Miksei yksinäistä miestä pyydetä mihinkään grillailemaan tai juhliin, ei baariin eikä muuallekaan. Varsinkin pariskunnat jättävät yksinäiset miehet jatkuvasti kaiken ulkopuolelle.
Pariutuneet miehet hylkäävät kaverinsa ja heidän naiset ovat sitä mieltä että yksinäinen mies ei kuulu samoihin juhliin. Pariskunnan nainen kutsuu omat naispuoliset sinkkukaverinsa juhliin.
Yksinäiset miehet jäävät totaaliyksin muiden ollessa yhdessä pitämässä hauskaa. Ajatteleekohan ihmiset ikinä että miten niillä yksinäisillä menee. Itsekin olen ollut monta juhannusta yksin eikä ketään tunnu kiinnostavat mitä minä teen juhannuksena.
Pariutuneet miehet hylkäävät kaverinsa ja heidän naiset ovat sitä mieltä että yksinäinen mies ei kuulu samoihin juhliin. Pariskunnan nainen kutsuu omat naispuoliset sinkkukaverinsa juhliin.
Yksinäiset miehet jäävät totaaliyksin muiden ollessa yhdessä pitämässä hauskaa. Ajatteleekohan ihmiset ikinä että miten niillä yksinäisillä menee. Itsekin olen ollut monta juhannusta yksin eikä ketään tunnu kiinnostavat mitä minä teen juhannuksena.
Vastaukset 61
Vanhimmat
Ehkä yksinäinen mies koetaan siinä mielessä aavistuksen uhkaavana, että se voi yrittää näitä varattuja naaraita? Kyseessä voi olla enemmänkin sellainen alitajuinen kuin tietoinen juttu, sillä nyky-yhteiskunnassa kasvatus ja sivistys ylipäätään takaavat pitkälti sitä, ettei käyttäydytä kuin eläimet.
Miehet tykännee olla paikoissa, joissa on ainakin lievä naisenemmistö, tilanteesta riippuen toki. Naisia ei ehkä häiritse naisenemmistö yhtä paljon kuin miehiä häiritsisi miesenemmistö. Baariinkin on tapana sisäänheittää naisia ja papereita ei tarkastella yhtä helposti kuin miehiltä. Tässäkin lienee kyse muinaisista käyttäytymismalleista, eikä niinkään tietoisesta toiminnasta.
Kuka säälittävä luuseri miinusti tätä viestiä? Taisi kalikka kalahtaa... Tottahan se on, että pariskuntien ukot pelkäävät sinkkumiehen vievän akkansa.
No eihän sellaista kannata pelätä. Ainahan voi sellaiselle "sinkkumiehelle" ampua kuulan kalloon joka yrittää akan viedä!
Ihmiset ovat oman edun tavoittelijoita. Heitä kiinnostaa vain oma hyvinvointi. Muiden ongelmista ollaan huolissaan vain puheissa, joilla niilläkin vain yritetään vetää pointsit kotiin. Ongelmista syytetään aina niitä, joilla niitä on, eikä kenelläkään riitä haluja antaa edes pientä panosta ahdingossa olevalle, paitsi, jos sillä on iso näkyvyys. Ne, jotka ovat tyytyväisiä tilanteeseensa, eivät tee paskan vertaa kenenkään muun hyväksi, koska he eivät halua poistua omasta ekstaasistaan, edes hetkeksi. Muiden jeesaaminen ja hyvä tahto ovat fiktiota, jota kaikki niin kovasti haluavat sanoillaan todistaa omalta osaltaan todellisuudeksi, mutta tekopyhyys, itsekkyys ja piittaamattomuus ovat ainoita asioita, joita jokainen edustaa. Kukaan ei piittaa sinusta, miksi sinunkaan pitäisi piitata muista? Pidä hauskaa muiden kustannuksella, ei väliä kuinka pitkälle menet, kunhan itselläsi vain on kivaa.
Valitettavasti yhteiskuntamme on rakentunut siten, että tuollaisilla itsekkäillä arvoilla pärjää. Melkein voisi sanoa, ettei ihmisiä voi syyttää itsekkyydestä kun pieni äärimmäisen itsekäs eliitti pyörittää maailmaa hyvin epäinhimillisellä otteella. Lähes kaikki asiat yhteiskunnassamme perustuu enemmän tai vähemmän kusetukseen. Suurin osa ihmisistä ei tajua tätä tietoisesti, mutta ehkä alitajuisesti jotain tajuavat tai ainakin kärsivät sitten tästä menosta.
Musta menet vähän äärimmäisyyksiin mutta on vaikea kieltää etteikö asiat usein tuntuisi olevan täsmälleen kuten kirjoitit. Ainoa asia joka sotii tuota vastaan on itse asiassa minä. Olen tehnyt monta kertaa pyyteettömiä tekoja joista en hyötynyt itse mitenkään.
Yritän oppia parempia arvoja ja todella miettiä asioita syvällisemmin. En voi olla ainoa joka ihminen joka yrittää paremmaksi...tosin joskus vajoan aika synkkään tilaan...
Kyllä on samat ajatukset täälläkin. Eipä ole aikoihin kyselty mihinkään illanistujaisiin, kävi jopa sellainen tilanne että kutsuttiin uudenvuoden saunailtaan, mutta se sitten ilmoitettiin peruuntuneeksi.
Kuulin pari viikkoa jälkeenpäin että se peruminen ei koskenut muita, 4 pariskuntaa oli juhlinut uuttavuotta siellä. Oli melko paha tyrmäys kuulla siitä, olin kuvitellut että oltiin hyviäkin kavereita...
Vähissä alkaa olemaan kaverit, naispuolisia ei enää ollenkaan. Tästäkään kesästä ei tule mukavaa...
Toi on totta ainaki mun kohdal. Kun ite olin parisuhteessa ni juostii jos jonkinnäkösis kissaristiäisis mut ku suhde katkes ni jopa omat "hyvät" ystävät hävis
Mun mielestä parisuhteissa elävät ihmiset on usein helvetin tylsiä.. Sitä vaan keskitytään siihen omaan "kultaan" ja kahdenkeskeisiin juttuihin. Tosiaan asia on niin että jos jollakin kaverilla on parisuhde, niin ei hän silloin juuri kavereistaan ole kiinnostunut, paitsi niistä joilla on myös parisuhde.
