Huomasin, että tällä palstalla on todella monta, jotka haluavat lopettaa oman elämänsä, minäkin. En tiedä onko se lohdullista, että on niin monia samassa veneessä, vai lohdutonta. Syy miksi hengailen maanpäällä vielä on kai se, että jossain määrin kuolema pelottaa, se, ettei sieltä enää pääse takaisin. Uskon Jumalaan eli minun periaatteessa pitäisi kai päätyä taivaaseen, mutta pieni pelko on, että itsemurhani sysäisi minut kuitenkin helvettiin (vaikka Raamatussa ei kuitenkaan näin sanotakaan).
Ymmärrän kyllä, ettei tällä palstalla uskovia katsota kovin hyvällä, mutta avauduinpa nyt kuitenkin. Hyvää loppuelämää kaikille, saa nähdä kuinka pitkä omani tulee olemaan.
Ymmärrän kyllä, ettei tällä palstalla uskovia katsota kovin hyvällä, mutta avauduinpa nyt kuitenkin. Hyvää loppuelämää kaikille, saa nähdä kuinka pitkä omani tulee olemaan.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Täällä yksi. Ite oon miettinyt, et mitäs jos sen jälkeen ei olekaan yhtikäs mitään mikä on biologian kannalta loogista. Tai jos jälleensyntyminen on 'totta'. Reinkarnaatiossa syntyy uudelleen ja on taas samassa jopa pahemmassa tilanteessa? Enpä tiedä.
Mutta ei tälläkään tavoin voi elää. Kun sattuu liikaa ja 'asenteen muuttaminen' ei ole onnistunut.
Kirjoitin juuri päiväkirjaani, että pelkään elää ja pelkään kuolla. Jokin ratkaisu minunkin pitäisi tehdä, ei tää nykyinen tilani ole mitään elämää. En usko, että pystyisin minäkään asennetta muuttamaan. Joskus olen jonkin lyhyen ajan pystynyt huijaamaan itseäni yrittämällä ajatella positiivisesti, mutta väsynyt siihen, kun pohjimmiltaan maailmankuvani ei ole muuttunut.
Itse en ole uskovainen mutta nuo helvetti pelottelut ovat minusta hölynpölyä, eiköhän se olemassaolo vain lopu ja se olisi minulle mieluisinta mutta jokin minuakin pelottaa lopullisen ratkaisun tekemisessä.
Oon kiduttanut itseäni etsimällä juuri ratkaisua tähän. Muuta kuin alkaa näkemään kaiken positiivisemmassa valossa?
Terapia auttaa jonkin verran mutta hitaasti. Sielläkin keskitytään menneiden jauhamiseen mikä ei jollain tapaa helpota juuri nyt. Psykiatria on ihan hömppää. Siis omasta mielestäni. Esimerkiksi nyt kun rankkaa lääkitystäni on vähennetty järkyttävien sivuvaikutusten vuoksi niin vointi on jopa parempi. En tajua! Huomasin myös ettei saa kelata omaa eksistenssiään liian paljon koska siihenkin sekoaa :D.
Ehkä siis tarvitsee koittaa vain tehdä paljon asioita jotka vievät huomiota omasta kärsimyksestä? Itse teenkin, ongelmana on vain jäätävä väsymys. Pahinta on se kuitenkin, ettei mikään kiinnosta. Ja vaan tää olo :(
On ollut välillä hienoo lukea kun ihmiset on selviytyneet tällaisesta ja just et miten. Monet on hankkineet sen kuuluisan elämän. Mutta miten?
Pelkään elää ja pelkään myös kuolla. Mitäs siinä sitten..
Miksi tahdotte kuolla? Minulla on asperger, krooninen masennus, keskivaikea masennus, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, vaikea OCD sekä krooninen suolistosairaus mutten tahtoisi vielä kuolla. Olen 45 v. Toivon sydämestäni, että saisin elää vielä ainakin muutaman kymmentä vuotta. Taloudelliset asiani ovat täysin päin jotain eikä ihmissuhteita juurikaan ole mutta uskon, että kaikesta selvitään vielä.
