Leikkaus, kysymyksia

Lisäys leikkauksen jälkeen oli tullut myös jalkoihin mustelmia, mistäköhän ne johtuu.
Ja tukisukkiakaan ei laitettu vaikka etukäteen niistä puhuttiin.
vähän tyhmiä kysymyksiä kyllä,

Kirvelystä varoitetaan ennen propofolin antoa, joka on nukutuslääke. Oksentaminen tapahtuu kaarimaljaan, joka on aivan lähettyvillä ja ammattitaitoinen hoitaja osaa pyydystää koko yrjön maljaan niin etteivät paikat sotkeudu. Yleensä herätetään heti leikkauksen jälkeen salissa, mutta potilaan ensimmäiset muistikuvat ovat vasta heräämöstä, jonne siirrytään välittömästi, kun potilas alkaa hengitellä hyvin itse. Mustelmat voivat tulla vaikka siitä, kun potkii jalkojaan sängyn laitoihin, ei sinua ainakaan tahallaan ole kolhittu.

kiitos vastauksista.

Tiedätkö muuten onko mahdollista nukahtaa jo rauhottavan lääkkeen vaikutuksesta, ja kaunko leikkausvalmistelut yleensä kestää vielä nukutuksen jälkeen,mm. että lääkäri tulee paikalle.

Kuinka kauan heräämössä normaalisti vietätään aikaan ja kuinka nopeasti tulee tajuihinsa. vai onko sitä koko ajan, tuntuu niin hullulta kun lääkäri oli käyny puhumassa mutta ei mitään muisti kuvaa, ei kai se nyt ihan kanttuvei potilaalle mitään puhu?

tekis kauheesti mieli kysyä kaunko toimenpide kesti mutta en taida kehtaa soittaa, jos ne vaikka pyytäis vielä sinne.

Tiedätkö muuten miksei tukisukkia aina laiteta, vaikka etukätään sanottiin että ne tulis.

voiko muuten huulessä ollut rakko/kuivuus tai vastaava johtua siitä jostais hengitysputkesta/happinaamarista(mikänytonkaan), laitetaanko se muuten vasta nukutuksen jälkeen.

- Monet nukahtavat jo esilääkkeestä ja ovat saliin tullessaan täysin uneliaita.
- Leikkausvalmistelut kestävät muutamasta minuutista jopa tuntiin, sinun tapauksessasi ehkä vartin verran.
- Leikkaava lääkäri käy usein katsomassa potilaansa vointia heräämössä, mutta tärkeät asiat puhutaan vasta kun potilas on älyssään, eli myöhemmin.
- Älä fiksoidu tukisukka-asiaan, niitä vain nyt ei ollut ja piste.
- Mitä väliä on toimenpiteen kestoajalla, yhtä yhdentekevä asia kuin tikkien määrä jota aina ja joka kerta kysytään: "montako tikkiä tuli?" Eikö olennaista ole että homma on tehty?
- Huulessa oleva rikama voi liittyä intubointiin, mutta voi olla liittymättäkin. Jos sinut olisi intuboitu (hengitysputki laitettu) hereillä, tietäisit kyllä sen. Eli yleensä putki laitetaan nukutuksen jälkeen joitakin harvinaisempia tapauksia lukuunottamatta.

Pitkittääköhän muuten jääleikkeen otto leikkausta, vai jatketaanko leikkausta normaalisti, vai joutuuko siinä oottaan et se tulos on tullu

Jää- eli pikaleikkeen idea on juuri se, että patologi antaa vastauksen leikkauksen kuluessa. Joskus vastausta joudutaan hetki odottelemaankin, mutta varsinaisesti se ei leikkausta pidennä, patologi tekee työtään yhtä aikaa kun leikkaus etenee.

Olisiko kuitenkin parempi, nimetön6, että kävisit leikanneen lääkärin luona keskustelemassa, kun näinkin paljon kysyttäviä asioita on jäänyt.

Yleensäkin, kun on menossa lääkäriin, leikkaukseen, terkkarille ym, kannattaisi jo kotona kirjoitella kysyttävät asiat paperille. Tilanne on useimmille sen verran jännä ja outo, että muuten ei muista kysyä kaikkia asioita.

Kiitos vastauksista.

