ei hyväksynyt anteeksi antoa

Lyhyen (3- 4 kk) seurustelun jälkeen päätin, ettei suhteesta ko. henkilön kanssa tule oikeastaan millään tasolla mitään arvot, harrastukset, toimintatapa ym. eivät kohdanneet. Ihastumiseen asti meni..ei sen enempää onneksi..koska sitten eroaminen olisi ollut vaikeampaa -ainakin kohdallani.

Kumppani (mies) oli tavatessamme hiljainen, ujo jopa erilaisista syistä häpeää tunteva. Monessa asiassa hän oli hyvinkin rajoittunut niin toiminnassaan kuin keskustellessaan. Ei näissäkään sinänsä ole mitään sen ihmeellisempää.

Koin kuitenkin ujouden takaa asoita, joita hän ei halunnut jakaa yhteisesti tai jopa oli tilanteita, joissa hän vältteli minua tai ei halunnut minua tilateisiin, joissa olisimme yhdessä. itsestäänkin hän kertoi hyvin vähän, enemmän se oli asioita, joissa hän on hyvä; sympatia/empatia/lämpö puuttui. Kun kyselin edellisestä suhteestaan, on ollut avoissa pitkään, hän ei kertonut oikeastaan mitään -hiukan vältteli asiaa.

Itse olin hölmö, kun ilmoitin asiasta puhelimitse tekstiviestillä, etten ole kiinnostunut tapaamaan häntä enää, koskaa koin, ettei livenä hänen kanssaan ollut mahdollisuutta.

Kun olin tekstarin laittanut kaverille, niin reagointi ko. hlön osalta oli huikea siihen nähden, miten hän toimi, kun seurustelimme. Teksiviestit olivat hänen olemukseensa nähden kammottavia, jos hän olisi ko. asiat livenä sanonut olisi hän varmaan nyrkkiä puinut. Tietystikin hän haukkui minut, toi esim. asioita, joita hän ei koskaan livenä puhunut, löysi minusta piirteitä, jotka koin hämmentävinä, koska kukaan aiemmin ei ollut sellaista minusta sanonut.

Pyysin myöhemmin anteeksi lähetämääni viestiä seurustelun loppumisesta , koska koen, että tekstari on aikas kylmä viestintä väline, ja pyysin, jos nähtäisiin ja juteltaisiin livenä mönkään menneistä asioista. Pyysin että, koska varmasti kuitenkin tapaamme jossain yhteydessä, että sopisimme asiat niin, että voisimme tervehtiä, kun jossain näemme. Hän kielsi tekstiviestillä jyrkäsi keskustelumahdollisuuden. Hän myös toi selväksi, ettei hän aio tervehtiä, kun mahdollisesti kohtaamme.

Kyse on oikeasti ns. aikuisten välisestä toiminnasta. Ja vaikka suhde olisi hyvinkin lyhyt katson, että aikuismainen päätös olisi aina kaikille paras vaihtoehto.