Olen ollut tapaamatta kuusi-vuotiasta poikaani kohta jo puoli vuotta. Hänen äitinsä (yksinhuoltaja) päätti yhtäkkiä kesän lopulla, että tapaamisemme loppuvat, sillä en ollut tarpeeksi huolehtivainen. Protestin syynä saattoi olla esimerkiksi se, että virallinen äidin ilmoittama ruoka-aikataulu saattoi siirtyä tunnin eteenpäin. Oikea syy oli ehkä äidin kateus. Poika itki usein, kun piti lähteä äidille. Tätä ennen tapasimme monta kertaa viikossa (joskus joka päivä) keväällä ja kesällä. Poika ei joutunut henkisen tai ruumiillisen väkivallan kohteeksi, toisin kuin äitinsä luona.
Äiti sai raivokohtauksia, paiskoi autonoveani ja käytti kaameata kieltä, jota lapsen ei pitäisi kuulla (v*t*u, sa*t*na, he*vonv*tt*, vihaan teitä jne...) kun palautin pojan hänelle. Poika kertoi minulle, että äiti oli heittänyt hänet sängylle ja viskonut kiroillen tavaroilla poikaa.
Poikani oli ainoa läheinen ystäväni ja yhtäkkiä hän oli täysin poissa elämästäni ja minä hänen elämästään.
Tuntuu, että omasta puolestani on turha yrittää ja antaa periksi ja kertoa kymmenen vuoden päästä totuus siitä, miksi en koskaan tavannut häntä. Toisaalta samalla tunnen, että minulla on velvollisuus antaa pojalle onnellinen lapsuus ja nuoruus omalta taholtani. Nyt äiti puhuu Salon sosiaalitoimelle, että poikani voi tavata minut sosiaalihenkilöiden valvonnassa! Miten äiti antoi minun ja pojan viettää aikaa jalkapallon, pleikkari-pelien, lukuharjoitusten ja muiden vaihtelevien harrastusten parissa keskenämme puoli vuotta ja .......... sitten tulee täysi tapaamiskielto ruokailun myöhästymisen takia?
Kun lopulta olen suostumassa valvottuihin tapaamisiin, satelee samaan aikaan niskaan uhkauksia lähestymiskiellon tekemisestä! Mietin voiko sitä tehdä ilman mitään syytä. En ole koskaan nauttinut alkoholia poikani läsnäollessa, ollut väkivaltainen, tavallista huoltajaa huolimattomampi tai kiroillut pojan kuullen. Pyydän äidiltä anteeksi vuosia sitten tapahtuneita pahoja sanojani ja huonoa käytöstäni häntä kohtaan ja pyydän, että hän yrittää tulla vastaan niin, että poikamme saisi onnellisen lapsuuden. Hän vastaa anteeksipyyntöihini vielä vihaisempana: "Kyllä nuo sun v*tun anteeksipyytämiset tiedetään...".
Jos joku ihminen on näyttänyt minulle elämäni aikana aitoa katkeruutta, vihaa, sairautta ja oikeaa hulluutta, se on lapseni äiti!
Olen aina päässyt epämiellyttävistä ihmisistä eroon kävelemällä pois ja pysymällä heistä erossa. Nyt se muuten kävisi, mutta pojalla on oikeus tavata isäänsä.
En ole tavannut lasta ja äitiä kuin kaksi kertaa sattumalta kaupungilla. Kysyin pojalta, eikö hän halua soittaa isälle tai tulla käymään. Äiti keskeytti kysymykseni ja totesi: "Se ei ole pojan päätettävissä vaan ylemmällä taholla".
Äiti tarkoitti varmaan itseään, sillä en ole saanut mitään tiedonantoa muulta ylemmältä taholta.
Salon sosiaaliviranomainen totesi, että isällä ja äidillä on kaksi eri näkökulmaa. Nyt kannattaisi saada valvojien huomioita ja mustaa valkoisella siitä, että olen pätevä huoltajaksi. Suostuin.
Sen jälkeen, kun minä saan tavata poikaani jälleen, on jäljellä vielä yksi ongelma. Hänen äitinsä käytös, asenne ja kasvatus ei ole tervettä.
Täytyykö odottaa, että hän pimahtaa täysin.
