Ylihuolehtiva mies

Aika jännä... Toisaalta kuulostaa todella ihanalta että mies on noin huolehtivainen ja kultainen, mutta kai kaikessa on omat rajansa...

Häntä ehkä pelottaa jokin? Onko hänellä ollut menetyksiä elämässään? Ehkä hän pelkää että jotain "kamalaa" sattuu sinulle jos ei kokoajan kontrolloi ja huolehdi? Onko hänen itse pitänyt pitää huolta vanhemmistaan?

Toisekseen kyseessä voi olla se, että miehesi on ns normaali ja kultainen, mutta sinä et osaa ottaa vastaan huolehtivaisuuttaan, koska et sellaista lapsuuden kodissasi ole saanut?

Keskustelkaa asiasta rauhallisesti ja syvällisesti! :) Mitään varsinaista pahaa ongelmaa ei kuitenkaan ole.

Välillä mietinkin, että olenko vain tottunut liian huolettomaan huolehtimiseen lapsuudessa kun tämä ahdistaa näin paljon; toisaalta mietin myös onko miehen hellyyttävän huolehtimisen takana juuri halu kontrolloida. Välillä tekisi oikeasti mieli alkaakin ihan lapseksi ja itkeä "kun minä en halua syödä"- tyylisesti.

On hirveän vaikea yrittää selittää miehelle mitä haluan, kun en sitä oikein itsekään osaa sanoa. Olisi vain kiva jos hän uskoisi kun sanon jotakin ja kunnioittaisi tapojani . En minäkään yritä muuttaa häntä.

Miehen isä on kuollut ja äitinsä on sellainen tarkka, todella siisti ja myöntääkin olevansa perfektionisti, varmasti ollut miehelle samanlainen kuin mies on nyt minulle. Miehen isä siis kuoli jo joskus hänen ollessaan lapsi, eli käytännössä on asunut vain äitinsä kanssa.

Joskus hukkasin baariin puhelimeni ja kävelin kotiin. Mies itki kun tulin. Se pisti vähän miettimään. Oli soittanut kaverilleni joka kertoi että lähdin kävellen koska en saanut taksia, oli kuulemma varma että minut on kaivopuistossa raiskattu!! Ei siinä mitään, mutta olen kävellyt ko puiston läpi sinkkuna varmasti 100 kertaa.. Kun sanoin tuon miehelle hän vain suuttui enemmän, alkoi jankuttaa kuinka hyvä tuuri ei voi jatkua ikuisesti.. sitten oli pakko katsoa silmiin ja luvata etten enää ikinä tee niin. Välillä olen ahdistuksissani alkanut itkemään, mutta mies ymmärtää sen anteeksipyyntönä halaa ja hokee "ei se mitään, älä itke, en ole vihainen"...

Vaikka mies on hirveän herkkä ja kiltti niin samalla äärettömän itsepäinen ja oikeassa. En ikinä pysty sanomaan hänelle takaisin, koska en jaksa, mies argumentoi, puhuu, ja vain päättää kuinka kuuluu tehdä. Nämä on asioita joissa hän onkin oikeassa (turvavyö, puhelin mukaan myös mökille, ylinopeus, liukkaat korkokengät pakkasella, ohuet sormikkaat, viihdepolttaminen, liikaa drinkkejä, karkkien lisäaineet, lintsaaminen luennolta....). Tuntuu niin alistetulta, mutta jos sanoisin niin miehelle hän varmasti järkyttyisi ja loukkaantuisi, silittäisi kysyisi miksi tunnen niin, mitä hän on tehnyt. Ei hän rajoita menojani, eikä ole ikinä ollut väkivaltainen, ei ole sairaalloisen mustasukkainen....

Ongelma on se, että olen itse spontaani ja vähän sellainen haahuilija. Avoautossa seisominen kesällä tai järkyttävään humalaan päätyminen eivät mielestäni ole niin kamalia asioita. Vaan osa elämän nautintoja. Paljainvarpain kävely hiprakassa ei saa mieltäni järkymään eikä uiminen vähän likaisemmassa meressä & joessa. Vaasankadun halpiskebabi on ihan ok, se ettei baarin jälkeen jaksa pestä hampaita on ok, sohvalta ei tarvitse hakea jos siihen sattuu nukahtamaan koko yöksi jne.. Miehelle mikään näistä ei ole ok. Hän on oikeassa. Hän haluaa elää niin turvallisesti ja järkevästi.

Tiedän että olen onnekas miehestäni, enkä varmasti arvosta häntä tarpeeksi. Mutta välillä mietin etten vain ole oikea nainen hänelle. Mies on alkanut jo vihjailemaan jotain kihloista puhumalla yhteisestä loppuelämästä, samaan aikaan olen kauhuissani ja otettu. En vaan koskaan kuvitellut olevani näin kunnollisen miehen kanssa. Tuntuu etten ihan pysy olemaan oma itseni kun kaikki on miehen miellyttämistä & suorittamista.

Ja noh, tää kaikki jotenkin eskaloitui tänään kun mies vaati etten saa mennä siskolleni rasittamaan itseäni (auttamaan terassin valmistelussa) koska ääneni on mennyt, eli ihan perus alkavaa flunssaa. No yritin siinä sanoa ettei haittaa yhtään etten puhu paljoa jne, no lopuksi kuitenkin lupasin etten mene, jonka jälkeen mies pussasi otsalle ja sanoi "hyvä tyttö" lisäsi rakastavansa ja lähti iloisena töihin. !!!! UGH.

Yritänkö nyt tehdä miehestäni turhaa outoa vai yliregoinko vaan?

