Esimerkki: Olen matkalla kauppaan. Näen, että minua kohti kävelee kauempana kolme teini-ikäistä tyttöä, jotka juttelevat normaalisti keskenään. He huomaavat minut ja katsovat minuun päin. Minuun iskee yhtäkkiä paniikki, ja juoksen autotien yli toiselle puolelle katua, ettei minun tarvitsisi kävellä tyttöjen ohi.
Esimerkki2: Kävelen kauppakeskukseen. Sisäpuolella oven lähettyvillä seisoo 17-25-vuotias nainen, joka katsoo minua. Katson heti muualle ja kävelen kiireesti vastakkaiseen suuntaan.
Esimerkki3: Olen kävelemässä jossakin, ja huomaan pari nuorta tyttöä/naista, mutta en voi väistää tai kiertää heitä mitenkään. Kävelen nopeasti ja mahdollisimman huomaamattomasti heidän ohitseen paskanjäykkänä kauhusta.
Esimerkki4: Olen kaupassa. Huomaan, että parikymppinen nainen katsoo minua intensiivisesti ja hymyilee minulle, vaikka puhuu samalla myyjän kanssa mandariineista. Käännyn ilmeettömänä pois päin ja yritän olla niin kuin en olisikaan.
Kysymys kuuluu: MIKÄ MINUA VAIVAA?
Esimerkki2: Kävelen kauppakeskukseen. Sisäpuolella oven lähettyvillä seisoo 17-25-vuotias nainen, joka katsoo minua. Katson heti muualle ja kävelen kiireesti vastakkaiseen suuntaan.
Esimerkki3: Olen kävelemässä jossakin, ja huomaan pari nuorta tyttöä/naista, mutta en voi väistää tai kiertää heitä mitenkään. Kävelen nopeasti ja mahdollisimman huomaamattomasti heidän ohitseen paskanjäykkänä kauhusta.
Esimerkki4: Olen kaupassa. Huomaan, että parikymppinen nainen katsoo minua intensiivisesti ja hymyilee minulle, vaikka puhuu samalla myyjän kanssa mandariineista. Käännyn ilmeettömänä pois päin ja yritän olla niin kuin en olisikaan.
Kysymys kuuluu: MIKÄ MINUA VAIVAA?
Vastaukset 57
Vanhimmat
Sä luulet että kaikki nauraa/vittuilee sulle sen takia kun oot lesbo. Mut ihmiset on millasia on... Se millanen sä oot ei kuulu kenellekkään.. Älä ajattele mitään. Menet vain normaalisti ohi katsomatta niitä. Kaikki ihmiset on normaaleja eikä kenenkään tarvitse pelätä, mitä muut ajattelevat. Itseasiassa, olin ihan samanlainen yhessä vaiheessa. Mutta en enää! Toivottavasti tajusit mitä tarkoitin. :)
Hyvä kysymys, mutta kait se menee ihan vaan epävarmuuden piikkiin. Vanhemmiten helpottaa. Ei siinä auta muu, kuin kohdata pelkonsa ja mennä vaan rohkeasti kohti tai päin toisia tyttöjä, niin huomaa, ettei olekaan syytä paniikkiin ja ei siinä tapahdukaan mitään niin ihmeellistä...
En pelkää mitään jos ihmisiä katsovat minuun tai hymyilee minusta noin vaan :).Jatkan aivan normaalisti vaikka he olisivat katsoneet minua.Ei mitään syytä paniikkia.Sinulla jotakin joka sai sinua pelkoa joten älä ajattele.Huomasin,että katsoivat minua tai katsoo minua intensiivisesti niin en näe mitään pahalla missään.En välitä sitä mitä he ajattelevat tai arvaisivat minusta joka oon lesbo,so what.Olin kerran,että kauppakeskuksen menossa alas suuntaan ruokakauppaan,niin eteeni siinä kolme nuorta tyttöä katsoivat minua.jatkoin normaalisti,mutta lopulta oon kassalla ja vieressäni puolella taas sama kolme nuorta tyttöä minuun päin katsoneet..Pyh.Voisin vaikka "moi" heille niin miten he olisi reagoineet.
kai sä luulet ett sun otsassa lukee lesbo ja että kaikki silmäkontakti on flirtti. Sulla on kyllä itsetuntosi kanssa duunia edessä. Jostain syystä sä pidät itseäsi huonompana kuin muut tytöt. Alat vaan toimimaan reippaasti asian korjaamiseksi etkä enää kasvata sun fobiaa sillä että annat asioiden vain mennä vanhaan malliin.
