mitä tekis kesällä

Minä aion pelata pleikkaria koko kesän. Käyn välillä ulkoilemassa ja syön hyvää ruokaa. Ei siihen muita ihmisiä tarvita, varsinkaan "ystäviä" tai "kavereita", jotka hekin luultavasti viettäisivät kanssani aikaa vain siksi, että muuten tulisi tylsä kesä. Opettele nauttimaan omasta seurasta. Ole itsesi paras kaveri :)

Niin, Suomessahan on ulkonaliikkumiskielto yksinäisille.

Ja työpaikkin voi vielä löytyä. Joten älä vaivu nyt synkkyyteen!

Minulla viimevuotiset kesälomat ovat olleet samankaltaisia eli olen kykkinyt pimeässä huoneessani pleikkaria paukuttaen tai tietokoneen ruutua päämäärättömästi tuijottaen. En varmaan saa itsekään mitään töitä kesäksi (olen ammattikoulun opiskelija) ja on alkanut tulemaan epäilys, etten ehkä koskaan tulekaan tekemään töitä. Joka kesä hakenut, eikä edes haastattelukutsua herunut. Olen varmaan syntynyt työttömäksi ihmiseksi, koska joidenkin se työttömän roolin on tässä yhteiskunnassa tehtävä. Kaikki eivät tule näkemään "iki-ihanan" työelämän päivänvaloa. Minulla on esimerkiksi masennusta ja sos. tilanteiden pelkoa, mutta ei se työhakemuksissa näy... mutta koska ei ole suhteita mihinkään ja minäminäminä-mentaliteettia, niin vakituinen työpaikka tulee varmaan olemaan pelkkää haikeaa haavetta. En tiedä, saatan tässä asiassa olla myös pessimistinen, vaikka en täysin harhaluuloihin tätä tunnetta perusta. Uutisotsikot potkuista ja irtisanomisista ja työttömyystilastot puhukoot puolestaan...

Aion kuitenkin yrittää tehdä kesästäni erilaisen ja kannustan sinua tekemään samoin, aloittaja. Aion joka viikko käydä ihmisten ilmoilla, esimerkiksi kirjastossa tai meren rannalla. Oikeastaan palan halusta päästä meren kallioille lukemaan kirjoja, syrjemmälle kirkuvasta ihmisbikinirysästä. Se olisi aika nautinnollista. Tai muuten vain pysähtyä hetkeksi johonkin rauhalliseen paikkaan polkupyörän ja piknikeväiden kera. Muuten kävisin elokuvissa, mutta tulen olemaan pennitön koko kesän...

En muuta osaa sanoa kuin sen, että kokeile aloittaja käydä edes pari kertaa viikossa _kunnolla_ ihmisten ilmoilla (ei lasketa kaupassa/pankissa/postissa käyntiä). Eli pyöräile vaikka johonkin paikkaan, mikä itseäsi kiehtoo ja tee siellä jotain; pysähdy hetkeksi lounastamaan, lukemaan kirjaa tai kuuntele vaikka yksi kipale musiikkia ja jatka matkaa, jos siltä tuntuu.

Grand theft auro 5 peli tulee vasta syyskuussa, harmi juttu et kesä on jo silloin ohi. Mut talvi menekin sitä pelailessa

Pelaan wowia ja guild warsia. Käyn lenkkeilemässä, luen kirjoja, katson elokuvia ja ohjelmia. Saatan jopa piipahtaa jossain festareilla. Bändejä sinne menen katsomaan enkä seurustelemaan, joten miksei voisi mennä yksin.

Olis kiva viimeinkin saada seksiä kesällä mutta tuskin tulen saamaan tänä tulevana kesänäkään. Sosiaalista elämää en muuten juurikaan kaipaa.

Heitän kaikille palstaa lukeville haasteen: käyt sitte kirjastossa tai kaupassa ja jos satutte huomaamaan ihmisen joka jollain tapaa viehättää, sankaa moi. Minä olen varmaan yks maailman negatiivisimmista introverteistä ja satuin kirjastossa nostaan päätäni ja sanoin moi. Koska mä en häpeästä sulanut lattian rakoihin, pystytte siihen kyllä tekin. Jos yksinäisyys ei haittaa, ni sit ei kannata.

Moi, haluatko seksiä kanssani?

mäkin oon yksin. elin muutama vuosi sitten naisen kanssa ja nyt oon ihan yksin. käyn töissä muutama päivä viikossa kun tarvetta on. töissä tutustuu uusiin työtyyppeihin, mutta ne ovat vanhoja äijiä ja ovat vain töitä tulleet tekemään, eikä taukoja tule niitten kanssa vietettyä, ja vaikka nuoria miehiä olisi, niin ei innosta vapaalla miesseurassa enää olla, kun kerta naisen kanssa on jo saanut asua. Vaikka ostaisin auton tai hyppäisin laskuvarjohypyn, saisin kaikilta vastauksen aijaa, ok. pomo on nainen, joka onkin lähes ainoa kontaktini naispuoleisiin. Joitakin lapsuudenkavereita on myös ja veli, mutta mitä mä niitten kans tekisin kun niillä on vaimoa, lapsia , tyttöystävää. ym. Ei oikein innosta mennä kattomaan toisten kuhertelua tai jos kaks miestä taluttais lastenrattaita, ni ois sekin hieman outoa. ovikello soi kerran kuussa, kerran erehdyin avaamaan ja sielä oli naapuri deeku kysymässä tyhjiä pulloja, sanoin ei oo ja ovi kiinni. eli kait sitä parisuhdetta vain kaipaa kun ei mikään muu seura kelpaa tai vakiseksiseura.

Olisiko rohkeutta mennä mukaan vaikka siihen Punaisen Ristin ystäväpalveluun? Sieltä löytynee eri-ikäisiä ystävättömiä, joille voi olla myös käytännön avuksi. Kysellähän aina voi, että löytyisikö sopiva ja sellaiseen tahtiin tavattava, että ei ala ahdistaa.