Parisuhteessa elävät ihmiset syrjii sinkkuja
Totta, mutta tuollaisessa valittamisessa ei ole järkeä. Tiedätkös, että jos sun resurssit riittäisi parisuhteen muodostamiseen (enkä sano etteikö riittäisi), myös SINUSTA tulisi erittäinkin todennäköisesti sinkkuja syrjivä. Keskittyisit varmasti lähinnä omaan puolisoosi siitä lähtien. Tämä on kuitenkin ihan loogisesti ja evoluution kannaltakin jo perusteltua.
Lopettakaa valittaminen ja muiden syyllistäminen. Sellainen ajaa teidät vain syvemmälle negatiivisuuteen ja vievät energianne. Omat energiat on kaikista JÄRKEVINTÄ suunnata positiiviseen, kuten sen oman puolison etsimiseen tai edes tehdäkseen itsestään sellaisen, että jollekin kelpaisi.
Ikävä tosiasia on, että joku ei välttämättä ikinä löydä ketään. Tämä ei ole tietenkään kenenkään vika. Kenen vika se on, että hedelmöityshetkellä sinä sait huonot geeniyhdistelmät? Ei se vanhempien vika ole, sillä "laadukkaiden" vanhepien geeneistäkin saattaa yhdistyä ei-niin-laadukkaina pidettyjä ominaisuuksia jälkikasvussa. Unohdetaan geenit ja sanottakoon että sekään ei ole kenenkään vika jos teillä on käynyt huono tuuri elämässä muuten.
Mutta miksi näillä sinkkuja syrjivillä pariskunnilla on sitten pokkaa valittaa, jos joku tekee heille vastaavanlaisia omaa etua ajavia tekoja, joista sitten he joutuvat itse maksumiehiksi? Tämähän tässä juuri pänniikin, kun ihmiset itse kohtelevat muita kaltoin ja valittavat muiden vastaavanlaisesta käytöksestä.
Eikä sekään ole kenenkään vika, että moottoripyörällä puuta päin ajanut kuolee, kun ei saanut apua ohikulkijoilta.
Niin, ihmiset ovat ajattelemattomia.
Tuo sun viimeisen kappaleen rinnastus ei ole oikein hyvä. Tarkoitan nyt sitä, että välittömässä hengenhädässä olevaa on jopa velvollisuus auttaa. Mutta kenelläkään naisella ei esim. ole velvollisuutta uhrata elämäänsä alkamalla seurustelemaan jonkin huonon miehen kanssa.
Mä itse kyllä olen ollut valmis ottamaan "mustia lampaita" mukaan joukkoihin ja antamaan mahdollisuuksia yksinäisille. Ihan vaan sen takia, että tykkään jos itellenikin on tarjottu joskus vastaavia tilaisuuksia. Mutta ketään ei voi ikuisuuksia vetää mukanaan. Jollain ihmisellä voi olla persoonallisuus sellainen, ettei hän tule oikein ihmisten kanssa toimeen tai sitten vaan mököttää tuppisuuna, vaikka kuinka itse yrittäisi päästä toisen reviirille sen verran, että kyselee mistä kenkä puristaa tms.
Osalla yksinäisistä varmasti on myös peiliin katsomisen paikka. Se on toki kurjaa, että sitähän ei helposti näe metsää puilta. Itsekin toivoisin joskus jonkun sanovan itselleni mitkä omat huonot puoleni ovat, jotta voisin miettiä niitä. Muutenhan sitä ei välttämättä huomaa ite. Eli suorapuheisempia voitaisiin olla.
Niin, on velvollisuus auttaa, mutta entäs, jos laissa ei olisi mainintaa moisesta? Tämä on juuri sitä tekopyhää touhua, eli ollaan niin kovin huolissaan, jos itse on alttiina rangaistukselle, mutta jos ei ole velvollisuutta huomioida muita ihmisiä, ketään ei kiinnosta, vaikka joku vetäisi itsensä jojoon ahdinkonsa vuoksi. Ihmiset kuvittelevat olevansa hyviä ihmisiä, kun auttavat jotain lakia noudattamalla, ja jos joku luistaa tällaisesta, alkavat nämä "ylempimoraaliset" saarnata ja haistatella tuollaiselle. Samalla kumminkaan heitä ei kiinnosta pätkääkään auttaa edes pienellä osallistumisella sellaista, joka on ehkäpä ihan yhtä vakavassa jamassa, kuin joku, jota laki käskee auttamaan. "Ei minulla ole mitään velvollisuutta...".
Täällä kyllä tuomitaan hammasta purren ihminen, joka puristaa naisen kaipuussaan tämän naisellisia muotoja, koska laki tuomitsee tällaisen "hirveyden", mutta bisnemies saa kyniä ihmisen omaisuuden ja vielä katon pään päältä, ja siihen päälle sanotaan vain, että se ei ole mitään henkilökohtaista, vaan pelkkää bisnestä, ja joku kaiken menetettyään taas rupeaa jojoilemaan. Tällaisia rahantahkoajia vielä ihaillaan ja heidän teollaan ei ole mitään merkitystä, vaan kaikki menee taas kusetetun piikkiin. Ihmiset pitävät lakia jonkinlaisena moraalisena mallina, ja sitä noudattamalla ollaan hyviä ihmisiä, huolimatta siitä, että samalla harrastetaan jotain, mitä laki ei kiellä, mutta mikä aiheuttaa paljon haittaa ja harmia muille. Saatanan tekopyhät kaksinaismoralistit ja aivottomat kusipäät. Tämä sivistynyt maailma ylpeilee itsellään, mutta uskoisin, että viidakkoheimoilla, jossa puhalletaan yhteen hiileen, on arvot paremmin kohdillaan, kuin täällä, missä jokainen on enemmän, tai vähemmän runkkari, joka pyrkii polkemaan maahan ja eliminoimaan muut, tavoitellessaan sateenkaaren päätä.
Parisuhteen toinen osapuoli on useimmille myös tärkein ystävä.
"Tämä sivistynyt maailma ylpeilee itsellään, mutta uskoisin, että viidakkoheimoilla, jossa puhalletaan yhteen hiileen, on arvot paremmin kohdillaan, kuin täällä, missä jokainen on enemmän, tai vähemmän ********, joka pyrkii polkemaan maahan ja eliminoimaan muut, tavoitellessaan sateenkaaren päätä."
Mutta viidakkoheimoilla hierarkia on paljon vahvempi ja jokaisen on toimittava siinä mukana. Sellaista omaa valinnanvapautta ei ole mikä on nykymaailmassa olemassa.