Aloitin keskustelun kaksi kuukautta sitten otsikolla "Yksinhuoltaja voi olla yksinvaltias":
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11776794#comment-0
Äiti sai raivokohtauksia, paiskoi autonoveani ja käytti kaameata kieltä, jota lapsen ei pitäisi kuulla (v*t*u, sa*t*na, he*vonv*tt*, vihaan teitä jne...) kun palautin pojan hänelle. Poika kertoi minulle, että äiti oli heittänyt hänet sängylle ja viskonut kiroillen tavaroilla poikaa.
Poikani oli ainoa läheinen ystäväni ja yhtäkkiä hän oli täysin poissa elämästäni ja minä hänen elämästään.
Tuntuu, että omasta puolestani on turha yrittää ja antaa periksi ja kertoa kymmenen vuoden päästä totuus siitä, miksi en koskaan tavannut häntä. Toisaalta samalla tunnen, että minulla on velvollisuus antaa pojalle onnellinen lapsuus ja nuoruus omalta taholtani. Nyt äiti puhuu Salon sosiaalitoimelle, että poikani voi tavata minut sosiaalihenkilöiden valvonnassa! Miten äiti antoi minun ja pojan viettää aikaa jalkapallon, pleikkari-pelien, lukuharjoitusten ja muiden vaihtelevien harrastusten parissa keskenämme puoli vuotta ja .......... sitten tulee täysi tapaamiskielto ruokailun myöhästymisen takia?
Kun lopulta olen suostumassa valvottuihin tapaamisiin, satelee samaan aikaan niskaan uhkauksia lähestymiskiellon tekemisestä! Mietin voiko sitä tehdä ilman mitään syytä. En ole koskaan nauttinut alkoholia poikani läsnäollessa, ollut väkivaltainen, tavallista huoltajaa huolimattomampi tai kiroillut pojan kuullen. Pyydän äidiltä anteeksi vuosia sitten tapahtuneita pahoja sanojani ja huonoa käytöstäni häntä kohtaan ja pyydän, että hän yrittää tulla vastaan niin, että poikamme saisi onnellisen lapsuuden. Hän vastaa anteeksipyyntöihini vielä vihaisempana: "Kyllä nuo sun v*tun anteeksipyytämiset tiedetään...".
Jos joku ihminen on näyttänyt minulle elämäni aikana aitoa katkeruutta, vihaa, sairautta ja oikeaa hulluutta, se on lapseni äiti!
Olen aina päässyt epämiellyttävistä ihmisistä eroon kävelemällä pois ja pysymällä heistä erossa. Nyt se muuten kävisi, mutta pojalla on oikeus tavata isäänsä.
En ole tavannut lasta ja äitiä kuin kaksi kertaa sattumalta kaupungilla. Kysyin pojalta, eikö hän halua soittaa isälle tai tulla käymään. Äiti keskeytti kysymykseni ja totesi: "Se ei ole pojan päätettävissä vaan ylemmällä taholla".
Äiti tarkoitti varmaan itseään, sillä en ole saanut mitään tiedonantoa muulta ylemmältä taholta.
Salon sosiaaliviranomainen totesi, että isällä ja äidillä on kaksi eri näkökulmaa. Nyt kannattaisi saada valvojien huomioita ja mustaa valkoisella siitä, että olen pätevä huoltajaksi. Suostuin.
Sen jälkeen, kun minä saan tavata poikaani jälleen, on jäljellä vielä yksi ongelma. Hänen äitinsä käytös, asenne ja kasvatus ei ole tervettä.
Täytyykö odottaa, että hän pimahtaa täysin.
Aloitin keskustelun kaksi kuukautta sitten otsikolla "Yksinhuoltaja voi olla yksinvaltias":
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11776794#comment-0
Vastaukset 46
Vanhimmat
jatkoa....
Kysyin kerran äidiltä, miksi kaikki hänen tuntemansa ihmiset ovat olleet täysin tai osittain p*skoja? Eka poikakaveri oli kuulemma narkkari. Ex-aviomies lähti kokeiltuaan liittoa kuukauden tai kaksi eli oli heikkona vieraisiin naisiin. Seuraava mieskaveri oli alistaja. Ex-pomo oli kiero, verenimijä. Nykyinen pomo on tyhmä ja m*l*ku.
