Voiko juoksemalla saada sääriluun rasitusmurtuman? Kauanko parantuminen kestää?

Lyhyesti ja ytimekkäästi: Kyllä.

Kannattaa unohtaa koko lenkkeily täysin. Hyväksyä se, että nyt ei juosta. Itselläni oli vähän samantyyppisiä oireita kauan. Vasta sitten, kun jouduin käteni takia leikkaukseen ja sai kipsin kuukaudeksi, niin myös jalat paranivat. En sen kipsin takia päässyt käymään lenkillä ja se lepo pelasti jalkani. Kieltämättä tuli aika inhottava olo kun sisällä joutui muhimaan, ja vielä ikävämpää se varmaan näin keväällä tuntuu.

Tutulle lääkäri sanoi että oli penikkatauti, kun jalat ei helpottanut ja tutkittiin lisää niin paljaistui pitkälle levinnyt syöpä.

Että sellaista yön uniin.

Hahahhaa :D Joo mene vaan juoksemaan murtuneilla jaloilla, kohta et edes kävele. Ei ne lääkärit hyvikseen ohjeita jakele.

vähän sama kun kysyisi, tuleeko humalaan jos juon viinaa riittätävsti. Helkutin pöllö totta munassa voi.

Kyllä se nyt vaan niin on ikävä kyllä jos meinaat jatkossa kävellä.

Etsi muita kuntoilulajeja. Kyllä kuntoa saa pidettyä muutenkin yllä. Nyt tietysti on syytä ihan vaan levätä.

Et juokse terveillä jaloilla enää koskaan.Keksi joku uusi harrastus,vaikkapa onanointi.

KYLLÄ. ite sain just tänä aamuna kipsin jalkaan neljaksi viikoksi rasitusmurtuman vuoksi koska ei parantunut itsekseen koska rasitin sitä. nyt sitte on kainalosauvat ja kipsi, ja jos ei tällä parane niin leikkuu edessä.

Itselläni meni tuohon paranemiseen 2 vuotta.. ei enään kyllä ole tuota vaivaa enää.

Kyllä nyt meni näin, koska on tainnut mennä överiksi jo aiemmin. Liian paljon, liian pian.

Mitä se magneettikuva kertoo. Koipi on kipeä, siinähän se.

Mustelmat ei johdu lääkkeestä.

Olet päästä sairastunut maraton tai johonkin muuhun juoksusairauteen. Sama kuin anoreksia. Bulimia. Terveysintoilu. Alkoholismi. Ei tajua omaa terveydentilaansa Seksiriippuvuus. Peliriippuvuus.

Nyt aloitat nopeasti uuden harrastuksen.

Hankit vaikka tukilapsen sosiaalitoimen kautta. Harrastatte monta liikunta-asiaa. Ehkä hän on ylipainoinen, mutta silloin ole tosi varovainen ohjauksessa.

Elämä ei saa olla noin kapeaa. Tai ortopedi on väärä taho johon hakeuduit. Psykiatri olisi ehkä ollut parempi.

Se on tuo kun ei oo terve järki urheillessakin pitäsi olla jokin raja kanssa ja muistaa huolehtia kehostaan ja venytellä ja pitää välipäiviä sekä antaa kehon palautua kunnolla ja venytellä. Kehon huoltoa joka lenkin jälkeen ja ei tarvii joka päivä juosta 30 kilometriä pysyäkseen kunnossa, totta kai ne jalat menee siinä, järki käteen.. eihän autotkaan kestä ja niitäkin huolletaan aina tietyn kilometrien jälkeen ja vaihdetaan uuteen, mutta kehoaan ei voi vaihtaa uuteen, mutta kehosta pitää pitää huolta jos urheilu täyttää elämän. Itse en edes juoksis sohjossa jossa polvet muljahtelisi ja niin edelleen, voisi vähän ensinnäkin miettiä miten juoksee ja missä. Että semmosta. Nyt jos et usko lääkäriä ja lepää niin sitten et voi syyttää kuin itseäsi. Urheilijat ei tervettä päivää näe, sehän on selvää.

Odottelet 3kk että jalat paranee, ja vaihdat lajin sitten suosiolla pyöräilyyn.

Suosittelen myös.

Juoksin maratoonin rasitusmurtuman kanssa ja seurauksena oli ISOMPI murtuma, säären oikaisu sekä 6kk lepo.

Onnea!

Aloita sukututkimus niin se koukuttaa myös eikä tarvii ikinä enää lenkille lähteä !

Itsellä myös penikat, suosittelen pyöräilyä, ei rasita niin paljon kun jää vartalonpaino jaloilta pois.

