surullisen kuuluisa

http://www.talouselama.fi/uutiset/nain ovelasti autojen valmistajat kiemurtelevat eroon virhevastuustaan/a2232542

ja näin siellä lukee

Surullisen kuuluisia esimerkkejä kehityksestä ovat Volkswagenin kehittämät TSI-moottorit ja DSG automaattivaihteistot. Kummankin vioista ja korjauksista on jatkunut jo vuosikausia huikean pitkiä verkkokeskusteluja VAGArena keskustelupalstalla, joissa käsitellään VW:n, lisäksi myös Skodaa, Seatia ja Audia, joista kaikista löytyy samaa tekniikkaa.

Jos uudessa tekniikassa ilmenee vikaa, on kuluttajan suojana aluksi valmistajan myöntämä takuu. Takuu on siitä selkeä, että takuun aikana valmistaja tai maahantuoja sitoutuvat korjaamaan veloituksetta takuun piiriin kuluvat viat.

Monissa autoissa takuuajat ovat kuitenkin lyhyitä, vain kaksi tai kolme vuotta. Kuka silloin maksaa, jos 50 000 kilometriä ajetusta ja 3,5 vuotta vanhasta autosta hajoaa vaikkapa automaattivaihteisto tai moottori?


Virhevastuu avuksi

Tässä kohdassa kuluttajan avuksi ja turvaksi tulee virhevastuu. Kuluttajan on voitava luottaa siihen, että auton osat kestävät tavanomaisen odotettavissa olevan ajan tai ajokilometrit. Esimerkiksi automaattivaihteiston tapauksessa Suomen kuluttajaviranomainen on linjannut, että automaattivaihteiston tulee kestää enemmän kuin 200 000 kilometriä. Vastaavalla tavalla arvioidaan muiden auton osien tavanomaista käyttöikää, jonka verran siis osan pitäisi yleensä kestää.

Jos esimerkiksi oikein käytetyn ja huolto-ohjelman mukaan huolletun auton moottori hajoaa täydellisesti 150 000 kilometrin ajon jälkeen ja odotettavissa elinikä on vaikkapa 300 000 kilometriä, suosittelee kuluttajaviranomainen virhevastuun perusteella todennäköisesti korjauskustannusten puolittamista auton omistajan ja valmistajan välillä.

Puolitus perustuu siihen, että jos esimerkiksi hajonnut moottori vaihdetaan kokonaan uuteen, auto tulee ikäistään parempaan kuntoon ja siksi kuluttajankin pitää maksaa remontista. Käytännössä virhevastuun perusteella tulevista kustannusten jakoperusteista kuluttaja ja maahantuoja vääntävät aina tapauskohtaisesti, sitkeä ja oikeuksiaan tiukasti puolustava kuluttaja saa paremmat prosentit.

Tähän asti kaikki on melko selkeää ja jopa lähes reilua. Ongelmat syntyvät kuitenkin korjausten ja varaosien hinnoista, jotka valmistajat ja maahantuojat itse määrittelevät.