viiltelin...taas

no siis ainahan voi mennä lääkärin puheille. ite kyl oon aina löytäny lohdutusta musiikista... se auttaa ainaki mun kohdalla. viitelystä mulla ei oo kyl niiku kokemust kun ite en oo sitä harrastanut mutta voin kyllä kuvitella mistä sust tuntuu. tsemppiä :)

Kuten almost15boy sanoi, lääkärin puheille voi mennä.

Itse kävin yläasteikäisenä koulukuraattorin puheilla säännöllisesti. En siksi, että olisin vielä silloin viillellyt itseäni, vaan ihan yleisesti koulukiusaamisen takia. Ja luulen, että senkin takia, kun kotona tuntui ettei voinut mistään puhua. Tuntui, että kukaan ei kuunnellut eikä ymmärtänyt, joten koulukuraattori oli todella mahtava ratkaisu, hän kuunteli, ymmärsi ja antoi neuvoja. Suurimmaksi osaksi kyllä kuunteli. Se tuntui mukavalta, kun oli aikuinen, joka kuunteli.

Itse viiltelin 16-17- vuotiaana. Oli huono itsetunto, paha olla, kukaan ei ymmärtänyt. Kuuntelin musiikkia, ja se auttoi, mutta eniten olisi auttanut aikuinen, joka olisi kuunnellut murheitani. Viiltely jäi kun täytin 18, mutta ei huono itsetunto mihinkään hävinnyt. Huono parisuhde sai viiltelyn alkamaan uudestaan 22-23-vuotiaana. Kun suhde päättyi, päättyi myös viiltely. Silloin kävin depressiohoitajalla juttelemassa. Se auttoi suuresti pahaan oloon, ja sain rohkeutta jatkaa elämääni yksin.

Paras tapa siis ainakin minulla on ollut se, kun olen saanut jutella jollekin ulkopuoliselle ihmiselle. Koulukuraattorille pääsi ainakin aikoinaan helposti. Luulisin, että kouluterveydenhoitajan kautta saa apua. Jos vain uskallat hänelle kertoa, hän pystyy hoitamaan asiaa eteenpäin.

Auttavat puhelimet ovat myös varmasti hyvä ajatus. Itse en ole kokeillut kylläkään.

Omassa kunnassasi on varmasti jonkunlaista päivystystä, joskus olen itse soittanut oman kuntani akuutti-puhelimeen, josta olen saanut keskusteluapua ja ajan akuutti-ryhmään. Sielläkin oli mukavia ihmisiä, jotka kuuntelivat ja ymmärsivät.

Vanhempien huutaminen on kurjaa, mutta sinun pitää muistaa, ettet ole itse syypää vanhempiesi ongelmiin. Se, että he huutavat sinulle, on väärin, mutta he eivät sitä välttämättä itse edes ymmärrä. Ehkä voisit kirjoittaa vanhemmillesi kirjeen, jossa kerrot, miten kurjalta sinusta tuntuu. Uskon, että heitä kyllä kiinnostaa, miltä sinusta tuntuu, ja mitä sinulle kuuluu, mutta heillä saattaa olla työstressiä, tai jotain muuta, joka vaikuttaa heidän elämässään. Se ei silti oikeuta laiminlyömään sinua millään tavalla.

Toivon mukaan tästä on edes jotain apua. Tsemppiä, kyllä se siitä! Otat vain rohkeasti yhteyttä kouluterveydenhoitajaan tai päivystävään puhelimeen ja kerrot huolistasi, he osaavat auttaa!

viiltelijät hmisii, ihmisiä joille ei oo annettu apuu ku on tarvinu, ihmisiä joilla on ollu hoitamattomia ongelmia. Mut niist tulee,ihmisii jotka osaa auttaa ja kuunnella muit ongelmis koska ei haluu muille mitää samaa jota on ite kokenu
Jos haluut nii mulle saa laittaa viestii milloin vaa. Jos kaipaat kaverii ystävää kuuntelijaa ihmistä jolle jakaa asioit nii mulle voit ain laittaa viestii (:
Kik henka_95

Kannattaa varmaan olla yhteydessä joko lääkäriin, koulun terveydenhoitajaan, kuraattoriin tai muuhun luotettavaan aikuiseen. Lääkäreillä ja terveydenhoitajilla, yms. on kuitenkin vaitiolovelvollisuus, joten ei tarvitse nolostella asiaa.