Yhteisöllisyys siinä voi olla tosiaan vahvemmin läsnä, mutta vaikeaa on lähteä tuollaisesta ryhmästä pois ja jos asiat eivät suju toivotunlaisesti niin sitä heikommaksi se omakin tilanne menee.
Valinnanvapaus vain voi olla joillekin myös iso ongelma.
Ei me olla täällä Suomessa sen vapaampia kuin ne viidakkoheimon jäsenet.
Sosiaaliset hierarkiat on Suomessa ja länsimaissa olemassa todella vahvoina. Duunisi ja rahasi määrittelee sun paikan ja elämän täällä. Eikä niitä voi vaihtaa jos haluaa, eikä järjestelmästä ja hierarkiasta voi erota jos siltä tuntuu. Koska miten ajattelit elää ilman rahaa? Pakko täälläkin on osallistua yhteiskuntaan. Ja jos sitä keksisikin jonkun keinon "erota" järjestelmästä, niin sitten sosiaalinen status olisi nolla ja sua pidettäisiin vain luuserina. Parhaiten sopeutuvia yksilöitä arvostetaan eniten.
Meillä on todella hierarkinen järjestelmä, jossa kansalaiset pidetään tyytyväisinä luomalla heille jonkinlainen illuusio vapaudesta mitä ei ole. Tämän illuusion voi murtaa helposti. Mieti vaan voitko joka aamu herättyäsi tehdä juuri niitä asioita mitä haluat. Et voi, koska joudut menemään kouluun tai duuniin! Tai jos et käy kummassakaan, niin sitten olet köyhä ja koska yleisesti lähes kaikki maksaa, niin valinnanvapaudet ovat pienet, suurin vapaus on se että voit mennä ulos kävelemään tai lainata kirjastosta kirjan.
Viidakkoheimoissa on se hyvä puoli, että koska se perustuu ajatukseen heimosta suurena perheenä, niin jokaiselle moraalinen teko on auttaa toista heimon jäsentä samoin kuin täällä joku auttaisi vaikka isovanhempiaan, vanhempiaan tai sisaruksiaan. Sellainen järjestys voi olla erittäin altruistinen.
Ei mikään ihme että heimot ovat usein pystyneet jatkamaan olemassaoloaan jopa tuhansia vuosia ilman sen suurempia ongelmia, kun taas länsimaissa on ihme jos jokin valtio kestää ilman mittavia kriisejä yli 100 vuotta. Alkuperäisheimon elämäntapa on yksinkertaisesti paljon kestävämpi kuin meidän.
Aivan helvetin hienosti tajuttu juttu.
Mutta hei kyseessä ei ole ihan noin simppeli asia.
Evoluutio jo sinänsä voidaan selittää gibbsin energialla, että edes sillä rikkaalla bisnesmiehellä ei ole vapaata tahtoa vaan se on biologinen kone.
Ihmisen suurin tragedia on se, että se luulee olevansa joku luomakunnan kruunu ja älykkäin olento ikinä, vaikka itse asiassa olemme samaa tähtipölyä kuin kivi.
Sinut on ohjelmoitu selviytymään ja lisääntymään dna:han kirjoitettuna emäspari soppana. Ei sinulla eikä kellään ole vapaata tahtoa. Toteutat asioita, koska luonnon lait niin määrää et koska itse haluat. Koita jo tajuta.
Kaikki on jo laskettu Herran luona ennen aikojen alkua.
Mene siis baariin, vedä kännit ja ole ystävällinen naisille. Ehkä sinuakin joskus onnistaa. Jos ei onnistanut niin yritä uudelleen ja uudelleen.
Jos ei onnaa niin ei se ole sinun vikasi vaan Jumalan.
Maailma on täysin deterministinen paikka ja naiset myös täysin deterministisiä otuksia kuin koiratkin. Jos omaat järkeä niin voit käyttää sitä apuna jottei sinun tarvitsisi enää koskaan kirjoittaa yksinäisyyspalstalle.
Maailma on deterministinen jos niin haluaa! Voit koko elämäsi syyttää dna:ta tai geenejäsi kaikesta pahasta mitä sinulle tapahtuu, mutta mihin se johtaa? Tai sitten voit syyttää Jumalaa. Kumpikin asia on oikeastaan yhtä typerää (tosin biologialle on sentään jotain faktoja perusteena, Jumalalle taas ei).
Ympäristö voi saada meidät helposti uskomaan ettei meillä ole mitään mahdollisuuksia muuttaa asioita ja että kaikki on ennalta määriteltyä. Se on hyvä tekosyy myös olla syyttämättä itseään omista virheistään, aina syy on jossain sellaisessa asiassa mihin et voi vaikuttaa (esim. DNA). Mutta se on vain vastuun pakoilua. Ja onhan se elämä helppoa kun järkeilee itselleen että "kaikki on determinististä", silloin ei näet täydy edes yrittää tehdä mitään. Voi vaan maata sängyn pohjalla ja voivotella! En kyllä keksi parempaa esimerkkiä laiskuudesta ja saamattomuudesta.
Oikeasti aina on vaihtoehtoja. Joka ikinen hetki voit tehdä asioita eri tavalla. Nisti voi päästä eroon kamasta, huonot tavat voi muuttaa. Kyse on siitä että mitä haluaa. Joskus ihminen voi todella haluta huonoja asioita itselleen ja muille ja toimia sen mukaan. Mutta jos tajuaa sen että on jonkin asian suhteen menossa väärään suuntaan, niin sitten voi muuttaa asioita. Monet ei koskaan tajua tätä, koska eivät osaa tarkastella itseään ja tuntemuksiaan, vaan syyttävät aina jotain muuta asiaa. Tai sanovat olevansa vain tahdottomia koneita...
Ja jos me olisimme vain deterministisiä koneita, niin ei meillä olisi tietoisuutta mikä voisi pohtia kysymystä "onko maailma deterministinen?".
Nykyään yleisessä mielipiteessä on myös se virhe että monet kuvittelevat että geenit määräävät heidän elämäänsä. Vaikka todellisuudessa asia on niin että geenit vain altistavat ihmistä joillekin asioille. Jos sinulla on vaikka syöpään altistava geeniperimä, niin silloin saat ehkä todennäköisimmin syövän kuin joku toinen. Mutta et välttämättä. Eikä sinusta tule välttämättä samanlaista kuin vanhemmistasi.
