Tod.näk paniikkihäiriö?

Ensmäisenä jätä kahvi pois kokonaan. Jos on pakko jotain juoda ni juo teetä.

Voin sanoa suoraan että kuuntele järkeäsi noissa lääkeiden syönnissä sivuoireet kun on samat mitkä on toivotut vaikutukset (ssri, ketipinor). Vaikutus on yhtäkuin lumevaikutus. Ketipnor surkastuttaa aivoja ja tappaa ihmistä hitaasti, sitä älä syö ja muista että kukaan ei voi pakoittaa sinua. Ovat hengenvaarallisia, eivät auta mutta luovat riippuvuutta.

On lääkkeitä jotka auttavat mutta niitä ei juuri kunnalliset määrää koska aivopesty että riippuvuus on kamala asia (todellisuudessa helppo homma vähentää lääkennosta pikkuhiljaa), yksityiselle siis sinulla varmaan matka (bentsot). Homman nimi onkin että joudut lusimaan paniikkihäiriösi että parannut ja se on pitkä tie. Lääkkeet ei korjaa sitä mutta auttavat.

Nyt ensialkuun ota sitä lomaa koska se auttaa. Sinullla on oikeus pitkäänkin lomaan koska yhteiskunta ei ole pystynyt pitämään sinusta sen vertaa huolta vaan on sairastuttanut sinut vakavasti kiireellän. Sinun on käytävä pitkä tie tervehtymiseen, itsellä neljättä vuotta paniikkihäiriö ja vasta nyt näyttää paremmalta. Lääkkeet aiheuttivat minulle psykoosin ja riippuvuuden. Bentsot olisivat aiheuttaneet vaan sen jälkimmäisen eikä se ole mitään sen ihmeempää kuin riippuvuus mihinkään muuhunkaan kuten suklaaseen.

Ja muista vaatia terapia äläkä tyydy siihen että hiljentävät sinut lääkkeillä.

Niin ja lisään vielä että vika ei ole sinussa kokonaan vaan siinä ettet hyväksy itseäsi omana itsenäsi. Mista se johtuu en tiedä. Ehkä sinua on järjestelmällisesti hyljitty. Jos sinulla on kavereita tai vanhemmat niin puhu niille ja ITKE (jos pystyt) siitä saa jälkeenpäin semmoiset euforiat mitä ei huumeista saa.

paniikkihäiriötä ei ole olemassakaan.

on olemassa vaan luonnollinen reaktio ympäröivään sekavuuteen ja yksinäisyyteen.

jälleen kerran sinua syylistetään vaikka olisi epänormaalimpaa olla reagoimatta kaaokseen.

Hirveetä mitä neuvoja sulle annetaan! Mene hyvä ihminen hakemaan apua itsellesi mä kanssa aattelin kauan silloin joskus että kyl tää tästä mutta kun kohtaukset pahenivat jatkuvasti niin hain apua sain terapiaa ja lääkityksen, niin kyllä helpotti, jotkut tietty saavat sivuvaikutuksia lääkkeistä mutta oikealla, sinulle sopivalla aloituksella ja neuvoilla elämä kirkastuu, usko pois, mutta ei ole sellaisia lääkkeitä joita vois ottaa vain joskus niitä pitää ottaa kuukausia ennenkö tilanne alkaa olla hallinnassa. Sinne vain työterveysasemallesi ja vaadi, ihan oikeesti, vaadi saada kunnon apua muuten tilanteesi kroonistuu niinkun mulla kävi ja se ei todellakaan ole ollut helppohoitoinen hoidella pois. Kaikkea parasta toivoen elämääsi.

Kiitos vastauksista :)

Kyllä huomenna aion heti mennä työterveyteeni, sillä en kestä tätä olotilaa enää vaikka tänään onkin ollut vähän parempi päivä.

Itsekkin kun luin netistä tietoa, ja muutaman henkilön jolla myös pan.häiriö kanssa jutteln noista lääkkeistä, niin tuli jotenkin semmonen fiilis että noi bentsot voisi olla ihan hyvä vaihtoehto. Mutta niitä ei vissiin määrätä helposti vai? Että ensin kokeillaan muita vaihtoehtoja?

Kävitkö? Saitko apua?

