Ongelmani on, että masennustani ei oteta vakavasti. Olen saanut vain diagnoosin syömishäiriöön. Ja mua hoidetaan puhtaasti syömishäiriöisenä. Kukaan ei tunnu ymmärtävän, että mulla oli ennen syömishäiriötä keskivaikea masennus, koska sitä ei lue papereissa. Polilla vaan huolehditaan, että ''oletko varmasti syönyt''. Nyt voin sh'n kannalta hyvin, ja hoitoni veinataan lopettaa, koska en ole enää hengenvaarassa painon suhteen. Mutta kukaan ei myöskään kuuntele, vaikka olen tuonut itsemurha-ajatukset esille hoitajan ja lääkärin kanssa. Ne sanovat vain, että se on vaihe, joka kuuluu sh'sta paranemiseen ja menee ohi. Mutta olen ollut masentunut jo kauan ennen syömishäiriötä!
Miten edetä? Olen jo aikuinen, joten joudun itse ajamaan omaa etuani eikä vanhemmat ole hoitoa vaatimassa. Hyväksyä vain se, että mut potkaistaan aikuisten psyk.polilta pois, vaikka ajatukset ovat todella mustat?
Ja onko jolain muullakin jäänyt puuttumaan diagnoosi masennuksesta, kun syömishäiriön on ollut myös? Vai oletteko saaneet sekä anoreksia- että masennusdiagnoosin?
Olen hukassa. Enkä tiedä kuinka kauan jaksan.
Masennus+anoreksia
4
1466
Vastaukset
- sairas maailma
Minulla oli toisin päin. Masennusta vain hoidettiin, vaikka syömishäiriö oli suurempi ongelma.
Ota asia vielä puheeksi polilla ja kerro, että tilanne on paha. Tai voisitko hakeutua jollekin muulle lääkärille?
En valitettavasti osaa auttaa enempää, kun en omaan tilanteeseenikaan ole ratkaisua keksinyt. :( - DollyDimples
Oi Suomi armas...! Sitä suomalaista "tietotaitoa"
Olen hiukset pystyssä lukenut täältä ja muualta millä tolalla sh:n hoito siellä on. Enemmän kuin ala-arvoista.
Kysy keneltä tahansa s-häiriöiseltä, jokainen kertoo masennuksesta, angstista jne!
Itse syömishäiriöt ovat itsetuhoista käytöstä, jonka TAKANA on jokin syy. Pelkkä oireitten poisto ja lievittäminen EI ole paranemista. Kyseessä on niin valtava monilonkeroinen ongelma, että yhden oireen tukahduttaminen lääkkeillä ei auta.
Itse taas kerran pistän käteni kyynärpäitä myöten ristiin, etten asu siellä!
Sairastan vaikeaa anoreksiaa, olen kai sitten sellainen kroonikko. Apua saanJa tämä apu on kaikille, ikään sukupuoleen ja sairauden kestoon sekä laatuun huolimatta on ihan kaikille jotka sitä tarvitsevat ja haluavat.
Itselläni oli erittäin vaikea masennus ja ahdistus joka oli päällä koko ajan. Sain masennuslääkkeen siihen. Rauhoittavia yms. ei täällä sh hoidossa käytetä lainkaan, vaan terapeutin avulla työskennellään sietämään ja hallitsemaan ahdistusta. Osa siitä kyllä lievenee syömisen korjaannuttua, mutta ei valttämättä kokonaan. Sitä paitsi miten ihminen joka kituu masennuksesssa ja angstissa muka jaksaisi edes motivoitua sh:n hoitoon!
Tuota samaa tarinaa on kuullut muiltakin. Se on hirveää! Valtava häpeäpilkku Suomelle! Kuten muukin psyk.hoito on siellä täysin vuodelta kivi ja keppi.
Nyt en muuta osaa sanoa, kuin että sinun pitäisi vain jaksaa taistella. VAATIA uudelleen ja uudelleen sinulle kuuluvaa apua!
Ihmettelen, ettei Syömishäiriöliitto siellä saa mitään aikaan!- masisano
Missä asut?
- DebGirl
Mulla ne hoiti vaan kaks suuntas ja vaikea asteista vakavaa masennusta,vaikka kaikkein pahin oli anoreksia jok huomattii vasta ku jouduin sairaalaa sen takii.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 743680
- 2012992
- 252900
- 492768
- 242694
Kuule rakas...
Kerrohan minulle lempivärisi niin osaan jatkaa yhtä projektia? Arvaan jo melkein kyllä toki. Olethan sinä aina niin tyyl412465Miten hitsissä ulosoton asiakas?
On tää maailma kumma, tässä haisee suuri kusetus ja ennennäkemättömän törkeä *huijaus*! Miten to.monen kieroilu on edez2542193Törmättiin tänään
enkä taaskaan osannut reagoida fiksusti. Menen aina lukkoon. Yksi asia on varma: tunteeni sinua kohtaan ovat edelleen v241917Kela valvoo lasten tilejä.
Tämä isoveli Kela kyttää jopa lasten yli 200,- euron rahat jotka on melko varmasti lahjaksi saatu. Se vaikuttaa perheen2091898- 441857