On hemmoteltu ja saanut liian hyvän kasvatuksen. Sun tarvii sanoa sille että et ole lapsi ja osaat itsestäsi huolehtia ja aina et tarvitse apu. Ei kai siihen muuta lääkettä ole kun puhuminen. Onhan se mukavaa jos on vaikka sairas niin joku tekee ruokaa ja käy apteekissa mutta ymmärrän jos menee hermot kun toinen koko ajan tekee puolestasi kaiken.

Olet oikeassa:

1. Saat käyttää julkisia.

2. Voit kulkea jalan myöhään, mutta riippuu alueesta onko turvallinen, hieman kellonaikakin vaikuttaa. Luetko uutisia alueen tapahtumista? Osaatko varoa rattijuoppoja yöllä, puskareiskat ja muut.

3. Jos miehellä ei ole muuta asiaa, 15 minuutin kuluttua on tyhmää lähettää "onko kaikki ok" viesti. Se ei käy. Hyvin tietää, että kaikki on yleensä ok! Mitä hän testaa?

4. Mies ei saa varata lääkärille aikaa joka kolotukseen, sähän oot se joka ajan tilaa jos tilaa. Sun pitää miettiä miksi särkee ja mikä auttaa. Vain jos on oikea hätätilanne, mies voi tilailla.. Hänen pitää oppia erottamaan ne.

5. Sun ei ole pakko syödä aamupalaa todellakaan. Mies ei saa pakottaa eikä konrtolloida. Ei edes herttaisesti.

6. Mies ei saa herättää sua, koskea suhun aamulla, eikä puhua. Sun pitää saada itse herätä miten haluat. Jos hän ei puheella ymmärrä mikä on iltaihminen, ei siis aamuihminen - miksei mene perille. Leijonan luolaan joutuis jos joku mies mua aamulla häiritsisi.

7. Ehkä miehen pitää ottaa vapaapäivä, vaikka itseään varten. On oma asiasi miten paljon juot, kunhan se EI lähentele 5 litraa (siitä kuolee) ja saat natriumia myös, ettei tule sydänkohtaus.

8. Mies voi keskustella talvivaatteista asiallisesti Joskus ja sinä voit keskustella rauhallisesti takas, muttei jatkuva äiti muistuttaa -tyyli. Sellainen ahdistaa. On tyhmää inttää, ettei talvella muka jäädy. Silti jos haluat kuolla jäätymällä, oma asias.

9. Mies ei saa pitää sua lapsena, olet aikuinen ihminen! Kumppani, nainen.

10. Pelkkä aurinkovoide ei suojaa ihosyövältä, siihen tarvitaan vaatetta ja varjoa. Voidetta kohtiin joissa ei ole vaatetta. Kuitenkin joka sekunti on mahdoton tunkea rasvoja. Mieluummin on sisällä välillä.

11. Mies ei saa hössöttää haavoista ja mustelmista (miksi saat niitä koko ajan? Voiko niitä varoa?), hän voi tuoda vain apteekista tarvikkeita joita voisit käyttää. Päänsärkyyn kannattaisi heti ottaa lääke, että se auttaa. Laukussa mukana ja vettä. Lepoa vaan.

12. Sinulla pitäisi olla omaa tilaa, et ole raportointivelvollinen kaikesta. Miehellä voi olla joku ongelma miksi käyttäytyy noin. Rakastunutkin voi hössöttää koska kuvittelee että sillä näyttää rakkautta, vaikka toinen ahdistuu... Ne asiat pitäisi käydä läpi niin että miehen muisti toimii... Jos toistaa virheitä, suhde ei voi toimia.

13. On väärin että olet hänen kontrollissa, hallinnassa ja joudut tuntemaan painetta rintalastassa. Ahdistusta.

14. Sinun ei pidä alistua siihen. Varaa aika teille parisuhdeneuvojalle tai asu erillään kunnes selkiää. Uskon, että jos miehellä on inkkarit kanootissa, hän kuuntelee parisuhdeneuvojan ohjeet. Sinua hän ei yksistään nyt kuuntele tai ei vaan mene perille.

15. Onko mies itsekäs ja kuvittelee että tekisi oikein, vaikkei tee.


Mies on oikeassa:

1. Talvivaateuksen suhteen. Pakkanen ei tunnu hyvältä, ainakin omaa päätä puristaisi äkkiä pakkanen. Se ei ole terveellistä vetää pakkasessa ilman hattua ja vaatetta. Kylmä on kylmää, ihan sama miltä se tuntuu, mutta sen vaikutus on kaikkiin sama tuntemuksista huolimatta. Kysy vaikka fyysikolta, biologilta, tutkijalta ja lääkäriltä. -Ongelma ei välttämättä tule vielä ulkona, vaan kun "jäätynyt pää" tulee sisälle. Ei se ainakaan terveellistä ole. Ei ole vaikea vetää hanskoja, kaulaliinaa, pipoa lenkille mennessä - ei tartuta influenssaa heti. Moni kulkee autolla, ehkä kokee silloin vähäisempää tarvetta pipoon ja hanskaan.

2. Pysähdy tien reunaan aina, koska jos aivosi tottuvan menemään yli joka kerta, et ehkä pysähdy ajatuksissa silloin kuin pitäisi. Voit sen jälkeen taas kiihdyttää vauhtia, kun olet päässyt tien yli. Odotuksen ajan voi katsoa maisemaa ja ihmisiä. Vihreä valo tai suojetie pelkästään ei takaa etteikö voi tulla autoja. Kaksikaistainen tie on vaarallinen ylitettävä, takaa voi tulla.

3. Riippuu alueesta jolla liikkuu myöhään.

Tiedän että mies on oikeassa, olen kuullut häneltä kaikkiin perustelut. Hänellä on aina perustelut, jopa sille miksei kannata nukkua 12. Jos teen toisin kuin oikeassa oleva mieheni sanoo niin valitus vain jatkuu.