Suku on kaamea. Hänen isävainajansa syytti perhettään ruoan myrkytyksestä ja ajoi koko sakin viikonloppukännissä naapurien suojaan. Sisko on juoppo ja toinen käy välillä ylikierroksilla alkaa keskustelemaan esineiden kanssa ja joutuu hoitoon. Äitinsä (yli 70v.) vetää välillä viinaa ja nukahtamistabuja sekaisin ja herää pihalta.
Huonoista kokemuksista huolimatta (=todellinen epäonnen lottopotti) ehdotin hänelle, että kokeilisi hyväksyä muut ihmiset vikoineen ja voisi nähdä edes vähän jotain hyvää ympäröivissä ihmisissä?
Vastaus oli aika ihmeellinen: "Minä en ala myötäilemään ketään. Lapsuuden jouduin sietämään sellaista kohtelua. Enää ei tarvitse." Huonon kohtelun raja kulkee hänellä kyllä todella matalalla ja sitä löytyy joka nurkan takaa.
Tänään sain äidiltä tekstiviestin olla menemättä optikolle, jossa olen ollut kanta-asiakkaana n. 10 vuotta, sillä hän on töissä samassa paikassa. Peruutin optikko-aikani.
En tiedä mitä hän on kertonut sosiaalitoimelle ja päiväkodinopettajille minusta.
Mustamaalaaminen on kuitenkin ilmeistä.
Äiti muisteli varmaan minun elämäntapaani pojan synnyttyä ja sai itkukohtauksen. Tein kahta työtä, olin usein poissa kotoa, join toistuvasti alkoholia humalahakuisesti. So what! Se oli ja on laillista.
Vaippoja en halunnut vaihtaa enkä kyllä saanutkaan. Lapsi oli täysin äidin hallinnassa.
Sanoin hänelle, että minusta tulee hyvä isä, kun pojalla on ikää. Näin kävi ja se on punainen vaate äidille.
Tällaista menoa Salossa.
Aloitin keskustelun kaksi kuukautta sitten otsikolla "Yksinhuoltaja voi olla yksinvaltias":
Tyypillistä katkeran jätetyn isän jorinaa..on muuten aivan oikein, että elatusmaksut lasketaan isä vs lapsi. Äidin rakkaus on arvona jo niin suuri, ettei sille löydy hintaa. Onneksi sosiaaliviranomaiset ovat lasten puolella, eikä mokomien kaltaistesi valittajien. Ja pah sanon minä
Äiti on rakastava pojalleen, eikä varmasti huonoimmasta päästä, mutta voisi vähän petrata asennoitumistaan ympärillään oleviin.
En ole katkera, kun ei kuulu luonteeseeni.
En ole jätetty, vaan onnellinen, että "v*tt* ku v*t*ttaa"-ideologialla kulkeva ämmä lähti pois kattoni alta.
Lapsella on kuitenkin oikeus tavata toinen vanhempansa, jolla on muutakin annettavaa kuin rajoitetut leikit, toistuvat rutiinit, määräilyä kotona ja matkat päiväkotiin. Tämä LAPSEN OIKEUS on ainoa motivaationi enää.
Sinä voit kuvitella, millainen toinen on - mutta et voi valitettavasti tehdä allekirjoittaneesta psykoanalyysia kirjoituksen pohjalta ja lukea tuntematonta ihmistä kuin avointa kirjaa. Pyh ja pah. Itse olet katkera jollekin, kun tommoisia kirjoittelet.
"Tämä LAPSEN OIKEUS on ainoa motivaationi enää"
voi herranen aika miktä paatosta. kauhea valoitus ja sitten tuollaisia lauseita. katsopa tomppeli peiliin.
Noin läpipask*lle tomppelille ei kuulu mitään oikeuksia tavata lasta.
Kuusivuotias lapsi ei voi olla ystävä, eikä lasta pidä kohdella sellaisena.
Lapsi on lapsi.
Aloita valvotuilla tapaamisilla kiltisti. Samalla voit keskittyä tekemään hyvää vaikutusta valvovaan sosiaalitätiin. Kun olet aina raitis, saavut ja lähdet täsmällisesti, olet kohtelias valvojalle ja rakastava, hellä isä pojalle, niin pikkuhiljaa saat ottelu- ja erävoiton. Valvojat satavarmasti koko ajan tekevät huomioita isän "psyykestä" ja pojan ja isän välisestä suhteesta. Kun on kulunut muutama kk moitteettomasti, tädit varmaan esittävät että tapaamiset voidaan suorittaa normaalisti ilman valvontaa.