Meillä jokaisella on täysi mahdollisuus muuttaa maailmaa. Meidät pitää vain hylätä puheet determinismistä ja siitä että olemme vailla voimaa.
järkipuhetta :)
Tai jos maailma on deterministinen, silloin sen determinismi on laki siitä ettei mikään koskaan ole samaa ja että kaikki muuttuu jatkuvasti. Mutta jatkuvaa muutosta mitä kukaan ei voi ennakoida, ei voi kutsua determinismiksi!
Muutos on neutraali asia, ainoa mahdollisuus meillä on oppia elämään sen kanssa.
Laissa on enemmän porsaanreikiä kuin Raamatussa ja se onkin paljon se. Lain pitäisi olla oikeuden mukainen kaikille eikä vain niillä joilla on rahaa. Monta kertaa tullut luettua ja kuultua että joku haluaisi oikeutta mutta kun ei ole VARAA palkata lakimiestä tai aikaa siihen lakiperseilyyn kun se saattaa kestää vuosia. Mitä oikeutta se on että toinen voi palkata sellaisen kalliin, taitavan lain venyttäjän ja manipulaattorin jolla voi väistää rangaistuksen kuin rangaistuksen? Maailmassa ei ole oikeutta, on vain rikkaita ja onnekkaita ja niitä joiden kannattaa nöyristellä ja pitää suu kiinni.
Ne joilla on paljon kavereita ja tuttavia pärjäävät paremmin kuin täysin yksinäiset ihmiset. Kaverikin alkoi seurustelemaan vain sen takia että oli joku jonka kanssa jakaa laskut.
Maailmassa ei oli kuin kahdenlaisia ihmisiä. Sellaisia joita pitää vetää turpaan kerran ja sellaisia joita täytyy vetää turpaan useampia kertoja.
En ole tuostakaan aivan varma. Minusta ihminen vain menee himoista ja läheisyydestä sekaisin. Ajatellaan hypoteettisesti että toinen osapuoli ei voi enää koskaan harrastaa seksiä ja häneltä lähtee tukka pois. Kauanko nämä olisivat vielä yhdessä? Eivät kovinkaan kauaa sen voin luvata. Ajatellaan jos sama kävisi kaverille, ei mitään vaikutusta kaveri suhteeseen.
Tunsin aikoinaan yhden jätkän joka seurusteli ja jätti muijansa koko ajan. Aina kun hän tapasi uuden rupesi hän selittelemään että on rakastunut ja tämä on tärkein ihminen koko maailmassa bla bla bla mutta kuukauden parin päästä erosivat. Sitten pari viikkoa eteenpäin taas sama juttu. Kokonaisuudessaan toi sama kuvio toistui ehkä 10 kertaa tai enemmän enkä enää jaksanut katella sitä touhua joten lopetin hänen kanssaan hengailemisen. Itse pääsin siihen lopputulokseen aina kun hän oli nussinut tarpeeksi yhtä ja kyllästynyt häneen hän jätti sen naisen. Juteltuani muutaman hänen exän kanssa niin he olivat samaa mieltä. Nykyään tuo henkilä on sen verran läski ettei varmaan enää naisia edes saa mikä on tietysti ihan hyvä juttu. Vedän sitä nekkuun jos rupeaa ikinä enää minulle valittamaan seurustelu ongelmistaan.
sori neo-kapinallinen mutta maailma on deterministinen.
mee lukemaan tieteitä: ma fy ke ja ehkä 50 vuoden kuluttua tajuut
mutta maailman stokastisuus (ei-deterministisyys) johtuu vaan mittaajan ja mitattavan dialektisessa prosessissa, muutoin maailma on täysin deterministinen kuin tietokoneohjelma, sehän on loogista
eihän silloin mikään toimisi, heterot olisivat homoja ja musta valkoista ja maa ei kiertäisi aurinkoa yms...ymmärrät pointin
se että maailma on deterministinen on tietyllä tapaa ikävää, mutta sitä ei tajua kuin ehkä 1 part per trillion tällä planeetalla niin ei väliä, muut porskuttaa kuten sä uskoen illuusioon vapaasta tahdosta
mutta sillä on myös hyviä seuramuksia että maailma on deterministinen
voit esim.iskeä itsellesi naisseuraa, koska nainen toimii miten tahdot jos vedät oikeista naruista yms...ad infinitum
loppupeleissä kaikki on herran käessä
koska edelleen luonnon lait saavat sinut toimimaan ei sinun "oma luonnon lakien aikaan saama illuusio vapaasta tahdosta"
hiffasitko vai selvennetäänkö?
esim kännissä ihmisellä näkyy vapaan tahdon "alennustila" kemikaalien johdosta, mutta kun tarkemmin ajattelet niin selvin päin itse asiassa olet jo "aineissa" eli dnan koodaama biologinen sex machine...
syytä jumalaa älä meitä ihmisiä
hate the game not the palyer
"Täällä kyllä tuomitaan hammasta purren ihminen, joka puristaa naisen kaipuussaan tämän naisellisia muotoja, koska laki tuomitsee tällaisen "hirveyden", mutta bisnemies saa kyniä ihmisen omaisuuden ja vielä katon pään päältä"
Öö... sä vertaat toisen ihmisen koskemattomuuteen puuttumista ja fyysistä päällekäymistä johonkin rahalliseen ja materiaaliseen juttuun? Kai tää on trolli? Tai sitten sulla viiraa päässä aika pahasti... O_o
Suurin osa on mänttejä, jotka ei välitä kuin omasta navasta. Niille joilla menee huonosti, lähinnä naureskellaan ja puhutaan pahaa selän takana. Varjele vaan, kun sitten elämä kolhasee kakan puhujiakin.
Mukavat ihmiset tunnistaakin juuri siitä, että he ovat tarkkaavaisia ympäristön ja ihmisten suhteen ja REILUJA, eli pyytävät avoimesti mukaan hieman tuntemattomammankin tyypin. Ahdasmieliset haluaa pitää pelkästään oman ringin kasassa.
Sellaset tietää miltä toisista tuntuu, jotka on joutuneet vaihtamaan maisemia useasti esim koulun tai työn suhteen. Jotkut pysyy aina samassa paikassa ja samoissa ympyröissä.
Joo, hiljasta on. Mitähän tällä elämällä ois oikein tarkoitus tehdä?
Ei elämällä mitään tarkoitusta ole. Keksi mieluisa vale itsellesi ja yritä uskoa siihen loppuun asti. Monet valitsevat jonkin uskonnon.