Sä luultavasti et omaa kavereita etkä ole sosiaalinen. Toivottavasti et ole syrjäytymässä.
Senkus vaa nyt itsestä niskasta kiinni ettei sun elämä mene pelkäämiseen.
Esimerkki 5: Olen kaupan kalatiskillä myyjä hymyilee minulle ostaessani kalan.
Kala ei, maksan ostokset kassalla, kassallakin hymyillään, miksi, ihmettelen mikä minua ja kaikkia vaivaa.
Nappiin meni.
Ei tosiaan ole kavereita ja olen hyvin epäsosiaalinen... ja valitettavasti olen myös syrjäytynyt. Ja sosiaalisten tilanteiden pelkoakin on, kuten varmasti tuli jo ilmi. :(
Heippa, minkä ikänen oot ja mistä päin? :) Olis mukava tutustua.
Olen (jo..) parikymppinen ja asun Turussa.
Ihanko totta,että sinulla ei todellakin kavereita?Tosi pahalta,mutta jos viihtyt yksioloja ei haittaa.Nyt ymmärrän mistä on kyse,että sosiaalisten tilanteiden pelkoa eli et ole ainoa kuin osa heillä on myös.Ymmärrän hyvin,että jos sitä sosiaalisten tilanteiden pelko mutta yritä vähän sosiaaliseksi vaikka ei tarvitsisi olla täysin sosiaaliseksi.Syrjäytynyt todella myös paha juttu :(,mutta minähän jo erakoitunut ja ehdin jo tottunut.Minusta,että pelkkä myyjä hymyilee tarkoittaa vaan ystävällisen elettä eikä mitään kauhealta tai pahalta.Onko se syysi,että liittyi kiusaamisestasi koulussa ennen vai mitä?Onhan sinulla edes joku ystävää?
Minulla on ollut sama ongelma vuosia.Vähän helpottanut jo mutta kärsin siitä usein edelleen..Jos haluat vaihtaa ajatuksia niin pistä maili-osoite.Olen myös turkulainen,joten olisi mukava yrittää tutustua.
katoamistemppuja[at]gmail.com
toivottavasti et ole joku, joka tietää minut jostakin. se olisi aika kiusallista.
Oletko kertonut kellekään aiemmin?
Sinun kannattaisi myös tilata aika lääkärille,ja kysy
terkkarissa vaikka psykologiaikoja.
Kyseessä voi olla esim. paniikkihäiriö, ja silloin tarvitset ammattiapua,
eikä tarvitse olla huolissaan, et ole yksin.
Nee tarjoo kaikenmaailman nappeja jotka vaan pahentaa tilannetta.
Yleensä napeista sivuvaikutuksena saa 20-30kg lisää painoakin jatkuvan , tahdosta riippumattoman tärinän, vuotavat silmät ja hyvin hankalia kylkiäissairauksia.
http://yle.fi/uutiset/psykiatri_masennuslaakkeilla_voi_olla_vaarallisia_sivuvaikutuksia/6173100
http://www.apu.fi/artikkeli/laakehaitat-joukkosurmien-taustalla
Minua ei yleensä oteta tosissaan psykologilla.. en tiedä, miksi. En varmaan itke, revi hiuksiani tai huuda tarpeeksi ollakseni uskottava. :-D
Ja olen ihan samaa mieltä tuon toisen kommentoijan kanssa, että lääkeapua ne lähinnä tyrkyttävät ja sitä en halua.
No lääkkeitä ei ole pakko käyttää jos ei halua, mutta keskusteluterapia
ei varmaan pahentaisi tilannetta.
