Onko muilla samanlaisia fiiliksiä? Kun on ihmisten seurassa on hauskaa, mut melkeen heti kun se loppuu se fiilis kääntyy laskuun... ei kait voi olla hyvää ilman huonoa. Ehkä kyseessä on se, että ei kuitenkaan saanut sitä läheisyyttä mitä ehkä lopulta kaipaa. Vai auttaako se läheisyyskään? Jatkuuko yksinäisyys niin kauan kunnes löytää jonkun todellisen sielunkumppanin?
Toisaalta en yhtään tykkää ideasta, että tarvii jonkun toisen ollakseen onnellinen. Harva suhde kestää kuitenkaan loputtomiin, ja jokanen me yksin täältä lähdetään.
Toisaalta en yhtään tykkää ideasta, että tarvii jonkun toisen ollakseen onnellinen. Harva suhde kestää kuitenkaan loputtomiin, ja jokanen me yksin täältä lähdetään.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mulle ne pahimmat "yksinäisyyden puuskat" tulee melkeen järjesteän sen jälkeen, kun olen ollut jossain porukassa.
Vaikka on ollut hauskaakin.
Huomaa, että on kuitenkin jotenki ulkopuolinen kaikesta huolimatta ja että tää ei ole kuitenkaan sitä mitä loppujen lopuksi kaipaat, vaan kaipaat jotakin enemmän.
Heippa muumimörköjapikkymyy
Ensinnäkin tuntuu ilahduttavalta, että sinulla on porukoita, joissa edes hetkittäin voit pitää hauskaa!
On silti selvää, että tuollaisen hauskan loputtua tulee ehkä tyhjä olo. Näinhän on monen muunkin asian suhteen. Juhlien tai odotetun tilaisuuden jälkeen tietynlainen pettymyksen tai surun, kaipauksen fiilis ihan inhimillinen.
Olet varmaan perusluonteeltasi sosiaalinen ja seuraa kaipaava. Silloin nuo hauskan seuran hetket saavat ikään kuin täyttymyksen, ja ilmeisesti haluaisit elämäsi sisältävän sellaisia nykyistä enemmän. Olet kuitenkin hyvillä viisauden jäljillä siinä, että ihminen on itse omasta onnellisuudestaan vastuussa. Jokaisen täytyy oppia ensin sietämään omaa yksinoloaan, jotta voi aidosti ja ripustautumatta liittyä toiseen ihmiseen kumppanuusmielessä.
Kysyisin sinulta: miten itse voit vaikuttaa siihen, että sosiaalisten tilanteiden ollessa päällä saisit kaipaamaasi aitoa läheisyyttä? Oletko kenties tottunut johonkin rooliin, joka etäännyttää sinut aidosta omasta itsestäsi? Voisitko koettaa lisätä aitoutta itsessäsi ja houkutella sitä myös muista ihmisistä esiin? Kuten vaikka kysymällä, mitä muille kuuluu ja kuuntelemalla vastauksen myös paneutuneesti. Hyvin pitkälti aidon kohtaamisen tunne tulee siitä, että kumpikin osapuoli tuntee tulleensa kuulluksi. Kuuntelemisen taitoja kannattaa siis opetella lisää!
Rikkaita kokemuksia mielenkiintoisella elämänpolulla sinulle toivottaa Meiju -diakoni
Miksi nämä kuuntelevan_kirkon vastaukset ovat aina niin alentuvia ja teennäisiä? Käykö kirkko täällä jotain mainoskampanjaa ihmisten jättäessä enenevissä määrin kirkon? Miksi nämä ei voisi olla vertaistukipalstoja ilman kirkon mainoksia?
Mikä vika on yksinäisyydessä? Miksi siitä pitää tehdä ongelma?
http://demarinuoret.fi/2013/02/14/demarinuorten-rasanen-yksinaisyys-poistettava-suomesta-vuoteen-2020-mennessa/
Miksi yksinäisyys pitää poistaa Suomesta? Sehän on maassamme kaikkein parasta. Suomalainen osaa nauttia yksinäisydestä monin tavoin.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11961179
Sosiaalisuus ahdistaa ja on sairaus joka johtaa väkivallantekoihin.
"On silti selvää, että tuollaisen hauskan loputtua tulee ehkä tyhjä olo."
Nyt on kyllä diakoni kuutamolla. Ei tuolla tunteella ole mitään tekemistä sen normaalin haikean tunteen kanssa, joka tulee juhlien jälkeen. Itse vältän sosiaalisia tilanteita nyt kun olen jäänyt elämässä yksin, koska kotimatkalla en pysty estämään itkua ja alan itkeä hillittömästi jo bussissa, kun tiedän että tyhjä koti odottaa. Ja se on melko kiusallista.
Tuo yksinäisyyden tunne on perustavanlaatuinen hylätyksi tulemisen tunne. Muut ihmiset palaavat kotiin perheidensä tai kumppaninsa luo ja itse joutuu menemään kerta toisensa jälkeen tyhjään ja pimeään kotiin.
Minä olen ainakin sellainen, että kaipaan intensiivistä henkistä yhteyttä toiseen ihmiseen enkä saa mitään irti tyhjänpäiväisestä seuranpidosta. Tämä ei onnistu kuin parisuhteessa jossa kaikki asiat jaetaan ja ollaan tiiviisti yhdessä. Ja kun minusta ei parisuhteeseen enää ole, niin en näe mitään järkeä siinä, että tässä tulee elää kituuttaa vielä vuosikymmeniä.
Varsinkin kun lähdin yhden työkaverin kaa radalle ja hän sanoi että pari sen kaveria tulee mukaan. Siinä huomasi kuinka ulkona on kaikesta.