Kyllähän yksinäinenkin, jopa mies, kutsutaan illanistujaisiin tai whatever, jos hän on hyvää seuraa. Parisuhteessa elävät naiset mielellään pätevät sinkkuystävättärilleen, ja yrittävät parittaa heitä miehensä sinkkukavereille. Yleisestihän tuleva puoliso tavataan juuri ystävien kautta.
Täällä todettiin, että suurin osa ihmisistä on mänttejä. Olen eri mieltä; kaikki ihmiset ovat mänttejä. Jep, niin sinä, arvoisa lukija, kuin minäkin. Kaikki me täällä olemme omaa etuamme ajamassa. Johan tämän(kin) keskustelun otsikkokin sen sanoo.
Siinäpä se. Me (miehet) täällä emme ole "vain" yksinäisiä, olemme myös vihaisia, sulkeutuneita, tylsiä ja katkeria. Emme edes itse haluaisi kaltaistamme kaveria, onko siis ihme ettei kukaan muukaan halua?
Eli siis se on pariskunnan nainen joka päättää kuka tulee juhliin ja kuka ei. Kyllä minäkin kavereitani näen viikolla, mutta viikonlopun lähestyessä alkaa puhelinhiljaisuus.
Ilmeisesti en sitten ole tarpeeksi hyvää seuraa näille kavereideni tyttöystäville. Pelkääkö he että puhun jääkiekosta tai formuloista, jolloin nämä naiset eivät saa 100% huomiota miehiltään?
"Siinäpä se. Me (miehet) täällä emme ole "vain" yksinäisiä, olemme myös vihaisia, sulkeutuneita, tylsiä ja katkeria. Emme edes itse haluaisi kaltaistamme kaveria, onko siis ihme ettei kukaan muukaan halua?"
Onhan se totuus tuossakin ilmoitettuna. Hyvin harva mieskään haluaa olla kaltaisensa kanssa tekemisissä.
"Ilmeisesti en sitten ole tarpeeksi hyvää seuraa näille kavereideni tyttöystäville. Pelkääkö he että puhun jääkiekosta tai formuloista, jolloin nämä naiset eivät saa 100% huomiota miehiltään?"
Eiköhän ne suhteessa olevat halua ennen kaikkea olla tekemisissä toistensa kanssa jos sellaista aikaa sattuu olemaan.
Tietysti jos jotakin muita kutsutaan ja sinut jätetään tietoisesti kutsumatta niin silloin tuskin kyse on pelkästään vahingosta.
Miesten kohdalla näin tosin tapahtuu helpommin. Miehet voivat pelätä miehen yrittävän iskeä tyttöystäväänsä ja naiset taas kokevat ulkopuoliset miehet myös kilpailijona.
Mielestäni olet tulkinnut ihan oikein, kaverisi tyttöystävät eivät pidä sinua parittamisen riskin arvoisena. Onhan siinä se, että jos paritus meneekin päin Kreikan nykyistä taloutta, nuo tyttöystävät voivat menettää ystävättärensä.
Miehet koetaan uhkana. Naiset eivät koe ystäviään uhkana ja naisten helpompi suhdetilanne tarkoittaa sitä että usein nämä naisetkin ovat valtaosin suhteissa.
Juuri noin se menee, että pariskunnan nainen päättää, ketä kutsutaan.
Näen facebookista ketä kaikkia on ollut juhlimassa niin siellä on aina ollut mun kaverin naisystävän naispuoliset sinkkukaverit ja ne miehet, jotka ovat olleet juhlimassa ovat olleet tämän naisystävän naiskavereiden poikaystäviä.
Muutenkin meidän yhteiset suunnitelmat ja illanvietot ovat vesittyneet kaverini naisystävän takia eikä hän ole pitänyt kuukausiin juuri lainkaan yhteyttä.
Taidan pistää välit poikki.
On typerää viettää aikaa pelkästään naisystävän kaveripiirin kanssa, koska jos suhde menee poikki niin ei hän enää kuulu siihen kaveripiiriin ja jää yksin, koska on laiminlyönyt omat kaverisuhteensa.
Niinhän se on typerää, mutta hyvin yleisesti mies on täysin naisystävänsä pauloissa. Meistä miehistä on tullut sellaisia vässyköitä, että tuskin uskallamme vastaan enää sanoa.
Sitä kai sanotaan evoluutioksi, sopeudu tai kuole. Toimi naisesi orjana, ja voit saada jälkeläisiä, pidä oma pääsi ja jää ikuisesti yksinäiseksi.
Tämä länsimainen elämäntapa länsimaisissa yhteiskunnissa
edustaa vain pientä vähemmistöä maailmanlaajuisesti. Muualla
maailmassa kun sattuu olemaan tämmöinenkin asia kuin koraanin
palvojat ynnä muut.
Moniko muuten oli tietoinen tästä Suomen viimeisimmästä
euroviisuedustajasta etukäteen, kun se lauloi marry me, että se oli
itse asiassa kannanotto "tasa-arvon" nimissä samaa sukupuolta olevien,
lähinnä naisparien puolesta taistelua avioliitto-oikeudesta, että voivat
mennä avioliittoon niin kuin heteroparitkin?
Minulle ainakaan ei ollut etukäteen tiedossa sen olleen tämän kaltainen
taistelu, muu eurooppa enemmistö näytti mitä mieltä siellä oltiin tämän
kaltaisen taistelun tuomisesta tuollaiseen julkiseen kisaan samaa
sukupuolta olevien keskinäisine nuolemisnäytäntöineen.
Loppusijoitus 3.viimeinen, ei pinnan pinnaa muista pohjoismaista eikä
monesta muustakaan euroopan maasta.
Jep, nimenomaan länsimaissa, jossa tasa-arvo on hyvin pitkällä, miehistä on tullut vässyköitä ja nykyään naiset määräävät kaapin paikan, ylipäätään sen, onko sitä kaappia lainkaan. Ilmeisesti monia länsimaisia naisiakin ärsyttää miesten lammasmainen käyttäytyminen, monihan heistä on kääntynyt, ja kääntyy, muslimiksi, jossa naisten asema ei tunnetusti ole häävi. Tai hankkivat ulkomaalaisia aviomiehiä.
Ota tässä sitten selvää miten pitäisi käyttäytyä.
Vässykät. Hankkikaa Venäläinen nainen tai entisen Varsovan liiton maasta oleva neiti niin voitte unohtaa tasa-arvoon liittyvän naismaisen painosuhteen ja sen ihmettelemisen. Venäläinen nainen ei suostu minkäänlaiseen kompromissiin mies-nainen suhteesta. Miehet ovat miehiä ja naiset naisia. Venäläinen nainen ei edes tunnusta feminismiä.