Minä haluan kuolla monestakin syystä. Ensinnäkin olen vakavasti masentunut. Toiseksi minulla on todella kivulias ja ruma akne jota ei pysty hoitamaan. Ihotautilääkäri sanoi että kestää luultavasti loppu elämäni. Ja vielä viimeiseksi minulla on lievä sosiaalisten tilanteiden pelko. Minulla ei ole kavereita eikä perhettä, eikä edes työpaikkaa tai koulutusta.
.
Ikää on vasta 19 vuotta, mutta tulevaisuus näyttää todella synkältä. En koskaan tule saamaan tyttöystävää tällä naamalla. Kavereistakaan on turha haaveilla monestakin syystä.
Joten tapan itseni heti kun uskallan.
Onko nyt varmasti niin että kavereistakin on turha haaveilla? Luulisi että voit jostain kuitenkin löytää kavereita, vaikka hyviä ja luotettavia on ehkä kaikkien vaikea löytää.
Enkä tosin tiedä kuinka syrjässä asut.
Ei minullakaan ole työtä tai koulutusta, olen viimeaikoina miettinyt pitäisikö hankkia jompi kumpi, mutta koulut eivät ole koskaan pahemmin innostaneet - Ajatus kouluun menemisestä tuntuisi ahdistavalta, ja kovin kummosia töitä ei taas ilman koulutusta saa.
Et saa luovuttaa. Olet vielä nuori ja sinulla on koko elämä edessäsi. Olen täysin varma, että selviät pahimman ylitse oikeanlaisen tuen turvin. Tyttö/poikaystävän monet saavat vasta lähelle 30-kymppisinä eikä sellaisen saaminen ole ulkonäöstä kiinni. Pääasia on yrittää säilyttää positiivinen elämänasenne vaikeuksista huolimatta. Olisiko sinun mahdollista hakeutua terapiaan? Saisitko taloudellista tukea väliaikaisesti vanhemmiltasi mikäli hakeutuisit yksityislääkärin vastaanotolle? Voimia ja halauksia! Älä tee itsellesi mitään. Jokainen ihminen on arvokas.
Selvästi et ole kokenut lamauttavaa, täysin kaiken toimintakyvyn viemää masennusta. Kyllä saa luovuttaa, jos ei jaksa.
Kuulehan, olen ollut kroonisen masennuksen keskivaikean masennuksen muut päälle joista yllä jo kerroin vuoksi työkyvyttömyyseläkkeellä 10 vuotta, masennus alkoi 10-vuotiaana. Luovuttaa ei pidä koskaan.
Senkun luovutat, eipä näköjään siinä mitään menetä kukaan tollasella asenteella. Muut eivät luovuta kuin sinä. Olet vastuussa itsestäsi ja teet itsellesi mitä tahdot. Valinta on täysin sinun.
Kokeile akneen ruusunmarjaöljyä. Iholla elää haitallinen bakteerikanta joka aiheuttaa aknea. Ruusunmarjaöljyllä on antioksidanttinen vaikutus eli se tuhoaa tätä bakteerikantaa. Kokeile! Kunpa joku olis mulle sanonut kun olin nuorempi että tämä auttaa niin munkin ongelmat olis pienempiä.
Itellä ei jotenki toi itsemurha vaan houkuta vaikka kuinka huonosti menee, kai mä sitten uskon että se voi parantuakin tuo elämä vielä? Sen kun vaan tietäs että miten, mikään terapia tai lääkkeet kun ei oikein kiinnosta, olen mä joskus vähän aikaa kokeillut, mutta ei sopinut mulle.
Sinulla on oikeanlainen asenne elämään. Kenenkään elämä ei ole helppoa. Kuolema saapuu meille jokaiselle kuitenkin jossain vaiheessa joten miksi kiirehtiä sitä. Kukaan ei voi etukäteen tietää, kuinka onnellista elämää voit muutaman vuoden päästä elää, silloin varmasti harmittaisi olla kuollut.;)
Ymärrän pointtisi mutta ei kuollutta enää mikään harmita.
Oletko varma asiasta? Jos joudutkin itsemurhan tehtyäsi vain siirtymään toiseen ulottuvuuteen, jossa joudut kärsimään vielä pahemmin, varmasti mietit kannattiko tappaa itsensä.;)
Olen lähes varma, että elämä loppuu kuolemaan.
Dust to dust, ashes to ashes.
Et kuitenkaan ole täysin varma eli miksi lähteä leikkimään elämä-kuolema -leikkiä ilman tietoa tutkimuksista mitä kuolemanjälkeisestä elämästä on tekeillä?