Tiedän kyllä että on typerää ja laitonta ajaa ylinopeutta, olla ilman turvavyötä jne. Mutta joskus näin satuu käymään, niin joudun kuuntelemaan miehen puhetta melkein tunnin. "Miksi" ja "Mitä jos"- kysymyksiä.

Mies ei ota ikinä riskejä, ei minkäänlaisia. Hän on hirveän tarkka, että ruoka on terveellistä yms. Ostin viime viikolla valmis-tikka masalan, ja kyllä, se luennon määrä mitä "paskaa" se sisältää oli juuri sellainen kuin odottaa saattaa. Kun sanon että enhän minä pakota häntä sitä syömään, niin tulee tämä "herkkä" valitus siitä kuinka hän ei halua että minäkään elän niin epätervellisesti, koska rakastaa. Aina vetoaa rakkauteen.

On totta, että mieheni ei kuuntele minua. Terapiaan varmaan suostuisi, mutta toisaalta en tiedä voiko ihmisen perusluonnetta muuttaa.. Mies vaikuttaa niin tyytyväiseltä meidän nykyiseen suhteeseen, että jos tilanne muuttuisi voi olla ettei hän enää tuntisi oloaan hyväksi. Ei minua haittaa "onko kaikki ok"-viestit, eikä piposta valittaminen.. Näitä vaan on niin paljon että ne kaikki yhdessä alkaa ahdistamaan. Uskon ettei mieheni muutu. Hän on huolehtija.

Meillä on lapsuudenkodissa totuttu sanomaan suoraan, riitelemään, itkemään ja nauramaan. Miehen kanssa on ihan erilaista. Joskus oikein ahdistuneena sanon että lähden nyt kävelylle puhutaan myöhemmin, mies tulee ja vain rauhallisesti _taluttaa_ takaisin keittiöön tai olkkariin, istuttaa alas ja puhuu niin rauhallisesti "eihän tuossa ole mitään järkeä, että lähdet kesken pois. Ihan oikeasti......." sitten taas tulee niin paljon puhetta etten enää jaksa kuin nyökkäillä. Mies on henkisesti 100x vahvempi ja ainoa tapa miten kertoisin turhautumiseni on varmasti huutaminen. Hän ei vaan kuuntele mitä sanon. Puhuu vaan päälle ja sanoo asiat niin viisaasti. Hän vain on aina oikeassa.

Olen miettinyt jopa eroa. Tiedän että mies rakastaa minua todella paljon, mutta en vaan voi elää näin, en voi muuttua. Samalla kuitenkin myös rakastan häntä, mutta tuntuu että tukehdun. Tiedän etten tule ikinä saamaan yhtä ajattelevaa miestä (hän laittaa kylvyn valmiiksi kun tulen ulkoa, mutta jos tulisinkin myöhemmin kylpy jäähtyisi tai jos olisin ihan väsynyt ja haluaisin vain nukkumaan mies loukkaantuisi...)

Tämä kaikki vaan pyörii päässä kun olen täällä asunnossa ja haluaisin olla siskoni luona, mutta tiedän että jos menisin joutuisin kuuntelemaan miehen puhetta taas koko illan. Etenkin jos ääni lähtisi kokonaan.. Jos sanon mistä vain takaisin mies ei ikinä "häviä" hän jatkaa niin kauan kunnes teen kuten hän sanoo tai vaan pyydän anteeksi. En kovin helposti pyydä anteeksi, koska mielestäni saan tehdä päätöksiä jotka koskevat vain itseäni ihan itse.

Kavereille aina hehkutan miten ihanaa on ostaa leffaan irtokarkkeja eikä ole kukaan valittamassa väriaineista. He vain nauravat ja pitävät miestäni suloisena ja normaalina, vaikka siinä ei mielestäni ole mitään normaalia että toista kiinnostaa niin paljon mitä toinen suuhunsa laittaa. (Ps. en ole grammaakaan ylipainoinen jolloin saattaisin ymmärtää yskän, vaan kyse on miehen pakkomielteestä terveelliseen ruokaan..)

Ette sovi yhteen.

Miehellä on oma käsitys millainen "aikuisen" ihmisen pitää olla ja miten aikuisen pitäisi käyttäytyä.
Sinun elämäntapasi ja käyttäytymisesi vaikuttaa hänen näkökulmastaan todella
"lapselliselta" ja vastuuttomalta. Niinpä hän ei koe sinua tasavertaisena kumppanina, vaan enemmänkin pikkutyttönä, josta pitää huolehtia.
Joten hän on ottanut isäroolin.

Tiedän mistä puhun.
Olin 4 vuotta suhteessa sinun tapaisesi alle 3-kymppisen "naisen" kanssa ja
aloin pikkuhiljaa käyttäytyä juuri kuten miehesi tekee. Alkuihastuksen mentyä ohi aloin tuntemaan, että hän ei edes pärjäisi ilman minua. Parin-kolmen vuoden kuluttua tajusin, että meidän suhteessamme roolit eivät ole yhtään kohdallaan, vaan olen ottanut isä-roolin itselleni.
Hänhän siitä ei valittanut, että joku huolehtii hänestä kuin isä(jota hänellä ei koskaan oikeastaan ollut). Mutta minua asia alkoi pahasti häiritsemään. Halusin kuitenkin tasa-arvoisen kumppanin.
Mutta eihän "isä" noin vain voi pikkuista tyttöään hylätä.
Niinpä aloin pikkuhiljaa jättäytymään syrjään, tekemään pitkiä työmatkoja, jne.
Viimein se sitten onnistui, hän kertoi löytäneensä uuden ihastuksen.

Muissa pidemmissä suhteissa itseni ikäisten tai vanhempien naisten kanssa minulla ei ole ollut mitään ongelmia, vaan olen tuntenut olevani tasavertainen ja rakastava kumppani, eikä minua ole väitetty ylihuolehtivaiseksi.