Voithan pojan kanssa jutella miten kiva olisi tehdä retkiä sinne ja sinne sitten kun saatte kahdestaan liikkua.
Mieti josko rahkeita riittäisi hakea joko vuoroviikkovanhemmuutta tai pojan lähihuoltajuutta. Käy juttelemassa itse niille "Salon sossuille", älä ihmeessä jätä yhteydenpitoa yksin vaimosi oikeudeksi. Kerro että kaipaat kovasti poikaasi ja olet surullinen vaimon suhtautumisesta.
Olet pojan isä ja sinulla on oikeutesi!
Ruvetaanko tässä nyt semantiikalla leikkimään. Nimimerkki ..... kaipaisi jotain parempaa sanavalintaa kuin ystävä. Kävisikö lähimmäinen, lähisukulainen tai.
No, korvataan sana "ystävä" "lapsella", eli
"Poikani oli minulle ainoa läheinen lapsi..."
Nykyään osa vanhemmista ei tajua lapsen olevan lapsi, vaan leikkivät hänen olevan kaveri. Ns. kaverivanhemmat. Joten ihan aihellinen huomautus. Itsekin olen näitä tavannut.
Keskity itse olemaan se täyspäinen, luotettava vanhempi. Hänen äitinsä käytös on mityä on, mutta eduksi itsellesi on jättää sen ruotiminen ja reposteleminen pois.
Toistan: -jätä itse viina kokonaan ja osoita olevasi hyvä isä. Ei sen vaikeampaa. Loppu hyvin kaikki hyvin.
Teen juuri näin. Odottelen niitä valvottuja tapaamisia, vaikka ne ovat äidin täysin mielivaltainen kehitelmä. Olen saanut ihan tarpeeksi juotua elämäni aikana. En halua puhua siitä, käyttää sitä tai myöhästyä sen takia mistään.
Käytännössä isällä tai pojalla ei ole oikeuksia. Lain mukaan ainakin jälkimmäisellä niitä pitäisi olla.
Jätä alkoholi kokonaan. Sosiaaliviranomaisten silmissä reippaasti juova ja sen takia tapaamisia siirtelevä äiti tai isä ei ole hyvä vanhempi.
Oi, siis edellinen sanoi sen jo.. No olen samaa mieltä hänen kanssaan :)
Miehet eivät enään pelkää hakea apua ongelmaperheissä.
Yle uutiset 21.1.2013.
http://yle.fi/uutiset/miehet_eivat_enaa_pelkaa_hakea_apua_perheellensa/6460785?ref=leiki-uu
---------
Uusi isyyslaki astui voimaan 14.11.201 3Mikael Jämsänen taisteli lapsistaan useita vuosia. Oikeusministeri muutti lakia
http://www.lotry.fi/content/fi/36/1347/Uusi isyyslaki julkistettiin.html
----------
Lasta käytetään julmasti pelinappulana vaikeissa erotilanteissa.
Hengin Sanomat 20.11.2013
http://www.hs.fi/kotimaa/a1384916065594
----------
Jos pistää linkkejä joka väliin, niin voiko puhua KESKUSTELUpalstasta.
Jos ei ole niin paljoa järkeä ettei osaa olla avaamatta linkkejä niin silloin tuollaisen ueno-san pössin kommentin ymmärtää ;o)
Ne vievät tilaa oikealta keskustelulta ja eivät aina edes liity asiaan.
onko sinulla tapana haukkua pösseiksi ihmisiä, jotka ovat eri mieltä kanssasi. Mitäpä siihen muuta sanoisi, kuin hyvää loppuelämää ???
Vai olette te eronneet vanhemmat niitä ylempiä tahoja lapsillenne. Määräätte oman mielenne mukaan kaiken. Mielestäni täytyy olla rajat, mutta kyllä lapsenkin kanssa keskustellaan heidänkin mielipidettään kuunnellen. Lapselle opetetaan näin mikä on sallittavaa ja mikä ei.
