Uusi päivä taas raikkaana alkaa. Aurinko luo miellyttävän tunnelman 100m2 asuntooni. Aamupalaksi terveeellistä hedelmämehua 50m2 parvekkeella omassa puutarhassa nautittuna ja päälle puhtaat kauniit vaatteet että päivä lähtee kunnolla käyntiin. Jos sattuisikin olemaan niin että ei ole mitään aamupalaksi niin ei huolta, kadunvarsien jakelukeskuksista käyt vaan nappaamassa ilmaiseksi. Ystävien kanssa yhdessä taas koko päivä tarmokkaasti ihmiskuntaa kohti tyypin I sivilisaatiota viedään ja hauskaa pidetään.
Vittu joo.
Vittu joo.
Vastaukset 5
Vanhimmat
niin ja kohtahan äiti tulee siivoamaan ja viemään roskat ulos jos naapurit eivät ole vieneet niitä oveni ulkopuolelta kohteliaasti töihin mennessään. Toivottavsti äiti on muistanut ostaa kaikki haluamani herkut kun sairauseläkkeeni ei riitä niihin.
Niin ja tämän tekstin ideahan oli vain havainnollistaa sitä, että jos ympäristöni olisi inhimillinen, ja elämäni sellaista kuin haluaisin, mistä saada kiksejä, niin kai minä nyt toimintakykyinen olisin. Jonkun aivokapasiteetti ei näemmä riitä käsittämään ironiaa.
Elämän kuuluu olla sellaista että kirmaamme pörröisinä taikaolentoina pastellivärisen kristallimaailman halki ja kaikki ovat ikuisesti ystäviä keskenään.
Ai teidän mielestänne siis tuollainen elämä ei ole tavoiteltavaa?
No, ei sitten kannata itkeä kun kannattamanne pimeyden maailman kuona joskus ryöpsähtää omalle naamalle.
Ja sitten vielä ihmetellään kun kaikkia transuja pidetään sekopäinä
Tämähän on todella ironista sikäli että muistan puuterilla käydyn joskus keskustelun aiheesta miten suhtautuisit jos joku haluaisi korvata ihmiskunnan tunteettomilla koneilla. Olin siinä myönteisesti suhtautuvien leirissä. Yksi vasta-argumentti oli "ilman tunteita ei ole motivaatiota tehdä mitään joten ne koneet vaan seisoisi ruostumassa". Nyt sitten minä itse en tee muuta kuin makaan kotona ruostumassa, koska en voi kokea positiivisia tunteita ajatukseen että työskentelisin tässä yhteiskunnassa sen minussa epämiellyttäviä tunteita aiheuttavaa järjestelmää tukien liittyen.