Psykologit eivät voi edes lääkkeitä määrätä.
Jos kiva psykologi löytyy niin siitä voisi olla apua, jos vain
kerrot ongelmasi suoraan.
Okei, ite en asu sielä, mutta oon parikymppinen myös. Lisäsin tuon sun osotteen :)
Tiedoksi että poistin tämän sähköpostitilin, jos jotkut ihmettelevät miksi viesti ei mene perille.
mutta oletko esimerkiksi joutunut kiusatuksi nuorempana koulussa? Esimerkiksi minulla on kokemusta syrjimisestä ja kiusatuksi tulemisesta. Huomasin, että välttelin nuorisojoukkoja pitkään vanhempanakin. Koin epämukavuutta aina ,kun kovaääniset ja mölisevät nuoret liikkuivat jossakin.
Tokihan taustalla voi olla sitä, että pelkäät jotenkin, että lesboutesi tmv. näkyy päälläpäon, varsinkin jos olet vielä nuori, vasta teinivuosistasi yli kasvanyt..
Löytyiskö sun työ/opiskelupaikalta ketään, jonka kanssa voisit ehkä kaverustua, vai oletko työtön tällä hetkellä? Et varmaan myöskään seurustele, että voisit yrittää tutustua tyttöystävän kautta kehenkään sen kaveriin tms?
Sosiaalisten tilanteiden pelolle tuo kuulostaa. Oletko saanut siihen minkäänlaista apua?
Olen työtön enkä opiskele tällä hetkellä... enkä todellakaan seurustele, pelkkä ajatuskin naurattaa absurdiudessaan. :D
En ole saanut mitään apua enkä ole hakenutkaan (koska on huonoja kokemuksia psykologilla käymisestä).
Osaatko mainita mitä sinä varsinaisesti pelkäät, kun se ei vielä tullut ilmi?
"Nappiin meni.
Ei tosiaan ole kavereita ja olen hyvin epäsosiaalinen... ja valitettavasti olen myös syrjäytynyt. Ja sosiaalisten tilanteiden pelkoakin on, kuten varmasti tuli jo ilmi. :("
Mikä ei vielä tullut ilmi..??
Lyhyesti muotoiltuna: Minuun kohdistuvaa sanatonta tai sanallista negatiivista arvostelua/suhtautumista/reagointia.
Tuosta otetusta lauseesta ei tule ilmi sitä mitä kysyin mutta näköjään ap vastasi selkeästi, joten ei hätää.
Mulla on ollut toi...Vaan tiiäks mitä? SIITÄ PÄÄSEE EROON!!!!!
Mulla yks auttava juttu oli, kun keksin semmosen, että luulenks olevani niin tärkee, että ihmiset kiinnittäs siinä määrin huomioo minuun, kuin kuvittelin onhan niillä varmasti miljoona tärkeempää asiaa mielessä.
Ulos meno ja käveleminen ihmisten joukossa oli vaikeaa. En voinut esim. yksin mennä kahville tai kahvilaan jollen tiennyt , että siellä on jo joku tuttu valmiina.
Kahvikuppineuroosi, punastelu ja puhuminenkin oli vaikeeta.
Työpaikkahaastattelu oli niin pohjat, että ihmettelen kuin kummassa ikinä sainkaan töitä ;P. Eikä se siitä mitenkään huipuksi ole petraantunut edelleenkään...Oon joutunut työpaikkahaastattelutilanteisiin työnantajan edustajana ja oikeesti ne työnhakijat on kehunnu itteensä kun ruuneberit ja olleet lähes yli-ihmisii...
Mut tiiäks mitä? Moon päässy kuitenkin töihin lähes jokakerta, kun oon ollu ite haastateltavana ...punastelevana ja kaikki helahoito rasitteena...
sekin kerta, kun en päässyt töihin sinne minne olis ollu mahiksii, niin poiki puolenvuoden päästä työpaikan, kun soittelivat perään ...
Naismaailmassa ujot ihmiset on alkuvaikeuksien jälkeen aikamoisia kultakimpaleita.
