Voima vai ulkonäkö?

Kannattas ehkä lukee se oma viesti läpi ennen lähettämistä. Mutta joo, olen mieluummin lihaksikas ilman valtavaa läskimäärää (vaikka vaihtoehtoina olivatkin vain voimakas läski ja voimakas läski).

Myöskään miehissä en ylimääräisestä läskistä pidä. Miehen penkkipunnerrustuloksilla ei ole mitään merkitystä.

Olen mielellään ihan vaan ihminen eli lihasta saatoki olla sen mitä on ja rasvaa kohtuullisesti. Tälläkin hetkellä ihan tavallisen ihmisen rasvat ja enempää en halua. Voimaakin on melkolailka riittävästi mutta enemmän voiman vuoksi treenaan. Puhun tässä sellaisestä käyttökelpoisesta yleisvoimasta, en maksimivoimasta.

Teho on tärkeintä!

Voiman hallittu, nopea/räjähtävä tuotto suunnitellulla tavalla.
Vaatii voimaa ja on suorituksia joissa läskikään ei estä tehoa.

Entisenä painonnostossa kilpailleena ajatustani on aina ohjannut teho!
100kg:n tempaus vaatii enemmän tehoa kuin 200kg:n mave.

Punttitreenit antoivat sitä ulkonäköäkin ja sarjani, 82,5kg vaati painonhallintaa koska 9-kymppissä tulostaso oli vastaavasti korkeampi.
Nykyiset huippunostajat ovat alemmissa sarjoissa täysin erityyppisiä omaan aikaani verrattuna.

Räjähtävä voimantuotto yhdistyneenä kehon hallintaan ja motoriikkaan on minusta optimiyhdistelmä.

Kohtuullinen rasva% miehillä yhdistyneenä tehoon on hyvä mutta jos henkilö ei ole koskaan hankkinut hyviä liikevalmiuksia niin siinä tapauksessa laitan voimatason pelkän toisten aivoilla ajattelun edelle.

Ps. Käytössä on sinclair-asteikko joka kompensoi eri painoisten tuloksia yhteismitalliseen suuntaan.

Se on se totaali voima kun ratkaisee. sillä mittakaavalla mä aina meen jos joku haluaa mitellä voimia. Omaan kehonpainoon lukitaan painot. Eli jos 50kg kaveri nostaa 100kg niin 100kg kaverin pitää nostaa 200kg ollakseen yhtä vahva.
Tätä vartenhan eri painoluokatkin on kilpailuissa ja muissa.

Ketjun aloittaja kysyi kumman valitsisitte? Kirjoitanpa hieman ohi....mutta tärkeintä kuitenkin on yhäkin elämässäni: Terveys.....hiukka on enää voimaa mut uuman ympärys alle seitkyt senttiiiii....pituutta 166....painoo alle kuuskyt....

Ja "tärkeetä" et` jenkka/polkka menee hengästymäti....

Väärä kysymys! Voima ja ulkonäkö.

Ollakseen todellisia vaihtoehtoja edes kohtuullisissa puitteissa täytisi liikkua jo kovalla tasolla.

"Kummasta naiset tykkäävät enemmän, siitä että on iso hauis vai iso penkkipunnerrus?"

-Kysymys pitäisi pikemminkin asettaa muotoon, että ketä kiinnostaa mitä ulkopuoliset (sukupuoleen katsomatta) ajattelevat..?!

Itselleni valinta on aina ollut itsestään selvä:
-Tulokset menee aina ulkonäön ohi. Tämän ei tietenkään tarvitse automaattisesti tarkoittaa samaa kuin sumopainija kisakunnossa. ;)

Sen sijaan lähinnä hieman huvittaa ihmiset joiden pääasiallinen treenimotivaatio on se vastakkaisen sukupuolen kiinnostuksen herättäminen. X)

nojaa mä en kuntoile mitkään tavoitteet mielessä. ne on jo saavutettu.

koitan pitää itteeni vain tässä "ihan ok" kunnossa. ruokavalioon en ole kiinnittänyt sen enempää huomiota, tavan kotiruualla menen ja paino on pysynyt vuosia about samassa... kuntoilu/itsestään huolenpito on enemmän mulle psykologinen juttu - pääsee pois kotoa ja "reenien" jälkeen on hyvä olo kun on saanut jotain aikaiseksi. olen ns "sunnuntai-urheilija" vaikka kesäisin about 5:nä päivänä kuntoilenkin

sehän on mitä kukakin haluaa! ei sitä kukaan voi sanoa miten jonkun toisen pitäisi tehdä....

Ei maksimaalisella voimalla ole minulle oikeastaan mitään merkitystä. Paljon tärkeämpää on, että minulla on riittävä voima hallitakseni kehoani sekä pystyn juoksemaan nopeasti sekä ketterästi. Minulle on tärkeää on nopeus ja räjähtävä voima sekä myös kestävyys. Sen selvittämiseen kului hieman aikaa ja treenasin pitkään vain bodaustyyliin.

Tietenkin myös näyttävät lihakset miellyttävät silmääni, mutta niidenkään koolla ei ole niin merkitystä kunhan peilikuva miellyttää. Näillä kriteereillä tosin siinäkin riittää tekemistä yhdeksi elämäksi.

Kiinnostukseni ovat enemmänkin liikunnan mielekkyydessä kuin missään maksimaalisessa kehityksessä. Tykkään harrastaa lajeja laidasta laitaan ja taitolajit ovat eniten minua kiinnostavia. Näissä lajeissakin kuitenkin tarvitsee voimaa ja nopeutta, joten siksi treenaan salilla, vaikka se ei minulle mielekkäintä liikuntaharrastusta olekaan. Silti se on yksi lempiharrastuksistani.

Olen treenannut salilla,jossa komeet muskelit omaava kaveri tekee hikiseen vinopenkkiä 90kg. Ja välissä on treenannu huomattavasti pienempi kaveri omia sarjojaan kevyesti 120kg,llä Massa ja woima ei välttämättä kulje käsikädessä.

Ikinä et voi tietää mitä kukin on salilla tekemässä. Ei kukaan treenaa aina sitä penkki ykköstä.
Isolla mörssärillä voi olla siinä vaan palauttava viikko menossa tai vaikka kevyesti loukkaantunu ja yrittää siitä huolimatta vähän ylläpitää.
Ja toinen jamppa voi sitten seuraavaks tehdä kovaa sarjaa näennäisen isoilla painoilla.
Ei kukaan revi aina täysillä, niin ei kehity. Välillä pitää palautella ja kehonkin levätä.

Noin on! Muiden lajien harjoittajat erottuvat tavallisista "jähyäjistä".

Käyttämälläni salilla käy eniten lätkäilijöitä.
Lentopallo ja vapaaottelu ovat myös edustettuina.
Tytöillä budolajit.

Jossakin määrin voi treeneistä päätellä päälajin mutta ei erehtymättä.

Vanhoille silmille on ilo nähdä 20v lätkäjunnun vetävän raakana rinnalle ykkösiä 6:n sarjoina 100kg:lla ilman remmejä ja jopa ilman sormilukkoa.
NHL-tason molarilla on oman tyyppisensä harjoitteet.
Lentistyypit tekevät aina kyykkysarjan päälle korkeat, kimmoisat hypyt.

Muutama hassu nujuaa lavalla perinteisten punttitreenien kanssa.
Valtaosa junnaa penkkiä, käsipainoja ja putkivempeleitä.

Kukin tyylillään tavoitteidensa mukaisesti?