Psykan opiskelun motiivit

Pari kertaa ollu vissiin tollasen terapiassa. Eniten puhu ittestään, hullumpi kuin mä. Tokenin kun tollasesta pääsi eroon.

Kyllä tuo hyvin olla joillain motiivi, tietämättömyydestä johtuva. Järkytys voi olla, että jo pääsykokeissa vaaditaan matematiikan (tai oikeastaan tilastotieteen) osaamista. Jos siitä selviää, niin cum laude - vaiheessa on samaa edessä vaativampana.
Ei psykan opiskelu selvitä omia ongelmia; korkeintaan opintojen loppuvaihessa voi antaa vähän apua oman itsensä analyyttiseen ymmärtämiseen.

Joskus itsekin miettinyt, että mikä on motiivina hakeutua psykologin-ammattiin. Pari sellaista psykalaista tiedän, joilla ollut pahoja traumoja omassa elämässään ja käyneet omaakin terapiaa. Se voi kyllä auttaa paremmin ymmärtämään muita ihmisiä ja on hyvä, että saavat itsekin kokemusta terapiasta, mutta silti tulee mietittyä, onko tarkoituksena selvittää omia ongelmia? Ei millään pahalla, mutta kummallakin on kyllä oma elämänhallinta enemmän tai vähemmän hukassa, mutta eipä se heistä huonoja psykologeja kai silti tee. Se on kyllä totta, ettei ne kaikki psykalaiset/terapeutit oo mitenkään selkeellä pohjalla tässä elämässä, mutta kunhan eivät aiheuta asiakkaille haittoja, niin sehän on se pääasia.