Et sinäkään voi todistaa mitään kuolemanjälkeisestä elämästä, vai voitko??
No millä todistat, että kuoleman jälkeen on elämää ja miksi se olisi itsemurhan tehneelle kamalaa?
ai että kuoleman jälkeisestä elämästä? mitä siitä pitäisi vielä todistella? onko tarpeeksi todistettu kun kirjoita tähän jo tai vielä. hukuin viisi vuotta sitten ja kerkesin olla elvytettävänä ihan tarpeeksi. onko tarpeeksi todistusta? mitä?
No ei tuo ole todiste kuoleman jälkeisestä elämästä vaan ruumiista irtaantumiskokemus.
Ruumiista ei irtaannuta noin vain. Ensin kohtaat jeesuksen, sen jälkeen Jumala antaa sinulle valtuudet päättää tahdotko hänen luokseen vaiko palata takaisin. Käytävän päässä on huone, jossa paljon valoja. Sinne päästäksesi sinun tulee kerrata koko elämänkertasi pikakelauksella. Sinut voidaan elvyttää, mikäli pystyt puhelimeen näppäilemään 112.
No niin. Taas tätä uskonta läppää. Entäpä jos ei usko mihinkään.
Kannattaa uskoa itseensä jottei tarvitsisi tehdä itsaria. Tieteellisiä todisteita on tulossa kuoleman jälkeisestä elämästä piakkoin.
Ei kaikille välttämättä näytetä ja sinulla ei sitten ei ollut sielu vielä poistunut kehosta: Olit vain tajuton. Olla tiedottomana ei merkitse aina, että olisi kuollut.
Summa summarum; Itsemurha ei ole ratkaisu mihinkään. Olemassaolo jatkuu fyysisen kuoleman jälkeen ja itsemurhan tehneille oltavat ovat heikohkonlaiset.
Sitä ei kukaan tiedä, eikä kukaan ole vielä tullut kertomaan et onko sen jälkeen yhtikäsmitään. Aivojen sähköinen liike kun lakkaa, eiköhän tietoisuuskin lopu. Tai sitten ei.
Sitä odotellessa, jos pystyy, et joku nousee kuolleista ja tulee kertomaan. Joo, reilut 2000 v. sitten näin tapahtui kristinuskon mukaisesti :-) mut sepä siitä.
Esittäkää yksikin tieteellinen kriittisen tarkastelun kestävä julkaistu tutkimus,
jossa todetaan kuoleman jälkeinen elämä.
Kun olet kuollut, silloin olet kuollut, piste.
Uskomukset on sitten asia erikseen, joulupukkiin, Lumikkiin ja seitsemään
kääpiöön ynnä muuhun.
Mutta esittäkääpäs tieteellinen vedenpitävä näyttö.
Sitä odotellessa, itse kukanenkin tulkoot uskomuksillaan autuaaksi.
Lopettakaa jo järjettömät pelkonne.
Voitteko peloillanne muuttaa jotain tuon jälkeisessä, josta ei tiedetä yhtään mitään.
Uskovaisilla on tiedossaan tuo taivasosuus, mutta eivät siitä kerro.
Haluatteko siis mennä "taivaaseen" ja olla siellä iäisyys. Pelkäättekö reinkarnaatiota, jossa voitte syntyä vaikka käärmeeksi tai lehmäksi Intian kaduiille.
Kuolema on vain osa elämää, jossa henki poistuu loppuun kuluneesta ruumiista.
Uskokaa vaan keinotekoiseen, ihmisen luomaan uskontoon. Jumalako loi ihmisen niin huonoksi, ettei tämä kelpaa kuin helvetissä poltettavaksi ja ikuisesti vielä.
Minkälaisia Jumalan kuvia oikein olette, vai oletteko?
Jos elää tieten, tahtoen Jumalan säätämyksiä vastaan, se on synti ja syntihän hukuttaa, jos siitä ei tehdä parannusta. Raamtussa on ikäviä esimerkkejä henkilöistä, jotka kuolivat oman käden kautta: Saul, Juudas Iskariot ym. Ei kyllä mitenkään viitata heidän pelastumiseensa ja loppu on surullinen.