Eroperheiden lapset varmasti haluaisivat pitää yhteyttä toiseen vanhempaansa päivittäin. Se vaan ei ole kovin helppoa heille, pieni lapsi ei oikein itse voi soittaa edes puhelimella, joten toivoisiin molempien vanhempien antavan lasten puhua toisen vanhemman kanssa vaikka omasta puhelimestaan pienen hetken. Siinä ei nyt paljon muuta ole kuin toivottaa vaikka hyvää yötä.
Kun lapsi varttuu voi hän vähän saada oman puhelimen, josta voi soitella, mutta jonkinlainen rajahan siihenkin pitää laittaa, lapsi ei vielä ymmärrä, että kaikki maksaa.
Niin paljon kenenkään ei pidä vihata lapsensa toista vanhempaa, että estää lapsen ja toisen vanhemman yhteydenpidon ilkeyttään.
Jos lapsen on vaarallista olla yhteydessä toiseen vanhampaansa, sen tietää varmasti viranomaiset ja osaavat sitä kautta hoitaa asian.
HÖPÖ HÖPÖ.Narsisti jätetty isukki siellä pillittää...
No, ei kai lapsella ole sitten em. oikeutta tavata isäänsä. Mä rupean antamaan periksi ja uskomaan, että olen tomppeli. Tekstini ei ole koherenttia ja loogista. Lapsi on nyt äidillään unohtamassa minut ja minä hänet. Lisäksi pitkäaikainen tapailu ja yhtäkkinen kuukausien järjetön tapaamiskielto syövät jokaista osapuolta. Kuten äiti sanoo, tämä on paras ratkaisu pojan parasta ajatellen. Eiköhän tämä narsistinen ja itsekäs tilitys saa osaltani riittää. Allekirjoittaneestahan tässä ollaan koko ajan puhuttu eikä kenestäkään muusta. Pillitä keskenäs, Röntgen.
Sulla on niiiiiiiiiin suuria luuloja itsestäsi, ettei lapsi tee mitään tuommoisella isällä. Pelkkää haittaa aiheutat jo pelkästään parjaamalla lapsen äitiä. Häpeisit, (tiedän, ettet osaa)
Ihan sitä saat, mitä olet tilannut. Lapsesi on oikein mainio kasvaa ilman kaltaistasi mallia.
Eihän sulla ole mitään oikeata annettavaa lapselle, Pelkästään koko sun suuri itsekkyytesi? Ja ei lapsi sillä tee mitään.
Silloin tällöin tapaa avaajankaltaisia miehiä, jotka kuvittelevat, että he voivat ottaa isän roolin sitten joskus myöhemmin kun lapsi kasvaa. Ikävä kyllä tuolloin se on jo aivan liian myöhäsitä.
Suhde lapseen solmitaan silloin, kun vauva syntyy. Lapsi ei ole objekti, joka on jonkun "hallinnassa."
"Äiti muisteli varmaan minun elämäntapaani pojan synnyttyä ja sai itkukohtauksen. Tein kahta työtä, olin usein poissa kotoa, join toistuvasti alkoholia humalahakuisesti. So what! Se oli ja on laillista.
Vaippoja en halunnut vaihtaa enkä kyllä saanutkaan. Lapsi oli täysin äidin hallinnassa. "
Se juna meni jo, jolloin sinusta olisi voinut tulla lapsellesi isä.
Ei se juna noin vaan mene. Jos antaa mennä, on vastuuton. Jos minä olin lapsen synnyttyä perheen elantoa ajatteleva täysi paska, ei se sulje pois sitä tosiasiaa, että vietin puolen vuoden ajan yhdessä viisivuotiaan poikani kanssa parhainta aikaa elämästäni ja pojallekin se oli varmasti ainutlaatuista, kivaa, antoisaa, rikastuttavaa aikaa. Lisäksi hän tunsi varmasti, että hänestä välitetään. Biologisesti olen myöskin aina isä hänelle.
Narsisti käyttää muita hyväkseen ja ajattelee vain itseään. Rakkauden osoittaminen ja välittäminen ilman omaa hyötymistä, ei sovi narsistin kuvaan.
Oot ihan kun mun exä, NPH, joka tapaa lapsiaan valvotusti, Säälittävää!