Plääh, venakot sun muut itäblokin lahjat maailmalle ovat kyllä sinänsä ok, mutta minun makuuni liian heppoisia ja ääliöitä. Kyllä paras mahdollinen nainen on suomalainen nainen, etenkin sellainen, joka on aluksi ujo ja hiljainen. Mutta tietysti, en kelpaa sellaiselle, muuta kuin maksavana asiakkaana.
sama tunne, vaikkakin suht moniin juhliin pyydetäänki viettämään iltaa mutta yksinäinen olo tulee kun katsoo hyvien ystävien suuteloimassa omaa rakastaan mutta huomio jää vain omaan naiseen tai mieheen. Voi olla myös että kokee sen itse katkerana koska on sinkkuna ja itse tykkäisi enemmän itsekkin siitä, mutta jos on vannoutunut toiselle, juhlia pidettäessä tai muussa tilanteessa olisi mukavaa kun muita huomioitaisiin myös. Vaikkakin olen semi tyyttis elämääni, on kavereita ja tekemistä joka päivälle, mutta noin 3 - 4 kk sitten erottuani ystäväni jonka kanssa aina viettänyt aikaa ja oma parisuhde kaatuikin siihen että enemmän aikaa kavereille kuin naiselle ja oltiin noin pari v yhdessä, tuntuuu kuin osa ystävistäni olisi alkanut varomaan ja salamyhkäisiksi ja meisinki ollut todella ahdistavan tuntuista. yleensä naurettu ja juteltu henk.koht.asioistakin enemmän mut nyt vaan katsovat paheksuvan oloisesti, onko kellään samaa fiilistä ollut ? Ja pitkän pohdinnan jälkeen huomasin että olisi voinut antaa ex rakkaalleen enemmän aikaa koska nyt yksinäisyydessä on todella perseestä olla. Olen siis vajaa 25 v horoskoopiltani neitsyt ja ollut muutaman vuoden parisuhteissa 3 kertaa ja viettänyt railakasta sinkku elämää. Mutta nytten, koko päivä ollut tekemistä mutta kun kotiin saapuu, yksinäisyys valtaa mielen ja miettii miksi ei ole sitä omaa rakasta, mitä minulle on tapahtunut ?
Hyviä kirjoituksia!
Tunnistan kyllä itsessänikin tuon että vaikka mua johonkin pariskuntabileisiin pyydettäisiinkin niin ei tee mieli mennä koska useimmiten tulee vaan itselle paha mieli. Se onkin noidankehä koska aina vaan vähemmän tapaa ihmisiä, vanhoja tuttuja tai uusia...vielä kun on sen ikäinen että tuttavapiirissä taatusti kaikki ovat parillisia ja elämä on vienyt silleen että on joutunut muuttamaan tosi paljon ja pitkäaikaisia ystävyysuhteitakaan ei oikein ole...
Ja uusiin ihmisiin tutustuminen esim. harrasteympyröissä ei ole kaikille mikään itsestäänselvyys...
Vaikea juttu tämä sosiaalinen elämä!
Vähän samoilla linjoilla aloittajan kanssa. Kotikylältämme tuolta maaseudun rauhasta muutti aikoinaan isohko porukka vähitellen suuureen Suomalaiseen kaupunkiin. Osan kanssa tuli oltua tekemisissä enempi, osan vähempi. Käytiin pelailemassa erilaisia pallopelejä välillä useastikin viikossa. Käytiin katsomassa keikkoja paikallisissa keikkamestoissa, käytiin lätkä ja futispeleissä. Vaan eipä käydä enää.
Osakseni on jäänyt se, että tuota paremppaa puolisoa ei matkaan ole tarttunut syystä jos toisesta. Ja mihin kaikki tämä on oikeen johtanut ? Siihen, että ketjun aloittajan tavoin yhteydenpito entisiin hyviin kavereihin on aivan minimissä. okei, kavereille on tullut joillekin jälkikasvua ja aika varmaan menee ihan tehokkaasti siihenkin, mutta estääkö se vaikkapa puhelua silloin tällöin tai pyytämistä vaikkapa käymään. Itse aikani yritin pitää yhteyttä, mutta kun totesin, ettei yhteydenpito koskaan toiminut toisin päin, niin olen jättänyt senkin viime aikoina tekemättä. Joitakin kertoja kun yritti soittaa, niin puheluun ei viitsitty vastata, jälkeenpäin soitettiin joskus takaisin, jos jaksettiin ja sanottiin, että oli tuossa kaveripariskunta tms käymässä.
Hauskimmat tapaukset taas ovat niitä, kenen luona on päässyt piipahtamaan, mutta ainoastaan silloin, kun talon emäntä on ollut jossain reissussa tai muuten vaan pois paikalta, ei koskaan kuitenkaan silloin kun rouva on ollut kotona.
"Hauskimmat tapaukset taas ovat niitä, kenen luona on päässyt piipahtamaan, mutta ainoastaan silloin, kun talon emäntä on ollut jossain reissussa tai muuten vaan pois paikalta, ei koskaan kuitenkaan silloin kun rouva on ollut kotona."
Huomannut tämän saman ilmiön. Kaveri soittelee harvemmin ja harvemmin nykyään. Ei olla nähty pariin kuukauteen nyt. En kelpaa mihinkään illanvietto juttuihin mukaan esim. leffaan tai juhliin. Muutoapua kun tarvitaan niin sitten minut pyydetään kyllä. Olo on ruvennut tuntumaan jo joltain vitun varakaverilta. Jos ei muuta ole ja muijakin jossain niin sitten minä kelpaan.
Aivan samanlaista kohtelua joudun minäkin, yksenelävä nainen kohtaamaan. Edes omat, aikuiset lapset eivät kutsu luokseen. Eivät käy luonani. Olen sanonut, että haluaisin joskus heidän mukaansa esim luontoretkille.. ei oteta.
Tyttäreni kanssa oli lämpimät välit, yhdessä kävimme shoppailemassa ja monenlaista yhteistä oli. Kun hän löysi miesystävän, siihen loppui puhelinsoitot ja kaikenlainen kanssakäyminen - täysin.
Ei kuulemma ole mitään velvollisuuksia minua kohtaan! Tylyä tekstiä omalta tyttäreltä. Myös parisuhteessa olevat ystäväni ovat ottaneet etäisyyttä.
