Nuori koira jäi auton alle ja kuoli

Voimia! Suru kestää aikansa. Halit nyt pikkukoiraa ja kissoja edesmenneenkin puolesta ja itket itkusi pois. Se eli kanssasi varmasti hyvän elämän ♥

Kiitos. Kolmas päivä menossa onettomuudesta, ja olen aivan murtunut. Tätä ei toivoa kenellekään. :(

Otan usaa syvään suruusi. Ihan painajaismainen tilanne, en voisi kuvitellakaan omalle kohdalle...

Oma koira joskus karannut jäniksen perään muutaman kerran ja aina olen sydän syrjällään juossut etsimässä mutta vielä on hengissä selvinnyt takaisin... Romahtaisin täysin jos löytäisin koirani auton alle jääneenä :,(

Vieläkö käytät flexiä ulkoillessasi koiran kanssa ? Sitä pitää osata käyttää. Meillä ei käytetä flexejä :)

Aivan kauhea tilanne ja ymmärrän täysin valtavan ahdistuksesi ja surusi suuruuden.
Tuo valtava suru koirasta on niin todella ahdistavaa varsinkin kun se koiran kuolema sattuu tapahtumaan vieläpä tuolla lailla niinkuin sinun koirallesi kävi,niin itkiessä välillä tuntuu ihan siltä kuin ei saisi kunnolla edes henkeäkään, vaan ihan kuin joku kummallinen möykky olisi rinnassa joka estäisi ja salpaisi sen.
Mutta vaikka sinulla tällä hetkellä on niin kauhea olo ,niin usko pois kyllä se siitä pikkuhiljaa ajan kanssa alkaa helpottaa, vaikka sitä ei tällä hetkellä jaksa todeksi uskoakaan,joten kyllä sinä siitä vielä kuitenkin selviät kunhan surutyösi ensin läpi kaikessa rauhassa jaksat vaan läpi käydä.Joten paljon voimia vaan sinulle siihen ja osanottoni myös

Kiitos teille vastauksista. Viikko on kulunut siitä tapauksesta. Pystyn jo syömään, masennuslääkkeiden avulla. Löysin kuskin, joka jatkoi matkaa. Silloin muistin vain valkoisen pakettiauton ja yrityksen nimen toisen sanan. Eilen kun rauhoituin enemmän, muistiin palannut myös logon ensimmäinen sana. ja nyt kun en ole ihan päästäni terve, niin soitin heti. Puhuttelussa selvisi että pahin isku kohdistui päähän, kun auton lamppukin meni rikki. Se helpotti hieman, eli koira oli toivottavasti poissa tolaltaan eikä tuntenut kipua. Tiellä on 40km rajoitus, ja asfalttiin jääneet mustat jarrutusjäljet viittaavat siihen, että auto ajoi reilua nopeutta. En jaksa nyt vielä käsitellä tätä. Mutta miksi kaupungissä pitää olla niin vaarallista? Lapsetkin juoksee tielle pallon perään. Ja kun edellisen 11kk ikäinen vauva jäi auton alle, voin vain kuvitella omistan tuskaa. Olen menettänyt sukulaisia, ja olen masentunutkin, mutta tämä on jotakin muuta ja se on niin kovaa tuskaa. Koira on niin rakas.

P.S. Ja edelliselle vastaajalle, joo uuden pennun hankinta on kysymyksen alla. En vielä pystyisi rakastamaan ketään niin paljon kuin minun Minniä. Kuitenkin unelmoin jo samanlaisesta koirasta, mutta ei Helsinkiin. Maatila tulee mieleen. Minulle jäi maltankoira. Pelkäsin jo että hänkin menee masennukseen toisen koiran mukaan. Se oli Lapinkoiran Minnin 'lisuke'. Nyt opitaan kävelemään ilman Minniä, syömään ilman Minniä ja huolehtiminen siitä että tämä Minnin lisuke pärjää, helpottaa hieman omaa oloa. Olkaa te koirien omistajat todella varovaisia kaupungilla. toiseksi suurin riski on ne myrkyt, jotka vajaamieliset laittaa poluille makkaroiden sekaan . Voi kun tekee mieli paeta kaupungista juuri nyt. Ja kauas.

Voimia sulle tosi paljon!

samoin. Oli koira flexissä ja yhtäkkiä tempaisi sivusuuntaan ja takaa tuli juuri auto. Auto kerkesi jarruttamaan ja sain nykäistyä koiran pois edestä. En enää käytä kovin vilkkaasti liikenneidyillä alueilla tuota kelatalutinta, vaan otan normaalin lyhyen hihnan. Sillä on helpompi hallita koiraa ja reagoida nopeammin.

Otan osaa suruusi. Oma, nyt 7-vuotias koirani, joutui myös vaaratilanteeseen pentuna. Syynä siinäkin flexi. Innostui edellä kulkevasta koirasta, kelasi itsensä flexin päähän saakka, ja loikki viereiselle autotielle. Juoksi juuri ja juuri auton editse takaisin kävelytielle. Siihen loppui tässä taloudessa flexin käyttö.

Hävitä ensitöiksi fleksit, ja taluta koiraasi aina sivullasi.Siinä on turvallisinta.

Ei mikään muuta tapahtunutta, mutta aika parantaa ikävän.Muistele niitä hyviä hetkiä, ne lohduttaa surussa.

no voihan harmi

Minun koirani jäi flexitalutuksessa auton alle, kun se yht´äkiä kirmaisei toiselle puolelle tietä. Itse heittäydyin taluttimen kanssa ojaan kyljelleni narusta kiskoen, mutta sekään ei estänyt törmäystä. Kumma kyllä koira jäi henkiin vielä muutamaksi vuodeksi.

Joko olet selvittänyt auton vakuutusyhtiön kanssa kumpiko on korvausvelvollinen? Ylinopeutta ajanut autoilija vai koirantaluttaja?