Olet varmaankin juossut liikaa. Voi olla, että keho ei kestä suorittaa sitä minkä mieli kykenee. Elämä on sellaista, kannattaa kehittää vähän yläpäätäkin ja ottaa asian normaalina kiertokulkuna vastaan. Mikään ei estä liikkumasta, jos oikein puuduttaa niin lähde vaikka hitaalle pyörälenkille. Kroppa ei rasitu mutta maisemat vaihtuvat.

Mie oon juossut yli 30v , maratoneja, puolikkaita,hölkkätapahtumia (nytkin sunnuntaina menen vajaan kympin hölkkätapahtumaan) kaiken lisäksi olen roteva, entinen kamppailulajin edustaja, ikääkin nyt 60v, mutta aina oon tajunnut että juoksuharrastajan tärkeimmät "työvälineet" ovat jalat ja niiden hoitoon ja huoltoon kannattaa panostaa.Eli jos ei ennen lenkkiä viitsi (kuten minä) venytellä ja verytellä, niin sitä suuremmalla syyllä lenkin/kisan jälkeen venyttelyä, hierontaa(itse, pohkeet, nilkat, reidet, edestä ,takaa, esim saunassa), mutta kun tekee tämän, siitä tulee tapa ja mm. nämä toimenpiteet pitävät jalat kondiksessa.On itsellänikin ollut (kun laimin löin edellä mainitut) kireyttä pohkeissa, reisissä, penikkataudinoireita säärissä( jotka muuten lähti itse hieronnalla, hammasta purren sääriluun ja lihaksen yhtymä kohdasta hieroen saippuaa apuna käyttäen, orastavat kiinnikkeet irti sääriluusta).Näillä on menty.Niin ja kuten joku kirjoittikin, pyöräily on hyvää palauttelua jo on juossut lihakset tukkoon, pyöräily palauttaa hyvin.En usko että juoksu harrastuksesi on finiss, lepoa ja korvaavia harjoituksia nyt ja rauhallisia lyhyitä lenkkejä aluksi.

Mulla kesti just 3 kk parantua oon 105 kg ja juoksin 11 km pian sen jälkeen alko tuntua

Näin se on, vähintään 3kk ja voi olla, ettei sen jälkeenkään ole parantunut. Jää kiusaamaan ja tahti hiljenee.

Oikeassa polvessa vuosi sitten todettu rasitusmurtuma,eikä vieläkään kärsi edes lenkkiä kävellä,saati sitten juosta!
Pikkuhiljaa.......

Avaaja vastaa:
Tulen lukemaan EKAA kertaa vastaustani ja mitäs pskaa tämän on?Ette te vastaaat mitään tiedä! Olette täysin idiooteja, ja vastauksenne on surkeita..ette taida urheilla kuin runkaten, kun ette mitänä tiedä!

hah hah. toivoen
vannoutunut juoksija!

Systeeminen infektio. Pitkät antibioottikuurit auttavat, koeta sellaista antibioottia joka imeytyy luustoon hyvin. Infektoitunut luusto ei parane helpolla, vaan murtuessaan tulehtuu kroonisesti. Esim luutuberkuloosiin kyllä määrätään lopuksi antibioottia. Tässä ei varmaan tubista ole kyse (osteomyeliitti), mutta on niitä muitakin infektioita, ja ne ovat sitkeitä.

Ikävä tosiasia on, että kyllä. Rasitusmurtuma paranee yhtä hitaasti kuin tavallinenkin luunmurtuma. Itselläni oli juoksun aiheuttama rasitusmurtuma toisessa sääressä kaksi vuotta sitten. Tuli marraskuussa, takaisin juoksemaan pääsin huhtikuussa.

Rasitusmurtuman paranemisessa erittäin salakavalaa on se, että kun kiputuntemus loppuu noin 3 kuukauden päästä, luu ei ole vielä parantunut. Jos silloin aloittaa juoksun, kuten minä erehdyin tekemään, murtuma pahenee uudestaan ja tulee vielä pari kuukautta lisälepoa.

Paranemisen ajaksi kannattaa keksiä jotain muuta liikuntaa kuin juoksua.

Suosittelen että lepäät nyt. Se palkitaan kyllä myöhemmin ja pääset jatkamaan rakasta harrastustasi mahdollisimman pian.