Kuulehan Huitsu! En ole sun exä. Mikä kaverissa, NPH, on niin säälittävää? Jossakin se pitää tuoda julki, kun lapsen ja isän välit noin vain katkaistaan. En ole tavannut lastani edes valvotusti.
Eli ei kiinnostanut, nyt kiinnostaa......
Eipä ihmekkään että lasta yksin hoitanutta vanhempaa vituttaa sun mielen muutokset. Ensin teet ihan kaikkea muuta paitsi olet lapsesi kanssa ja sitten eron jälkeen saat herätyksen "ai niin oon isä". Ja änkeät uudestaan kuvioon.
Onko sun siis vaikea ymmärtää mikä tossa mättää.
Joo, se mättää kun ei mennä naisen tahdon mukaan. Lapselle on tärkeää että isä on elämässä mukana, tulkoon vaikka vasta eron jälkeen kuvioihin mutta pääasia että on kuvioissa mukana. Se on LAPSEN ETU! Akat voi jättää v***uilun ja jälkiviisastelun. Siinä ei ole takana mitään muuta kuin ähäkuttia ja piruilua takana. Vallan ja voiman käyttö ja suunnaton, typeryyteen asti menevä himo viimeisen sanan sanomiseen menee karmeasti edelle lapsen edusta minkä pitäisi olla arvon rouville (tai ex sellaisille) ykkösasia.
Kun sinä et ole kiinnostunut olemaan lapsesi kanssa, kun tämä on pieni, joku muu tekee kaikki työt ja huolehtii. Myöhemmin sinä tulet ja keräät rusinat pullasta vain - vai?
Lapsen etu olisi ollut se, että olisit ottanut vastuuta aiemmin. Missä sinä ajattelit lapsen etua, jos et halunnut huolehtia lapsesta.
Kaikki tuntemani eronneet miehet ovat olleet jo liiton aikana aktiivisia vanhempia, siksipä en tunne ketään epäreilua kohtelua kokenutta. Tai niin väittävää.
En nimittäin usko, että mieltään muutteleva vanhempi on lapsen etu. Tämähän on tullut selväksi, kun on puhuttu huostaanotetuiden lasten pompottelusta kodin ja sijaishuollon välillä.
Outo juttu tässä teidän juntti-femakoiden systeemissä on se, että annetaan lapsi isän luo ja v*ttuillaan illalla monen vuoden ajan ja tehohoitoon monen kuukauden ajaksi. Elatusrahat juoksevat. Yhtäkkiä loppuvat tapaamiset niin kuin seinään, kun äitillä on oikeus suuttua, kun menee parivaljakolla hyvin. Millainen tyhjiö isälle ja erityisesti LAPSELLE jää? Kuvittele pienellä sydämelläs, jos voit. Helppoa se on miehen kanasta erota, mutta ei lapsen isästään. Mutta elatusrahat juoksevat äidille.
Ensinnäkään junttifemakoiksi haukkuminen ei paranna asemaasi oikeudessakaan, tuskin sitä kannattaa harrastaa netissäkään. Osoittaa lapsellisuutta. Oletko edes yrittänyt kysyä miksi tapaamiset loppuivat? Kummasti myös jätit huomiotta kommentin lapsesi pompottelusta. Onko sinusta lapsen etu mieltänsä vaihteleva isä.
Oletko siis ollut naimisissa kanan kanssa? No siinä tapauksessa tuskipa se iso asia oli kananpojankaan erota kukosta.
Tässä ovat kanat ja kukot toisarvoisia pääasiaan verrattuna. Ei semmoista henkilöä kovin hyvillä sanoilla kuvaile, joka erottaa lapsen väkivalloin isästään ilman järkeviä perusteita ja saa raivokohtauksia mitättömistä syistä. Kunnon feministit ajavat naisten oikeuksia ja myöskin tarvittaessa miesten ja arvostan heitä.
Eikä se mieli vaihtele, niin kuin nimimerkki p38 väittää. Vakiona on pysynyt jo yli kolme vuotta.
Niin, ja ennen sitä?
Tässä tarinassa vaikuttaa siltä, että kun isä on lopettanut mielensä vaihtelun, niin äiti on sen aloittanut. Isähän oli tapaillut lasta säännöllisesti hyvällä menestyksellä ja olisi jatkanut sitä tulevaisuudessakin, mutta äiti sen yllättäen esti. Onko äidin mielenvaihtelut jotenkin vähemmän haitallisia lapsille kuin isän?