Mun mielestä paniikkihäiriötä hoidetaan aivan liikaa lääkkeillä ja pintapuoliseksi jäävällä diagnoosilla, ja samalla jätetään vähemmälle huomiolle ph:n aiheuttaja. Monesti lääkärit ei tarjoa tarpeeksi henkistä tukea (jollei hakeudu terapiaan tms) eikä turvallisuudentunnetta tms. ja siinä tapahtuu iso moka jos ph:stä kärsivä ei ns. löydä itseään lääkärin diagnoosista. Eli edelleenkin ph:stä kärsivä saattaa pelätä, että omat oireet on kuitenkin jotain muuta ja lääkäri oli kuitenkin väärässä. Ja ph-kierre jatkuu.

Ph:n hoitaminen ei ole yhden lääkärikäynnin asia vaan pitkäkestoinenkin prosessi. Mistä se johtuu on nro 1. ja monesti se voi johtua esimerkiksi kymmenen viimeisen vuoden aikana eletystä elämästä ja sen laadusta:

- rahahuolet
- sosiaaliset huolet, paineet jne
- ongelmat töissä tai koulussa
- kotiongelmat
- huono unenlaatu (huono sänky, patja tai tyyny, veto, liian valoisaa, melu jne)
- ravinnon saanti päin p:tä!!! (vitamiinit, kivennäiset, riittävä nesteensaanti jne!!!)
- jatkuva melu tms.
- rentoutumisen, palautumisen puute
- harrastuste puute
- huono kunto
- isot muutokset elämässä
- yleensä itsensä huolehtimisen taso

Lista voi olla tod. pitkä ja sekö sitten riittää kun lääkkeillä peitellään em. asiat? Tämä voi ylläpitää kierrettä. Et uskalla lähteä mihinkään ilman lääkkeitä. Jos lääkkeet unohtuu, niin jo sekin on paniikin paikka pitää kääntyä takaisin vaik olis kuinka pitkällä. Ja mitä sitten tekee terveydelle vuosienkin mittainen kemikaalien napsiminen? Missä vaiheessa alkaa lääke menettää tehonsa? Monella tavalla voit pettyä kun huomaat, että itse sairaus on sussa edelleen, että lääkkeetkin oli vain tilapäinen ratkaisu.

Eikö olisi järkevintä hoitaa konkreettisesti ph:n aiheuttajat pois, eikä lohduttautua mahdollisesti surkeassa elämässään lääkkeillä? Onhan se tietty helppo ratkaisu. Tabu huuleen niin jaksaa pari tuntia hymyillä. Silti lääkkeet ei välttämättä poista ph:tä 100 prosenttisesti. Kun hoitaa tuon listan kuntoon, niin silloin alkaa panikointi olla hoidettu pois pilaamasta elämää, ja ihan ilman tabujen napsimista. Eikö olisi tavoittelemisen arvoinen asia se kun voi lopullisesti huokaista helpotuksesta, ja se voitonriemu kun on selättänyt inhottavan sairauden? Ei tarvitse enää tunnustella pulssia, eikä kuulostella miltä nyt tuntuu kropassa, eikä enää säiky pätkääkään kun jossain vähänkin vihlasee tai kutittaa, eikä se punainen läikkä iholla ole enää melanooma, eikä huimaus tms. oire enää laukaise ikäviä hetkiä kun paniikissa juokset päivystykseen tai soitat ambulanssin:) Nyt tsemppiä ja otetaan oikeasti härkää palleista eikä vinguta ja vikistä kuin pikkuvauvat että anna tohtori lääkettä kun pelottaa;)

oli pakko miinustaa NoPanicin kirjoitusta. Kovimpa helpolta kuulostaa se lääkkeiden jättäminen ja uuden elämän aloittaminen. Onkos sulla itsellä kokemusta asiasta?

Tuntuu siltä että nopanicillä ei ole kokemusta, mulla on vuosien kokemus tästä taudista ja tottakai niitä taustoja eritellään terapiassa jos onnistuu sitä saamaan, on meinaten hankalaa joissakin kunnissa sitä saada paitsi jos on rahaa yksityiseen. Mä oon saanut terapiaa ja lääkityksen ja näillä mennään ilman lääkitystä en olisi tästä suosta noussut ja samaa mieltä on myös mun psykiatri ja sairaanhoitaja, onnesta sain hyvät alansa asiantuntijat. Enkä ole PIKKUVAUVA joka vinkuu ja vikisee vaan ihka normi ihminen jolla on ihan oikeesti paniikkihäiriö. Ja miksi ei tähän saa hakea apua haethan sä nopanic flussaasikin apua vai onko sekin eriteltävä pikkuvauvamaisuudeksi?