Aika hurjalta kuulostaa. Toisaalta voit olla varma siitä, että sinusta välitetään ja toisaalta tämä välittäminen ampuu yli. Miehesi on kontrolloiva, ja kontrollinhaluinen jos hänen pitää olla jokaisessa tilanteessa vastuussa ja saada aina viimeinen sana, ja jos hän reagoi tunnepohjaisesti jokaiseen asiaan mitä teet.

Ilmeisesti hän ei sinulle vaikuta ihan mahdottomalta, mutta vaikealta. Voit ajatella, ettei hänen niinkään tule muuttaa itseään, sillä se on hänen juttunsa ja siihen et todellisuudessa voi paljoakaan vaikuttaa, mutta ainoastaan muuttaa suhtautumistaan sinuun.

Mies tulee eri maailmasta kuin sinä, mutta ei se tarkoita että omasi olisi millään tavalla huono. Hänen ja myös sinun pitäisi tajuta se, että olette erilaisia ja se on ok. Sinun ei tarvi omia hänen jokaista juttuaan eikä hänen vuorostaan sinun.

Tämän vuoksi sinun tulee pitää kiinni itsestäsi ja omista oikeuksistasi. Se tarkoittaa sitä, että teillä voi tulla riitaa ja konfliktia, mutta jos tarkemmin ajattelee niin konflikti on iso osa elämää, eikä ruusupedillä löhöämistä.

Mieti tarkalleen mikä on sinusta oikein ja milloin hän toimii varmasti väärin. Tee näiden mukaan rajoja joita hänen ei tule ylittää, Kun tunnistat tilanteen jossa olet oikeassa ja hän väärässä, niin puolustaudu tiukemmin äläkä anna periksi. Valvo rajojasi, älä pyydä anteeksi jos tunnet toimivasi oikein, älä sovi mitään mistä et halua pitää kiinni.

Esimerkiksi jos haluat katsoa leffaa ja syödä irtokarkkeja joskus, jos hän valittaa niin sanot joka kerran, että "Olen aikuinen ihminen, pidän itsestäni huolta, enkä syö irtokarkkeja usein, mutta silloin kun syön niin haluan syödä niitä perk.ele rauhassa ja ilman nalkutusta. End of discussion. Piste." Jos hän ei usko, lopetat leffan katsomisen, sanot että pilasit tämän minulta, ja lähdet jonnekin muualle.

Jos et jätä hänelle vaihtoehtoa hallita sinua, hän joutuu hyväksymään sinut erillisenä olentona.

Voit joko tukahduttaa itsesi, tai pitää oikeuksistasi kiinni. Tämä valinta on sinun, ei hänen.

Kuulostaa aika rasittavalta suhteelta. Pitäis olla vapaus tehdä omia juttuja niin että toinen ei koko ajan vahdi kuin haukkka poikasiaan.

Ei tarvi täällä, kuin lukea juttuasi niin alkaa jo ahdistaa koko tilanne puolestasi. Ei tuollainen "huolehtiminen" ole normaalia. Vaikuttaa lähinnä siltä, että miehesi mielenrauha on nimen omaan riippuvainen ulkoisista asioista, joita kaikkea pitää pyrkiä kontrolloimaan tai jos ei pysty kontrolloimaan, niin mielenrauha järkkyy pahasti.

Miehesi tarvii apua kontrollointiin, jotta voi saavuttaa mielenrauhan. Tuollainen kontrollointi on vastaava aivotoiminnan "vääristymä", kuin sairaalloinen mustasukkaisuus, mutta ilmenee eri tavoin.

Sinä joka kirjoitit että olet ollut vastaavassa suhteessa mies, ja olit kuin isähahmo. Minä en kuitenkaan ole koskaan halunnut mitään isähahmoa. Ja ihan oikeasti kaikki suhteet ennen tätä ovat olleet ihan tasapainoisia, joskin eivät kovin vakavia. Voi olla, että olen vahingossa viestittänyt miehelleni että tarvisin jonkinlaista huolehtijaa, mutta en todellakaan tarkoituksella.

Tapasimmekin niin koomisesti kun olin hukannut baariin avaimet ja odotin porttikongissa, että se avattaisiin. Mies tuli siihen ja veis luokseen ja sanoi että voin käydä suihkussa... Luuli että olin kylmissäni (kesäyö!) ja lämmitti teetä yms. Nämä oli silloin niin suloisia juttuja, mutta ei enää. Uskon että mieheni olisi ihan samanlainen oli nainen kuka hyvänsä.

Meillä kyllä on ikäeroa jonkin verran, olen 25-vuotias opiskelija, mies on 32 ja ollut jo useamman vuoden työelämässä. Tämä ehkä selittää sen miksi saatan kuulostaa hieman "holtittomalta", mutta voin kertoa että lähes kaikki opiskelukaverini ovat aika samanlaisia.. Ei siis oteta kaikkea niin vakavasti, liekö tiedekunnan ongelma. Mutta olen aina ollut sitä mieltä, että elämästä pitää nauttia ja elää vähän reunalla.

Surullisintahan tässä on se, että mies itse menettää minut omalla käytöksellään, ei liikennekolariin tai puskaraiskaajan kynsiin..

Eilen yritin asiasta puhua, mutta aika saman kaavan mukaan meni jälleen. Kerroin kuinka hiton tylsää oli olla eilen kotona ja olisin aivan hyvin voinut mennä siskolleni, että hän stressaa ihan liikaa. Mies sanoi ettei siinä olisi ollut mitään järkeä. Kun jatkoin keskustelua, että hän miettii liikaa minun elämääni, mies vaan pyöritteli päätään ja huokaili ja meni suihkuun. Kun tuli suihkusta kysyin onko hän vihainen, johon mies vastasi ettei ole, ei vaan ymmärrä miksi minun pitää yhtäkkiä olla niin negatiivinen... Äääh..

