Niin, otsikko kertookin kaiken... Mitä mä voin tehä? Kukaan ihminen ei rakasta mua, tai muutenkaan pidä tärkeänä ihmisenä. Tunnen olevani surkimus kaikessa suhteessa. Olen ruma, en ole sosiaalinen, en ole mukavaa seuraa, en osaa laittaa ruokaa, en ole hyvä lapsi tai sisarus,... en ole mitään!! Teen ihan pirusti töitä, että musta pidettäis, mut silti mulla ei ole kavereita. Kukaan ei haluu olla mun kaa. :( Mä varmaan kuolen koht yksinäisyyteen ja suruun vaik oon vast nuori. Itsensä uneen itkeminenkin alkaa uuvuttaa...
Mua masentaa!!
masistytsy
49
722
Vastaukset
- klo 21 vastaus
Vaikea sanoa miksi noin on, mutta harrastuksista voi löytää samanhenkistä seuraa. Ihmisiä joita ei aiemmin tunne. Moikkaamalla, ja kutsumalla mukaan jonnekin tapahtumaan tai tekemiseen.
Miksi koet olevasi paha lapsi? Miksi koet olevasi epämukavaa seuraa? Kirjoita seuraava viesti positiivisena. Ei epärealistisena, vaan korostaen hyviä puoliasi. - siitä se lähtee
Jos miellät itsesi pahkasi, niin viestität toisille että ole tylsä tyyppi. Sinun pitää löytää ensin oma itsetuntosi ja arvokkuutesi.
- Idiot pharmacy
Ei ne ajatukset siinä paljon auta jos yhtään vakavammasta masennuksesta kärsii.
Se kun jo siinä vaiheessa vaikuttaa välittäaineiden kautta aivokemiaan.
Oikeaa sairautta ei noin vaan yltiöoptimismilla ja oman elämän sankaruudella hoideta. Toki itsensä voi suggestiolla saada uskomaan lähes mihin vaan,
mutta silloin hoidetaan oiretta, ei sairautta.
PM = private message eli yksityisviesti :D - rikardo1
Typeryys, mitä osoitit vastaamalla , on varmaankin suurin syy yksinäisyyteesi.
Mieti mitä puhut tai kirjoitat!- ap.
mitä mä oon taas väärin sanonu?
- Keissa
Jospa sinäkin tekisit töitä elääksesi ja löytäisit elämisen jujun. Ei kai minuakaan ole tänään kukaan sen kummemmin kaipaillut ja rakastanut, mutta nautin valtavasti kun sain samoilla syksyisessä metsässä, saunoin, kuuntelen musiikkia, söin herkullisia marjoja jugurtin kanssa.
Jospa alat elää ja arvostaa ihan tavallista arkea ja elämää. Kyllä ihminen voi olla onnellinen vaikka ei ole aina se toisen rakkaussiinä käden ulottuvilla.
Ehkä sinulla on jokin rakkauden vaje sisimmässä ja koet turvattomuutta.- suulansulka
ENsin ihmisen on opittava rakastamaan itseään kaikkine piirteineen/heikkouksineen. Vasta kun oivallat sen ettet ole tuossa ja tuossa sellainen kun "pitäisi" olla ja hyväksyt ja annat itsesi olla juuri sellainen kun oot, niin voit alkaa rakastaa itseäsi suurimmalla mahdollisella tavalla. me synnemme tänne ypöyksin ja lähdemme täältä ypöyksin, matkalle voimme itse valita seuramme, jos se on vaan sitä omaa seuraa, sitten se on sitä omaa seuraa, siitä pitää vaan oppia nauttimaan. Itsellä tällä hetkellä jokin muutos käynnissä, yksi ystävä on , mutta jostain syystä en halua hänenkään seuraansa, ei tunnu hyvältä. Mieti mitkä asiat sul oon hyvin ja mistä olla kiitollinen; katto pään päällä, terveys (jalat vie ja järki pelaa), ruokaa kaapissa. Jokainen ihminen on oman itsensä paras kaveri, sen jälkeen tulee muut. Ja tämä ei silti ole narsismia, vaan totuus.