Mulla alkoi elämä sujumaa, kun löysin ekan tyttöystävän. se kyllä vaati itsensä ylittämistä ja menemistä lesbojen bileisiin..kynnys oli kyllä äärimmäisen korkea.
Siellä pitkin nurkkia istuksin ja ohi kattelin..
Nykyään on helpompaa, kun voi vaikka cätissä tutustua ja puhelimessa jutella.
Ja usko mua ujoliineja on melkosen paljon suomenmaassa.
Olen paljonkin ollut ns. puhelintuttavuus äärimmäisen ujoille immeisille ...eli treenattu puhumista ja keskustelemista puhelimessa. Sitten kun aikaa on vierähtänyt enemmän tai vähemmän ollaan käyty yhdessä kävelemässä, kahvilla yms..
SETAllakin on mun mielestä ollut jotain vastaavaa toimintaa...auttavaa puhelinta ..kokoontumisia porukalla ja sitten yhdessä menemistä bileisiin tms..
Tänne suomi24 voisit tehdä profiilin ja käydä tuolla sätissä...
Siellä on kyllä tiettyyn aikaan pelkkiä miehiä, jokka naisena koittaa iskee toisiaan..jos rupee tulemaan seksijuttuja niin voit olla satavarma, et siellä joku ukko kirjottelee..
Tossa olit laittanut, että mitäs, jos tunnetkin tuttavuutta ehdottavan immeisen jostain muusta yhteydestä? Jos on hyvä tyyppi, niin eihän se haittaa..ja ei niitä
oikeita nimiä ja osoitteita nyt heti kannata jaella..
On niitäkin ihmisiä, jokka täällä ihan vaan ilkeilee ja pahoittaa ihmisten mieliä..
Vaikka tuolla treffeissäkin ennenvanhaan...
Joku harrastus ois kiva..ite tykkäsin lentopallosta..siäl niin kerenny keskustelemaan.
ainiin...sanotaan, että elämä kantaa..
Kukaan, jolle nykyään kerron ujosta menneisyydestäni ja puhumattomuudesta...
NE EI KUULES EDES USKO.
JA mitä suunnattomasta ujoudesta oli seurausta aikuisiälle(elämä tavallaan alkoi 25vuotiaana)..sen olen huomannut, että eläimet, lapset , kehitysvammaiset, vanhukset, myös miespuoliset ja yllätysyllätys osa naisista tuntee mua kohtaan
hyvin positiivisia juttuja ja mua ei varmaan pelkää kukaan.multa tullaan kaupassa pyytämään apua, ravintolassa yms. paikoissa luullaan henkilökunnaksi ..eli olen helposti lähestyttävä, sitä se varmaan on.
Heikkona hetkenä voit katsoa tämän videon...
http://www.youtube.com/watch?v=YwZcPexMIus
Sit se ääni, joka sun päässä selittelee kauheuksia...siinä on volyyminappula...
käännät sitä hiljasemmalle ja hiljasemmalle...ja voila, se lakkaa kuulumasta.
Aluks voit tietysti muuttaa sen tikutaku-ääneksi..
En itse asiassa ole persoonallisuudeltani ujo. Sosiaalisissa peloissa on enemmän kyse siitä, että pelkää muiden ihmisten arvostelun kohteeksi joutumista.
Eli sulla on kasvatusperänen, länsirannikon vitsaus , joka on imetty äidinmaidossa.
Oon seukannu länsi-ja itäpuolen naisten kanssa ja selkeesti länsirannikon naiset ovat olleet semmottia, että heille on tärkeintä se mitä muut ajattelevat.
Pohjolaasilla taas sitä ei ole.
Eli sulle sopis pirtee karjalainen ;)
Mutun lisäksi löytyy myös tutkimuksia..esmees
http://www.hs.fi/kotimaa/a1305601924577
Olen kylläkin alunperin savolainen....... :-D
Ai oletkin savolainen ja minäkin myös ,mutta etelä ja sinä (?).En välitä,että jos täällä joku ilkeilee tai törkeä kirjoittamassa tai sätissä :D.Olisihan se mukava,että saisit jutella ihmisten kanssa vaikka sätissä.Lääkitys ei ole pakko käyttää,koska onhan se puhuminen auttaa siihen "terapia".