Voisiko joku kirjoittaa mitä kannattaisi sanoa että hän ymmärtäisi? :D

Ap:n mies kuulostaa persoonallisuusvammaiselta, ehkä jopa narsistilta. On siis omasta mielestään aina itse oikeassa ja ap väärässä, ja on myös aivopessyt ap:n uskomaan niin. Verhoaa kontrollin huolehtivaisuudeksi. Kuulostaa suhteelta, josta voi olla vaikea lähteä kohta poiskaan. Kun olette sitoutuneet kunnolla, esim. ostaneet yhteisen asunnon tai menneet naimisiin tai saaneet lapsia, hän käy ensimmäisen kerran fyysisesti käsiksi, toki pelkästään "ap:n oman edun vuoksi".

Jumaliste mulla menis hermot tollaseen alle viikossa. En kestäis tuollasta holhoamista ollenkaan, kuulostaa ihan siltä kuin olisit lapsensa. Osta sille kissanpentu?

Ei tuollainen ole normaalia, sehän vahtaa sua aivan selvästi.

Tuo osa keromusta, jossa sanot hänen aivan vaativan asioita ja et pysty sanomaan vastaan. Hänhän kuulostaa liiankin paljon narsistilta, joka tavallaan hallitsee sinun jokaista askelta.

Nyt on varmasti järjellistä ajatella, jaksatko tuota lopun ikää ja muuttuuko vielä pahemmaksi ajan myötä, hallitseeko hän myös talousasioitasi.
Itse päätät, mutta sanosiin että mahdollisimman vähin äänin varustelet asiat, että voit joku päivä vain sulkea oven lopullisesti.
Muutoin käy niin, että jos miehellä on vihiä ajatuksesta, hän manipuloi sinua ihan varmasti ja kostaa jopa ajatuksen, että olet suunnitellut eroamista.

Narsistista sanotaan, että liian hyvää ollakseen totta.

Annat kuitenkin seksiä sille vai?

Olen hakenut "vastauksia" mieheni ns ongelmiin. Mutta esimerkiksi narsistin kuvaus ei häneen sovi, koska mieheni ei yritä ollenkaan rajoittaa menemisiäni & tapaamisia jne. Minulla on läheiset välit äitini, siskoni ja kaikkien ystävieni kanssa. Mies ei keksi syitä miksen saisi mennä, eikä hän vihaa heistä ketään. Hän ei myöskään yritä manipuloida mitenkään kierosti.

Uskon että tämä johtuu vain hänen kasvatuksestaan, koska äitinsä on hieman neuroottinen. Esimerkiksi siisteyden suhteen hän on aivan kuin äitinsä. Molemmat ovat bakteerikammoisia, ja aina kaupungilta tullessa pitää vaihtaa housut jne..

Asutaan tällä hetkellä miehen asunnossa, joka on aivan ihana. Lähtö olisi helppoa, koska äidilläni on esimerkiksi Helsingissä tyhjä yksiö, joten ainakaan vielä en ole "ansassa" tässä. Enkä omista tästä asunnosta senttiäkään (sen kyllä huomaa..). En kuitenkaan halua erota, tai siis se on vasta viimeisin vaihtoehto. Meillä on kuitenkin ihanaa yhdessä. Jotenkin sitä vaan miettii onko ihanaa vain silloin kun toimin kuten mies haluaa; käytännössähän tämä ei ole mikään mahdottomuus, minkä moni kommenttikin osoittaa. Ehkä todellakin olisi aika aikuistua..

Asia mitä ihmettelen on se että tällainen on kuitenkin näköjään melko harvinaista. Ja myös te miehet jotka koette kaltaiseni naiset "raskaiksi" ja "teineiksi" niin varmasti pitää myös paikkansa. En todellakaan halua, että mieheni kokisi niin.

Meillä on kyllä oikein hyvä seksielämä, se ehkä onkin toimivin osa-alue koko suhteessa, eli mieheni ei joudu elämään puutteessa enkä liiemmin minä.

No yritän nyt vähän katsoa myös peiliin sekä tehdä enemmän oman mieleni mukaan & osoittaa ärsytymykseni. Katsotaan miten tämä menee.. En tosiaan voi sanoa miehelle miettineeni eroa, siitä ei todellakaan seuraisi mitään hyvää..

Vinkki "Turhautuneelle"

Lähetä miehesi emailiin linkki tästä viestiketjusta.

Hän voi sitten rauhassa lukea, ajatella, miettiä. Ja myöskin näkee, että myötätuntoi on sun puolellasi.

Kompromissinä ehdottaisin, että itsekin yrittäisit joissain asioissa käyttäytyä vahän aikuisemmin ja vastuuntuntoisemmin. Vastaavasti miehesi pitäisi enemmän pitää huoli omista asioistaan.

Ei tulis mieleenkään rajoittaa naista menemästä ja tekemästä mitä haluaa. On kyllä puhuttu että puistojen läpi pimeellä ei mennä yksin tai sitten tulen hakemaan baarista ja tiettyihin paikkoihin ei mennä. En minä kyllä silittele hiuksia vaan halataan useimmiten vaan ja en minä ota vapaa päivää jos naiseni on kipeä. Kä'yn kyllä apteekissa ja kaupassa ja teen ruokaa jos tarvii. En päätä naiseni asioista ja saa mennä ja harrastaa mitä haluaa joten aika oudolta näyttää tuo sinun suhteesi.

Sanoisin liian hyvää ollakseen totta. Joten kuuntele tarkkaan, miten reagoi milloinkin ja varsinkin kun uskallat tuoda oman mielipiteesi esiin.
Jospa sanot, että on tyhmää soitella perään milläkään verukkeella. Mitähän seuraa.