- Pikku jutut merkitse
Totta mitä yllä sanottiin: onni lähtee pienestä. Tekeminen ei tarvitse aina olla kukkaroa ohentavaa jo hetki itsensä kanssa luonnossa, kirjastossa tai oikein ahdistuksen painaessa päälle kuntopolulla vauhdikkaassa juoksu/kävelytahdissa. Itse siivosin tänään ja panostin siihen todella, sain nautintoa suuresti kun näin oman käteni jäljen ja koti tuoksui puhtaalta. :)
Kannattaa käyttää aikaa itsensä löytämiseen ja nauttia hiljalleen syksyyn vetäytyvästä luonnosta. - tiedän kokemuksesta
masistytsy kerrot kuinka koet ettei kukaan halua olla kaverisi, olen kokenut aikanaan saman tunteen ja joissakin tilanteissa koen edelleen samalla tavalla. Itselläni ainakin kävi niin, että kun ajattelin ettei kukaan halua olla kaverini niin minä en myöskään halunnut olla kenenkään kaveri. Se on vastavuoroista, jos joku ei halua olla sinun kaverisi niin sinä et halua olla hänen kaverinsa. Tilanne on siis todella ongelmallinen. Jos joku sitten oikeasti haluaakin olla kaverisi, sinusta voi tuntua ettet halua olla tämän kaveri; koet itsesi huonoksi ja et usko että tämä oikeasti haluaisi edes olla kaverisi jos paremmin sinut tuntisi ja et sitten halua olla tämän kaveri. Saatat tyrmätä yrittäjän tai sitten käykin niin onnekkaasti, että kaverustut. Mielestäni tuohon tämän hetkiseen esittämääsi tilaan auttaa ensi alkuun se, että todella saat itsellesi kaverin. Minusta saisit kaverin, mutten oikein tiedä mitä kautta pitäisimme yhteyttä, kun ei sinulla ole sähköpostiakaan, jonka kautta voisi vaikka numerotkin vaihtaa tai chatissä jutella. Yksi paikka mistä voisit saada lisää kavereita on esim. mielenterveysyhdistyksen toimintaan mukaan meno; sieltä saa vertaistukea ja siellä syntyy paljon kaverisuhteita.
- masistytsy
Toi on kyllä totta toi, tiedän. Et ei haluis olla muiden kaveri ku aattelee ettei ne haluu. Tai no mulla se menee enemmänki niin et haluan, mut en halua koska pelkään et ne pilkkaa tai vihaa tai sanoo jotain joka edelleen pahentaa mun huonoa itsetuntoa. Koen myös et jos kuvittelen olevani huono tyyppi niin sitten olen myös sitä. Mut eiks se niin mee et ku jotain "mukamas faktaa" toistelee tarpeeks ni sit siitä tulee "totta". Mut luulen et oon jo siin vaihees et en enää tunnista et mikä on totta _oikeesti_ ja mikä ei. Ja itsetunto niin romuna, et helpompi vaan syrjäytyy. Vaik en haluu sitä ja tiiän et siit on haittaa myöhemmin...
Oon miettiny tota johonki mielenterveysyhdistykseen liittymistä, mut emmä oikeen tiiä... taitaa vaatii paljon et musta saa itsevarman ihmisen..
Kiitti tost. :) Mut epäilen et säkään haluisit olla mun kaveri oikeesti... - tiedän kokemuksesta
masistytsy kirjoitti:
Toi on kyllä totta toi, tiedän. Et ei haluis olla muiden kaveri ku aattelee ettei ne haluu. Tai no mulla se menee enemmänki niin et haluan, mut en halua koska pelkään et ne pilkkaa tai vihaa tai sanoo jotain joka edelleen pahentaa mun huonoa itsetuntoa. Koen myös et jos kuvittelen olevani huono tyyppi niin sitten olen myös sitä. Mut eiks se niin mee et ku jotain "mukamas faktaa" toistelee tarpeeks ni sit siitä tulee "totta". Mut luulen et oon jo siin vaihees et en enää tunnista et mikä on totta _oikeesti_ ja mikä ei. Ja itsetunto niin romuna, et helpompi vaan syrjäytyy. Vaik en haluu sitä ja tiiän et siit on haittaa myöhemmin...
Oon miettiny tota johonki mielenterveysyhdistykseen liittymistä, mut emmä oikeen tiiä... taitaa vaatii paljon et musta saa itsevarman ihmisen..