Pahempi juttu mutta liian paha rasitus ei parane ehkä milloinkaan. Pahimmillaan se voi jopa ehkäistä aiemman lajin harjoituksen ja kiinnostuksen koko kuntoiluun taikka onneksi myös ohjata uusien lajien pariin.
Oli se sitten henkinen tai fyysinen joka oireilee. Siitä jää jäljet aina jos ei sieluun niin ruumiiseen, tiedosti sen tai ei.
On niin yksilö ja henkilökohtaisesta onnestakin kiinni noi parantumiset ja etenkin
"ihmeparantumiset" vaikka urheilukirurgi ois hyvä ja kallis.
Jokatapauksessa ei pidäkkään mennä enää ennalleen jos on kokenut rasitusvammoja.
Vaan ehkä viimeistään siinävaiheessa alkaa koittaa ennaltaehkäistä niitä mikä on mahdoton tehtävä joissaintapauksissa.
Moni ammattilainenkin joutuu lopettamaan urheilun kokonaan joskus.

Ensimmäinen viikko varmaan oli pahin oman pääni kanssa. Että pää ymmärsi, ettei nyt juosta. Jalka ei ole nyt vihlonut, mutta vähän on välillä omituisen tuntuinen. Joten oli rasitusmurtuma tai ei, pidän kuitenkin vähän taukoa. En halua rikkoa jalkojani, niiden kanssa on kuitenkin loppuelämä tultava toimeen.

Kiitos kaikille!

Muuta juoksutapaasi. Itse en liiku yhtään, mutta kuulin juuri, että joku oli muuttanut juoksutapaansa ja pelastanut koipensa. Mene johonkin juoksukurssille. Varpaat aikaisemmin maahan.

Hommaat kuntopyörän, sitä saat polkea niin paljon kuin tahdot. Juokseminen on typerää, kuntopyörää voi polkea sisällä, ei tule rasitusvammoja.

Kyllä. Ja se muuten uusiutuu. Itselläni polvet tulevaat kipeiksi nykyään aina lenkin jälkeen, vaikka rasitusmurtuman jälkeen olinkin 4 kuukautta juoksematta.

Ikä tekee tepposia.

Monilla pitkiä lenkkejä läpsyttelevillä on väärä juoksutekniikka eli askel tulee kantapäälle alas ja näin ollen jalkapöydän luonnollinen iskunvaimennus ei toteudu. Kannattaisi opetella juoksemaan päkiäjuoksua myös pitkillä matkoilla sillä näin nivelet rasittuvat vähemmän. KYLLÄ alussa pohkeet tulevat kipeiksi koska niissä ei ole tarpeeksi voimaa/rakenteet eivät kestä, mutta kyllä ne tottuvat. Katsokaapa huviksenne huippumaratoonareiden askelta, ei siellä kantapään kautta rullailla.

juokseminen on sairaus.Ketä tai mitä oikein pakenet.....

vannoutunut juoksia.

Sinuna menisin käymään sellaisella hierojalla, joka on kouluttautunut urheilijoiden hierontaan.

Hän osaa varmasti neuvoa ja antaa avun, lääkärit määrää vain lääkkeitään.

Tossa joku heitti hyvän.
Mut eipä se onanointikaan ihan täysin riskitöntä oo.
Minulta murtui onanoidessa ranne, ja käsivarsi murtui neljästä kohtaa. Lisäksi röntgenissä todettiin, että näiden itse murtumien välillä oli runsaasti hiusmurtumia, jotka ovat verrattavissa marssimurtumiin.
Jaahans hans hans... pitäisköhän mun olla nyt se 2 kk onanoimatta, koska lääkäri niin suositteli?
Mullahan on yläkropan lihakset hankittu onanoimalla ja vatsalihakset p-askantamalla.
Kolmen R:n menetelmä: Runkaten Ruista Ranteeseen.

Olen itse hyvin aktiivinen harrastaja.

Lyhyesti: Kyllä.

"Kävin 14 km hitaan hölkkälenkin kuin testilenkin. Kympin kohdalla jokin muljahti ilkeästi jossain pohkeen sisällä tai jossain nilkan ja polven välillä. Tunne oli sellainen kuin jänne olisi mennyt ihan väärään asentoon tai kiertynyt lihaksen ympärille tai jotain. En osaa selittää. Mutta pian tunne meni ohi. Juoksin lenkin loppuun" // Kävit sitten väkisin rikkomassa ittes. Et noin raskaalla kivulla ymmärtänyt lopettaa kympissä, vaikka olit ollu hetki sitten lääkärissä jalkavaivojen takia.

3kk on loppuviimeksi lyhyt aika, jalkojesi kanssa olet loppuelämäsi. Sun valinta, mieti tarkkaan haluatko hajottaa niitä enempää.

no kävele sit, eikä mitään sauvakävelyy vaan kunnon kävelylenkki!