Tuo seksielämä näyttää merkitsevän paljon, mutta se onkin merkki siitä, että asiat eivät olekaan kohdallaan.
Tämä on sitä kuuluisaa alun sinisilmäisyyttä, kuitenkin kannattaa hieman kokeilla noita hänen rajojensa ylittämistä, se kertoo tosiasioita.
Joten aseta itse niitä rajoja ja vaadi vapautta.

Vaikutat jotenkin pitävän hänen analysointiaan tärkeämpänä, kuin omaa toimimistasi. Siirrät vastuuta omasta toiminnastasi hänelle ja tänne, saat kyllä neuvoja, mutta kyselet miten saisit hänet hetkessä muuttumaan.

Ei ole mitään yhtä taikasanaa, joka saisi hänet jotenkin hetkessä havahtumaan. Sinua on jo neuvottu luomaan ja ylläpitämään rajoja, ja se on ainoa keino vaikuttaa häneen jos haluat olla hänen kanssaan yhdessä. Toimimalla ja niistä omista rajoistasi kiinni pitämällä, kerta toisensa jälkeen, joka päivä.

Jos haluat että sinua kohdellaan aikuisena, kyllä sinun tulee ymmärtää, että sinulla on velvollisuus tällöin myös toimia aikuisesti.

Ai miten ihana tuollainen mies olisi, jos teillä olisi lapsia. Mies olisi ihan elementissään, kun hän vahtisi lapsen perään. Useinhan on nimenomaan niin päin, että miehellä ei ole "isävietti" kovinkaan vahva ja saa lähinnä potkia äijää, että hän kävisi esim. yöllä edes viikonloppuisin nostamassa vauvan ylös sängystä tms.

Uskon, että jos teette lapsia, niin miehen sinuun kohdistuva holhoaminen vähenee.

Minä en panisi pahakseni miehen holhoamista, mutta laittaisin stopin, jos holhoamissaarna kestää mielestäni liian kauan. Olisi ihanaa, jos mies tekisi terveellistä ruokaa jne. Meitä on moneen junaan. Aina voi miettiä sitä, että jos tämän asian takia eroaa, niin olisiko sitä sitten sen onnellisempi, jos mies olisi täysin huoleton, rahat aina loppu jne. Kukaanhan meistä ei ole täydellinen, vaan aina on jotain vikoja.

Aloittelijalle.
Aloitan nyt siitä että sinussa näyttää olevan tyhmän itsepäisyyden merkkejä. Ensinnä se että kävelet keskellä yötä Helsingin puistossa ja oletat olevasi turvassa. Se on tyhmää. Naisia on raiskattu julkisemmissakin paikoissa. Koska et ajattele omaa turvallisuuttasi, turha sinun on ihmetellä että miehesi on huolestunut ja kyynelissään. Ilmeisesti rakastaa sinua kovasti ja ajattelee sinun parastaan. Sama asia myös talvipipon kanssa. Pakkasella hankittu meningiitti on kaikin puolin ikävä asia eikä ole niin harvinaista kuin sitä luulisi. Ainakin näiltä osin sanoisin että kuuntele hyvä nainen kun miehesi puhuu sinulle asiaa.
Toiseksi, miehelläsi näyttää puuttuvan terveen parisuhdekäyttäytymisen taidot. Oletko hänen ensimmäinen naisensa? Jos on kovasti rakastunut ja äitinsä oli kontrolloiva eikä kokemusta paljon olekaan, voi kestää jonkin aikaa että hän oppii että sinulla on vapaa tahto ja saat itse päättää mitä teet. Kyllä muissa asioissa hän menee tervejärkisen huolehtimisen yli. Vaikka tarkoitus onkin hyvä ja tulee sydämestään.
Loppujen lopuksi minulla olisi yksi neuvo antaa. Puhu hänen kanssaan. Ei huutamalla ja itkupotkuraivoamalla, vaan hienovaraisesti mutta suorasukaisesti ja omia puoliasi pitäen. Yritä selittää hänelle että äidiltään oppimat tavat eivät päde parisuhteessa. Että et ole lapsi ja osaat ajatella itsekin. Mutta tämän lisäksi neuvon että opit itsekin käyttämään järkeä ja lakkaat olemasta uhkarohkea ja ns. riippumaton. Koska se ettet välitä omasta turvallisuudestasi tai terveydestäsi sanoo kumppanillesi siitä ettet loppupeleissä välitä hänenkään tunteista. Hän rakastaa sinua ja sinä satutat häntä olemalla välinpitämätön itsesi suhteen. Jos sinut raiskataan, et ole ainoa joka kärsii. Jos esim kuolet meningiittiin, ajattele mitä rakkaallesi jää.

Niin edelliseen vielä lisäksi. Kun aloittaja kysyit että mitä sanoa. Nyrkkisääntönä melkein minkä tahansa miehen kanssa. Ole niin suora kuin vain pystyt. Sano ihan päin naamaa että meidän pitää puhua tärkeistä asioista ja että tämä meno ei voi jatkua. Että olet turhautunut ja ahdistunut hänen käytöksensä johdosta. Sano että ymmärrät että tekee niin rakkaudesta mutta että se vie sinulta voimat ja halun jatkaa hänen kanssaan. Suorat sanat mitään kaunistelematta ja piilottamatta. Sen mies ymmärtää parhaiten. Naiset kun yleensä yrittää vihjailla tai antaa ymmärtää, mutta miehet eivät ymmärrä ellet ole suora ja sanot asian päin naamaa juuri niin kuin se on. Näin se vain on että miehen ja naisen aivot toimii vähän eri tavalla. Äläkä pelkää hänen reaktiota. Jos todellakin rakastaa sinua niin tulee ymmärtämään mitä tarkoitat ja parantaa tapojaan eikä suutu pitkäksi aikaa. Mutta pidä hyvä nainen puoliasi äläkä antaudu hellyyden osoituksiin. Kontrolloinnin on loputtava.