Kiitti tost. :) Mut epäilen et säkään haluisit olla mun kaveri oikeesti...Juuri noin kun sanot eli ei halua olla muiden kaveri sen takia, että pelkää olevansa epähyväksytty. Noin minäkin olen ajatellut, sisimmässäni kuitenkin toivonut kavereita. Syyllistät itseäsi turhasta; minun mielestä huonot tyypit ovat niitä, jotka on ilkeitä toisille, ymmärtääkseni sinä koet olevasi ilkeyden kohde. Olet todella paljon samanlainen ihminen kuin minä, joten miksi emme sopisi kavereiksi. Liityin mielenterveysyhdistyksen toimintaan ja nykyiset kaikki kaverini olen sitä kautta saanut; itse olen ollut hyvin passiivinen osapuoli, mutta muut ovat vaan tulleet kaverustumaan muhun. Kaksi hyvää ystävääkin olen sieltä saanut. Vasta näiden mielenterveysongelmaisten kavereideni tultua elämääni olen alkanut tuntemaan itseni hyväksytymmäksi, pidetyksi ja tasavertaiseksi ihmiseksi. Suhteessa mieleltään normaaleihin ihmisiin olen vielä varuillani. Kavereilla ja ystäväillä on todella suuri merkitys, joten ehdottomasti kannatan, että otat kavereita vastaan. Mielenterveysyhdistykset tarjoavat toimintaa, joiden ohessa on helppo tutustua ihmisiin.
- masistytsy
tiedän kokemuksesta kirjoitti:
Juuri noin kun sanot eli ei halua olla muiden kaveri sen takia, että pelkää olevansa epähyväksytty. Noin minäkin olen ajatellut, sisimmässäni kuitenkin toivonut kavereita. Syyllistät itseäsi turhasta; minun mielestä huonot tyypit ovat niitä, jotka on ilkeitä toisille, ymmärtääkseni sinä koet olevasi ilkeyden kohde. Olet todella paljon samanlainen ihminen kuin minä, joten miksi emme sopisi kavereiksi. Liityin mielenterveysyhdistyksen toimintaan ja nykyiset kaikki kaverini olen sitä kautta saanut; itse olen ollut hyvin passiivinen osapuoli, mutta muut ovat vaan tulleet kaverustumaan muhun. Kaksi hyvää ystävääkin olen sieltä saanut. Vasta näiden mielenterveysongelmaisten kavereideni tultua elämääni olen alkanut tuntemaan itseni hyväksytymmäksi, pidetyksi ja tasavertaiseksi ihmiseksi. Suhteessa mieleltään normaaleihin ihmisiin olen vielä varuillani. Kavereilla ja ystäväillä on todella suuri merkitys, joten ehdottomasti kannatan, että otat kavereita vastaan. Mielenterveysyhdistykset tarjoavat toimintaa, joiden ohessa on helppo tutustua ihmisiin.
Juuh. Huomasin joskus, että yhtenä hankaluutena minulla on etten tosissaan _osaa_ tehdä kavereita. Olen surkea puhumaan kahden ihmisen suuremmassa porukassa. On tosi vaikeeta saada kavereita kun juurikin tuntee ittensä ulkopuoliseksi ja pelkää hyljeksyntää.. Kaiken lisäks mä oon ujo. Mut oikeesti mua alko huolestuttaa, et oonko mä jotenki sosiaalisesti kehittyny vajaavaiseks, ku en oikeesti näytä osaavan kommunikoida ihmisten kanssa, jossei ole jotain annettua aihetta tai muuta syytä. Huomaa sen myös kun kurssitoverit muodostaa kaveriporukat tosi nopeesti ja kun ite oon huomattavasti hitaampi, niin aika nopeesti alan tuntea itteni ulkopuoliseksi. En vain yksinkertasesti osaa. Kuuntelen mielelläni ja ehkä vähän ynähtelen juuta ja näin, mutten oikeen "raaski" keskusteluun osallistua. Aivan kunnei aivot osais löytää sopivii kohtii sanoa jotain ja että mitä ylipäätään sanoa.
Ja yritänhän minä kavereita ottaa vastaan,.. en vain usko heidän oikein haluavan minusta seuraa, kun olen niin tylsä - tai ainakin minut oppii tuntemaan paremmin vasta usean vuoden jälkeen. Kukaan kaveri ei ole mun elämän aikana siihen pystynyt toistaseks. Ja ei se niin kivaa ole kun sosiaalinen elämä on parissa sähköpostissa n. kerran parissa kuukaudessa...