No äiti ei ole lopettanut lapsensa tapailua..
Morsettajan kannattaisi lukea johdanto, mutta lyhyesti isyyden ENSIMMÄINEN vuosi:
huomattavissa määrin myöhästyneen puberteetin viimeiset askeleet, alkoholia, töitä, raittiutta, alkoholia, töitä jne... Lyhyesti sanottuna kykenemätön hoitamaan silloista velvollisuuttani huoltajana. Toisaalta kaikki lapsenhoitotyöt teki (omi itselleen) äityli. P*ska isukki! Mitä sen jälkeen? Kuule, pääsi ikinuorella m*lkulla arvot muuttumaan tuossa empatia-käyrässä.
Ei ole lopettanut. Äidin taholta tiukka kuri, lapsen täydellinen hallintaoikeus, uhkaaminen, suojaaminen ympäristöltä (so. etniset vähemmistöt, oudot naapurit, niiden lapset, jne) ja raivarit ovat kasvatuksen peruspilareita.
Ja nyt sitten lapsi kelpaisi?
Sinä vietit huoletonta puberteettia yli-ikäisenä, ja joku muu teki lapsesi puolesta kaiken. Kuinka kauan lapsellisuutesi ja vastuuttomuutesi loppumista olisi pitänyt odottaa.
Töissäkin, jos et omaa osuutta hoida, joku muu sen tekee ja työt eivät sua odottele.
Aika tunteetonta ja kylmää puhetta naiseksi epäilemältäni kirjoittajalta. Vai on kananpojan ero kukosta pikku juttu. Entäs pienen pojan ero isästään? Siis isästä jonka kanssa hänen on ollut hyvä olla ja jonka kanssa hän haluaa jatkossakin olla? Pikku juttu???? Olen nähnyt ja kuullut monien äitinsä isästään vieraannuttaman nuoren ja aikuisen itkevän eron tuskaa ja isän kaipuutaan mutta eipä silloin se äiti ole enää kuulemassa saatikka lohduttamassa tai todistamassa miten p**ka se äijä, jota nuori isäkseen kutsuu, oli.
Niin ja ihmisen haukkuminen kanaksi ei ole kylmää??
Suomi 24 keskustelussa Perheen isän tutkimushaastattelu linkissä on useita mielenkiintoisia näkökulmia ja vastauksia moniin kysymyksiin.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11884202
-------------
Miksi yht´äkkiä päätit haluta olla lapsesi elämässä? Mikä siihen ajatukseen johti?
Miksi et aiemmin ollut kiinnostunut? Ymmärrän että olit töissä, mutta juominen...Etkö aiemmin ajatellut että lapsesi tarvitsee sinua?
Anteeksi pieni sarkasmi tälle tilastotieteilijälle:
Miksi yht´äkkiä päätit haluta olla lapsesi elämässä?
VASTAUS: Se tapahtui 12.2. 2009 pitkän laskelmoinnin seurauksena.
Mikä siihen ajatukseen johti?
VASTAUS: Se oli salamanomainen oivallus analyysin seurauksena.
Miksi et aiemmin ollut kiinnostunut?
VASTAUS: En osannut olla, ei ollut miestä
Ymmärrän että olit 1) töissä, mutta 2)juominen.
VASTAUS: 1)Kyllä 2) kyllä eri aikoina kuitenkin kuin 1)
Etkö aiemmin ajatellut että lapsesi tarvitsee sinua?
VASTAUS: En ajatellut, ei kovasti tarvinnut.
Miksi nyt tarvitsee?
Hyvin se taisi pärjätä aiemminkin.
Ei hän tarvitse nytkään aineellisen hyvinvoinnin puolesta. Vankiloissakin voi olla hyvät safkat ja Siperiasta pääsee joku joskus pois. Yhdenkin vanhemman kanssa selviää vallan hyvin fyysisesti, jos se ei ole aggressiivinen.
(Pyydän kysyjää miettimään kahdesti, ennen kuin nolaa itsensä jatkossa tällaisilla kysymyksillä. Vastaukset näkee katsomalla edeltäviä viestejä:)
Sinä et taida miettiä asioita juurikaan.