Hei kiitos kaikille neuvoista, vinkeistä ja mielipiteistä.

Ehkä jotkut kommentit antoivat sellaista pientä sysäystä en tiedä oliko oikein, ja varmasti mies tunnistaa jos tämän joskus lukee, mutta jätin hänelle pöydälle Irinan Näe minut tässä kappaleen sanat. Ja kirjoitin kirjeen. Tämä on ollut älyttömän raskasta aikaa, ja itken nytkin. Tiedän että mieheni rakastaa minua aivan hirveästi, hän on sen kaikilla tavoilla osoittanut. En varmasti koskaan tule saamaan yhtä aitoa ja vastuuntuntoista miestä, en kuitenkaan enää voinut jatkaa tuota suhdetta.

Tänne en ehkä pystynyt välittämään tunnettani niin hyvin, mutta olen ollut äärimmäisen ahdistunut.. ja kun mies on puhunut (lue:nuhdellut!) olen vain katsonut alistuneesti maahan.. En halua muuttua ihmisenä niin paljon mitä olen jo muuttunut. Eikä kyse ole pelkästään tuosta kontroloinnista vaan myös miehen käsityksestä, että hän sanoo mitä tehdään ja minä kipitän perässä ja jos sanon oman mielipiteeni hän aloittaa väittelyn, ja lähes poikkeuksetta se päättyy niin että myönnyn. Oma vika, tiedän.

Luulenkin, että minun on parempi olla ja elää ihan yksin, ei kenenkään holhottavana, ja ehkä mentävä itseeni myös siinä miksen pysty sanomaan tarpeeksi suoraa, ja mikä ihmeen tarve on miellyttää jatkuvasti toista.

Hyvin epäaikuistmaisesti laitoin puhelimen kiinni, linnottauduin äitini tyhjään yksiöön läppärin ja parin kirjan kanssa. Tilaan kebabbia tuosta "roskakioskista" ja syön itseni valmis-tikkamasalaähkyyn. Päälimmäinen tunne on jotenkin vapaa.. Samalla kuitenkin alitajunta käskee pysähtymään. Kun mietin miestäni tulee aivan kamala olo, en kuitenkaan ole vielä valmis kuuntelemaan hänen juttujaan. En voinut puhua suoraa kun hän ei antaisi, ja uskon että parin viikon.. tai ainakin viikonlopun yli menevä hiljaiseloni antaa hänellekin syyn pysähtyä ja miettiä..

En ole kertonut "erosta" kenellekään, enhän edes tiedä onko tämä ero. Jos saisin itse päättä me pidettäisiin parin vuoden tauko ja sen jälkeen palattaisiin yhteen. Olen kuitenkin vielä ihan järkyttävän ohjailtavissa ja naiivi noin aikuiseen suhteeseen. Silti on jo nyt ikävä miehen kosketusta, ja sitä kuinka kukaan muu ei ole koskaan lapsuuden jälkeen pessyt hiuksiani, ja vielä niin hellästi ja pitkään.. Toisaalta se fiilis mikä tuli kun heräsin aamulla klo 11 kun posti tuli oli ihan mieletön!!! Siis mahtava. Keitin ison kupin kahvia ja avasin raskalaisen parvekkeen auki (mies ei antaisi näin "kylmällä") istuin olkkarin viileällä lattialla lämmin muki kädessä ja nytkin ovet on ulos auki, ja autojen ääni kuuluu kovana ja tänne paistaa aurinko!!!

No katsotaan, mulla on kuitenkin ensimmäistä kertaa sellainen olo ettei tästä voi seurata kuin hyvää!!! :)

Oikea ratkaisu siis! Kaikki me ollaan vapaita ja pitäisi jokaisella olla oikeus päättää vaikka nukkumisestaan toisen valittamatta. Mitä se semmonen elämä on kun toinen kahlehtii? Ihme jos mies semmosta ite millonkaan miettiny. Tai sitten vaan niin syvällä omassa itsessään ja filosofiassaan ettei pysty. No mutta, voihan se olla että nytten heräsi. Toivotaan. Kaikkea hyvää ja toivottavasti et oo kuollu vielä tikkamasalan lisäaineisiin :)

Et kai sä tuota nyt jätä?

Hyvin teit, tauko tekee hyvää teille molemmille. Toivottavasti kuitenkin kerroit siinä kirjeessä kunnolla mikä on kyseessä. Kokemuksesta voin sanoa että viimeistään silloin kun rakas lähtee niin rupeaa ajattelemaan mahdollisia ongelmia suhteessa. Älä sentään tosin jätä vielä sitä miestä kokonaan äläkä rienna toisen syliin, vaan anna hänelle aikaa ymmärtää syy ja seuraus suhteen tuossa. Saattaa hyvin olla että tuo on paras mies ketä satut elämässäsi tapaamaan, joten anna hänelle tilaisuus korjata virheensä. Mutta siis ihan oikein että nyt olet omillasi. Ja myös se että olet niinkin helposti ylipuhuttavissa tarkoittaa että välimatkaa on oltava ainakin tässä vaiheessa. Onnea sinulle ja teille, aloittaja.

On hyvä että olet päässyt pakoon tilannetta.
Luultavasti mies yrittää kaikin tavoin hyvitellä sinua ja yrittää saada yhteyttä vaikka millä keinoin, sinun on parasta kuitenkin nyt ottaa yhteyttä sellaiseen ihmiseen, johon voit todella luottaa, onko se vanhempasi, onko hyvä ystävättäresi, joka voi piipahtaa luonasi ja auttaa tarvittaessa, sillä en menisi vannomaan etteikö tuo mies ole jossakin vaanimassa tilaisuutta päästä seuraasi ja seuraukset voivat olla moninaiset.