Ikävää on se, että se oma onni on niin tärkeää. Kunnes omassa parisuhteessa tulee vaikeuksia, sitten minut muistetaan. Näin kävi poikani kanssa.
Että sinulle yksin oleva mies, et ole ongelman kanssa yksin.
Tunnen myötätuntoa.
Muistan elävästi, kun mieheni ilmoitti lhes 10 vuotta sitten, että tämä oli sitten tässä ja jätti perheensä, löysi toisen ja muutti stadiin. Meillä oli ollut erittäin vilkas sosiaalinen elämä. Nyt olinkin yhtäkkiä yksin. Arvaatteko, sateliko kutsuja illanistujaisiin? Tuliko ihmisia tueksi tai avuksi? Oliko suku turvana? EI.
Oli aika rankkaa itsetunnolle kuulla vaikkapa uudenvuodenaattona, että sama porukka kokoontuu juhlimaan, mutta sinua ei sinne haluta. Istut yksin ja nieleskelet. Esität iloista lapsille. Mietin syitä itsekseni. Yksi syy: yksinäinen nainen ei ritä eli parit seurustelee keskenään. Toinen: minulla ei ole yksin varaa tarjota ilmaista viinaa "ystäville" . Kolmas: olen tylsä.
Tämä on julma maailma. Luulet olevasi ystävien ympäröimä, mutta totuus on ihan muuta.
Todella rankkaa ollut varmasti. En voi edes kuvitella miltä toi tuntui.
Ei pyydetä yksinäistä naistakaan,sinkkua minnekkään..auta armias jos olet vielä
paremman näköinen kun ne seurustelevat pariskunnat(vaikka ei tod.veisi kenenkään
miestä!),yksin saa olla. En edes pidä itseäni mitenkään kauniina.
Miehiäkään koskaan missään tapaa,nekin joita tapaa
on ihan erilaisia ja erilaisista ihmisistä kiinnostuneet.
Mussa selvästi jokin mättää, en taida löytää ikinä ketään..
kyllä pyydetään..
Vain epäkypsät ihmiset eivät huomioi muita lähimmäisiään. He ovat niin epävarmoja, että takertuvat siihen omaan kumppaniinsa tai toiseen pariskuntaa
.
Tasapainoinen itsensä kanssa sinut oleva ihminen voi vaivattomasti jutella kenen kanssa tahansa ja olla kohtelias, jutella niitä näitä. Vaikka tänään onkin oma kulta kainalossa, voi huominen olla yksinäinen. Ihan kenellä tahansa. Ole siis reilu muille, voi tarvita itse kaveria huomenna.
Mene Yksinäinen uimarannoille, kallioille, kesäkursseille, risteilylle ja kaikkialle missä on ihmisiä. On paljon yksinäisiä naisia:. Aloita jutustelu ihanasta kesästä tai mistä tahansa.
Älä lannistu, jos et heti saa vastakaikua. Ole avoimen ja hymyilevän oloinen, kasvoistasi heijastuu paljon. Ole kun olisit tavannut hyvän ystävän. Ulkonäkö ei merkitse mitään. Olisiko sinusta mukavaa olla kauniin, mutta ilkeän ja epäystävällisen ihmisen kanssa, tuskin. Sympaattinen ihminen on ihana, hän on aina hyvän näköinen.
Hyvää kesää, älä hyvä ihminen mökkiydy, Suomen kesä on niin lyhyt.
******************************
Tyypillinen suomalainen sinkkumies on ei omaa elämänkokemusta mistään, ei sivistystä,ei tunneälyä.
Omaa persu-sympatioita ja on niin täynnä itseään ja omia -usein inhottavia/sairaita- kiinnostuksen kohteitaan, ettei halua puhua mistään muusta ja käytännössä suorastaan luennoi niistä.
Olen saanut suomalaisen sinkkumiehen seuraan jouduttuani esimerkiksi kuulla tarinaa käärmeestä, jonka kyseisen henkilön isäukko nylki elävänä kerran kesälomalla ja miten yksi toinen ilmoitteli naispuolisille läsnäolijoille että "nytpä meen ja väännän isot pas.kat".
Muutenkin kertoili kumman seikkaperäisesti työpaikkansa saniteettitiloista. Ja haukkui ummet ja lammet työtovereitaan, joita kukaan muu seurueessa ei ollut edes tavannut.
Entäs epätyypillinen suomalainen sinkkumies?
mulla on yksi uudehko ystävä, miespuolinen, joka kanssa sanoi ettei häntä koskaan mihinkään kutsuta, eikä häntä mihinkään haluta. vein hänet sitten ns. deittinäni muutamiin pippaloihin, yhteisien tuttujen pippaloihin. hän istui nurkassa ja mökötti, sanoi että no teillä on kivat juhlat siellä. kysyin miksi istuu siinä eikä tule mukaan juttelemaan. ei kiinnostanut.
kyselin häntä aina mukaan omiin menoihini ja jos kavereilla oli pippaloita. muut kaverit sanoivat että tyyppi on aina tällainen, tulee, mutta mököttää nurkassa vaikka kuinka koitetaan saada mukaan jutusteluun, saunomaan ja uimaan. ymmärrän että hänellä on huono itsetunto, mutta eikait meistä kukaan täydellinen ole.
Pikkuhiljaa tyyppi lopetti puhelimeen vastaamisen, tekstiviesteihin vastaamisen ja muutenkin kanssakäynnin kanssani, vaikka olin yksi harvoista joka häntä jaksoi rohkaista ja kysellä mukaan. luovutin sitten, kunnei kelvannut. edelleen luen facebookista miten hänellä on tylsää eikä kukaan pyydä mihinkään.
jotta aloittavan viestin laittanut, katsohan peiliin myös!
Sinä ja kaverisi eivät täyttäneet HÄNEN vaatimuksiaan. Kun on yksin vaatimustaso seuran suhteen yleensä nousee , ei laske. Lisäksi tuo uiminen/saunominen on hiukan kyseenalaista, kenties häpeää vartaloaan ja elintään...
No mitä 11 3:n ja hänen ystäviensä olisi pitänyt tehdä?
Niinpä, kyllä 11 3:n kaveri kuulostaa siltä, että hänen tulisi itse ottaa vastuuta muutoksestaan mikäli mitään muutosta edes haluaa. Ei voi odottaa, että muut tulee ja korjaa mahdollisesti "rikkinäisen" ihmisen. Muut voi toki auttaa ja hienoa jos näin onkin. Tietenkin kyseinen tyyppi voi olla vaikka masentunut eikä pääse edes alkuun prosessissaan.