Olishan se lääkäri ehkä ollut kiva nähdä tajuissaan leikkauksen jälkeen. mutta ei mulla sillain kyllä tavarvetta oo.
voi olla että sen ehkä näkee sit jos ne pyyttää sinne viellä.

kävi keskustelemassa seuraavana päivänä, oli kylläkin eri kuin leikannut lääri, mutta ei kai sillä niin väliä oo.

jalkoihin tulleet mustelat ovat voineet tulla myös siitä jos jaloissa on ollut kanyyli

Vastauksia:
Pelkkä rauhoittava esilääke ei riitä nukutukseksi, vaan nykyaikaisessa induktiossa eli nukutuksen aloituksessa annetaan nukutusainetta, kipulääkettä ja samantien tai hetken kuluttua myös lihakset relaksoivaa ainetta, jos aiotaan laittaa hengitysputki henkitorveen. Jos käytetään kurkunpäänaamaria (kevyempi vaihtoehto hengitysputkelle), ei tarvita lihaksia relaksoivaa eli rentouttavaa ainetta yleensä lainkaan. Nukutusaineiden annon jälkeen potilas nukahtaa noin 1-3 minuutissa syvään uneen. Sitten laitetaan hengityksen turvaamisväline paikalleen, ja aloitetaan leikkausalueen puhdistus ja peittely ja muut valmistelut, joissa kuluu 10-60min. Leikkaava lääkäri tulee saliin yleensä vasta niiden valmistuttua.

Potilas herää joko leikkaussalissa tai heräämössä; jos hengitysputki on voitu poistaa potilaan vielä nukkuessa, tapahtuu herääminen yleensä heräämössä. Herääminen kestää noin 5-30min siitä, kun nukutusaineiden annostelu on lopetettu. Joskus se poistetaan vasta potilaan havahtuessa, mutta silloinkaan potilas ei tästä mitään muista, koska näennäisesti hereillä oleva potilas ei elimistössä jäljellä olevien nukutusaineiden vaikutuksesta ymmärrä tai kykene muodostamaan muistikuvia ainakaan puoleen tuntiin nukutuksen päätyttyä. Jotkut saattavat voida pahoin tässä vaiheessa muistamatta asiaa, yleensä heräämön hoitaja pitelee kaarimaljaa tms tarviketta sen estämiseksi ettei sänky sotkeennu.

Itselleni kävi juuri niin että muistan kun sanottiin että nyt saat rauhoittavan aineen suoneen.. sanoin heti etten saa HAPPEA ja tuli todella kuuma.. en jaksanut enään hengittää, sitten muisti pois. Heräsin heräämöstä kolme tuntia myöhemmin ja halusin ruokaa.. :D mutta outoa nukahtaa tunteeseen etten jaksa enään hengittää.

Itse heräsin leikkauksesta ambulanssissa matkalla Meilahden sairaalaan. Minut leikattiin kirurgisessa sairaalassa Helsingin Kasarmikadulla mutta kun se meni viikonlopuksi kiinni niin siirto Meilahteen oli pakollinen. Kielisyöpä oli kyseessä ja leikkaus oli suht iso. Kaulalla oli avanne ja pari nenämahaletkua meni myös ja taisi olla vielä joku muukin letku. Meilahdessa makasin yhden viikonlopun ja siellä myös imettiin keuhkoista limaa avanteen kautta, lähti välillä sellaisia mustia neliskanttisia salmiakkipastillin näköisiä tervarakeita ja ruskeata verensekaista limaa. Teki välillä tosi häijyä tuo imeminen, ambulanssit huusi vähän väliä. Ne toi ja sitten kait haki. Oli se karmeaa se olo sillä hetkellä, ajattelin oikeasti siinä kun makasin että tulis joku ja tappais, pääsis vähemmällä. Sitten kun katsoin itseäni ensimmäistä kertaa peiliin niin järkytys oli suuri. Oli kuin joku olisi työntänyt jalkapallon oikeaan poskeen. Silloin päätin sen että jos tästä hengissä selviän niin en koskaan enään polta tupakkia, olinhan imenyt sitä myrkkyä itseeni putkeen 40-vuotta kuin joku pikkukakara tikkaria. Nyt tuli kolme viikkoa täyteen ilman tupakkia, en ota laastaria enkä purkkaa enkä mitään muitakaan lievennyksiä. Totta on kyllä että on tehnyt mieli vetää savut aina silloin tällöin mutta JEESUS auttaa minua tässä. Keksin aina jotain kun tekee mieli ja se menee ohi. Haitten ruuaksikin menen ennemmin kun laitan sen arkunnaulan suuhun. Kielisyöpä ei itselläni välttämättä johtunut tupakista mutta sitä vaihtoehtoa ei voi kuitenkaan täysin sulkea pois etteikö sillä olisi jotain tekoa sen asian kanssa. Siksi päätin että en ota sitä riskiä enää, sellaisen rumban kävin että kiitti kiitti mulle riitti. Lopettaminen ei välttämättä maksa mitään mutta jos joutuu tähän rumbaan missä olin ja olen ehkä vielä jonkin aikaa niin se maksaa, voi mennä vaikka henki jos huonosti käy. En halua pelotella mutta niinkin voi käydä. Lopeta tupakointi tai se voi huom. voi lopettaa sinut. Vaara piilee, ei välttämättä tule mutta piilee koko ajan. Jokainen tekee mitä tekee ja minä tein sen että mä lopetin ja jokainen voi tehdä saman.