Nyt kun tietää päällisin puolin mitä pelkäät, seuraava kysymys on:
Miksi juuri naisten kohdalla ja entä millainen tilanne on miesten kohdalla?
Pelkään kyllä miehiäkin, mutta se ei vaan haittaa minua yhtä paljon koska en halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä.
Mutta koska haluaisit olla naisten kanssa tekemisissä, pelkäät heitä enemmän?
Onko tässä kyse myös ulkonäöstä? Millaisena pidät itseäsi pinnallisesti katsottuna?
Niin. En välitä mitä miehet ajattelee minusta, mutta naisten mielipiteistä ja suhtautumisesta välitän.
No ei varmaan tule yllätyksenä, mutta aika rumana... en ole mikään susiruma tai täysin vastenmielinen, mutta oon kyllä kaukana ihmisten kauneuskäsityksistä. Näytän myös reippaasti ikäistäni nuoremmalta. Oon huomannut että nuoret naiset kommentoi tosi usein mun ulkomuotoa sanalla "hiiri".
Ole ylpeä tuosta mikä olet, käännä se voitoksesi, sillä sinulle ollaan varmaan vain kateellisia. Kaikkihan haluaisivat näyttää ikäistään nuoremmilta. Ja hiireydessä ei ole mitään väärää saati hävettävää. Hiirethän juuri ovat söpöläisiä monen mielestä. Harmistuksen saattaisi ymmärtää jos saisi järjestään kuulla olevansa vaikka virtahepo, vaan mitäpä pahaa siinäkään loppujen lopuksi olisi.
Hyvä pointti tuo viimeinen. Mieluummin hiiri kuin virtahepo. :D
Nuorelta näyttäminen alkaa olla jees joskus 30 -vuotiaana, mutta näin parikymppisenä se on vähän ikävää näyttää teini-ikäiseltä itsestäänselvistä syistä.
Pridessa oli naispareja, joista kummatkin tai toinen oli länsimaalaisesta kauneuskäsityksestä kaukana mutta heillä kaikilla oli silti toisensa. Suurin osa heistä yhdessä, jotkut hyviä kavereita.
Voiko olla ettet pelkää itse naisia, tai edes heidän mahdollista suhtautumista sinuun, vaan pelkäät omia ajatuksiasi sinusta sekä heistä, samalla uskoen niihin noin paljon?
Ehkä olet vielä ennakkoluuloinen sinua kohtaan ja lyttäät itsesi, sekä samalla ajattelet toistenkin puolesta heidän lyttäävän sinut?
Tavallaan tän koko ongelman ydin on se, että ajattelen ihmisten suhtautuvan minuun negatiivisesti joten välttelen heitä, jotta se negatiivisuus ei pääsisi vaikuttamaan mun itsetuntoon ja mielialaan. Eli tavallaan just pelkään omia ajatuksiani, joita muiden ihmisten kohtaaminen herättää.
Mulla on kyllä taustalla huonoja kokemuksia tytöistä ja naisista (lähinnä kouluajoilta), joten ei nämä pelot ihan täysin aiheettomia ole. Mulla on naisista todella huono kuva, eli taidan olla ennakkoluuloinen heitä kohtaan enkä itseäni.
Voi voi...
No "voi voi" ei ainakaan ole avuksi.. :D
hei tohon tilanteeseen ei auta oiken muu kun sun pitäs kerranki repästä! alat vaik qruiserissa jutteleen naisille, kyl joku vastaa! tai sit juot kotona ja menet baariin, istut vaikka jossain nurkasa ja hymyilet kun näät mielenkiintoisen naisen.! ei sua kukaan oo syömässä. =)
1. Kukaan ei puhuisi minulle Qruiserissa, kun näkisi kuvani.
2. En juo alkoholia.
3. Jos menisin baariin, kaikki ihmettelisivät, miksi selvästi alaikäisen näköinen ihminen on päästetty edes sisään. Siitä sitten seuraisi miljoona kysymystä iästäni ja pitkiä outoja katseita, kun kertoisin olevani reippaasti yli 20.