- tiedän kokemuksesta
Mielenterveysongelmaiset ovat siinä mielessä hyviä kavereita, kun useimmat kärsivät samoista ongelmista kuin itse ja niitä ongelmia miettii usein itsekseenkin niin ne on sitten semmosia aiheita, mistä nousee mieleen ajatuksia ja puhumista niistä riittäisi. Mulla oli aikanaan sellainen vaihe, etten osannut sanoa mielipiteitä oikein mistään asioista. Kotona isä ei lapsuudessani hyväksynyt omista mielipiteistään poikkeavia mielipiteitä, mielipiteideni olisi pitänyt olla samat kuin isällä on. Mutta nyt näin aikuisena olen uskaltanut omiin mielipiteisiini ja uskallan puolustaa omia mielipiteitäni. Ei tartte enää olla pakosti samaa mieltä kuin joku muu. Mielipiteiden ilmaisu on monesti vuorovaikutuksellista, kaverien kanssa keskustelu kehittää mielipiteiden ilmaisua ja muutenkin, kun pääset keskustelevaan vuorovaikutukseen niin alat tuntea nykymaailmaa enemmän ja sulle alkaa tulla omia mielipiteitä. Jotta voi olla mielipiteitä täytyy olla tietoa ja tuntemusta riittävästi ja sitä saa juuri kaverien jakaessa ajatuksiaan toisilleen. Toivottavasti joku ihminen ymmärtäisi tulla kaverustumaan kanssasi. Koulussa yleensä menee niin, että pitää mennä mukaan valtaryhmään ja jos et mene niin jäät helposti yksin, siinä ikään kuin karsitaan sosiaalisesti heikommat pois. Valtaryhmässä alkaa sitten muodostumaan pienempiä kaveriryhmiä. Minä olen myös ujo ja huono menemään isoon joukkoon mukaan, kun pelkään kovin ihmisiä ja tunnen huonouden tunnetta tämän mieleterveysongelman tähden. Siksi olenkin hankkinut itselleni mielenterveysongelmaisia kavereikseni ettei tarvitsisi kokea huonoutta ja voi muodostaa hyviä kaverisuhteita, koska uskaltaa puhua ongelmistaankin. Itsensä tasoinen seura on yleensä parasta ja luotettavinta seuraa, siksi kannustan edelleen menemään mielentervesyhdistyksen piiriin tai johonkin yhdistykseen, joka tarjoaa nuorille toimintaa. Voisit myös harkita psykoterapiaa.
- tiedän kokemuksesta
masistytsy mulla on sun kanssa tosi samanlaisia ajatuksia ja ilmeisesti varmaan ollaan koettu samansuuntaisia kokemuksia. Minusta tämä yhtäläisyys kertoo myös siitä, että itsetunto ja itseluottamus on sellaisella tietyllä tasolla mikä sitten ilmenee juuri tällä tavoin suhteessa muihin ihmisiin ja itseemme.
Mulla kanssa ollut omaan ulkonäkööni liittyviä ongelmia ja pelkoja kuten sullakin. Ois tosi mielenkiintoista tuntea sut ihan kaverina. - tiedän kokemusesta
masistytsy jos haluaisit voitaisiin joskus jutella chatitsekin täällä suomi24ssa.
- masistytsy
"siinä ikään kuin karsitaan sosiaalisesti heikommat pois".
Toi on niin totta toi. Harmi, ku oon selvästi se sosiaalisesti heikompi. Etenkin kun en ole oikeen tullt "harjoteltuakaan" sitä, kun ei lapsuudessa kavereita oikeen ollu. Ois kyl oikees mielenkiintosta sutkin tuntea, jollaki tasoa. Mut en tiiä oikeen voiko chattailla ku jos ei oo profiiliakaan... tai no en tiiä, saatan sellasen tehäkin ku jos fabber ei halua tost sen metodist tääl kertoo. (semiymmärrettävästi)
Missä mielenterveyspiireissä sä siten olet? Jossain työ tai oiskelun kautta vai jotain muuta reittiä?
- tiedän kokemuksesta
En voi tarkemmin tässä ylellä kertoa missä päin Suomea asun, mutta käyn eräässä paikallisessa mielenterveysyhdistyksessä, joka on mielenterveyskuntoutujien jäsenyhdistys, jonka toimintaa ohjaa alan ammattihenkilöt ja vertaistukiohjaajat. Mielenterveysyhdistykset tuottavat erilaisia päiväohjelmia kuten masennus- ja paniikkiryhmä, nuorten ryhmä, liikuntaryhmä, luontoryhmä, kuvataideryhmä, työtoimintaa, leirejä ym. Mielenterveysyhdistyksessä voi viettää päivittäin aikaa vaikka kahvilassa ja arkipäivisin lounas, nettikin on käytössä ja on myös oleskelutiloja, joissa voi jutella muiden ihmisten kanssa tai muuten vain oleskella. En tiedä missä päin Suomea asut, mutta laittamalla googleen hakusanaksi mielenterveysyhdistys esim. Helsinki löydät oman seutusi yhdistyksen.
