Olen tapaillut kahdeksan kuukautta miestä, jolla on aivan älytön sitoutumiskammo. Suhteemme on hyvin alussaan vaikka aikaa on jo jonkin verran kulunut ja tapailemme säännöllisesti viikoittain ka olemme lähes päivittäin yhteydessä. Toistaiseksi ei kumpikaan juuri enempää kaipaakaan yhteistä aikaa. Olemme molemmat reilun nelikymppisiä. Minulla on perhe entisestä elmästä, mutta hän on pysynyt poikamiehenä - ilmeisesti juuri sitoutumiskammostaan johtuen.
Onneksi puhuminen onnistuu vaikka tekstiviestein, jos vaikeastakin asiasta, jollei tohdi ääneen ottaa jotain asiaa puheeksi. Puhumme myös puhelimessa ja tavatessamme paljon. Tapailemme toistemme luona ja käymme ulkona luonnossa ja ravintoloissa, näyttelyissä jne. Eli hyvin rakentava asenne kummallakin juttumme suhteen on. Ja hyvin avoin ja luottavainen ystävyytemme on molemmin puolin. Minun ystävät tietävät, että seurustelen ja miesystäväni tietää, että esitän asian niin. Miesystäväni ei taas ole kertonut läheisilleen, ehkä joku työkaveri tietää jotain. Kuitenkin hän kertoo avoimesti läheisistään aivan kuin "oikeassa parisuhteessa" jaetaan asioita.
Suunnittelemme asioita tulevaisuuteenkin jossain määrin. Vakavammin yhteisiä lomamatkoja yms kesällä ja vähän "leikkimielisemmin" pidemmällekin jopa yhteisistä eläkepäistä "vitsailtu" sekä kaikkea näiden väliltä. Rakastan miestä ja hän on aivan täydellinen unelmamieheni. Hän on myös usein kertonut tykkäävänsä minusta ja arvostavansa minua, eikä halua hukata minua.
Yritän ajatella, että hän tarvitsee aikaa ja olen valmis antamaankin sitä hänelle. Jollakin tasolla uskon, että suhteemme voi syventyä jossain vaiheessa "oikeaksi parisuhteeks". Hetkittäin kyllä uskon puute vaivaa ja epäilyttää, pystyykö nelikymppinen sitoutumiskammoinen mies koskaan parisuhteeseen?
Tuhlaanko vain elämääni rakastamalla yhtä mahdotonta miestä kuin jotain varattua, vaikka tämä onkin kyllä varmasti sinkku, mutta törmäsinkö ikisinkkuun?
Onko kukaan onnistunut vastaavassa tapauksessa?
Sitoutumiskammo
4
262
Vastaukset
- ?? utgyj
Mistä tiedät että hän on sinkku?
Tarkoitan, että käythän hänen kotonaan? Hän asuu samalla paikkakunnalla? Ei käy reissutöissä tms.?
Hän ei kuulosta sinkulta, vaan kaksoiselämää elävältä mieheltä.- Epävarma onnellinen
Kyllä käyn hänen luonaan ja hän käy luonani, voin mennä milloin haluan hänen luokseen, ihan yllättäenkin olen mennyt. Samoiten voin soittaa ihan mihin aikaan vain hänelle ja hän kyllä vastaa. Varattu ei ottaisi yllätysvierasta vastaan tai vastaisi ihan mihin aikaan vain (vaikka yöllä) puhelimeen ja juttele ihan vapautuneesti. Ei hän asu samalla paikkakunnalla kuin minä. Eikä hän käy reissutöissä.
- ?? utgyj
Epävarma onnellinen kirjoitti:
Kyllä käyn hänen luonaan ja hän käy luonani, voin mennä milloin haluan hänen luokseen, ihan yllättäenkin olen mennyt. Samoiten voin soittaa ihan mihin aikaan vain hänelle ja hän kyllä vastaa. Varattu ei ottaisi yllätysvierasta vastaan tai vastaisi ihan mihin aikaan vain (vaikka yöllä) puhelimeen ja juttele ihan vapautuneesti. Ei hän asu samalla paikkakunnalla kuin minä. Eikä hän käy reissutöissä.
Hmm... No sitten on kyllä ihan arvoitus se toinen osio. Siis että miten hän on sitoutumiskammoinen, teillähän on jo parisuhde, jos tapailette, vietätte aikaa toistenne luona, keskustelette kaikesta, teette kaikkea yhdessä jne.
Onko siis se ainoa hänen sitoutumiskammonsa se, ettei hän kerro suhteestanne muille? Kun muutenhan teillä on jo parisuhde. Vai siis pitäisikö hänen mennä kihloihin jo tai muuttaa yhteen tms... Kun kaikki ei ole kauhean nopeita (eikä tarttekaan) liikkeissään. Tai kaikki ei halua kihloihin, naimisiin eikä välttämättä asua yhdessäkään, ja ihan hyvinhän teilläkin menee, kun kumpikin saa riittävästi yhdessäoloa. Sitoutuminen toiseen on jotain muuta kun sormus tai paskahuussivuorot. Tai se nyt on mun rajoittunut käsitys.
Tai mitä tulevaisuutta pitäisi suunnitella, eikös ihmisten yleisesti ottaen pitäisi elää enemmän nykyhetkessä, siinä mitä on tässä ja nyt? Eikä sitku-elämää tai jossit-elämää?
Tuskin te enää lapsia hankitte ja tässä perheen omakotitalo-ostoksia tarvitsette?
Eli siis mikä olisi se "oikea parisuhde", jos se ei ole lähes päivittäin tekemisissä oloa, asioiden jakamista, läheisyyttä, seksiä, toisen luona oloa, yhteisiä tekemisiä (kävelyt yms.) ja elämän jakamista noin?
Millainen olisi "oikea parisuhde" jos se ei ole avoimuutta, luottamusta ja välittämistä?
Missä siis kaipaat sitä "onnistumista" ja mikä on se "oikea parisuhde" kun tuo ei sitä ilmeisesti sinulle ole?
Ja... Miten voi rakastaa turhaan (tuhlata aikaansa) unelmiensa miestä joka myös arvostaa ja välittää sinusta?
- M.too
Aikalailla samanlaisessa tilanteessa itsekin, katselen seuraako tästä mitään suhdetta vai jääkö tapailuiksi. Vähemmän kyllä tapailua takana kuin teillä.
Onko teillä pitkäkin välimatka- jos muutto puolin tai toisin arveluttaa häntä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 2194157
- 1214006
- 483622
- 632958
- 2002741
- 492508
- 222508
- 202396
- 412289
Kuule rakas...
Kerrohan minulle lempivärisi niin osaan jatkaa yhtä projektia? Arvaan jo melkein kyllä toki. Olethan sinä aina niin tyyl412235