Että joo. En elä ihan samassa maailmassa kuin te muut.
Alan ammattilainen en ole ja seuraava asia on vain mielipiteeni: Minusta ei olisi hyvä idea tuossa tilanteessa juoda alkoholia, vaikka se on niin "normaalia" ja hyväksyttävää. Tuollaiset persoonat ovat liian fiksuja sellaiseen, ainakin siltä vaikutat.
Se vain lakaisisi ongelman maton alle, vaikka ne kannattaisi käsitellä pois, koska joskus pölypallerot maton alta kuitenkin ilmestyvät uudelleen, viimeistään vähänkin raottamalla.
" ongelman ydin on se, että ajattelen ihmisten suhtautuvan minuun negatiivisesti joten välttelen heitä, jotta se negatiivisuus ei pääsisi vaikuttamaan mun itsetuntoon ja mielialaan".
Ristiriita? Luot jotain itsellesi mitä et halua. Yrität vältellä jotain mikä on lähtöisin mielestäsi.
Meinaatko eristää tarkoituksella itsesi muista, kirjoittamalla eläväsi eri maailmassa kuin kaikki muut, mikä ei kuitenkaan ole totta?
Aiheeton tai aiheellinen, eikö tuo kaikki tunnu itsensä sabotoimiselta?
En luo sitä, se on olemassa. Uskon oikeasti siihen, että minusta ajatellaan negatiivisesti, jolloin se on todellista minulle. Eihän kukaan voi estää itseään ajattelemasta asioita, joita ei halua ajatella.
Kohta 3. , Mitäs ne sitä ihmettelis? Mä kävin alle 16vuotiaasta kolmekymppisenä.
Eli pääsin lastenlipulla matkustamaan. Ja olin yli 170cm.
Ite en ole KOSKAAN kysynyt kenenkään ikää ravintolassa ja minunkan ikää ei ole koskaan kysytty, siis asiakkaat.
Sinne mennään pitämään lustia.
Sitäpaitti naiset tykkää babyfaceistä, ettäs tiedät.
Kohta 1. Ei Qruiseriin tarttee kuvaa laittaa. Semmonen tutustuminen ei kuvia tartte.
Muutokset syntyy askel kerrallaan ja se ensimmäinen askel on se vaikein.
Selkeesti olet itse pahin este omalle, onnelliselle elollesi.
Minulle ei olekaan vittuiltu nuorelta näyttämisestä kuin vaan puolet elämästäni, ja ikäni paljastumiseen reagoidaan aina todella vahvasti. Siitä vaan oon sitten päätellyt, että näytän epänormaalin nuorelta ikääni nähden. Ja nuoresta ulkonäöstä vedetään sitten lisää (vääriä) johtopäätöksiä, kuten että olen jälkeenjäänyt tms.
Ketään ei kiinnosta kuvattomat profiilit, koska kaikki valitsee naisensa ulkonäön perusteella. En oikein usko, että kukaan 20-30-vuotias haluaisi olla teini-ikäiseltä näyttävän naisen kanssa vaikka pitäisikin babyfaceja söpöinä.
Voi tyttö hyvä, kun täällä on koitettu antaa sinulle jos jonkinlaista neuvoa, ja vaan vastaat kaikkeen että juuri sinä et pysty siihen.
Mikset, kun et ole sen huonompi tai kummempi kuin muutkaan. Miksi juuri sinä et pystyisi yhtään mihinkään?
Kun totuus on valitettavasti niin, että jos et tee yhtään mitään konkreettista, rämmit samassa suossa 10 vuoden päästä, ja olet hukkumassa sinne.
Jos et kerta kaikkiaan pääse sängystä ylös, niin hae tähän alkuun jotain mieliala tms.lääkettä ja sitten tartut toimeen.