- tiedän kokemuksesta
Mielestäni tällaisessä tilanteessa, jossa ongelma on kaverien puute niin siihen ei mitkään negatiivisen ajatuksen menetelmät auta. Kyse on kuitenkin käytännöstä, teoriat eivät tähän auta. Sitten kun saat hyvän kaverin niin vähitellen negatiiviset ajatuksesi itseäsi kohtaan alkavat muuttumaan, mutta pikku hiljaa. Ensin pitää saada hyvä luottamus ja hyvä vuorovaikutussuhde. Sitten alat tuntemaan itsesi hyväksi kaveriksi ja alat arvostamaan itseäsi ihmisenä.
- masistytsy
tiedän kokemuksesta kirjoitti:
Mielestäni tällaisessä tilanteessa, jossa ongelma on kaverien puute niin siihen ei mitkään negatiivisen ajatuksen menetelmät auta. Kyse on kuitenkin käytännöstä, teoriat eivät tähän auta. Sitten kun saat hyvän kaverin niin vähitellen negatiiviset ajatuksesi itseäsi kohtaan alkavat muuttumaan, mutta pikku hiljaa. Ensin pitää saada hyvä luottamus ja hyvä vuorovaikutussuhde. Sitten alat tuntemaan itsesi hyväksi kaveriksi ja alat arvostamaan itseäsi ihmisenä.
Toi on kyl totta, mut toisaalt ku ei niitä kavereita taivaastakaan satele. Varmaan paras olis jos panostas noihin molempiin ja painottas tohon kavereihin. Mustakin tuntuu usein siltä et jos oikeesti saisin kavereita sellasel syvällisel tasol, niin kyl ne negatiiviset ajatukset menis poiskin. Mutta minkäs teet, pakko yrittää... Pitää miettii tota mielenterveysyhdistystä, toisaalt se houkuttaa mut välil mua kyl pelottaa... tiedä miksi. Mutku sehän siinä on ku en mä oo ikin päässy kenenkään kaverin kanssa mihinkään erityisen hyvän luottamus/vuorovaikutussuhteeseen... Mä teen kaiken aina väärin, en varmaan vaan osaa. On jääny lapsuudessa joku tärkee kehitysvaihe läpikäymättä varmaan..
- klo 21 vastaus
Tuoko on kouluruotsia? Täytyypi nostaa lippalakkia d:o)
Joitakin kirjoitusvirheitä, mutta melkeinpä menisi helsinkiläisestä suomenruotsalaisesta.- utelias22
klo 21 vastaus:
siis kummanko? - masistytsy
kyl tää mn surkee ruotsi ainakin on ihan kouluruotsia.. parannettavaa on.
- klo 15.26 vastaus
masistytsy kirjoitti:
kyl tää mn surkee ruotsi ainakin on ihan kouluruotsia.. parannettavaa on.
Hyvin tuolla pärjää, itse tosiaan yllätyin että se sujuu noin kätevästi.
Lukemalla ruotsinkielisiä nettisivuja, lehtiä tai kirjoja voi aika helposti kehittää tuosta kun pohja on noin vahva. - masistytsy
klo 15.26 vastaus kirjoitti:
Hyvin tuolla pärjää, itse tosiaan yllätyin että se sujuu noin kätevästi.
Lukemalla ruotsinkielisiä nettisivuja, lehtiä tai kirjoja voi aika helposti kehittää tuosta kun pohja on noin vahva.Tack tack, täytyy sanoo etten ois ikin arvannu! Pitää varmaan tilata Huvudstadsbladet, niin ehkä tästä jotain hyötyäkin laajemmassa mittakaavassa tulee. :)
- klo 15.42 vastaus
masistytsy kirjoitti:
Tack tack, täytyy sanoo etten ois ikin arvannu! Pitää varmaan tilata Huvudstadsbladet, niin ehkä tästä jotain hyötyäkin laajemmassa mittakaavassa tulee. :)
Voithan aiheeseen liittyen vierailla lukemassa http://www.familjeliv.se/Forum-0-0/
Siellä minäkin kirjoittelin oman aikani, vaan siirryin tänne hakemaan kaveria jota ei sitten ole koskaan löytynyt.