Tuo on ongelma, että uusien ihmisten kanssa on vaikea luontevasti keskustella. Voi olla jonkinlaista ahdistusta, pelkoa tai häpeää. Ei tule mieleen mitään järkevää sanottavaa.
Mulla on kanssa tämä ongelma. Vaikka tapaan joskus uusia ihmisiä, niin en onnistu saamaan kavereita. Johtuu varmaan juuri siitä, että mut koetaan tylsänä hiljaisena jurottajana tms. En nyt tietenkään täysin hiljaa ole, mutta huomaan kyllä miten normaaleilla sosiaalisilla taidoilla varustetut tutut pystyvät toimimaan paljon paremmin vastaavassa tilanteessa.
Kunpa tietäisikin miten tämä rikkinäisyys korjataan.
Kyseessä kuitenkaan ei ollut uusi porukka hänelle, vaan minä olin se uusi tyyppi porukassa. Tämä kaveri oli ollut jo vuosia tämän porukan osa, ja he vain kyllästyivät ainaiseen murjotukseen ja emmätiäemmähaluu-meininkiin. Enkä ihmettele. Otin kyllä vähän itseenikin siinä kohtaa kun facebookista sai lukea päivä sen jälkeen kun oli sanonut ettei halua tulla, ettei häntä mihinkään koskaan pyydetä. Kommentoinkin sitä sitten että mitä helv.. justhan mä eilen pyysin mukaan. "Nii mutku eri juttu".
Oon täs pidemmän aikaa miettiny et jos hänellä on masennus. Ulkoisesti hän ei ole mikään ritari, mutta sisältä kaunis ihminen. Tiedän että hän häpeää uudessa seurassa olemustaan, mutta tuttujen parissa olen hänen nähnyt olevan hyvinkin vapautunut ja iloinen - silloin kun ei murjota. Olen hänen kanssaan koittanut asiasta jutella itsekin vakavan masennuksen kärsineenä, mutta eipä hänestä mitään irtoa. Tiedän että hän oli jossain vaiheessa minuun ihastunutkin, mutta teen aina selväksi alusta asti kaikkien kanssa että seurustelen, ja kuulin hänen kaveriltaan että oli minuun pahastikkin pihkassa. Ehkä minä sitten häntä masensin lisää kun sanoin että seurustelen, mutta kavereita voidaan olla.
Yksinäisyys ei silti välttämättä aina tarkoita masennusta. Tiedän tapauksia joissa ihminen ei vaan tule toisten kanssa toimeen, tai pienellä paikkakunnalla ei vain yksinkertaisesti löydy omanlaista seuraa. Mutta onko silloin aiheellista myös katsoa peiliin? Aina saa kavereita. Vaikka sitten uusia. Täytyy vaan pitää itseään tarpeeksi hyvänä, ja tuntea ansaitsevansa kavereita, ystäviä ja hauskanpitoa. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta varma keino kun vaan harjoittelee. :)
Vaikutat mukavalta ja fiksulta tyypiltä. Jokin ystävääsi harmittaa, mutta sen pitäisi itse pystyä sanomaan mistä on kyse. Toivottavasti asiat menee parempaan suuntaan.
"Täytyy vaan pitää itseään tarpeeksi hyvänä, ja tuntea ansaitsevansa kavereita, ystäviä ja hauskanpitoa. "
Tämä on tosiaan joillekin meistä kuten minulle käytännössä sosiaalisissa tilanteissa hyvin vaikeaa.
Tästähän on kehkeytynyt todella kiinnostava keskusteluketju, jossa analysoidaan vielä yksilön vaikutusmahdollisuuksia elämänkulkuunsa. Minulla ei ole kovin paljon lisättävää - kerronpa vain, että olen itsekin yksinäinen sinkkumies, 40 vuotta, ja kokenut juuri samaa kuin keskustelun avaaja. Pariskunnat kyllä saattavat vierailla luonani ja joskus jopa tuppautua kyläilemään, mutta vastakutsu jää useimmiten esittämättä eikä minua todellakaan juuri minnekään kutsuta. Joskus kyllä lupaillaan, että "sinäkin olet tervetullut meidän tupaantuliaisiin" tms., mutta ei minua oikeasti juuri koskaan kutsuta. Typerältä tuntuu kiittää tuollaisesta "esikutsusta"/"tiedonannosta" ja sanoa, että "kiitos, tulen mielelläni" - mutta siihenpä se sitten jää - jos kysyn ajankohtaa, niin saan kuulla, että palataan siihen tuonnempana, kun aikataulut selviävät tms. - ei tieto juhlien tai muidenkaan menojen ajankohdasta silti minulle tule.
Pari poikkeusta kyllä on, joten ei pidä ihan yleistää, että kaikki pariskunnat suhtautuisivat sinkkumiehiin nuivasti ja torjuvasti. Minulla on siis pari todella mukavaa ystäväpariskuntaa, joiden luona vierailen aika ajoin ja jotka käyvät luonani tai sitten tavataan jossain muualla.
Ihmettelen kyllä niitä pariskuntia, jotka väen vängällä haluavat luokseni kylään mutteivät muuten ole minusta kiinnostuneet. Kai olen joskus ollut turhankin antelias tarjoiluissani. Heidän kanssaan en enää välitä olla tekemisissä, mutta tapahtui tässä vielä pääsiäisen aikoihin, että ihan soitettiin ja kerrottiin, miten "olisi pitkästä aikaa kiva tavata" - siis minun luonani taas kerran. Totesin, että niin toden totta olisi ja jätin asian siihen. Hyväksikäytetyn rooliin en rupea, vaan mieluummin olen senkin ajan yksin.
En tiedä onko tuo pelkästään sinkkumiesten ongelma. Minä onnistuin etäännyttämään (mukavia miehiä, ei äijiä) kaverini kun meistä tuli pariskunta, eikä kutsuja tule enää mihinkään. Toisaalta en saa suunvuoroa jos tapaaminen on kahvipöydässä. Avecina pääsen mukaan sukujuhliin, mutta muutoin minua ei periaatteessa ole olemassa.
Minä voisin lähteä tänään kenen tahansa kanssa kahvilaan, mutta parempi säästää se unelman tasolla. Että joku oikeasti tulisi kun ehdotan sitä...