Jumala on luvannut antaa voimansa: niin kuin on päiväsi, on myös voimasi. Monet itsemurhasta selvinneet kertovat jälkeenpäin, että katkeruus, itsesääli j on ne voimat jotka saattavat itsemurhaan. Moni on kokenut myös ihan suoranaista pahojen voimien painostusta päättää päivänäsä.
Jos joku onnistuu, niin itse jätän tuomion Jumalalle: Voihan olla että itsemurhan tehnyt on ollut niin sekaisin, että ei ole jaksanut pohtia teonsa seurausta ym. Kuitenkin viimeiseen asti varoitan tästä ratkaisusta. älää tappako itseänne. Ei se on ratkaisu ongelmista. ja loppujen lopuksi tämä elämä on lyhyt iankaikkiseen kärsimykseen verrattuna.
Miten fyysinen kuolema määritellään?
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuolema
Lopettakaa tuollaiset puheet ja hankkikaa itsellenne elämä!! Olen viisikymppinen ja minulla on tekemistä pilvin pimein. Suurin syy epätoivoon ja tarpeettomuuden tunteeseen on joutilaisuus. Maailmassa on paljon autettavia ihmisiä - menkää auttamaan heitä, niin samalla saatte apua itsellenne. Kenenkään elämä ei ole täällä niin kurjaa kuin maailmalla köyhien!!
Muistan, kun muuan vuosi sitten oli itsarin partaalla, koska vanhempi naishenkilö ei enää kelpaa mihinkään ja heitä sorsitaan joka paikassa - pitäisi olla nuori ja nätti. Lähdin siis Nepaliin vaeltamaan ja henkeni kaupalla raahustin päivät kurjilla poluilla. Toivoen, että joku lumi- tai kivivyöry veisi tai uupumus tappaisi vaan ei. Palata piti hengissä ja siellä opin, että kamppailu henkensä edestä on paras tae löytää tarkoitus elämälleen. Ottakaa rinkat ja menkää erämaahan, kun kylmyys, nälkä ja pedot ahdistavat, löydätte halun elää.
Haastakaa itsenne, ei kotona makailu ja itsensä surkuttelu ketään pelasta. Uskovaisten jutut taivaista ovat höpinää! Sama mihin uskontokuntaan kuuluu tai on kuulumatta, kaikki kuolevat samalla tavalla! Ehtii kuolla vanhanakin, kun on nähnyt tämän elämän. Tsemppiä ja yritystä ruikutuksen sijaan!!
Annatko mulle pari tonnia, että pääsen Nepaliin vaeltamaan?
Hei aloittaja, onko akneesi kokeiltu Roacuttan-kuuria? Entäpä oletko tutkinut mitä superfoodit/antioksidantit/luontaistuotteet voisivat akne-vaivaan JA masennukseen auttaa? Vaihtoehtoja ON. Kaikella tavalla elämäsi on ihan oikeasti vasta alussa! Ihmiset kouluttautuu vielä liki viisikymppisinäkin tänä päivänä uusiin ammatteihin eli sulla on todellakin aikaa käydä kouluja! Ja kavereita saat kun menet sinne kouluun ja sitten myöhemmin töihin, töissä on taas oma sosiaalinen ympäristönsä. Ja se tyttöystäväkin löytyy, meille on jokaiselle oma puolikkaamme. Toinen vähän haavoittunut tyttölapsi jossain jo odottaa että tulisit hänen elämäänsä. Maltahan vain... ;)
Luin tätä ketjua ja eniten pelottaa lääkärin suhtautuminen Opamoxiin. Koska kuukausittain sattuu pahoja ahistus kohtauksia jotka venyy jopa viikon kaks tai kolmeks. Mutta Opamoksin takia olen saanut arjesta kiinni kahessa päivässä. Vaikka vakka on sattunut todella pahoja asioista. Ja tahdon käytännössä toteuttaa turvallisessa ymoärisössä oppeja. Ihmistunnen arvo ku on hukassa. tuntuu etten ole minkään arvoinen ja toinen puoli ajattelee että en voi enkä SAA olla riippuivainen toisista ihmisistä koska se on ihmis riippuvuutta ja se SAIRAUS. Se taas entistä enemmän ahistumaan. Sori. Paljon oli kirjoitettavaa vaan tähän tämä tyssäs. Anteeks