Pieni katkelma minunkin kirjastani. Miltä vaikuttaa?

Kyseessä on nuorille suunnattu fantasiaromaani, jossa tarinaa kerrotaan 17-vuotiaan tytön äänellä.

Ojensin omenan Sajalle.
Hän käänteli sitä kädessään ja nuuhkaisi sen pintaa. Sitten hän ojensi sen takaisin minulle.
”Tuoksuu hyvälle, mutta pidä sinä vain evääsi. Tarvitset niitä, kun olet vielä tuollainen rääpäle. Paljonko sinä vielä kasvat?”
Rääpäle?
”En minä ole mikään rääpäle, vaan ihan tavallinen! Ja minä olen 169 senttimetriä pitkä ja kohta kahdeksentoista enkä kasva enää pätkääkään!” tiuskaisin niin, että ruuan palaset lennähtelivät suustani. Muita hymyilytti. Minua ei.
”Ainiin, anteeksi, en minä aina oikein muista minkä kokoisia te ihmiset olette”, Saja sanoi lepytellen. ”Jättien kuusivuotiaat lapset ovat suurin piirtein sinun pituisia.”
”Minkä ikäinen sinä olet? Onko sinulla lapsia?” kysyin Sajalta, kun olin hieman rauhoittunut.
”Täytin juuri kaksikymmentäkahdeksan ja minulla ei ole lapsia”, Saja painoi päänsä ja Coremkin näytti vaivaantuneelta. Tajusin olla kysymättä enää enempää siitä aiheesta.
Jätit keskittyivät taas syömään hiljaisuudessa. Heihin todellakin mahtui ruokaa. Minä en jaksanut edes kokonaista koipea, vaan annoin loput Sajalle. Tuijotin hehkuvaa hiillosta ja mietin, miten ihmeessä minä nyt jatkaisin sitä matkaa, jolle olin lähtenyt. Miten uskaltaisin lähteä takaisin virralle, jos jätit eivät lähtisi turvakseni. Ja miten ikinä voisin saada ketään pelastettua, kun en kyennyt pelastamaan edes itseäni.