sovi sinulle muutenkaan.
Minun orjantappurakruununi
heittää jo loistoaan yllesi.
Mitä siitä, jos otsaasi hempeää
se purppuranpunalla viilentää.

---

En ole niitä, jotka hylkäsivät maan
ja jättivät sen vihollisen saaliiksi.
En kuule heidän karkeaa imarteluaan,
en luovuta heille laulujani.

Silti säälin sinua, maanpakolainen,
säälin kuin vankia, kuin sairasta.
Pimeä on polkusi, kiertolainen,
ja vieraan leivän tuoksu karvasta.

Me täällä humisevan tulipalon katkussa,
nuoruutemme rippeet tuhlaten,
emme väistäneet ainuttakaan iskua,
meihin osui niistä jokainen.

Me tiedämme: tuleva maailma
vielä oikeuttaa joka hetkemme...
Mutta kukaan ei voi olla yhtä kopea,
yhtä kyyneleetön, koruton kuin me.

Lue lisää

Siinähän se tulikin runo orjantappurakruunusta.

Brodskin kotimuseo sijaitsee (ainakin 2004 syksyllä se oli) Litenyj prospektin ja ulitsa Pesteljan kulmassa sillä tavoin, että sisäänkäynti tuolloin oli ul. Pesteljan puolella. Brodskin muistolaatta on puolestaan Litenyin puolella. Talo oli ollut kommunalka, ja siellä käydessäni sitä tehtiin juuri uuteen (entiseen?) uskoonsa. "Muruzinin talo". Parveke antoi Pesteljan puolelle. Sieltä katsoen oikealle jää Preobrazhenskin aukio ja se kirkko. Lähellä Suomen konsulaattia siis.

Brodskihan vieraili Ahmatovan luona ja Ahmatova kaiketikin otti Brodskin runoilijana "omakseen" ja varmaan päinvastoinkin. Siitä tuli mieleeni Brodskin runo:

"Aamupostia A. A. Ahmatovalle Siestarjoen kaupungista"

Pensaissa Suomen kuolemattoman,
missä hongat hallitsevat ankarasti,
olen täynnä iloa loputtomasti,
kun lahden ja Komarovon
valaisee sarastus suloinen,
varjoaa lehvistö auvoinen,
Teidän rakkautenne - jokatuntinen
ja hyvyytenne - ikuinen.

northernlynx kirjoitti:

Siinähän se tulikin runo orjantappurakruunusta.

Brodskin kotimuseo sijaitsee (ainakin 2004 syksyllä se oli) Litenyj prospektin ja ulitsa Pesteljan kulmassa sillä tavoin, että sisäänkäynti tuolloin oli ul. Pesteljan puolella. Brodskin muistolaatta on puolestaan Litenyin puolella. Talo oli ollut kommunalka, ja siellä käydessäni sitä tehtiin juuri uuteen (entiseen?) uskoonsa. "Muruzinin talo". Parveke antoi Pesteljan puolelle. Sieltä katsoen oikealle jää Preobrazhenskin aukio ja se kirkko. Lähellä Suomen konsulaattia siis.

Brodskihan vieraili Ahmatovan luona ja Ahmatova kaiketikin otti Brodskin runoilijana "omakseen" ja varmaan päinvastoinkin. Siitä tuli mieleeni Brodskin runo:

"Aamupostia A. A. Ahmatovalle Siestarjoen kaupungista"

Pensaissa Suomen kuolemattoman,
missä hongat hallitsevat ankarasti,
olen täynnä iloa loputtomasti,
kun lahden ja Komarovon
valaisee sarastus suloinen,
varjoaa lehvistö auvoinen,
Teidän rakkautenne - jokatuntinen
ja hyvyytenne - ikuinen.

Lue lisää

Kiitos. Eli ihan ydinkeskustassa, sitä ei vain taida perusturistioppaasta löytyä. Jotain samaa 'henkeä' Ahmatovan kanssa, asennepuolella, bongasin valikoiman avaavasta julistusrunosta ja sen lopusta:

Mitä sanoisin elämästä? Se osoittautui pitkäksi.
Murheen kanssa yksin tunnen solidaarisuutta.
Mutta niin kauan kuin suuni ei ole pelkkää savea,
siitä tulee kuulumaan pelkkää kiitollisuutta.

Vertautuu mielessäni mukavasti Ahmatovan aiemmin siteerattuun "Mutta kukaan ei voi olla yhtä kopea, yhtä kyyneleetön, koruton kuin me." Itse hieman vierastan Brodskin ajattelua (karkeasti vedän linjat suoraksi): elämä on kamalaa ja sen jälkeen odottaa tyhjyys, helvettiäkin pahempi. Se oliis sietämätöntä, ellei olisi tuota ahmatovalaista uhmaa mukana, olosuhteisiin katsomatonta täysilläelämistä. Ja itse asiassa pidin sellaisesta kuin Bobon hautajaisruno.. tällaiseen antisentimentaalinen tyyli sopii, jokainen säkeistö kertoo surusta niin kuin ei koskaan ennen, konventioita vältellen, yksi esimerkki:

Bobo on kuollut, ja tällä rivillä on suru.
Ikkunoiden neliöt, holvien kaaret.
Sellainen pakkanen, että jos tapetaan,
niin mieluiten tuliaseella.