Joten ei mitään yhteyttä mieheen, älä edes katso viestejä, anna äitisisi, hyvän ystävättäresi katsoa, sillä he voivat näin nähdä sen jos mukana on uhkailuja.

Kirjoitit noissa viesteissäsi asioita, sen kuinka kaiken määräsi ja kipitit perässä ja kuinka tukehduttavaa oli olla yhdessä, viittaa liiankin paljon narsistimieheen ja hänestä pitää päästä kokonaan irti. Älä edes ajattele palaavasi yhteen, sillä mikään ei muutu.
Toivotan Onnea elämääsi, nyt kuitenkin varoen eteenpäin.

Vastaavassa tilanteessa tässä muutama vuosi sitten tapahtui pahaa jälkeä.

Edelliselle kirjoittajalle.
Teet liian kiireisen johtopäätöksen ja siksi annat väärää neuvoa. Tuossa aiemminhan ap kirjoitti ettei narsistikuvaus oikein sovi miehelleen. Ei hänen tarvitse vielä tässä vaiheessa hätäillä. Miehellä saattaa olla vain vääristynyt kuva parisuhteesta. Esim. minä itse olin jokseenkin kontrolloiva silloin kun nykyistä vaimoani vielä tapailin. Meillä oli myös muita ongelmia suhteessa, mutta kontrollointini johtui nimenomaan kasvatuksestani ja äidistäni, ei siitä että olisin narsisti. Ajan kanssa muutuin ja nyt meillä on onnellinen avioliitto. Jotenka ei kannata kaikkia heti leimata tietämättä tätä yksittäistä tapausta. Eihän kyse ollut minkäänlaisesta väkivallasta tai uhkailusta.

Täytyyköhän ryhtyä varomaan? Tosin vaimoni ei ole osoittanut merkkiäkään turhautumisesta.

Syömisten holhoaminen? Suunnittelussa ja toteutuksessa otan huomioon vaimoni mieltymykset ja terveydelliset rajoitukset.
Silakka on pannassa makusyistä.
K-vitamiinipitoiset, varsinkin kaalit mutta myös muu vihreä, ovat varottavia terveydellisistä syistä.
Samoin kaikki sisäelimet ja lihan suhteenkin on noudatettava varovaisuutta.

Muu holhoaminen! Vaimoni pitää selviönä, että minä hoidan kaikki kuljetuspalvelut ja tietenkin käyttäydyn vanhanaikaisen kohteliaasti liikkuessamme yhdessä.

Teen suurimman ja raskaimman osan kotitöistä.
Muualla kuin latinoalueilla vastaan käytännön asioista ja tulkkauksesta.

Talous on oma juttunsa. Karkeasti arvioiden olen avioliittomme aikana tuonut yhteiseen kassaan noin 80% tuloista.
Tosin eläkkeeni on vain noin 3 x vaimoni vastaava.

Talousasioissa vaimoni kantaa kortensa yhteiseen kekoon. Hän tarkastaa pankkien tiliotteet, luottokorttilaskujen yhteenvedon ja selvittää häntä kiinnostavat kulupositiot.
Minun ei tarvitse nähdä vaivaa.

Aloitusta ajatellen minun pitää olla kiitollinen, että vaimoni suostuu vielä nykimään saman tuplatäkin kulmia.
Onko tämä lottovoittoon verrattavissa oleva onnenpotku?

Ps. Ehkä sen tilantarpeen täyttää muutama vuosittainen tyttöjen matka ja omat harrastukset.

Hei!
Oiskohan pakkoneuroottinen? Mun miesystävä on läheisriippuvainen tarkistelija eikä osaa antaa tilaa. Voi aluksi kuulostaa hyvältä tuollainen huolehtiminen, mutta tuollaisesta voi tulla kultainen vankila. Tekee jopa mieli uhmata. Suhde ei ole kahden aikuisen vaan aikuiosen ja lapsen välinen vaikka täysi-ikäisiä ollaan.
Tulee vedetyksi toisen neuroottiseen maailmaan.
Liian holhoavasta voi tulla mustasukkainen ja vallankäyttöähän se on jos ei saa hetken rauhaa.

Onko mies kenties rapu horoskoopiltaan? :D

Mulla oli samanlainen mies joskus. Loppu siihen kun äijä asetti salaa mun puhelimeen sellasen ohjelman mis näki missä liikun. Sairasta!! Eikä siinä vielä kaikki laittoi mun vaatteisii heijastimia ja koiralle sellasen kamalan vilkkuvan valon pantaan, sit otin valon pois kun oli niin nolo, niin mies sai kamalan raivarin.. Tuli aina duunipaikalle vastaan yms alko menee niin sairaaks et mä keräsin kimpsut ja koiran ja adjööö!! Palasitko ap nyt iskäs kainaloon vai mitä tällä hetkelllä?

Mun mies oli ihan samanlainen ja siitä tuli kyttäävä ylikiltti sairas neuroottinen adhd-sarjamurhaajanarsistipsykopaattisovinisti joka kyttäs vaan eikä ikinä soittanut eikä halunnut seksiä vaan vonkas koko ajan päää päää yyh yyh

Liian kontrolloiva ja ahdistava. Tuollaisten ihmisten kanssa ei saa hengittää, ellei hengitä oikein ja heidän tavallaan. Vähitellen menee siihen suuntaan, että hän on onnellinen valtakunnassaan, mutta sinä onneton, koska sinun pitää kieltää itsesi joka askelmalla, joita seurataan.

"Empatia", missä mielletään kaikki ihmiset aamuvirkuiksi ja muutenkin oman itsen kaltaiseksi, ei ole todellista empatiaa vaan ymmärtämätöntä kaikkitietävyyttä.