Ehkä olet jossakin vaiheessa keksimässä itsellesi iloisempaa nimeä?
- tiedän kokemuksesta
Vuorovaikutustaitojaan voi parantaa, jos kokee, että parannettavaa on. Mutta yleensä on niin, että kokemukset opettaa ja näyttää sen, että parantamisen varaa olisi. Jos et ole kovin hyvin onnistunut joskus aikaisemmin vuorovaikutussuhteessa niin ei ole myöhäistä saada onnistumisen kokemusta. Ihminen muovautuu koko elämänsä ajan ja itsetunto on myös muutoksen alla. Edes yksi hyvä ihmissuhde riittää ja voi olla pelastava tekijä. Toivon sulle kaikkea hyvää ja uskon, että varmasti vielä saat ainakin edes sen yhden ihmisen, joka parantaa luottamustasi myös muita ihmisiä kohtaan ja itseäsi kohtaan. Kaverinsa voi valita ja jos huomaat ettei sulla synkkaa sen ihmisen kanssa jonka kaveriksesi otat niin vaihda toiseen, jonka kanssa voit olla sinut itsesi kanssa. Kaikki ihmiset eivät tule toistensa kanssa toimeen ja se on hyväksyttävä tosi asia, eikä kaikkien kanssa tulekaan tulla toimeen. Sinun on myös hyväksyttävä se, jos joku ei halua olla kaverisi. Silloin voit hankkia, jonkun, joka haluaa olla kaverisi. Minulle on nimittäin käynyt niin ettei kaikki ole aina hyväksyneet minua kaverikseen ja hyväksyn sen tosi seikan ja ajattelen etteivät he tunne minua syvemmin, vaan kuva minusta on voinut vääristyä toisen silmissä tai sitten se toinen on vain niin epäsosiaalinen ettei halua ottaa uusia kavereita vastaan.
- masistytsy
Mulla on ollut tosi usein niin, et kun ei ole kokemusta kauheesti ihmissuhteista (edes lapsuudesta), niin pelottaa hirveästi se mokaaminen ja helposti arvostelen tilannetta muutenkin kriittisesti itseni kannalta. Välil must tuntuu, et mult on jääny lapsuudesta joku tärkee vaihe pois, jollon opittiin vuorovaikutustaitoja kun sillon ei mokailu haitannut - koska kaikki teki sitä. Nyt jos meen lapsen tasolla yrittään väkisin vääntään jotin keskustelua ja koska se hyvin oudolta ja väkinäiseltä näyttää niin minut leimataan oudoksi/tyhmäksi/yms.
Mut kiitos
- LetsMakePeace
hei....
kyllä kunnon mies sut hyväksyy sut vajavuuksineen
jos sä hyväksyt sen miehen vajavuudet
hyväksytkö?? - kiltti mies.
moi, mitä kuuluu?
- Tyttönen
Jos tekisit ittelles profiilin tänne, niin suhun vois ottaa yhteyttä ja ehkä siitä syntyiskin jotain :) tai laittaisit jonkun sähköpostin mistä sua ei voi tunnistaa. Vai pitäiskö itte sellanen luoda... mutta mä ainakin tosi mielelläni ystävystyisin sun kanssa, jos mun seura nyt kelpais. T.toinen huono itsetuntoinen
Ketjusta on poistettu 21 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 2092769
Yh:n pihalla aina eri auto
Ompa jännä seurata ohiajaessa, että millainen auto on nyt erään yksinhuoltajan pihassa. Näyttääpä siellä taaskin olevan1262607En vittujakaan enää välitä sinusta nainen
Toivottavasti en näe sinua enää koskaan. Jos näen, niin en ole näkevinäni. Et merkitse minulle enää mitään.761718Exän käytös hämmentää (taas)
Osaisivatko palstan herrat kenties helpottaa tulkitsemista? Toki naispuolisetkit saavat antaa tulkinta-apua, mutta nyt k2131267Olet minua
vanhempi, mutta se ei vaikuta tunteisiini. Tunnen enemmän kuin ystävyyttä. Olo on avuton. Ikävöin koko ajan. Yhtäkkiä va601245- 471088
- 991001
- 107821
Susanna Laine paljastaa - Tästä farmilaiset yllättyvät joka kaudella: "Ettei olekaan niin paljon..."
Farmi Suomi vie Pieksämäelle maaseudulle ja suosikkirealityn juontajan puikoissa on Susanna Laine. Uudella kaudella muka6813- 46813