Tai voit vaikka soittaa lasten ja nuorten puhelimeen (netistä kyl löytyy tiedot).

Vaikka täältä netistä voit löytää hyviä keskustelukumppaneita, niin kannattaa aina muistaa että täällä pyörii myös huijareita ja sekä sellaisia ihmisiä, joilla voi olla samankaltaisia ongelmia ja halua puhua niistä kanssasi - mutta jotka eivät ole välttämättä parhaita auttamaan sinua niissä ongelmissa.

Kannattaa tarttua niihin ongelmiin mieluumin aiemmin kuin liian myöhään. On aina helpompaa käsitellä niitä, kun ne ongelmat ei ole päässyt vielä liian suuriksi paisumaan.

Jaksamista. kyllä se tilanne ja olo siitä vielä paranee - Usko pois. On tässä tullut itsekin elämää nähtyä jo monenkymmentä vuotta. Ei aina tuntunu asiat helpolta etenkään nuoruudessa, mutta pikkuhiljaa ne siitä paranee ja helpottuu.

Jos haluut tulla puhumaan, voin auttaa sua parhaani mukaan! :)
Kik: mirellebet

Jos olet viillellyt parin viikon sisässä, niin paina tai hakkaa arpia, (silloin kun tekee mieli viillellä) niin saat hieman kipua.

Mut eikös se satukku jollain puukolla viiltelet ittes haavoille

Mut mitä hyötyy siitä on - ei mitään.

Oli tosi surullista lukee tollasta tekstii! Mä mietin susta vaan että oot aikamoinen taistelija ku kestät tollasta. Mä tiiän ton sun tunteen ku mulla on ollu kotona väkivaltaa ja vaikeuksia muutenki, kukaan ei tullu toimeen kenekään kans ja oli pelkkää huutoo koko ajan. Tuntu kans ettei vanhempii kiinnosta yhtää miten mul menee, ne ei koskaan kysyny et mitä mulle kuuluu tai millane koulupäivä mul on ollu, ja se satutti. Oon miettiny et en vois koskaan satuttaa itteeni mitenkää, vaikka mikä olis. Oon tosi huolissaan susta, mut en ajattele et oot mitenkää tyhmä ku viiltelet! Ymmärrän et se helpottaa jotenki ja samalla haluisit lopettaa sen mut ei se ookkaa nii helppoo. Suosittelen koko sydämestäni et meet puhumaan vaik jonkun koulukuraattorin tai psykologin kans, saat varmasti anmattiapua! Mäki kävin siellä juttusilla pahimpina aikoina. Helpotti oikeesti tosi paljon, ne muutti asiat ihan kokonaa! :) oon onnellinen et hain apua, vaik se alussa tuntuki vaikeelta mennä sinne. En kadu! Etkä säkään sit ku oot sitä apua saanu :) tsemppiä ja pärjäile!

Mee muualle potee itsesääliäs. Vedä yks viilto pystysuoraa. On pahempiakin asioita.

Lopetin lukemisen otsikon nähtyäni. Älä vittu ulise ja lopeta vaan se viiltely ei se ole mitään huumetta. Vedä vaikka rantees jesariin jos pelkäät että viiltelet taas :D

Asut hyvinvointi valtiossa ensimmäisessä maailmassa, sulla on kaikki hyvin lakkaa valittamasta.

Hei,

Puhun nyt kokemuksesta. Itse olin kanssa yhden pojan kanssa, ja hän ilmoitti minulle että olen liian läski. No se johti sitten joka ikiseen illalla itkemiseen ja päivällä masennukseen. Loppua ei sille sit tullut, niin aloin viiltelemään itseeni. Viilsin käsivarteeni kunnon jälkiä, ja päätin kokeilla jotain uutta kans. No otin sakset ja leikkasin suoraan peukalosta hermon päältä. Sain kauheen paniikki kohtauksen ja peukalostani tuli verta. Sen jutun jälkeen aloin viiltelemään taas käsivarttani ja siihen jäi nyt ikuiset arvet. Sen verran asiani ovat nyt huonossa kunnossa, että se on loppujen lopuksi johtanut minut tähän. Asiasta ei kukaan tiedä. Olen pitänyt omana tietonani sen... Kiitos kun olette jaksaneet lukea tarinani.