Vaihda vaikka maisemaa, lähde reppureissaamaan, niin opit selviytymään omillasi, eivätkä pikkulikkojen mulkaisut jaksa hetkauttaa.
Tai menet vapaaehttoistyöhön, niin saat potentiaalillesi käyttöä ja autat niitä, joilla ei ole ihan noin paljon.
Tällaisiin kommentteihin on kyllä niin turha vastata, mutta menköön nyt sitten.
Minä selvästi OLEN huonompi kuin muut ja olen tähänastisessa elämässäni huomannut etten pysty yhtään mihinkään. Onneksi en hyvin todennäköisesti ole enää olemassa 10 vuoden päästä.
Pääsen sängystä ulos ja jopa ovesta ulos, en vaan pysty olemaan ihmisten keskellä kovin pitkään. En edes ole kliinisesti masentunut, joten minulla ei ole mitään syytä syödä mielialalääkkeitä.
Mikä saa sut kuvittelemaan, etten "selviydy omillani"? Olen asunut yksin 7 vuotta enkä ole edes missään väleissä vanhempieni kanssa. Teen kaiken yksin enkä saa keneltäkään koskaan mitään apua. Ketään ei kiinnosta paskan vertaa olenko elossa vai kuollut. Jos se ei ole omillaan selviytymistä niin mikä sitten on?
Tiedätkö, en edes jaksa uskoa että minua haluttaisiin mihinkään vapaaehtoistyöhön. Eiköhän ne halua sinne ihan toimintakykyisiä ihmisiä eikä mielenterveysongelmaisia.
Voisittepa oikeasti nähdä mut livenä niin tajuaisitte heti, mistä puhun.
Tarkennan vielä: Saatat luoda ajatuksesta jotain, mitä et halua tuntevan.
Saatat tehdä siitä ongelman, mitä et alunperin halunnut, vai mitä mieltä olet? Lähes kaikki ihmiset tässä maailmassa taitaa tehdä niin.
Itse ajatus on vain se mitä se itsessään on mutta pitääkö siihen takertua ja mistä luulet niiden tulevan? Niilläkin on lähtökohtansa.
Pääkysymys tulee toisen lauseesi kohdalla: Miksi siis uskot siihen ajatukseen?
Vaikka en maininnut mitään viimeiseen lauseeseesi viittaavaa/estämisistä, niin silti tuo laittamasi huomio (16:37) on totta.
http://tahtisilma.blogspot.fi/2011/04/vinkkeja-herkkien-ihmisten-toimiviin.html
Kyllä se varmaan noin on, mutta vaan voi lakata tekemästä niin. Uskon siihen, koska olen aina uskonut. Ilmeisesti vanhemmat ei enää nykyään ole missään vastuussa lastensa mielenterveydestä, joten en voi syyttää äitiäni. Vissiin sitten synnyin tällaisena.
Vastaus: a) olet provo ja kaipaat vain huomiota. Hanki elämä muualta kuin netistä.
Kenties parisuhde päättynyt ja nyt asustat netissä? Paha olla?
b) olet sosiaalisesti rajoittunut. Jos et halua asialle tehdään mitään, niin
ok. Se on sun oma elämä.
no eiköhän se toi b) ole, mut aloitin tämän keskustelun kyllä siksi että halusin huomiota. ja kyllä, on paha olla, mutta parisuhdettahan mulla ei ole koskaan ollut.
olen erittäin sosiaalisesti rajoittunut, mutta en tee asialle mitään, koska en pysty. niin yksinkertaista se on mutta ihminen joka ei ole kokenut samaa, ei vaan voi tajuta. normaalin ihmisen on niin helppoa tulla jakelemaan neuvoja ja vittuilemaan, kun itsellä ei ole samoja ongelmia tai ajatusmaailmaa kuin minulla.
Tuntuu aivan kuin minä olisin kirjoittanut tuon aloitus viestin. Minäkin pelkään tyttöjä/naisia ihan hirveesti. Miehiä pelkään vähän vähemmän.
T: 24 vuotias entinen koulukiusattu pahaa ujoutta ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa sairastava hetero mies.